reissusuunnitelmat voimissaan, mutta työrintamalla taas murrosta...

Töissä on nyt pari viikkoa ollut vääntöä että mihin menen kesäksi. Mun käsityksen mukaan alkuperäinen idea oli että tänne uuteen paikkaan otetaan kesätyöntekijä ja mut sijoitetaan kiertoon vanhaan paikkaan, mutta sitten tuli hieman haasteita kun myös yksi toinen asema haluaa mut sinne koko kesäksi. Menossa on siis vääntöä pomojen tasolla niin että mä olen vain kiistakapulana välissä enkä tiedä ketä uskoa saati tiedä missä kesällä oikeasti olen töissä. Töitä olisi kun YT-neuvottelujen tuloksena väkeä vähennettiin niin että joka puolella on pula. Tänään vihdoinkin pitäisi oikeasti tulla varmistus asioihin. Toivottavasti ainakin. Vaikkei mulle oikeastaan ole väliä missä olen kesän töissä niin stressaa tälläinen vääntö kuitenkin. Ymmärrän molempia puolia kun on tarve työntekijälle. Vika on yhtiö johdossa, irtisanomiset eivät olleet loppuun suunniteltuja eikä johtamisrakenne ole toimiva. Tottakai kenttää lähinnä oleva johto tuntee tilanteensa ja henkilökuntansa parhaiten mutta kun kiista on kahden samalla portaalla olevan välinen niin mielestäni silloin heidän esimiestensä tulisi tilanne ratkaista eikä antaa tilanteen mennä arvovaltataisteluksi.

Eniten mua ahdistaa kun toiselta puolen pidetään jo ihan 100% varmana että menen sinne ja suunnitellaan asioita pitkälle. Mä koitan painaa jarrua minkä kerkiän muttei se oikein toimi...

Reissun eteen en ole tehnyt toistaiseksi mitään todellista =) Kesälomarahoista lähtee viisumihakemus ja varmaankin kun viisumi on myönnetty niin varaan lennot. Lennot kun osaisi etsiä vielä oikeasti edulliset ja fiksut.

ahdistaa...!

Uudessa duunipaikassa hommat alko silloin viikolla 11 muttei siihen viikkoon sen enempää dramatiikkaa tullut vaikka oletuksena olikin. Työtehtävät on samat eikä työnantaja vaihtunut, pelkkä toimipaikka, mutta on siinäkin ihan riittämiin. En kuitenkaan omaehtoisesti sinne lähtenyt vaan mut uudelleen sijoitettiin niin hieman on ollut haikea  mieli jättää vanha ihanat työkaverit ja tutut kuviot. Uudessa paikassa on porukka ollut mukavaa ja hommat sujuneet, talon tavoille oppimiseen menee kyllä aina hetki...

Eilen tehtiin mun muuttoa. Vanhassa kämpässä ei enää ole kun sohva, pesukone, akvaario ja vähän irtotavaraa. Akvaariolle ei löytynyt uutta kotia joten se täytyy tyhjentää ja saada johonkin varastoon. Kaloille ja kasveille on todennäköinen sijoituspaikka ja toivottavasti akvakin mahtuu johonkin nurkkaan. Keskiviikko olis töistä vapaa näitä hommia varten.

Yleisfiiliksenä on ahdistus. Uuden duunipaikan metkujen oppiminen vähän ahdistaa, vanhan kämpän siivous ja tyhjennys ahdistaa, kamojen järjestäminen äitellä ahdistaa (nehän siis kannettiin vaan ovesta sisään eilen ja on röykkiöinä nurkissa tällä hetkellä), päivästä loppuu tunnit kesken! Ja ehkä vähän motivaatiokin... Uudenlaisen arjen aloittaminen ei ehkä niin ahdista, mutta kuitenkin saa sekin vähän sijaa ajatuksissa. Stressin sietokykyä ehkä mitataan tässä ja ihan turhaan kun ei mitään kunnon syytä ahdistukseen ole. Itseni tuntien mä kyllä unohdan jo pian että tässä piti ahdistaa, mitä turhia stressata asioista jotka kyllä etenee omalla painollaan.

Nyt vaan kesää ja lomaa odotellen. Loma alkaa helatorstaista joten ei pitkään enää!