Breaking Dawn

Twilight elokuvasarjan tuoreimman osan ensi-ilta oli eilen, osa 1. viimeiseen kirjaan perustuvasta elokuvasta. Mä en oo mikään erityinen fani ollut koskaan, mutta on ne mun mielestä ollut mukavaa viihdettä. Kirjoista luin kaikki muut paitsi tän viimesen kun siinä kohtaa alko menee vähän turhan lennokkaaksi ja kirjoista pidin isosti. Elokuvien parasta antia on EHDOTTOMASTI ollut Taylor Lautner eli Jacob, ihan kamalan hyvä kroppainen teinipoika... Vai voitko väittää muuta?

Leffaan lähteminen tosiaan tuli vähän yllättäen. Kun olin lopettanut netissä roikkumisen menin sitten notkumaan takapihalle Lewisin ja kumppaneiden kanssa, siellä oli myös saksalainen ex-kämppis Christiane ja uusi tuttavuus irlantilainen Amy. Tytöt tössöttivät olevansa lähdössä katsomaan Breaking Dawnia ensi-iltaan ja heittivät siinä sivussa sitten että heeeeei, lähetkö mukaan? Kello oli siinä kohtaa ehkä 22.50 ja leffa alkamassa 00.03 eikä mulla lippua... En miettinyt hetkeäkään vaan lupasin heti. Netin kautta löydettiin vielä mulle lippukin ja ei muuta kuin pika-pikaa bussipysäkille. Leffateatteri oli tosi tosi iso, meidän näytös oli salissa 11 ja samaa leffaa näytettiin 00.01, 00.02, 00.03, 00.04 ja 00.05. Meidän sali oli semmonen Tampereen Plevnan ykkösen luokkaa, jalkatilaa vähän enemmän ja snack-vaihtoehtoja oli huomattavasti enemmän mitä saliin olisi saanut tuoda. Mun lippu ei alunperin ollut muiden kanssa samaan riviin mutta Amy kävi sen vielä vaihtamassa. Meitä oli siellä sitten 4 "tyttöä" hostellilta ja yhden meistä italialainen kaveri. Itse leffa ei kovin kummonen kokemus ollut, odottelin suurimman osan ajasta että jotain alkaa tapahtuun ja kuolasin Jacobia. Ja sitten se leffa loppu. Kirjaa en edes oo lukenut, vain takakannen eikä ainakaan tässä ekassa osassa ollut mitään yllätyksiä.

Tän päivän kulutin outlet-ostoskeskuksessa. Kaikkea oli tarjolla ja hinnatkin näytti halvemmilta kun kaupungissa, mukaan ei silti tarttunut kun pari hömppäkirjaa ja yksi 1,90$ maksanut Camping-opas. Löysin uuden vaatekaupankin jossa myydän mahtikokoisia ja mukavan näköisiä vaatteita! Tää oli nimeltään Crossroads, tuntu halvemmalta kun CityChic ja vaatteet vähän ehkä painottu "tavallisempiin". Mitään ei tarttunut mukaan vaikka sovittamassa kävin useampiakin, ei vaan tuntunut siltä että mikään niistä olis tosissaan halunnut mulle. Yhdessäkään kenkäkaupassa en käynyt, en uskaltanut. Kerran olin eksyä mutta sitten sisäinen ääni heräsi huutamaan että eeeeeei, et tarvi enää yksiäkään kenkiä... Viimesimmät ostin Hillarys Boat Harbourista, thong crocsit eli Crocsit varvastossuina. Mulla oli kahdet kun tulin tänne, nyt mulla on.... parit enemmän. Jos joku tänne eksyy ja haluaa kyseiseen ostoskeskukseen niin keltainen kissabussi (CAT) pysähtyy mennen tullen kohdalla ja paikan nimi on Harbour Town www.harbourtown.com.au. Mennessä SmartRiderin lataus aiheutti pari ylimääräistä sydämenlyöntiä kun se herjasi mun kortista että väärä tunnusluku, ota yhteyttä pankkiin! Eikä tasan ollut väärä tunnusluku! Vaihdoin suomalaiseen Electroniin ja teki saman, niin jäi sitten sillä kertaa SmartRider lataamatta. Automaatilla kortti toimi kuitenkin moitteetta ja paluumatkalla sain bussikorttiinkin virtaa.

Kävin myös siinä Harbour Townin naapurissa jonottamassa reilun puoli tuntia että saisin viisumitarran passiin muistoksi. Turha reissu, jonotus palkittiin it-ongelmilla. Toivottivat huomenna uudestaan. Mun on pitänyt käydä tarra hakemassa siitä lähtien kun tulin tänne, mutta en vaan oo muistanut. Kerran etsin toimistoa mutta kun se ei heti löytynyt niin annoin olla. Tarra ei oo mitenkään pakollinen, suurin osa ei sitä kuulemma edes hae kun ei sitä missään tarvita, mä aattelin että on se silti kiva muisto. Odotellessa seurailin vastapäätä istuvia punatukkaisia irkkuveljeksiä, puheista vielä selvisi että olivat kaksoset. Mutta sitä ei noin ulkonäöllisesti olisi kyllä huomannut, sorppa Katri ei oo kuvia eivätkä olleet identtiset! Nyt ei tuu kuvia, kamerassa taitaisi kyllä olla yksi leffaan liittyen...

Melbournen matkasuunnitelmat on nyt sillä tavalla että Zane laittoi tänään viestin että oli saanut matkatoverin Tasmaniaan saakka mikä on hänelle paras vaihtoehto. Eli en pääse Zanen kyytiin. Britt laittoi tänään kimppamailin kaikille siihen yhteyttä ottaneille ja ehdotti että jos tavattais kaikki sunnuntaina Swan Valleyssa SupaGolfin merkeissä, sen takia kaikki että ne jotka ei sen kyytiin mahdu voi vaikka yhdessä etsiä kyytiä. Ihan kiva idea, mutta jotenkin epäilen ettei tuota tulosta. Ilmoitin kuitenkin että voisin mennä, mutta näyttää melkoisen hankalalta päästä Swan Valleyyn sunnuntaina julkisilla... Tällä hetkellä alan kallistua ostamaan sittenkin auton. Vähän hirvittää mutta pyysin Allisonilta ja sen mieheltä apua. Allisonin mies Keith on autoharrastaja, pakertaa autojen parissa päivät pitkät. Virittelee ja rakentelee lähinnä vanhoja Holden lava-autoja. Lupaan jossain kohtaa teille postauksen australialaisten Holdeneista ja ute-nimellä kutsuttavista lava-autoista.... Kerroin Allisonille että sijoitan max 2500$ ja mitä halvempi sen parempi. Tavoite on ostaa farmari jossa voisin sitten nukkua siellä takana kun kaataa takapenkin. Merkillä, mallilla, kilometreillä tai vuosimallilla ei oo väliä. Jane, jonka luo olen menossa Castlemaineen, sanoi myös yhdessä mailissa että heiltä ei pääse julkisilla mihinkään vaan pitää olla auto jos meinaa liikkua.


PS. ootkos lukenut blogin alusta saakka? Ensimmäinen teksti on helmikuulta.