Näytetään tekstit, joissa on tunniste laukkakisat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste laukkakisat. Näytä kaikki tekstit

maanantai 30. tammikuuta 2012

Pentuja!

tri poika, tri poika, tri tyttö, tri tyttö, blm tyttö, blm tyttö, blm poika ja tri poika
Olin viikonlopun Janen ystävän Carolin luona Melbournen kupeessa Narre Warren North -nimisellä esikaupunkialueella. Hurautin Miss Holdenin puolen päivän jälkeen käyntiin ja postitoimiston kautta suuntasin kaupunkiin. Postitoimiston kautta koska Melbournessa on tietullit ja postitoimistosta kävin ostamassa viikonloppupassin, 13.80$ pe klo 12 - su 24. Carol kasvattaa myös collieita, pääasiassa pehkoja mutta on sieltä kotoisin myös pari nahkapentuetta. Carolin luo menin koska viikonloppuna oli molemmille päiville luvassa näyttely KCC Parkissa eli osavaltion koirakeskuksessa jonne ajaa Carolin luota noin vartin, Janen luota reilun kaksi tuntia. Perjantai kului nopsaan iltasella Carolin kanssa höpistessä koirajuttuja ja viikonloppu yhdessä hujauksessa näyttelyä seuratessa. Ekaa kertaa tässä elämässä söin näyttelypaikalla kokattua lounasta... Carolin ystävä Dianne tuo aina näyttelyyn mukanaan hirveän kasan ruokaa, matkamallisen kaasukeittimen ja muut vermeet. Lauantain lounas oli tosin "vaan" salaatteja ja kanaa tai lihaa. Sunnuntaiaamuna syötiinkin sitten kehän alkamista odotellessa munat ja pekonit sämpylän sisällä. Lähes kaikilla näyttelyissä on samanlaiset OzTrailin neliskulmaiset Gazebo-teltat. Ja siinä missä suomalaiset jättää leirien välille hajuraon australialaiset tuppaa telttansa kiinni toisiinsa.

 Dianne puurtamassa aamupalaa ja aussimallinen telttakylä koiranäyttelyssä



 pukeutuminen on olennainen osa näyttelymeininkiä täällä, dallun esittäjällä on siitä erinomainen esimerkki päässään...

 Viikonlopun majapaikka vasemmalla ja majapaikan naapurit oikealla. Ja ollaan siis Melbournen esikaupunkialueella...



Sunnuntaina sain puolen päivän jälkeen puhelun että ensimmäinen pentu on syntynyt ja reilun kolmen tunnin päästä kun pääsin kotiin saldo oli kaksi. Kolmas syntyi hetki sen jälkeen kun pääsin kotiin. Illan mittaan pentuja saatiin yhteensä kahdeksan. Gagaa ei haitannut yhtään mun notkuminen pentulaatikon laidalla.

26.1. on Australia Day eli valtion perustamisen juhlapäivä. Vastaa varmaankin meidän itsenäisyyspäivää. Iso paikallinen juhlapyhä jolloin juhlitaan isosti. Me vietettiin päivä laukkakisoissa. Pelasin enkä edelleenkään voittanut pennin hyrrää. Ilmeisesti kivan näkösten hevosten ja hauskojen nimien pelaaminen ei kannata...









 välillä oli vähän vappu mielessä...

 jockeyt ei oo niin kovin kovin huomattavan pieniä, mutta kovin kovin nuoria! Ei tosin kaikki...



Edellisen päivityksen jälkeen oon käynyt myös kertaalleen Maryboroughissa raveissa ja maaseutukierroksella Maldonissa. Mutta niistä tarkemmin joskus toiste. Helmikuun loppuun saakka näillä näkymin oon täällä. Jane ja Andrew lähtee ystävänpäivänä Uuteen Seelantiin ja tulee takasin 19.2. ja mä oon täällä hoitamassa putiikin sillä välin. Ne pääsee pitkästä pitkästä aikaa yhdessä lomalle ja mä tienaan rahaa. Ehkä maaliskuun alussa on jo tulvatkin New South Walesissa ja Queenslandissa ohi...

perjantai 13. tammikuuta 2012

Laukkaa!


Sunnuntaiksi 8.1. suunniteltiin päivä laukkakisoissa. Mä en oo ikinä ennen ollut katsomassa laukkakisoja ja Jane & Andrew halusivat pitkästä aikaa lähteä kanssa katsomaan, joten hypättiin kaikki kolme Janen Camryyn ja hurautettiin puolisen tuntia Melbournea kohti Kynetoniin. Darcy oli viimeistä päivää Australiassa ennen Israelin matkaa ja sai ilokseen viettää sen päivystämässä tilalla. Tää oli myös eka kerta Darcylle olla yksin hoitamassa paikkaa Janen ja Andrew’n poissa ollessa. Aamuhommat oli tehty eikä päiväsaikaan ole mitään aktiviteettia, koska asiakkaat saavat noutaa ja tuoda hoidokkeja vain arki aamuisin 8-12 ja iltapäivisin 16-18 (la-su 9-11.30 ja 16-18), ei Darcylle ollut kovasti hommia tiedossa.

Andrew oli aikoinaan töissä laukkaradalla lähtöportilla laittamassa hevosia portteihin ja omaa niiltä ajoilla tietyn mielenkiinnon lajia ja hevosia kohtaan. Kynetonissa ei ollut mitkään isot kisat kyseessä ja aamu alkoi sateisena, joten paikalla ei ollut suurta määrää ihmisiä. Mulle, hieman väenpaljoutta vierastavalle, ihmisiä oli oikein sopivasti paikalla. Koko juoksurataa ei nähnyt oikein mistään kohtaa katsomoa koska täällä ei ole sellaista hienoutta, kuten esimerkiksi Teivossa, että katsomoalue (nyt ei puhuta istumakatsomosta) olisi kallistettu rataa kohden niin että näkyvyys olisi parempi. Korotettu istumakatsomo toki löytyi, mutta ei kiinnostanut koska mahdollisuus oli myös roikkua aidalla. Ja erityisesti roikkua aidalla hevosten esittelyn aikaan. Takalaidan tapahtumat pääsi seuraamaan ison screenin kautta kun roikkui aidalla maaliviivan nurkilla.


 




Vedonlyöntiin oli useampia mahdollisuuksia. TAB oli tavallaan radan oma (tai jokin muu kiinteä systeemi) vedonlyöntitoimisto jonka kautta pystyi tekemään erilaisia vetoja. Mä käytin vain TABia ja tein Trifecta Flexi Box -vetoja eli laitoin kolme hevosta jotka olisivat kolme ensimmäistä missä järjestyksessä tahansa. Tarjolla olisi ollut myös joukko yksityisiä vedonlyöntitoimistoja kojujensa kanssa joissa olisi voinut löydä vetoa hieman paremmilla kertoimilla pelkästä voittajasta. Ostin voiton mahdollisuuksia pikkasen reilulla kahdella kympillä tuloksetta. Parhaimmillaan sain parissa lähdössä kiinni kaksi kolmesta ja se kolmas olisi ollut sellainen mitä mietin kovasti laittaako lapulle vai ei. Perinteisesti mun valinnat osui joko hauskoihin nimiin tai mieleenpainuvimpiin hevosiin. Yhdessä lähdössä tein veikkaukseni sen perusteella että kaikkien kolmen jockeyillä oli tähtiä kuteissaan.





Noin yleisesti voin sanoa että jockeyt on pieniä ja ne on hassun näkösiä kököttäessään siellä selässä pers pystyssä. Täysiveriset laukkahevoset tällä radalla tuona päivänä ei olleet pääasiallisesti kovinkaan suuria, hevosen kokoisia mutta aikas kevyitä. Niinhän ne lämpöset ravuritkin tuppaa oleen. Joukossa oli pari isompaa ja ne pärjäs ihan mukavasti. Laukkahevoset alottaa melko usein jo pari vuotiaana, mutta tuolla nuorimmat oli kolmevuotiaita. Toisilla näkyi olevan startteja takana myös kaksivuotiskaudelta ja toisilla ei. Mielenkiintoista oli miten hevosten varusteita oli lueteltuna luettelossa, silmälaput oli tärkeää olla mainittuna… Kuulutuksissa kerrottiin parin lähdön kohdalla että sitä ja sitä hevosta on tarkoitus tänään tuoda näin läpi juoksusta. Luettelossa oli myös merkinnät millaisella radalla minkäkin juoksun ko. hevonen oli tehnyt, lähinnä oliko rata ollut nopea vai ei. Voittosummat ja sijoitukset oli myös ihan tuttua kauraa suomalaisista raveista ja jockeyn painon mainitseminen ei hämmästyttänyt, mutta uutta oli merkintä millaisella kaulalla voittajaan (voittajalla seuraavaan) juoksu oli tehty. Hevoset oli hevosia, pääasiallisesti hyvin käyttäytyviä. Joukossa ei ollut yhtään oria, Andrew kertoi että usein täysiveriset orit saa olla todella todella hyviä juoksijoita että pysyvät oreina koska tuppaavat yleensä olemaan hieman hankalia.



 



Mukavaa oli! Toivottavasti tulee toinenkin mahdollisuus laukkakisoihin! Australia Day on tammikuun 26. ja silloin on yhdet kisat tuolla samaisella Kynetonin radalla…



 Armaat hevostietoiset ystäväni, mitä mieltä olette tuosta lenkistä näiden suussa? Mikä se on ja mikä on sen tarkoitus? Koitan kysyä myös Andrew'lta kun muistan...