Pentuja!

tri poika, tri poika, tri tyttö, tri tyttö, blm tyttö, blm tyttö, blm poika ja tri poika

Olin viikonlopun Janen ystävän Carolin luona Melbournen kupeessa Narre Warren North -nimisellä esikaupunkialueella. Hurautin Miss Holdenin puolen päivän jälkeen käyntiin ja postitoimiston kautta suuntasin kaupunkiin. Postitoimiston kautta koska Melbournessa on tietullit ja postitoimistosta kävin ostamassa viikonloppupassin, 13.80$ pe klo 12 - su 24. Carol kasvattaa myös collieita, pääasiassa pehkoja mutta on sieltä kotoisin myös pari nahkapentuetta. Carolin luo menin koska viikonloppuna oli molemmille päiville luvassa näyttely KCC Parkissa eli osavaltion koirakeskuksessa jonne ajaa Carolin luota noin vartin, Janen luota reilun kaksi tuntia. Perjantai kului nopsaan iltasella Carolin kanssa höpistessä koirajuttuja ja viikonloppu yhdessä hujauksessa näyttelyä seuratessa. Ekaa kertaa tässä elämässä söin näyttelypaikalla kokattua lounasta... Carolin ystävä Dianne tuo aina näyttelyyn mukanaan hirveän kasan ruokaa, matkamallisen kaasukeittimen ja muut vermeet. Lauantain lounas oli tosin "vaan" salaatteja ja kanaa tai lihaa. Sunnuntaiaamuna syötiinkin sitten kehän alkamista odotellessa munat ja pekonit sämpylän sisällä. Lähes kaikilla näyttelyissä on samanlaiset OzTrailin neliskulmaiset Gazebo-teltat. Ja siinä missä suomalaiset jättää leirien välille hajuraon australialaiset tuppaa telttansa kiinni toisiinsa.

 Dianne puurtamassa aamupalaa ja aussimallinen telttakylä koiranäyttelyssä

 pukeutuminen on olennainen osa näyttelymeininkiä täällä, dallun esittäjällä on siitä erinomainen esimerkki päässään...

 Viikonlopun majapaikka vasemmalla ja majapaikan naapurit oikealla. Ja ollaan siis Melbournen esikaupunkialueella...

Sunnuntaina sain puolen päivän jälkeen puhelun että ensimmäinen pentu on syntynyt ja reilun kolmen tunnin päästä kun pääsin kotiin saldo oli kaksi. Kolmas syntyi hetki sen jälkeen kun pääsin kotiin. Illan mittaan pentuja saatiin yhteensä kahdeksan. Gagaa ei haitannut yhtään mun notkuminen pentulaatikon laidalla.

26.1. on Australia Day eli valtion perustamisen juhlapäivä. Vastaa varmaankin meidän itsenäisyyspäivää. Iso paikallinen juhlapyhä jolloin juhlitaan isosti. Me vietettiin päivä laukkakisoissa. Pelasin enkä edelleenkään voittanut pennin hyrrää. Ilmeisesti kivan näkösten hevosten ja hauskojen nimien pelaaminen ei kannata...

 välillä oli vähän vappu mielessä...

 jockeyt ei oo niin kovin kovin huomattavan pieniä, mutta kovin kovin nuoria! Ei tosin kaikki...

Edellisen päivityksen jälkeen oon käynyt myös kertaalleen Maryboroughissa raveissa ja maaseutukierroksella Maldonissa. Mutta niistä tarkemmin joskus toiste. Helmikuun loppuun saakka näillä näkymin oon täällä. Jane ja Andrew lähtee ystävänpäivänä Uuteen Seelantiin ja tulee takasin 19.2. ja mä oon täällä hoitamassa putiikin sillä välin. Ne pääsee pitkästä pitkästä aikaa yhdessä lomalle ja mä tienaan rahaa. Ehkä maaliskuun alussa on jo tulvatkin New South Walesissa ja Queenslandissa ohi...

pilalle hemmoteltu

jälleen hymyilevän pappakoiran halittavana

Minä. Minä oon syönyt viimeisten viikkojen aikana enemmän kalaa kuin koskaan tähän astisen elämäni aikana yhteensä. Jos ei lasketa kalapuikkoja ja tonnikalaa purkista kalaksi... Pari kertaa ihan perus lohta. Ekalla kertaa Andrew'lle selvisi että mä en oo kalaihminen, mä en tykkää kalan mausta ja sanoin että voi hyvin olla etten vaan oo koskaan saanut hyvää kalaa. Ja toki mähän oon tunnetusti ruuan suhteen erittäin ennakkoluuloinen, joten älkää kalaa rakastavat ja sitä mullekin tarjonneet ystävät loukkaantuko. Andrew päätti kuitenkin että se voi sivistää mua kalan syönnin suhteen, niinpä oon nyt syönyt ekan merenelävä illan snapperin (suomeksi napsija) jälkeen black sharkia, joka kulkee myös nimellä flake ja käytetään usein fish&chips kalana. Meilläkin black shark (mustahai) tarjoiltiin ranskalaisten kanssa paneroituna, panerointi vaan ei jäänyt kunnolla kiinni gluteiinittomana versiona. Oli hyvää, mutta snapper oli parempaa. Andrew oli pettynyt koska kala ei sen mielestä maistunut miltään. Kala oli tilattu butcherilta (mun käännös olisi teurastaja, mutta kai sille on joku parempikin suomennos) nimellä flake joka on yleisnimitys fish&chips kalana käytettävälle haille. Haita on sitten erilaisia. Kalaa tilatessa ei oikein tiedä minä päivänä sen saa jos tilaa jotain erikoisempaa. Black shark oli nyt vaan sattunut oleen tän kertainen flake-kala. Seuraavana tarjoiltiin flatheadia (ei mitään käsitystä suomalaisesta nimestä), liha ei ollut kalamaisen hiutaleista vaan sievästi veitsellä leikattavaa lihaa ja hyvää. Flathead pääsi mun hyvien kalojen listalla numero kakkoseksi! Flatheadin kanssa syötiin vaan salaatteja, Andrew'n omatekoista perunasalaattia (perunaa, paprikaa ja minttua ainakin) ja coleslawia. Snapper on edelleen ykkönen. Tänään sitten oli vuorossa Sole tai Flounder (ilmeisesti jonkin sortin meriantura suomeksi). Littana kala jolla on silmät samalla puolen. Todella ruma otus! Ui samoin päin kuin rauskut ja viihtyy pohjamudissa. Erikoista tän kalan syömisessä oli että Andrew tuuppasi sen foliossa grilliin kokonaisena ja se syötiin siitä foliosta. Kääräistiin vain nahka sivuun ja syötiin lihat ensin toiselta puolen ja sitten toiselta. Solella on selkäranka keskellä kalaa ja siitä lähtee iiiiisot pitkät ruodot reunoja kohti, kun yläpuolen lihat oli syöty kalan sai vaihtoehtoisesti kääntää tai vain nostaa rangan ja ruodot pois tieltä jotta pääsi alapuolen lihaan käsiksi. Päällipuolen liha maistui alkuun kovin kalalle enkä erityisemmin tykännyt, mutta kun pääsin kiinni alapuolen lihaan niin jo alkoi maistua! Hyvää! Ei silti kuitenkaan kala jota tilaisin ravintolassa toisin kuin snapper tai flathead. Saa nähdä mitä kaloja mulle vielä tarjoillaan. Mua varten on kuitenkin joka ilta varattu pihvi paistamista vaille valmiina jos en tykkääkään kalasta ja Andrew jaksaa joka kerta muistuttaa että jos et tykkää ei oo pakko syödä, hän voi paistaa pihvin.

aidan ulkopuolelle tulee lauma kenguja joka ilta kun viilenee

Kengurua en vieläkään oo maistanut, mutta Andrew lupasi että sen aika vielä tulee. Ootellaan että joku sen tuttu tulee takaisin näille nurkin ja sitten meillä on luvassa roo barbie. Lampaanselyksiä on syöty pariin kertaan ja peruspihvejä samaten. Nää peruspihvit on vaan jotain muuta kun ne mihin oon Suomessa tottunut... Mä syön vain siistiä lihaa ilman mitään rönttöjä eli rustoja, läskejä ja muita oksettavia epämääräisyyksiä mitä pihvissä voi olla. Niinpä oon saanut osakseni hyväntahtoisen huvittuneita katseita kun perkaan pihvistäni syötäväksi kelpaamattomat osat lautasen reunalle. Alkuun en ehkä olisi kehdannut, mutta Jane ja Andrew on niin mutkattomia niin ei enää ahdista. Ja sitä paitsi, Jane on lähes yhtä ronkeli kun mä. Mutta vain lähes. Tässä yks päivä oli jonkinlainen pihvi jossa oli luuta mukana ja mä kuorin siitä ehkä syötäväksi yhden neljäsosan ja Andrew viimeisteli mun hylkäämät osat niin ettei jäänyt paljon muuta kun luu. Musta on erittäin helpottavaa kun saan olla ihan oma monimutkainen itseni näissä asioissa ilman että se on iso numero. Broileria on syöty myös, eilen saatiin ihastuttavaa chicken currya jossa oli jogurtti "pohja"! Njam njam namskis! Andrew'lla on veikeä tapa valmistaa suurin osa kasviksista mikrossa. Perunoita ei keitetä vaan ne mikrotetaan... Toistaseks mä jaksan edelleen sitä hieman hämmästellä, mutta eiköhän kaikkeen totu ja parhaassa tapauksessa mäkin voin oppia tekeen kasvikset mikrossa. Yksi ilta oli superhyviä kasviksia juustokastikkeessa. Kesäkurpitsaa, kukkakaalia, tankoparsaa ja sokeriherneitä. En oo ennen oikein ymmärtänyt parsan päälle mutta nyt mä tykkään siitä kovasti. Ja täällä syödään herneet palkoineen, myös mä ja ihan sujuvasti.

Mietin vaan että miten mä selviän loppureissusta tän talon ruokiin tottuneena...

onnelliset pikkukoirat (7kk?) leikkii padolla

Kerrottakoon vielä että Kekkuli ja Susanna oli hyväksytty agility-kurssille joka alkaa 30. päivä ja Kekkun katkennut etuhammas poistetaan huomenna. Toivotaan sormet ja varpaat ristissä että se sujuu mutkatta ja Kekku toipuu hyvin! Toivottavasti Susanna ei pahastu, mutta laitan tähän nyt näin julkisesti Susannalta saamastani mailista pätkän josta mulle tuli todella hyvä mieli.

Tultiin just äsken kotiin Kekkulin kanssa sieltä agilityn pääsykokeista. Koiria oli n. 25 kpl, joista 12 pääsee kurssille. Tämän viikon aikana he ilmoittavat sähköpostiin, jos onni lykästi. Taso oli tosi kova! Herran jestas miten hyvin kaikki osasi! Luojan kiitos sä olet opettanut Kekkulille kaikenlaista, minä nimittäin menin sinne ihan kylmiltään ja otin sit ylipäätään ekat paikallaolot ja luoksetulot  Keken kanssa siinä testissä....Lahjattomat reenaa, vai miten se meni. Sillä on tosi makee luoksetulo :)) Ainaki löytyy vauhtia ja tuli aivan liki ;) Ja seuraaminen on kyllä turhan tiivistä, meinasin seota jalkoihini kun se painoi. :) Ennen paikallaoloa ja luoksetuloa oli luoksepäästävyys, joka meni jees, oli heti kaveria arvioijien kanssa. Siellähän saa olla vapaasti, ne tsekkaa vaan sen, ettei koira ole agressiivinen tai jumalattoman arka. Sitten oltiin ringissä ja yksi koirakko kerrallaan pujotteli kaikkien ohi paikalleen takasin. Noh, eipä hätää, neiti istua tönötti perusasennossa koko ajan ja odotti MAKKARAA. Ei edes nähnyt ohimenijöitä. Putkea me ollaan harjoiteltu muutama kerta tuolla metsässä sellaisella ojarummulla, joka on agiputken kokoluokkaa. Siis tää rumpu on siinä maan pinnalla. Testissä oli ensin hiukan pihalla, et mitä putken kanssa pitää tehdä, mut sit se tajus! Testissä oli kaksi suoraa putkea, toinen venytetty maksipituuteen ja hiukan mietein, et kuis tossa käy. Mut sinnehän se karkas ennenku ehdein mitään tehdä. Ja sit armoton kiskominen narulelulla:) Kehuivat, että ainakin palkkaantuu hyvin lelulla. Kolmas testiosuus oli hyppy, matala sellainen. Mä pidin koirasta kii esteen takana ja esteen edessä oli tyyppi namikipon kanssa houkuttelemassa. Sit koitettiin niin, et edessä oli "kuollut" narulelu...Keken mielestä se ei ollut kiinnostavaa. Idea tossa oli et saadaan koira hyppäämään jonkun namin tai lelun voimasta esteen yli, eikä ohjaajan kuulu huitoa ja kiljua sitä menemään yli.

Kerropa sit, et mitä Keken kanssa olet tehnyt, kun kentällä oli sellasia lasten keltaisia hiekkaämpäreitä ylösalaisin (numeroitu, eli merkkinä ohjaajille) ja se läimi sitä mein merkkiä tassuillaan, sit kaasi sen ja otti hampaisiinsa ja anto mulle käteen. Kun en reagoinu joka kerta, veti maahan ja alko lopulta haukkua. Herätti kanssaihmisissä hilpeyttä, mua taas harmitti kun en tajunnu mitä se yritti mulle kertoa.

Kekkuli <3

Gaa, kaksi viikkoa ennen laskettua

Työnhaku kutsuu

little dolly blue eyes

Ei ihan vielä, mutta kohta. Reilu kolme viikkoa takana ja ollaan vähitellen niillä main että mulle ei enää oo varsinaisesti tarvetta täällä. Kennelissä alkaa oleen melkosen väljää mikä tarkottaa vähemmän työtä ja vähemmän rahaa. Viimeisen viikon aikana ollaan oltu joka päivä puoli kymmeneen mennessä valmiita aamuhommista. Mä oon yrittänyt reippaasti tehdä osuuteni, mutta kun hommaa ei kauheesti ole niin tuntuu entistä nolommalta ottaa rahaa vastaan... Mä sentään asun ja syön täällä ilmaiseksi. Ette voi uskoa miten onnellinen ihminen voi olla ihka omasta pistorasiasta! Saa virtaa läppäriin, puhelimeen, kameran pattereihin jne. Ilman että tarvii jakaa sitä kenenkään kanssa!

Gaga noin neljä viikkoa ennen laskettua

Vähän tullut tehtyä suunnitelmia tulevaisuuteen. Oon Janen ja Andrew'n luona ainakin helmikuun puoliväliin saakka. Ens viikonlopuksi on harkinnassa rodeo Stony Creekissä, sinne vaan on matkaa melkoisesti niin katsotaan jaksanko lähteä. Australia Day on 26.1. ja silloin on Hanging Rock Races (http://hangingrock.countryracing.com.au/). Alunperin Hanging Rock nimisessä paikassa olleet laukkakisat, mutta radan huonon kunnon takia tänä vuonna Australia Dayn kisat laukataan Kyneton Racecoursella. Tammikuun vika viikonloppu (28.-29.1.) on KCC Parkissa (http://www.dogsvictoria.org.au/AboutUs/StateDogCentre.aspx) Melbournen tuolla puolen la-su koiranäyttely, tarkoitus on yöpyä Janen ystävän Carolin (Calstead) luona ja mennä hänen kanssa näyttelyyn. Sunnuntaina pika-pikaa kotiin ja toivottavasti Gaa odottaa siihen saakka ennen kun pukkaan pentujansa ulos. Gaga, Talcott Tableau, on kantavana isästä Adarstern Tangled Up In Blue ja pentuja odotellaan helmikuun alussa. Helmikuun 11. ohjelmassa on Collie Club of Victorian paimennuspäivä jonne oon ilmoittautunut Darcyn ja Arthurin (koira, T. Simply Red) kanssa. Darcy ja Arthur paimentaa ja mä kattelen. Jane kyllä antais mulle koiran mukaan jos tahdon, mutta päätin olla tahtomatta...



Jälkeä/hakua ja tottista yritän myös päästä katsomaan, mutta täällä on useimmat tauolla kuumimman kesäajan. Toistaseks lämpötila on pysynyt mukavana, normaalisti täällä ollaan yli kolmessa kympissä tähän aikaan vuotta. Wally, jolla on T. Mackason harrastaa jälkeä ja ymmärtääkseni on myös tuomari, on kutsunut mut mukaansa jälkikisoihin huhtikuussa JOS olen vielä Victoriassa. Samoin muutama Janen kasvatinomistaja palailee samoihin aikoihin harrastusten pariin tauolta ja oon tervetullut mukaan.

 

Päivät kuluu puhellessa, lukiessa ja vanhoja arkistoja penkoessa. Kuvia on käyty läpi pari muovipussillista, osa kuvista muutaman vuosikymmenen takaa ja osa lähempää nykypäivää. Sukutauluja ja vanhoja rekkareita, collie-kirjoja, handbookeja 80- ja 90-luvulta ja ties vaikka mitä kopioita ja lehtileikkeitä. Siinä sivussa laitettu postia Smooth Collie Databasen ylläpidolle kun on huomattu jotain mitä sieltä vielä uupuu. Koiria on raaputeltu ja tarkoitus onkin ottaa kuvat kaikista Janen koirista. Laitan sitten esittelypostauksen kuvien kanssa kun kaikki on kuvattu.

 Dollar ja Mungo

kotimaan uutisia

Nuorikkoni, Kekkuli, on hammasvammainen jos joku ei vielä tiedä. Kekkulilta on katkaistu alakulmahampaat, virallisesti puhutaan alakulmahampaiden kruunujen lyhennyksestä ja pulpa-amputaatiosta, johtuen virheellisestä purennasta. Purennassa mättää liian lyhyt ja kapea alaleuka, jonka vuoksi alakulmahampaat painoivat yläikeneen reikää yläkulmahampaiden sisäpuolelle. Leikkaus tehtiin marraskuussa 2010 ja edellyttää vuosittaista kontrollia ensimmäisen kontrollin ollessa kuitenkin noin 3kk leikkauksesta. Nyt tuli kontrollin aika. Valtakadulle oli kulkeutunut väärän osoitteen kautta ilmeisesti hieman myöhässä kutsu kontrolliin. Tarjolla oli lauantaivastaanottoa ilman klinikkamaksua. Kekku asuu mun reissun ajan Susannan luona Turun seutuvilla ja Susanna ystävällisesti lupasi Kekkun viedä tarkastukseen.

Köyhdyin jälleen vaatimattomat lähes 350€, mutta pulpa-amputaatio on näillä näkymin onnistunut! Toinen alakulmureista on tummunut ja sieltä löytyikin tarvetta paikan korjaukselle mikä vähän nosti operaation hintaa, mutta pääasia on että toistaiseksi meillä on toimiva suu! Huonot uutiset sitten olivatkin että sieltä löytyi kohtuullisen tuore katkennut etuhammas. Lisää operointia siis luvassa, mutta se on niin pientä Kekkun historiaan verrattuna... Hymyilyttää kun tuosta huolimatta tuntuu että aurinko paistaa meidän risukasaan.

Äiti oli laittanut mulle ihastuttavan videon "vanhuksista" älypelin parissa, mutta en nyt osannut sitä tänne lisätä. Tarjolla olisi FB-linkki, mutta vähän epäilen ettei se toimi... https://www.facebook.com/photo.php?v=2660960876798

Bendigo Harness Racing siis ravit

Bendigo on isompi kaupunki noin puolen tunnin ajomatkan päässä. Bendigossa on ravirata ja lauantaina siellä oli Bendigo Pacing Cup. Pacing tarkoittaa peitsaamista eli tarjolla oli jälleen jotain mitä en oo ennen nähnyt! Pääsymaksu oli kympin ja luettelo neljä dollaria. Rata itsessään oli kovin saman tuntuinen kun kotoinen Teivo, pienempi vain. Kyseessä oli vähän isompi tapahtuma kun perusravit, väkeä oli paikalla mukavasti ja tarjolla vähän oheisohjelmaakin. Nyt löytyi katselualueelta kallistukset radalle päin jotta sinne näkikin jotain myös takakurviin. Oli tuttuun tapaan traktori ja säiliöauto huoltamassa rataa.

Erilaista olikin sitten hevosten esittely/lämmittelyalue, pienempi ja julkisempi. Tää oli ihan yleisöalueen laidalla. Oli huvittavaa nähdä neitonen pikkusessa kesämekossa ja piikkikoroissa taluttamassa lämmittelyalueella. Tuli nähtyä myös ihan oikeasti seisova lähtö, valjakot odottivat lähtömerkkiä kirjaimellisesti paikallaan seisten... Avustavat ratsukot radalla, paikalla oli samaan tapaan kun laukkakisoissa kaksi ratsukkoa avustamassa lähdössä, voittajaesittelyssä jne. mm. ratsastaja piti kiinni hevosesta kun kuski tuli alas kärryiltä kiristään sekkiä radalla. Ambulanssi ajoi joka lähdön radan ulkoreunaa valjakoiden perässä. Radan ja katsomon välissä oli turva-alue, noin metrin päässä radan laidan aidasta oli aita rajaamassa katsomoaluetta.

 sitä hieman erilaista avustamista voittajaesittelyssä ja kaikenkokoisten ponien yhteinen ponilähtö

 nää olis nyt niitä peitsareita peitsausvermeissään

 

 Huomaa ratsukot volttaavien valjakoiden joukossa. Näillä ei muuten oo volttilähtöjä, tässä valmistauduttiin autolähtöön.

huomaa lanssi valjakoiden perässä radalla

Tallialueelle pääsi myös vapaasti katsomaan. Samanlaiset loossit oli tarjolla kun meilläkin ja samanlailla jonotettiin pesupaikalle. Ainoo vaan että muistaakseni Suomessa on nykyään yhtä sun toista turvallisuusmääräystä minkä ikäiset ja millaisissa varusteissa saa hevosia käsitellä rata-alueella, täällä ei taida olla tai sitten niitä ei vaan noudateta. Hevosia kuljetettiin pääasiallisesti tallialueella riimuissa, toki laukkakisoissa tavattu Dexter-kuolain suussa, muistaakseni Suomessa vaatimus on suitset.

 vasemmalla katsomoalue tallialueelta päin ja oikealla tallialuetta

 

 australialaista hevosenhoitaja muotia

Ihan kaikkia lähtöjä en jaksanut katella koska tuli pimeä, kello alkoi olla jo melko paljon ja tuuli oli kylmä. Mukava kokemus, mikäli tilaisuus tulee täytyy käydä toistekin! Jos sitten ens kerralla laittais vähän ropoja peliin...

 jälleen kysymys hevosekkaille: mikä on tuon turpavermeen tarkoitus ja nimi?