Yksin kotona

Lammasmaisen viikonlopun jälkeen koitti tiistai jolloin Jane ja Andrew lähti hyvin ansaitulle lomalle Uuteen Seelantiin jättäen kaiken täällä päässä mun käsiin. Melbournen Tullamarine-kentälle ajaa täältä reilun tunnin, mutta J&A oli päätynyt hyppäämään lentokenttäbussiin Castlemainesta joten aamusella vähän seiskan jälkeen ajeltiin pysäkille ja toivoteltiin hyvät matkat. Kovin luottavaisia ne mua kohtaan oli, ei tullut kilometrin pituista listaa että muista nämä eikä muutakaan hössötystä.

Talon rutiinien suhteen olin aika itsevarma, niitä on kuitenkin jo 1,5kk pyöritelty eikä Jane oo nipo. Aamuisin oli hoitokoirien ja -kissojen tilojen siivous ja Janen omien koirien ovien avaaminen. Janen omat koirat on takapihan jättisuuressa tarhassa pari tuntia per pariskunta. Muutoin koirat on majoitettuna pareittain erillisiin kenneltiloihin, joissa on jokaisessa sisätilojen lisäksi kohtuullisen kokoiset ulkotarhat. Yöksi ne suljetaan sisätiloihin. Itse fyysinen työ ei jännittänyt, sen sijaan sitten puhelimeen vastaaminen ja varausten tekeminen... Kyllähän mä Suomessakin työn puolesta joudun (siis pääsen) puhumaan englantia puhelimessakin, mutta jotenkin kun nyt koko asiakaspalvelutapahtuma piti hoitaa englanniksi! Kasvotusten pärjää aina. Pari sellaista puhelua tuli joiden kohdalla olin hieman kujalla. Eräs rouva kertoi ummet ja lammet miksi ei pääse nyt sovitusti hakemaan kissaansa hoidosta kun jollain on joku todella harvinaisen hämmästyttävän mullistava yskä... Ei siis mitään erityisen tärkeää infoa mulle, mutta olisi se ollut ihan kiva ymmärtää mikä siinä yskässä niin ihmeellistä oli. Moni soittaja myös oletti automaattisesti mun olevan Jane luurin toisessa päässä, tuttu ilmiö - kuka muukaan se voisi olla kuin se naisääni joka sieltä aina vastaa? Vaikka tässä tapauksessa aksentti oli varmasti erilainen.

Selvisin kommelluksitta ja nautin joka hetkestä! Edes nukkuminen yksin isossa lukitsemattomassa talossa merkittävästi syrjässä muusta asutuksesta ei ahdistanut. Päivät kului nopsaan, kauemminkin olisin voinut putiikkia pitää pystyssä. Australiassa on juuri päättynyt meidän kesälomakautta vastaava lomakausi (nythän on Australian kesä) joten hoidokkien suhteen on melko hiljaista. Viikolla vahvuus oli hyvin pitkälti kolme, perjantai-iltana se tuplaantui ja sunnuntai-iltana Janen ja Andrew'n palatessa oltiin luvussa kaksi. Lomat on ohi ja palattu arkeen, ei ole tarvetta viedä lemmikkiä hoitoon. Hieman hämmensi kyllä että kun koirien suhteen oli hyvin hiljaista kissaosasto pyöri normaalisti! Kissaihmisillä on ilmeisesti erilaiset aikataulut kun koiraihmisillä?

Paitsi että juu... Olihan mulla yksi kommellus. Lauantaina koirilla on luupäivä, Andrew käy hakeen teurastajalta (siis Butcher, liha/kana/kala-liike) laatikollisen lihaisia luita. Mutta mä jotenkin missasin tän. Siitä oli puhetta, mä vielä sanoin Darcylle kun se oli lauantaiaamuna duunissa että mun pitää käydä hakeen luut. Mutta sitten se jotenkin lipsahti ohi... Osittain voin syyttää puhelinta. Sain puhelun jossa mieshenkilö kertoi että on ajamassa Maldoniin ja voi matkalla käydä heittään xxx tänne niin kun Andrew'n kanssa on sovittu. Mähän ymmärsin ensin että kas vain, herra teurastaja tuo luut ohi mennen tänne. Siinä vähän kahden jälkeen havahduin että eeeeei se mies puhelimessa mistään luista puhunut! Vaikka pinkaisin Miss Holdenin kanssa putiikille ei auttanut kun ovet oli jo lukittu. Koirat sai tyytyä perus sapuskaan.

Maanantaina Janen ja Andrew'n palattua vietin leffapäivää Bendigossa. Kolme on ihan hyvä luku yhdelle päivälle. Sarjan aloitti Janet Evanovichin kirjoihin perustuva One More For The Money, joka oli melkoinen pettymys... Hyvin pinnallinen eikä siihen oltu saatu sitä kutkuttavaa koukkua mikä kirjoista löytyy. Keskipäivän toiminnasta vastasi Safe House, Denzel Washington ja Ryan Reynolds. Kohtuullinen, parempaakin on nähty varsinkin herra Washingtonilta! Päivän päätti mukavasti naurua tarjonnut This Means War, Reese Witherspoon, Chis Pine ja Tom Hardy. Oli kattomisen arvonen, niin paljon tuli räkätettyä. Tarina itsessään ei kovin kummonen oo, mutta onko näissä koskaan? Tom Hardy oli mahtis! Ei vähiten ihanan aksenttinsa takia...Säästin muuten leffalipuissa 4$/lippu kun tajusin että RACin (paikallinen autoliitto) kortilla saa alennusta! Toi on jo ihan tuntuva alennus! Ihan kauheesti ei katsojia maanantaina päiväsaikaan riittänyt, ykköstä oli kattomassa pelkästään joukko naisia, kakkosta oli mun lisäksi ikäluokkaan 70+ kuuluva pariskunta ja kolmosta kaksi tyttö ja yksi pariskunta. Finnkinolla on muuten paremmat penkit kun Bendigon leffateatterissa.