SmartRider

 Maanantai oli muuttopäivä. Mullahan oli alunperinkin varaus 6 hengen dormiin, taloudellisista syistä lähinnä, mutta jos ihan rehellisiä ollaan niin myös siitä syystä että kun asut vieraiden ihmisten kanssa tulee niihin myös tutustuttua. Mä kun voin noin muutoin viihtyä vähän liikaakin omissa oloissani... Uusi huone on selkeesti tasoltaan edellistä heikompi, mutta ihan viihtyisiä. Kämppiksiä on neljä ranskan kielistä ja yksi saksalainen. Ranskalaiset pulputtaa paljon keskenään ranskaa. Yksi ranskalaisista on ollut Australiassa jo aiemmin, oli jäänyt jumiin farmitöihin puoleksi vuodeksi kun Queenslandissa oli tulvat eikä sieltä päässyt mihinkään. Ihan mukava tyttö ja puhuu oikein selkeää englantia, niin ettei sitä välttämättä edes ranskankieliseksi heti huomaa! Porukan saksalainen on hauska tyyppi, mun ikänen mutta näyttää ehkä juuri ja juuri 18 vuotiaalta. Saanut juuri lakiopinnot päätökseen ja lähti tänne kun ei haluakaan olla asianajaja. Saksalaisen kanssa ollaan juteltu eniten, jotenkin muistuttaa mua Porin Anniinasta... Ei siis Nuusku, vaan Kalmeenojan Anniina. Iloinen, avoin ja reipas tättähäärä. Eikä tällä tarkoteta etteikö Nuusku olisi iloinen, reipas ja avoin.

Maanantaina hankin myös bussikortin - SmartRider - joka kelpaa kaikkiin julkisiin, bussiin, junaan ja lauttaan. Systeemi on samanlainen kun Lontoossa, lähimpänä keskustaa on ilmainen alue ja siitä eteenpäin zone 1, 2, 3, jne. 1 ja 2 meni muistaakseni samalla maksulla ja sitten nousi johonkin. Ostin kortin bussiasemalta (10$ kortti ja latasin 20$) ja hyppäsin ensimmäiseen bussiin, numeroa en huomannut kattoa mutta taulussa luki Claremont jonka osasin joten kuten sijoittaa kartalle. Köröttelin bussilla keskustan näköiseen paikkaan ja painoin stoppi-nappulaa, heti napin painamisen jälkeen bussi käänty johonkin omakotialueelle missä se pysäkkikin sitten oli. Loistavalla suuntavaistollani valitsin suunnan ja talsin melko kauan ilman merkkiäkään keskustasta, kyllä sellanen sitten löyty. Siellä menin bussipysäkille ja huomasin että kyseiseltä pysäkiltä menee bussi Cottesloe Beachille! Ja voi vitsit että oli hienoa! Siinä se oli Intian Valtameri mun nenän edessä! Ranta oli lähes autio, varmaankin siitä syystä että kävi kova tuuli ja oli ollut sateinen päivä. Kylmä ei kuitenkaan ollut vaikka tuuli oli vähintäänkin navakka.

 

Rannalta bussimatkailin keskustaan, josta löysin AIVAN VALTAVAN IHANAN VAATEKAUPAN!!! Upeita vaatteita lähtien koosta 14, mä olin sen koko taulukon mukaan M!! Ainoo harmitus vaan oli että ne oli melkosen tyyriitä... Halvin paita tais olla 39$. En uskaltanut kokeilla mitään etten vaan sortuisi ostaan, mutta myyjätytön kanssa juttelin pitkään, ja musta oli oikein ihastuttavaa että tommosessa vaatekaupassa oli kohderyhmään kuuluva myyjä! Hän oli kokoa 22 ja erittäin edustava niissä ihanissa vaatteissa. Ihania vaatteista teki se että ne oli oikeasti tyylikkäitä, muodokkaita ja nuorekkaita, ei mammamekkoja tai säkkejä. Ei nuoret möhköfantit halua näytää isoäideiltä!! Kaikella kunnialla isoäidit... Liike on alunperin australialainen, mutta nyt myös laajentanut jenkkeihin ja niillä on verkkokauppa. Joten jos jotain kiinnostaa niin tässä tulis osoite: www.citychic.com.au. Citychicin mukava myyjä kirjotti mulle myös parin muun vastavaavassa kokoluokassa toimivan vaateliikkeen nimen.

Terveisiä tutvoille!

kookaburra, Barry ei Eddie

Sunnuntaista lähtien oon hikoillut CV:n kanssa. Mä vihaan tommosten kirjottamista suomeksi ja voin nyt tällä kokemuksella kertoa että vielä ehkä, jos mahdollista, enemmän englanniksi! Mun englanti on todellakin, varsinkin kirjotettuna, sen verran ruosteessa että sujuvan, fiksun kuulosen tekstin tuottaminen on todellista työtä! Mutta tänään se valmistu. Vaikka mun armas tietokoneeni koittikin tehdä lähes kaikkensa sen eteen ettei näin olisi käynyt. Jostain syystä se on nyt maanantaista asti tökkinyt, Mäkkärin ilmasta nettiä se ei antanut käyttää ollenkaan... Ja tän CV projektin myötä mua on myös alkanut ahdistaan pilkkujen käyttäminen tekstissä, tai lähinnä niiden puuttuminen, sillä seurauksella että mä varmaan viljelen niitä liikaa!

Tänään tein ekaa kertaa oikeasti ruokaa täällä. Ihan perussafkaa, kasviksia ja jauhelihaa purkillisella kermaa. Ruokakerman ostaminen tuotti myös hieman päänvaivaa mutta kyllä se ainakin tässä ruuassa toimi mitä kaupasta ostin. Ja ostamisesta puheenollen... Ostin kengät. (shh.... ei kerrota äitille!) Punaiset. Kiilapohjaiset sandaalityyppiset vähän paremmat siistit kengät. Ja mustat purjehduskenkien tapaset. Mutta niitä mustia ei lasketa kenkien ostamiseks kun ne oli niin halvat. Oikeesti, mä ihan oikeasti tarvin kengät. Mun kenkävalikoima oli tasan vihreät tennarit ja kerman väriset crocsit. Oli meinaa vähän tyylikästä lauantaina siellä näyttelyssä; punainen kauluspaita, mustat suorat housut ja VIHREÄT TENNARIT! Onneks se oli vaan koiranäyttely. Ens lauantaina olis muuten seuraava näyttey, aamunäyttely tällä kertaa. Vähän oli suunnitelmissa mennä laukkaradalle mutta sinne pääsee myöhemminkin. Ja mähän säästän rahaa kun en joudu ostaan laukkaradalle sopivia vaatteita kun meenkin vaan koiranäyttelyyn! Mutta kyllä mun täytyy laukkakisoihinkin mennä, jossain kohtaa, joten mun pitää myöskin ostaa vielä sinne sopiva yläosa, jossain kohtaa. Housut ja kengät olisi jo, puuttuu siis vain koko yläosa.

Vaatii kynsilakkaa. Punaista.

 Ai niin! Mä hain tänään mun pankkikortin. Sen pinkin.