pilalle hemmoteltu

jälleen hymyilevän pappakoiran halittavana

Minä. Minä oon syönyt viimeisten viikkojen aikana enemmän kalaa kuin koskaan tähän astisen elämäni aikana yhteensä. Jos ei lasketa kalapuikkoja ja tonnikalaa purkista kalaksi... Pari kertaa ihan perus lohta. Ekalla kertaa Andrew'lle selvisi että mä en oo kalaihminen, mä en tykkää kalan mausta ja sanoin että voi hyvin olla etten vaan oo koskaan saanut hyvää kalaa. Ja toki mähän oon tunnetusti ruuan suhteen erittäin ennakkoluuloinen, joten älkää kalaa rakastavat ja sitä mullekin tarjonneet ystävät loukkaantuko. Andrew päätti kuitenkin että se voi sivistää mua kalan syönnin suhteen, niinpä oon nyt syönyt ekan merenelävä illan snapperin (suomeksi napsija) jälkeen black sharkia, joka kulkee myös nimellä flake ja käytetään usein fish&chips kalana. Meilläkin black shark (mustahai) tarjoiltiin ranskalaisten kanssa paneroituna, panerointi vaan ei jäänyt kunnolla kiinni gluteiinittomana versiona. Oli hyvää, mutta snapper oli parempaa. Andrew oli pettynyt koska kala ei sen mielestä maistunut miltään. Kala oli tilattu butcherilta (mun käännös olisi teurastaja, mutta kai sille on joku parempikin suomennos) nimellä flake joka on yleisnimitys fish&chips kalana käytettävälle haille. Haita on sitten erilaisia. Kalaa tilatessa ei oikein tiedä minä päivänä sen saa jos tilaa jotain erikoisempaa. Black shark oli nyt vaan sattunut oleen tän kertainen flake-kala. Seuraavana tarjoiltiin flatheadia (ei mitään käsitystä suomalaisesta nimestä), liha ei ollut kalamaisen hiutaleista vaan sievästi veitsellä leikattavaa lihaa ja hyvää. Flathead pääsi mun hyvien kalojen listalla numero kakkoseksi! Flatheadin kanssa syötiin vaan salaatteja, Andrew'n omatekoista perunasalaattia (perunaa, paprikaa ja minttua ainakin) ja coleslawia. Snapper on edelleen ykkönen. Tänään sitten oli vuorossa Sole tai Flounder (ilmeisesti jonkin sortin meriantura suomeksi). Littana kala jolla on silmät samalla puolen. Todella ruma otus! Ui samoin päin kuin rauskut ja viihtyy pohjamudissa. Erikoista tän kalan syömisessä oli että Andrew tuuppasi sen foliossa grilliin kokonaisena ja se syötiin siitä foliosta. Kääräistiin vain nahka sivuun ja syötiin lihat ensin toiselta puolen ja sitten toiselta. Solella on selkäranka keskellä kalaa ja siitä lähtee iiiiisot pitkät ruodot reunoja kohti, kun yläpuolen lihat oli syöty kalan sai vaihtoehtoisesti kääntää tai vain nostaa rangan ja ruodot pois tieltä jotta pääsi alapuolen lihaan käsiksi. Päällipuolen liha maistui alkuun kovin kalalle enkä erityisemmin tykännyt, mutta kun pääsin kiinni alapuolen lihaan niin jo alkoi maistua! Hyvää! Ei silti kuitenkaan kala jota tilaisin ravintolassa toisin kuin snapper tai flathead. Saa nähdä mitä kaloja mulle vielä tarjoillaan. Mua varten on kuitenkin joka ilta varattu pihvi paistamista vaille valmiina jos en tykkääkään kalasta ja Andrew jaksaa joka kerta muistuttaa että jos et tykkää ei oo pakko syödä, hän voi paistaa pihvin.

aidan ulkopuolelle tulee lauma kenguja joka ilta kun viilenee

Kengurua en vieläkään oo maistanut, mutta Andrew lupasi että sen aika vielä tulee. Ootellaan että joku sen tuttu tulee takaisin näille nurkin ja sitten meillä on luvassa roo barbie. Lampaanselyksiä on syöty pariin kertaan ja peruspihvejä samaten. Nää peruspihvit on vaan jotain muuta kun ne mihin oon Suomessa tottunut... Mä syön vain siistiä lihaa ilman mitään rönttöjä eli rustoja, läskejä ja muita oksettavia epämääräisyyksiä mitä pihvissä voi olla. Niinpä oon saanut osakseni hyväntahtoisen huvittuneita katseita kun perkaan pihvistäni syötäväksi kelpaamattomat osat lautasen reunalle. Alkuun en ehkä olisi kehdannut, mutta Jane ja Andrew on niin mutkattomia niin ei enää ahdista. Ja sitä paitsi, Jane on lähes yhtä ronkeli kun mä. Mutta vain lähes. Tässä yks päivä oli jonkinlainen pihvi jossa oli luuta mukana ja mä kuorin siitä ehkä syötäväksi yhden neljäsosan ja Andrew viimeisteli mun hylkäämät osat niin ettei jäänyt paljon muuta kun luu. Musta on erittäin helpottavaa kun saan olla ihan oma monimutkainen itseni näissä asioissa ilman että se on iso numero. Broileria on syöty myös, eilen saatiin ihastuttavaa chicken currya jossa oli jogurtti "pohja"! Njam njam namskis! Andrew'lla on veikeä tapa valmistaa suurin osa kasviksista mikrossa. Perunoita ei keitetä vaan ne mikrotetaan... Toistaseks mä jaksan edelleen sitä hieman hämmästellä, mutta eiköhän kaikkeen totu ja parhaassa tapauksessa mäkin voin oppia tekeen kasvikset mikrossa. Yksi ilta oli superhyviä kasviksia juustokastikkeessa. Kesäkurpitsaa, kukkakaalia, tankoparsaa ja sokeriherneitä. En oo ennen oikein ymmärtänyt parsan päälle mutta nyt mä tykkään siitä kovasti. Ja täällä syödään herneet palkoineen, myös mä ja ihan sujuvasti.

Mietin vaan että miten mä selviän loppureissusta tän talon ruokiin tottuneena...

onnelliset pikkukoirat (7kk?) leikkii padolla

Kerrottakoon vielä että Kekkuli ja Susanna oli hyväksytty agility-kurssille joka alkaa 30. päivä ja Kekkun katkennut etuhammas poistetaan huomenna. Toivotaan sormet ja varpaat ristissä että se sujuu mutkatta ja Kekku toipuu hyvin! Toivottavasti Susanna ei pahastu, mutta laitan tähän nyt näin julkisesti Susannalta saamastani mailista pätkän josta mulle tuli todella hyvä mieli.

Tultiin just äsken kotiin Kekkulin kanssa sieltä agilityn pääsykokeista. Koiria oli n. 25 kpl, joista 12 pääsee kurssille. Tämän viikon aikana he ilmoittavat sähköpostiin, jos onni lykästi. Taso oli tosi kova! Herran jestas miten hyvin kaikki osasi! Luojan kiitos sä olet opettanut Kekkulille kaikenlaista, minä nimittäin menin sinne ihan kylmiltään ja otin sit ylipäätään ekat paikallaolot ja luoksetulot  Keken kanssa siinä testissä....Lahjattomat reenaa, vai miten se meni. Sillä on tosi makee luoksetulo :)) Ainaki löytyy vauhtia ja tuli aivan liki ;) Ja seuraaminen on kyllä turhan tiivistä, meinasin seota jalkoihini kun se painoi. :) Ennen paikallaoloa ja luoksetuloa oli luoksepäästävyys, joka meni jees, oli heti kaveria arvioijien kanssa. Siellähän saa olla vapaasti, ne tsekkaa vaan sen, ettei koira ole agressiivinen tai jumalattoman arka. Sitten oltiin ringissä ja yksi koirakko kerrallaan pujotteli kaikkien ohi paikalleen takasin. Noh, eipä hätää, neiti istua tönötti perusasennossa koko ajan ja odotti MAKKARAA. Ei edes nähnyt ohimenijöitä. Putkea me ollaan harjoiteltu muutama kerta tuolla metsässä sellaisella ojarummulla, joka on agiputken kokoluokkaa. Siis tää rumpu on siinä maan pinnalla. Testissä oli ensin hiukan pihalla, et mitä putken kanssa pitää tehdä, mut sit se tajus! Testissä oli kaksi suoraa putkea, toinen venytetty maksipituuteen ja hiukan mietein, et kuis tossa käy. Mut sinnehän se karkas ennenku ehdein mitään tehdä. Ja sit armoton kiskominen narulelulla:) Kehuivat, että ainakin palkkaantuu hyvin lelulla. Kolmas testiosuus oli hyppy, matala sellainen. Mä pidin koirasta kii esteen takana ja esteen edessä oli tyyppi namikipon kanssa houkuttelemassa. Sit koitettiin niin, et edessä oli "kuollut" narulelu...Keken mielestä se ei ollut kiinnostavaa. Idea tossa oli et saadaan koira hyppäämään jonkun namin tai lelun voimasta esteen yli, eikä ohjaajan kuulu huitoa ja kiljua sitä menemään yli.

Kerropa sit, et mitä Keken kanssa olet tehnyt, kun kentällä oli sellasia lasten keltaisia hiekkaämpäreitä ylösalaisin (numeroitu, eli merkkinä ohjaajille) ja se läimi sitä mein merkkiä tassuillaan, sit kaasi sen ja otti hampaisiinsa ja anto mulle käteen. Kun en reagoinu joka kerta, veti maahan ja alko lopulta haukkua. Herätti kanssaihmisissä hilpeyttä, mua taas harmitti kun en tajunnu mitä se yritti mulle kertoa.

Kekkuli <3

Gaa, kaksi viikkoa ennen laskettua