Työnhaku kutsuu

little dolly blue eyes

Ei ihan vielä, mutta kohta. Reilu kolme viikkoa takana ja ollaan vähitellen niillä main että mulle ei enää oo varsinaisesti tarvetta täällä. Kennelissä alkaa oleen melkosen väljää mikä tarkottaa vähemmän työtä ja vähemmän rahaa. Viimeisen viikon aikana ollaan oltu joka päivä puoli kymmeneen mennessä valmiita aamuhommista. Mä oon yrittänyt reippaasti tehdä osuuteni, mutta kun hommaa ei kauheesti ole niin tuntuu entistä nolommalta ottaa rahaa vastaan... Mä sentään asun ja syön täällä ilmaiseksi. Ette voi uskoa miten onnellinen ihminen voi olla ihka omasta pistorasiasta! Saa virtaa läppäriin, puhelimeen, kameran pattereihin jne. Ilman että tarvii jakaa sitä kenenkään kanssa!

Gaga noin neljä viikkoa ennen laskettua

Vähän tullut tehtyä suunnitelmia tulevaisuuteen. Oon Janen ja Andrew'n luona ainakin helmikuun puoliväliin saakka. Ens viikonlopuksi on harkinnassa rodeo Stony Creekissä, sinne vaan on matkaa melkoisesti niin katsotaan jaksanko lähteä. Australia Day on 26.1. ja silloin on Hanging Rock Races (http://hangingrock.countryracing.com.au/). Alunperin Hanging Rock nimisessä paikassa olleet laukkakisat, mutta radan huonon kunnon takia tänä vuonna Australia Dayn kisat laukataan Kyneton Racecoursella. Tammikuun vika viikonloppu (28.-29.1.) on KCC Parkissa (http://www.dogsvictoria.org.au/AboutUs/StateDogCentre.aspx) Melbournen tuolla puolen la-su koiranäyttely, tarkoitus on yöpyä Janen ystävän Carolin (Calstead) luona ja mennä hänen kanssa näyttelyyn. Sunnuntaina pika-pikaa kotiin ja toivottavasti Gaa odottaa siihen saakka ennen kun pukkaan pentujansa ulos. Gaga, Talcott Tableau, on kantavana isästä Adarstern Tangled Up In Blue ja pentuja odotellaan helmikuun alussa. Helmikuun 11. ohjelmassa on Collie Club of Victorian paimennuspäivä jonne oon ilmoittautunut Darcyn ja Arthurin (koira, T. Simply Red) kanssa. Darcy ja Arthur paimentaa ja mä kattelen. Jane kyllä antais mulle koiran mukaan jos tahdon, mutta päätin olla tahtomatta...



Jälkeä/hakua ja tottista yritän myös päästä katsomaan, mutta täällä on useimmat tauolla kuumimman kesäajan. Toistaseks lämpötila on pysynyt mukavana, normaalisti täällä ollaan yli kolmessa kympissä tähän aikaan vuotta. Wally, jolla on T. Mackason harrastaa jälkeä ja ymmärtääkseni on myös tuomari, on kutsunut mut mukaansa jälkikisoihin huhtikuussa JOS olen vielä Victoriassa. Samoin muutama Janen kasvatinomistaja palailee samoihin aikoihin harrastusten pariin tauolta ja oon tervetullut mukaan.

 

Päivät kuluu puhellessa, lukiessa ja vanhoja arkistoja penkoessa. Kuvia on käyty läpi pari muovipussillista, osa kuvista muutaman vuosikymmenen takaa ja osa lähempää nykypäivää. Sukutauluja ja vanhoja rekkareita, collie-kirjoja, handbookeja 80- ja 90-luvulta ja ties vaikka mitä kopioita ja lehtileikkeitä. Siinä sivussa laitettu postia Smooth Collie Databasen ylläpidolle kun on huomattu jotain mitä sieltä vielä uupuu. Koiria on raaputeltu ja tarkoitus onkin ottaa kuvat kaikista Janen koirista. Laitan sitten esittelypostauksen kuvien kanssa kun kaikki on kuvattu.

 Dollar ja Mungo

Bendigo Harness Racing siis ravit

Bendigo on isompi kaupunki noin puolen tunnin ajomatkan päässä. Bendigossa on ravirata ja lauantaina siellä oli Bendigo Pacing Cup. Pacing tarkoittaa peitsaamista eli tarjolla oli jälleen jotain mitä en oo ennen nähnyt! Pääsymaksu oli kympin ja luettelo neljä dollaria. Rata itsessään oli kovin saman tuntuinen kun kotoinen Teivo, pienempi vain. Kyseessä oli vähän isompi tapahtuma kun perusravit, väkeä oli paikalla mukavasti ja tarjolla vähän oheisohjelmaakin. Nyt löytyi katselualueelta kallistukset radalle päin jotta sinne näkikin jotain myös takakurviin. Oli tuttuun tapaan traktori ja säiliöauto huoltamassa rataa.

Erilaista olikin sitten hevosten esittely/lämmittelyalue, pienempi ja julkisempi. Tää oli ihan yleisöalueen laidalla. Oli huvittavaa nähdä neitonen pikkusessa kesämekossa ja piikkikoroissa taluttamassa lämmittelyalueella. Tuli nähtyä myös ihan oikeasti seisova lähtö, valjakot odottivat lähtömerkkiä kirjaimellisesti paikallaan seisten... Avustavat ratsukot radalla, paikalla oli samaan tapaan kun laukkakisoissa kaksi ratsukkoa avustamassa lähdössä, voittajaesittelyssä jne. mm. ratsastaja piti kiinni hevosesta kun kuski tuli alas kärryiltä kiristään sekkiä radalla. Ambulanssi ajoi joka lähdön radan ulkoreunaa valjakoiden perässä. Radan ja katsomon välissä oli turva-alue, noin metrin päässä radan laidan aidasta oli aita rajaamassa katsomoaluetta.

 sitä hieman erilaista avustamista voittajaesittelyssä ja kaikenkokoisten ponien yhteinen ponilähtö

 nää olis nyt niitä peitsareita peitsausvermeissään

 

 Huomaa ratsukot volttaavien valjakoiden joukossa. Näillä ei muuten oo volttilähtöjä, tässä valmistauduttiin autolähtöön.

huomaa lanssi valjakoiden perässä radalla

Tallialueelle pääsi myös vapaasti katsomaan. Samanlaiset loossit oli tarjolla kun meilläkin ja samanlailla jonotettiin pesupaikalle. Ainoo vaan että muistaakseni Suomessa on nykyään yhtä sun toista turvallisuusmääräystä minkä ikäiset ja millaisissa varusteissa saa hevosia käsitellä rata-alueella, täällä ei taida olla tai sitten niitä ei vaan noudateta. Hevosia kuljetettiin pääasiallisesti tallialueella riimuissa, toki laukkakisoissa tavattu Dexter-kuolain suussa, muistaakseni Suomessa vaatimus on suitset.

 vasemmalla katsomoalue tallialueelta päin ja oikealla tallialuetta

 

 australialaista hevosenhoitaja muotia

Ihan kaikkia lähtöjä en jaksanut katella koska tuli pimeä, kello alkoi olla jo melko paljon ja tuuli oli kylmä. Mukava kokemus, mikäli tilaisuus tulee täytyy käydä toistekin! Jos sitten ens kerralla laittais vähän ropoja peliin...

 jälleen kysymys hevosekkaille: mikä on tuon turpavermeen tarkoitus ja nimi?

 

Laukkaa!

Sunnuntaiksi 8.1. suunniteltiin päivä laukkakisoissa. Mä en oo ikinä ennen ollut katsomassa laukkakisoja ja Jane & Andrew halusivat pitkästä aikaa lähteä kanssa katsomaan, joten hypättiin kaikki kolme Janen Camryyn ja hurautettiin puolisen tuntia Melbournea kohti Kynetoniin. Darcy oli viimeistä päivää Australiassa ennen Israelin matkaa ja sai ilokseen viettää sen päivystämässä tilalla. Tää oli myös eka kerta Darcylle olla yksin hoitamassa paikkaa Janen ja Andrew’n poissa ollessa. Aamuhommat oli tehty eikä päiväsaikaan ole mitään aktiviteettia, koska asiakkaat saavat noutaa ja tuoda hoidokkeja vain arki aamuisin 8-12 ja iltapäivisin 16-18 (la-su 9-11.30 ja 16-18), ei Darcylle ollut kovasti hommia tiedossa.

Andrew oli aikoinaan töissä laukkaradalla lähtöportilla laittamassa hevosia portteihin ja omaa niiltä ajoilla tietyn mielenkiinnon lajia ja hevosia kohtaan. Kynetonissa ei ollut mitkään isot kisat kyseessä ja aamu alkoi sateisena, joten paikalla ei ollut suurta määrää ihmisiä. Mulle, hieman väenpaljoutta vierastavalle, ihmisiä oli oikein sopivasti paikalla. Koko juoksurataa ei nähnyt oikein mistään kohtaa katsomoa koska täällä ei ole sellaista hienoutta, kuten esimerkiksi Teivossa, että katsomoalue (nyt ei puhuta istumakatsomosta) olisi kallistettu rataa kohden niin että näkyvyys olisi parempi. Korotettu istumakatsomo toki löytyi, mutta ei kiinnostanut koska mahdollisuus oli myös roikkua aidalla. Ja erityisesti roikkua aidalla hevosten esittelyn aikaan. Takalaidan tapahtumat pääsi seuraamaan ison screenin kautta kun roikkui aidalla maaliviivan nurkilla.

 

Vedonlyöntiin oli useampia mahdollisuuksia. TAB oli tavallaan radan oma (tai jokin muu kiinteä systeemi) vedonlyöntitoimisto jonka kautta pystyi tekemään erilaisia vetoja. Mä käytin vain TABia ja tein Trifecta Flexi Box -vetoja eli laitoin kolme hevosta jotka olisivat kolme ensimmäistä missä järjestyksessä tahansa. Tarjolla olisi ollut myös joukko yksityisiä vedonlyöntitoimistoja kojujensa kanssa joissa olisi voinut löydä vetoa hieman paremmilla kertoimilla pelkästä voittajasta. Ostin voiton mahdollisuuksia pikkasen reilulla kahdella kympillä tuloksetta. Parhaimmillaan sain parissa lähdössä kiinni kaksi kolmesta ja se kolmas olisi ollut sellainen mitä mietin kovasti laittaako lapulle vai ei. Perinteisesti mun valinnat osui joko hauskoihin nimiin tai mieleenpainuvimpiin hevosiin. Yhdessä lähdössä tein veikkaukseni sen perusteella että kaikkien kolmen jockeyillä oli tähtiä kuteissaan.

 

Noin yleisesti voin sanoa että jockeyt on pieniä ja ne on hassun näkösiä kököttäessään siellä selässä pers pystyssä. Täysiveriset laukkahevoset tällä radalla tuona päivänä ei olleet pääasiallisesti kovinkaan suuria, hevosen kokoisia mutta aikas kevyitä. Niinhän ne lämpöset ravuritkin tuppaa oleen. Joukossa oli pari isompaa ja ne pärjäs ihan mukavasti. Laukkahevoset alottaa melko usein jo pari vuotiaana, mutta tuolla nuorimmat oli kolmevuotiaita. Toisilla näkyi olevan startteja takana myös kaksivuotiskaudelta ja toisilla ei. Mielenkiintoista oli miten hevosten varusteita oli lueteltuna luettelossa, silmälaput oli tärkeää olla mainittuna… Kuulutuksissa kerrottiin parin lähdön kohdalla että sitä ja sitä hevosta on tarkoitus tänään tuoda näin läpi juoksusta. Luettelossa oli myös merkinnät millaisella radalla minkäkin juoksun ko. hevonen oli tehnyt, lähinnä oliko rata ollut nopea vai ei. Voittosummat ja sijoitukset oli myös ihan tuttua kauraa suomalaisista raveista ja jockeyn painon mainitseminen ei hämmästyttänyt, mutta uutta oli merkintä millaisella kaulalla voittajaan (voittajalla seuraavaan) juoksu oli tehty. Hevoset oli hevosia, pääasiallisesti hyvin käyttäytyviä. Joukossa ei ollut yhtään oria, Andrew kertoi että usein täysiveriset orit saa olla todella todella hyviä juoksijoita että pysyvät oreina koska tuppaavat yleensä olemaan hieman hankalia.

 

Mukavaa oli! Toivottavasti tulee toinenkin mahdollisuus laukkakisoihin! Australia Day on tammikuun 26. ja silloin on yhdet kisat tuolla samaisella Kynetonin radalla…

 Armaat hevostietoiset ystäväni, mitä mieltä olette tuosta lenkistä näiden suussa? Mikä se on ja mikä on sen tarkoitus? Koitan kysyä myös Andrew'lta kun muistan...