Auto ei mee kaupaksi ja aika alkaa olla vähissä... Blaah, pistää vähän masentaan. Viime viikolla sain kaikki asiat ihan hienosti hoidettua, jopa sen rotuyhdistyksen jutun sovitusti toimitukselle ja musta jopa tuntu että siitä tuli ihan kelpo! Ite en sitä tosin lehdestä pääse lukeen ennen ens vuotta...
Nuorimmainen jäi viikonloppuna sitten Paraisille. Mentiin lauantaina iltapäivästä ja mä pakenin ennen aamiaista sunnuntaina. En mitenkään halunnut viimeiseksi muistoksi tosta reissusta kuvaa koira rukasta pönttö päässä jäämässä oven taakse katsoen mua syyttäen hylkäämisestä. Niinpä pakenin kun koirat sai aamuruuan niin Kekkuli ei edes huomannut mun lähtevän eikä mua jäänyt painamaan sen katse... Typerää ehkä, mutta siltä se tuntu silloin ja vielä tänäänkin oon tyytyväinen ratkaisuun niin se riittää mulle. Hyvin hyvin lohduttavaa on että siellä on mennyt ihan mukavasti.
Itse reissun valmisteluja en oo saanut aikaseks oikein mitään, notkun naamakirjassa, katselen teho-osastoa koneelta ja kattelinpa tässä parin päivän aikana koko Game of Thronesin ekan tuotantokaudenkin... Kaikkea muuta siis kun hyödyllistä toimintaa. En ymmärrä mikä viime hetken jumitus mulla on menossa. Vähän oon vaatteita kattellu kasaan ja käynyt apteekista hakeen pienen selviytymispakkauksen verran tavaraa. Mukaan lähtee nyt sitten rinkan lisäksi käsimatkatavaroihin perässä vedettävä laukku. Sinne mahtuu vähän enemmän kun rinkan mukana olevaan reppuun ja koska se on vanha ja aikanaan ollut ilmainen, sen voi tarvittaessa hylätä johonkin.
Mitään läksiäisiä mulle ei tuu. Musta olis vähän kiusallista jos olisi jotku kekkerit, en tykkää olla keskipisteenä. Mutta työkavereiden kanssa oli mukava käydä syömässä ja odotan perjantaita lämmöllä kun muutamia ystäviä ja sukulaisia tulee illalla käymään. Syödään ja jutustellaan. Tänään käytiin kummityttöjen ja Iinan & Satun kanssa polskimassa Ikaalisissa, kiitos vain että pyysitte mukaan! Lauantaina äiti sitten vie mut Vantaalle Minzun luo, joka on luvannut mut heittää sunnuntaiaamuna kentälle. Sen jälkeen oonkin sitten ihan yksin... Perthissä Allison (nahkacollie kasvattaja jonka kanssa olen ollut yhteyksissä) tarjoutui viemään mut kentältä hostellille joten se puoli on hoidossa. Edelleen suunnitelma on yöpyä se eka yö kentällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti