Castlemaine

miss Holden puskan takana keskellä

Castlemaine on se kunta (tai kaupunki) jonka alueella oon majaillut viimeiset reilun 3kk, tarkemmin tosiaan olen Mucklefordissa. Castlemaine tunnettu kullankaivuun ajan keskittymänä, täällä on jopa jonkun sortin kullaankaivuu opisto vaikkei kultaa taideta enää kaivaakaan. Kaupungissa on asukkaita noin 10000 eli samaa koko luokkaa Hämeenkyrön kanssa. Andrew on syntyjään Castlemainesta ja pitää sitä yhtä suuressa arvossa kun monet hämeenkyröläiset kotipitäjäänsä. Castlemainessa on aika tiukasti rajattu yritystoiminta vain paikallisten asukkaiden omistamille yrityksille ja isoja ketjuja tänne ei haluta lainkaan. Ainoa supermarketti ruokakauppa on Maxi IGA, pikaruokaketjuista kylästä löytyy vain Subway ja vaate/kodintavaraosastoa tarjoaa Target. Muutoin asiakkaita palvelevat paikalliset putiikit. Hedelmät ja vihannekset ostetaan mieluiten niihin erikoistuneesta liikkeestä, leivät ja muut leivonnaiset leipomosta ja lihat/kalat butcher-nimellä kulkevasta lihaliikkeestä. Fish & Chips -kauppiaita on ainakin kaksi pääkadun varressa ja kahviloita parin korttelin matkalla äkkiä laskien viisi. Castlemainessa on myös aivan ihastuttava perinteinen elokuvateatteri, Theatre Royal (vuodelta 1856), joka on edelleen toiminnassa! Vanha vanha rakennus ja erittäin valloittava vanhan aikainen sali josta löytyy parvi tavallisilla katsomojakkaroilla ja alakerran salissa on isot muhkeat nojatuolit. Tässä leffateatterissa voit tilata vaikka pizzan alakertaan leffaevääksi! Eikä Theatre Royal ole vain leffateatteri vaan teatterissa järjestetään kaikkea kulttuuria, tansseista oopperaan ja luentoihin.

Jälleen kerran rakennukset ovat suurimmalta osin vanhoja ja tunnelmaan kodikkaita. Pitsireunoja ja maalattuja kylttejä. Ensimmäisenä kun kaupunkiin saavut vastassa on kuvan patsas keskellä liikennympyrää. Mitä muuta kuin kullankaivaja siihen olisi voitu laittaa? Joka kuun ensimmäinen sunnuntai Castlemainessa on toripäivä jollon Maxi IGA:n parkkipaikka täyttyy kauppiaista kojuineen. Turisti-info palvelee vanhassa kauppasalissa, ulkopuolelta rakennus on ihastuttavan tunnelmaltaan mutta sisällä ollaan kylmän moderneja. Sinänsä kun matkan varrella on tullut käytyä yhdessä sun toisessa turisti infossa täytyy todeta ettei Castlemainen infopiste ole siitä parhaasta päästä ollenkaan...

Castlemainen seutu on kuivemmasta päästä Victorian osavaltiota ja yleensä täällä joet ovat kuivuneet olemattomiin tai pieniksi puroiksi. Aussilan syksyn aikaan kuitenkin on melko tavallista että saadaan vettä melko reilusti lyhyessä ajassa. Niin tänäkin vuonna ja tuloksena oli Australian mittakaavassa kohtuulliset tulvat. Vertailukohtiahan löytyy New South Walesin puolelta missä tulvavedet vievät autoja ja taloja mennessään. Täällä kuitenkin selvittiin vain täyttyneillä kellareilla (niillä kellä sellaisia on) ja tulvivilla lattioilla. Muutamia liikkeitä, mm. "meidän" lihakauppa joutui sulkemaan ovensa tulvavesien tultua sisälle. Meillä täällä syrjäkylällä ei sitten mitään tulvaa ollutkaan... Tulihan sitä vettä mutta ei sitä niin paljon tullut etteikö se olisi kulkeutunut patoihin (niihin pihalampiin). Siinä missä Suomen maaperä on huokoista (mä en todellakaan tiedä onko oikea termi) ja imee nopeasti sulan maan aikaan sadeveden, on täällä maaperä niin kovaa ja tiivistä että veden imeytyminen maahan kestää huomattavasti pidempään.

Tältä meillä näytti kun Castlmaine tulvi

Lisää kuvia Castlemainesta.

Australian koti ja matkasuunnitelmia

portilta kuvattuna, talo vasemmalla ja oikealla näkyy hoidokkien kennelrakennukset puiden takana

Siltä tää tuntuu Janen ja Andrew'n luona, niin kun kotona olis. Mä voisin jopa tykätä koirahoitolan pyörittämisestä täällä. Suomessa talvi vois viedä mut epämukavuusalueelle. Mutta asiaan. Talo on isohko, kolme makuuhuonetta, keittiö, kph, wc (toinen wc+suihku työn alla), ruokasali, olohuone, aula ja iso terassi. Sisältä ei oo kuvia, mutta ulkoo sitten onkin. Tonttia ympäröi kengurun (ja pääosin käärmeiden) pitävä kilometrin mittainen aita.

kennelistä taloon päin tullessa sisäpihaa ja talo. oikealla olevasta portista pääsee terassille

iltamaisemaa terassilta

sininen hetki terassilta kuvattuna

auringonnousu terassilta kuvattuna

Kenneltiloista löytyy kuvia täältä.

Mitä matkasuunnitelmiin tulee niin nyt on päätöksiä tehtynä ja päivämääriä löytynä lukkoon. Minä ja Laura, se sama Laura jonka kanssa matkaan lähdettiin Perthistä, startataan rannikkoa pitkin kohti Sydneyta 11.4. Mä olisin toivonut että lähdetään aikaisemmin niin olisi enemmän aikaa, mutta Laura ei pääse töiden puolesta lähteen. Noin viikossa ollaan Sydneyssa, siinä matkan varrella on tarkoitus tehdä päivävisiitti Canberraan. Sydneyssa ollaan ehkä noin viikon verran ja sitten jatketaan Brisbaneen ja Gold Coastille. Brisbanessa varmaankiin laitan auton myyntiin heti kun sinne päästään ja toivon kovasti että joku sen siellä jo ostaisi. Jos ei, niin täräytän sen kanssa sisämaata pitkin takaisin tänne toukokuun puolivälissä. Kotiinpaluu tulee oleen Melbournesta. Näin matkaa suunnitellessa painaa mielessä koko ajan että aika loppuu aika loppuu... Toivotaan että sitä on riittävästi siihen mitä haluan tehdä ja nähdä loppu matkan aikana. Vähän on sekavat fiilikset, on ihana päästä reissuun ja on ihana ajatella että kohta oon jo kotona, mutta sitten taas ahdistaa että aika loppuu kesken. Jotta mä sitten osaan olla kieroon kasvanut!

tän näköstä reittiä siis lähdetään tavoitteleen

Bendigo

Bendigo on lähialueen isoin kaupunki. Se minne mennää sitte niin ku isoolle kirkolle. Sinänsä mä en oo oikein päässyt siihen(-kään...) kiinni. Asukkaita on noin 92000 mutta silti se tuntuu vähän sekavalta pikku kaupungilta. Kaikki tunnetuimmat liikkeet ja kaupat löytyy, ravirata, laukkarata, McDonald's ja leffateatteri. Leffateatteria onkin tullut jonkin verran koeajettua ja hyväksi todettua. Kyllä Plevna silti voittaa. Bendigoon hurauttaa Mucklefordista noin puolessa tunnissa kun sukkuloi kyläteitä isomman baanan varteen eikä ajele Castlemainen kautta. Bendigo sellainen pitäjä johon täältä maalta maalta lähetään kaupoille, varsinkin aussilainen vastine Lidlille eli Aldi vetää paljon maaseudun väkeä ostoksille siinä missä kaikenmaailmankaupat Big W ja K-Mart. Matkan varrella juuri ennen Bendigoa on Kangaroo Flat josta sanotaan että se on melko levotonta aluetta. Mä jäin vähän käsitykseen että vastaa Hervantaa Tampereella, hervantalaisten mielestä Hervannassa ei oo mitään vikaa ja siellä asumattomat tuumaavat että kauheen villiä menoa siellä Herwoodissa.

Arkkitehtuurillisesti (jessus mikä sana!) löytyy paljon vanhoja brittivallan aikaisia rakennuksia. Tai ollaanhan täällä edelleen osa brittiläistä kansainyhteisöä eli periaatteessa edelleen brittivallan alla. Jotenkin nää maaseudun kaupungit on säilyttäneet arvokkuutensa näiden vanhojen rakennusten kanssa. Mä en mikään suuren suuri arkkitehtuurin ystävä ja tuntija ole, mutta ennemmin katselen sielukkaita vanhoja rakennuksia kuin kylmän metallisia tai betonisia moderneja pilvenpiirtäjiä. Eikä ne oikein tähän maalaismiljööseen istuisikaan. Lisää kuvia Bendigosta.

Maldon

Maldon on toinen lähimmistä kaupungeista. Itseasiassa Muckleford sijaitsee puolivälissä matkaa Castlemainesta Maldoniin. Maldon on siitä poikkeuksellinen kylä että sen katukuva on suojeltu. Katukuvaan ei saa tehdä moderneja muutoksia ilman erillistä lupaa ja näitä lupia ei yleensä heru. Eniten nykyajasta keskustassa kertovat modernit autot ja asfaltoidut tiet, rakennukset sen sijaan ovat edelleen sitä 1800-luvun arkkitehtuuria. Niin Maldon, Castlemaine kuin muutkin lähialueen kaupungit ovat kaikki perustettu kullankaivuun suurina vuosina. Aikanaan Maldon oli suuri kauppakeskittymä, mutta nykyinen kylä käsittää vain noin 1500 asukasta. Maldon on saanut tunnustuksen Australian ensimmäisenä huomionarvoisena kaupunkina. Lisää Maldonista voi käydä lukemassa enklanniksi: http://www.maldon.org.au/

Mun keikasta Maldonissa on jo jonkin aikaa. Kävin kurkkimassa kylää ja ajelin ylös Mount Tarrangowerin tähystystornille. Uskaltauduin jopa kiipeämään sinne korkealle vaikka polvet tutisivat. Maldon on myös se kylä missä Miss Holden kävi huollossa.

Tonne kamalan ylös korkeelle, josta putoo lujaa, uskalsin kiivetä!

Maldon tornilta kuvattuna

tornissa on lankkulattia, vähän pisti jännittään kun lankkujen välistä paistaa päivä ja ollaan korkeella.

Lisää kuvia Maldonista täällä.

Josko oikeasti

Vähitellen olis todellakin tarkoitus jatkaa matkaa. On vaan niin helppoa olla että tuntuu vaikealta lähteä, vaikka sitten taas hieman jo henkisiä paineita on kerätä kimpsut ja kampsut. Henkiset paineet on ihan mun omia. Jane ja Andrew on hyvin selkeäsanaisesti kertoneet että oo ihan niin kauan kun tahdot ja tuu takas kun siltä tuntuu. Mua hieman ahdistaa että oon kohta ollut täällä 3kk, KOLME KUUKAUTTA. Ja aika Australiassa on kuitenkin rajallista, ihan kohta on jo kotiin lähdön aika... Rahaakaan ei oo liikaa. Täällä tulvii tai ei täällä täällä mutta lähikylissä sekä parhailla viljelysalueilla Victorian ja New South Walesin rajaseudulla. Se tarkoittaa että hedelmänpoimintaduunia ei pahemmin oo tarjolla, mikä taas tarkottaa että muihin duuneihin on triplaten hakijoita.

 bussi Perthissä ja Beatty Lodgen porukkaa matkalla Mustangiin

 

 maitohylly ja juustohylly

 Fremantlen juna-asema ja Perthin bussiasema

Beatty Lodge, italialaisia ja ranskalaisia

 Tehokasta pistorasian hyväksikäyttöä, samasta adapterista läppäri ja kameran patterit plus puhelin latauksessa tietokoneen kautta.

 Marion jollain bensiksellä matkan varrella, Laura autossa ennen nukkumaanmenoa

Castlemaine

Melbourne

 Janen & Andrew'n talo ja kotitie

Suunnitelmaa on nyt kuitenkin tehtynä. Viikolla 13 (26.3. lähtien) mä lähden täältä eteenpäin. Gumtreehen postasin juuri tänään ilmoituksen että etsitään 1-2 matkakaveria Sydneyyn ja mahdollisesti siitä jopa eteenpäin. Kuvat on puhelimesta ajatuksella been there done that.

Niin ja pennut kasvaa edelleen kovasti: kuvia FBssa