Onion Seed Harvesting

Keskiviikkona bongasin gumtreesta ilmoituksen jossa etsittiin keskiviikkoaamusta lähtien poimijoita tuntipalkalla. Siitä huolimatta että duuni oli alkanut jo samana aamuna kun päivällä ilmoituksen huomasin soitin ja linjan toisessa päässä Dan toivotti tervetulleeksi aamulla klo 7. Sehän tarkoitti aikaista herätystä, Lancefieldiin ajaa noin tunnin eli lähtö ennen kuutta ja herätys viideltä. Töitä luvattiin ainakin torstaiksi, mahdollisesti myös perjantaille puoli päivää. En sitten kysellyt sen tarkemmin millaisesta poiminnasta on kyse, ilmoituksessa kerrottiin sipulin siementen keräyksestä joka kuulosta jotenkin omituiselta.

Lähtiessä oli vielä pilkkopimeää ja kun moottoritieltä (Calder Freeway) kurvasin aamuhämärässä Lancefieldin rampin ylös vastassa oli yksi yksinäinen jättikenguru loikkimassa. Aamu- ja iltahämärä on aikaa jolloin kengurut liikkuvat eniten ja silloin myös luonnollisesti sattuu useimmat kolarit. Kengu loikki sievästi tien sivua noin neljää kymppiä kun sen rinnalla hetken ajelin ihastellen. On niissä jotain... Vaikkei paikalliset, varsinkaan täällä maalla, niitä pahemmin arvosta. Voisi hyvin rinnastaa hieman syrjemmässä asuvan suomalaisen tunteisiin susia kohtaan. Vaikka kengut ei syö lapsia tai lemmikkejä ne saa silti pahaa jälkeä aikaan. Perillä olin hyvissä ajoin noin 6.40am. Pellon laitaan päädyttiin aika tarkkaan seitsemältä.

Poimijoita oli paikalla mun lisäksi kolme virolaista, kaksi taiwanilaista, filippiiniläinen, aasialaistaustainen melbournelainen ja suomalainen. Siis suomalainen mun lisäksi! Tosin en sitä aamulla vielä tiennyt. Virolaiset tunnistin kyllä puheesta virolaisiksi ja olin siitäkin jo melko iloinen, sentään vähän suomen kuuloista. Siinä työn lomassa kuuntelin virolaisten jutustelua ja huomasin että ne puhuvat tolle Mokoma-paitaselle englantia ja muutoin eestiä. Hetken päästä kuulin miten Mokoma-paitanen englanniksi puhui että meillä Suomessa on todella paljon lunta tänä talvena! Hetken päästä lähdin mukaan keskusteluun ja suomalainen Jukka oli erittäin hämmentynyt tavatessaan ensimmäisen suomalaisen Australiassa Victorian maaseudulla sipulipellolla! Jukka ja tyttöystävänsä Tanja olivat saapuneet juuri ennen vuoden vaihdetta Perthiin ja asuneet myös Beatty Lodgessa pari ensimmäistä päivää ennen kuin joutuivat vaihtamaan Old Swan Barracksiin. Maailma on niin pieni... Jukalla ei kovin montaa positiivista sanaa ollut sanottavana Old Swan Barracksista, törkyistä ja paljon epämääräisiä asukkaita ja huumeita. Jukka ja Tanja olivat tehneet vuokra-autolla kierroksen WA:n eteläosissa kiertäen Margaret Riverin, Albanyn, Bunburyn jne. Sitten ottaneet lennon Adelaideen josta ostaneet auton ja tehneet töitä parillakin eri farmilla. Appelsiinin poiminta on kuulemma todella raskasta... Eli sen voin jättää suosiolla väliin. Adelaidesta olivat viikko sitten ajaneet Melbourneen pääosin samaa reittiä meidän kanssa ja nyt etsivät ahkerasti töitä Melin nurkilta. Kun matkakassa on taas voimissaan on heillä suunnitelmissa jatkaa rannikkoa ylös Cairnsiin saakka. Oli ääreismukavaa turista suomea ja jakaa kokemuksia suomalaisen kanssa pitkästä aikaa. Duunipäivän lopussa vaihdettiin vielä numeroita että voidaan koittaa törmäillä toistekin. Jukka oli alottanut hommat keskiviikkona ja yhdessä tehtiin torstai, perjantaina Jukalla oli työhaastis Melbournessa joten hommat oli Jukalta ohi torstain jälkeen.

Aamulla työhön opastus oli melko simppeliä; tässä on puutarhasakset, tässä on sipulin varsi ja sen päässä siemenpallo (kukinto), katko varret näin ja kerää pallot ämpäriin. Täydet ämpärit tyhjennetään laareihin. Pellolla oli jäljellä kaksi riviä (rivi koostui kahdeksasta vierekkäisestä rivistä) noin vyötärön korkeudella törröttäviä sipulin varsia, joten homma ei turhan rankalta tuntunut. Puoli kymmenen nurkilla oltiin valmiita ja siirryttiin autoilla seuraavalle pellolle. Jos edellisellä pellolla homma ei turhan rankalta tuntunut niin nyt fiilis vähän vaihtui. Varsista oli noin 80% laonnut, seassa oli reilusti piikkipuskia ja kaikenlaista aluskasvillisuutta. Se tarkoitti enemmän kyykistelyä mikä alkoi puolen päivän nurkilla tuntua selässä. Oli kuuma, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta eikä pienen pieni tuulenvire paljon tukalaa paahdetta helpottanut. Iso pomo kävi pyörähtämässä pellon laidassa eikä pitänyt virolaisten turinoinnista vaan antoi heille lähtöpassit! Ei sillä, virolaiset sanoivatkin olevansa melko valmiita lähteen pois. Lounaalla (nappasin aamulla "kotoa" hedelmiä ja autossa oli reissun jäljiltä myslipatukoita) join reilun litran vettä ja kastelin huivin. Työhön paluu hetken tauon jälkeen tuntui vielä aavistuksen tuskaisemmalta. Pari kertaa päivän aikana yksi pomoista, Adele, toi meille vettä ja pidettiin taukoa. Viimeinen puoli tuntia oli todellinen kitutunti, parin pallon napsasun jälkeen teki mieli taas kysyä kelloa eikä aika tuntunut kuluvan ollenkaan. Perjantaina jatkettiin samalta pellolta mihin jäätiin edellisenä päivänä sillä erotuksella että Jukan, virolaiset ja taiwanilaisen kaksikon korvasi kymmenen hengen porukka vietnamilaisia. Päivän aikana vaihdettiin peltoa pariinkin kertaan, torstaina aloitetun pellon jälkeen siirryttiin ehkä vielä astetta kamalammalle pellolle ja viimeiseksi päästiin tekemään todella mukavaa, siistiä peltoa, jolla varret olivat suurimmalta osin hyvin pystyssä ja kivan mittaisia. Viimeistä hyvää peltoa tehtiin neljän naisen voimin ensimmäiset 3,5h ja sitten saatiin vietnamilaiset viimeistelemään homma. Työaika oli ilmoituksessa 7am - 4.30pm ja soittaessani perjantaiksi luvattiin vain puoli päivää, kello oli kuitenkin 4.27pm kun saatiin hommat tehtyä. Fiilis oli väsynyt mutta tyytyväinen. Mä olin selvinnyt ekasta farmiduunista ilman suurempia murheita. Selkä oli melkosen finaalissa, mutta ei mitään mihin ei särkylääkkeet pystyisi. Olo oli paskanen ja peili todisti samaa, lisäksi haisin törkeästi sipulille. Mutta olin 18h työstä 270$ rikkaampi, ei 15$ tuntipalkka oo huono vaikka duuni melko raskasta olikin.

Yksi asia mua jäi hieman häiritseen... Mun mielestä sipulit kasvatetaan sipuleista eikä siemenistä? Ainakin Suomessa. Andrew'n kanssa asiasta jutellessa selvisi että tällä puolen palloa myös suurin osa perunoista kasvatetaan siemenestä! Ne nyt ainakin kasvatetaan siemenperunoista Suomessa.

Vinkit tän kokemuksen perusteella poimintaduuneihin:

• Varaa riittävästi vettä, älä luota siihen että työnantaja sitä tarjoaa. Toiset, kuten tämä, sitä tuo päivän mittaan, mutta parempi on olla omavarainen.
• Suojaudu vaatteilla niin auringolta kuin piikkipuskilta ja muilta mahdollisilta pistiäisiltä. Pitkät puntit ei oo huono juttu pellolla. Mulla oli t-paita ja aamulla huppari kun oli viileetä.
• Käytä aurinkorasvaa. Kasvot, niska, KÄDET! Yhdellä virolaisista oli käden päällyset palaneet aika ikävän näkösesti kun ei ollut tajunnut että vaikka on pitkähihainen kädet jää vielä paljaaksi.
• Käytä lippistä, lakkia tai huivia. Jotain millä suojaat päätä porottavalta auringolta. Henk.koht. koin huivin hyväksi kun sen vielä kasteli pariin kertaan päivän aikana. Silmät olisi myös hyvä suojata, arskat jos ei oo lippistä tai lakkia tuomassa varjoa. Mä missasin tän koska mun arskat on (taas) rikki.
• Hyvät kengät! Ehdottomasti. Seisot päivän joten kengillä on merkitystä.
• Varaudu siihen että kaikki vaatteet ovat törkyisen likaisia päivän päätteeksi eli pue sellaista minkä likastuminen (ehkä jopa pinttyneesti) ei haittaa. Huomaa että myös ne kengät paskastuu.
• Työhanskat. Jotain mitä mä en ymmärtänyt, mutta onneksi sain hanskat lainaan. On huomattavasti mukavampi poimia hanskat kädessä kuin ilman.
• Älä varaa liian raskasta lounasta. Jos syöt paljon raskasta ruokaa olet entistä väsyneempi lounaan jälkeen. Torstaina hedelmät (pari banaania ja päärynää, omena) sekä ne myslipatukat oli oikein sopiva, perjantaina oli kanasalaattia eikä siinäkään valittamista. Ruuan suhteen kannattaa myös huomioida ettei tarjolla ole kylmäsäilytystilaa, mulla oli kylmälaukku.
• Nuku hyvät unet ja venyttele kipeät lihakset niin illalla kun aamullakin. Mä myös söin muutaman särkylääkkeen.

kuvat on otettu kännykällä aamun sarastuksessa sipulipellon laidalla perjantaina 24.2.2012