matkakuumetta: lammasmainen viikonloppu

Päivät menee ihan huomaamatta ohi. Täällä ollaan edelleen Mucklefordissa, Castlemainessa, Janen ja Andrew'n luona. En koe olevani jumissa, mutta kuitenkin vähän jo alkaa poltella tarve päästä tien päälle. Ei vain ole mitään järkeä mennä tulva-alueille... Joten odotellaan vielä hetki. Seuraavat päivät oonkin yksin pyörittämässä putiikkia, Jane ja Andrew lähti aamulla kohti Uutta Seelantia ja tulevat takaisin sunnuntaina iltapäivästä. Kennelissä on hiljaista, vain muutama koira ja kissojakaan ei ole kuin jokunen. Pääsen helpolla. Gagan pennut kasvavat hurjaa vauhtia, vähitellen aletaan oikeasti ottamaan kävelyaskelia neljällä tassulla vatsa irti maasta ja silmät ovat auenneet. Pennuista olisi vaikka kuinka paljon kuvia... Saatte pari nenää näytille.

koko joukkue, lopullinen luku on 7 joista luultavasti 2 pitkäkarvaista

Viikonlopun olin Darcyn (joka muuten oikeasti kirjoitetaan d'Arcy) ja Arthurin kanssa Collie Club of Victorian järjestämässä paimennuspäivässä. Lähdettiin perjantaina Castlemainesta ajelemaan kohti Lang Langia ja siellä Foreshore Caravan Parkia, joka on Melbournen toisella laidalla meren rannalla. Paikka löytyi helposti eikä ollut ollenkaan kallis! Vain 17$ ja oltaisiin voitu pystyttää teltta parin kymmenen metrin päähän rannasta! Ilma oli kuitenkin vähän haasteellinen, oli tuulista ja hieman koleaa, joten valittiin puiden suojasta paikka hieman kauempana rannasta. Näköala oli kuitenkin rannalle. Matkalla haasteita tuotti tupakansytyttimen sulakkeen kilahtaminen... Ei niin että tupakkaa olis sillä tarvinut sytyttää, mutta puhelimeen ja navigaattoriin ja makuualustan pumppuun olisi ollut kiva saada virtaa. Nukuttiinkin sitten Darcy teltassa ja minä autossa ilman makuualustoja. Ei ollut niin paha mitä kuvittelin. Itse paimennus oli Nyorassa noin puolen tunnin ajomatkan päässä. Lauantai päivä meni paimennellessa ja ihmisiin tutustuessa, iltapäivällä tehtiin kunniakierros Phillip Islandilla. Ei käyty kattomassa pingviinejä, tyydyttiin suklaatehtaaseen. Ostettiin suklaakaakaot ja erilaiset palat juustokakkua ja päästiin maistaan kumpaakin. Darcy on hyvä tyyppi, tykkää suklaasta! Yöksi palattiin samalle leirintäalueelle. Päivällä käytiin ostamassa sulake ja saatiin sitten virtaa myös pumppuun ja makuualustat täytettyä. Sunnuntaina herättiin aamulla ennen kellon soittoa ja ajeltiin hissuksiin kotiin. Mun la-su yötä varjosti uutiset kotoa. Vanhin koirista, ikiterve Iitu 8,5v, oli leikkauspöydällä kohtutulehduksen vuoksi joka lopulta olikin munasarjakystia. Leikkaus meni hyvin ja toipuminenkin näyttää hyvältä. Darcyn kotona on lampaita, noin 150, mutta Arthur eikä talon muutkaan koirat oo koskaan ollut sen enempää tekemisissä lampaiden kanssa. Mikä tuntuu hullulta, mutta lampaat on kuulemma täysin tottumattomia koiraan ja sinkoavat kuuhun koiran nähdessään. Koirasta olisi kuitenkin paljon iloa ja hyötyä. Sen takia Darcy ja Arthur paimentamaan lähtikin. Oon joskus Suomessa käynyt omieni kanssa tutustumassa lampaisiin sen yhden kerran joka oli mulle periaatteessa ihan tarpeeksi. Paimennus on mielenkiintoista ja paimenkoirien seuraaminen työssä lumoavaa, mutta se ei oo mun juttu. Mulla ei ole tilaa eikä aikaa ja kun rehellisiä ollaan niin ihan niin paljon mielenkiintoakaan että harrastaisin. Jos asuisin Australiassa ja olisi tilaa pitää lampaita varmaan koirien kanssa paimennus kuuluisi toimenkuvaan, mutta Suomessa ei. Arthur 6kk osoitti toivottuja taipumuksia, aikaa ja harjoittelua ja Arthur voisi olla avuksi lampaiden kanssa.