6.-7.2. Melbourne

6h dormi Elizabeth Hostel

Castlemainen juna-asema.

Viime viikolla vietin maanantain ja tiistain Lauran luona Melbournessa kun Lauralla oli vapaata. Olin yötä samassa hostellissa. Sitä alkaa arvostaan vaan enemmän Perthin Beatty Lodgea kun näkee näitä muitakin... Keittiö oli järkyttävä ja huone vähintään ahdas. Sinänsä perus siisti, mutta kun 6 ihmistä asuu minimaalisen pienessä tilassa niin mitä voi odottaa. Lauran kämppikset oli outoja, ne ei tervehtinyt kun niitä tervehti ja nököttivät vaan tuolla verhojensa suojissa. Laurakaan ei oo saanut niihin oikein mitään kontaktia...

Melbournessa ei ohjelmaan kuulunut mitään erityisen ihmeellistä. Maanantaina käytiin syömässä italialaisessa kaupunginosassa, tilasin lasagnen ja jälkkäriksi Baileys juustokakkua! Maanantaina kierreltiin kaupunkia ja jutusteltiin ja tavattiin Beatty Lodgesta tuttu Jeremy kirjastolla. Melbournessa on Victoria State Library joka on kaunis massiivinen vanha rakennus. Sisältä ei sitten oikein vanhaa ollutkaan, kerroksia kolme ja saleja miljoona. Kirjoja löytyi laidasta laitaan ja esillä oli myös vahvasti multimedia ja internet.

 vas. kirjasto, kirjaston piha on hyvin tavallinen melbournelaisten ajanviettopaikka. Tavataan tuttuja, luetaan kirjaa, kuunnellaan musiikkia, ollaan piknikillä, jne.

oik. pilvenpiirtäjä jonka nurkalla oli tuo lasipalatsi jossa sitten taas oli seinäkiipelyä

 oik. Jeremy Reunion Islandilta eli ranskalainen joka ei ole kuitenkaan ihan tavis-ranskalainen

 vas. kirjaston edusta oli täynnä skeittareita, ilmeisesti toi veikeä maan sisään uppoava kirjaston pala oli tähän tarkoitukseen pystytetty...

oik. Punaisen Ristin kolmikko varainkeruussa

 vas. Laura ja Jeremy oik. kirjaston hiljainen lukusali

 kirjasto, shakkihuone ja pelisali

 vas. koko kirjastossa on ilmainen (ja nopea) netti, monen monta vapaasti käytettävissä olevaa konetta ja läppäreille virtapistokkeita.

oik. kirjaston taidenäyttelyä

Tiistaina olin aamun Queen Victoria Marketissa Lauran ollessa työhaastattelussa. Queen Victoria Market muistutti Viron rojumarketteja, paitsi että tarjolla oli myös valtavat valikoimat tuoreita vihanneksia, kasviksia, lihaa, kalaa, kanaa, marjoja, pähkinöitä, mausteita, jne. Kauppahallin ja romukojujen yhdistelmä.

 Melbourne ei tunnu mun kaupungilta. Tää oli kolmas kerta eikä se tunnu yhtään aukeavan. Nautiskelin kyllä katusoittajista ja ihmisvilinästä, mutta ei. Mä en ole suurkaupunki-ihminen ja Melbourne on suurkaupunki. Mielenkiinnolla odotan miltä tuntuu Sydney.

 

 puille oli virkattu puvut, jonkinlainen mielenilmaus ehkäpä?

Laura puvustettujen puiden aukiolla

kiireisiä suurkaupunkilaisia

Kirjoitettu lauantaina 4.2.2012

Oi miksi silloin kun mulla olis inspiraatio blogin päivitykseen a) nettiyhteys pätkii, b) aika kiitää miljoonaa ja c) ajatukset pysy kasassa...!

Tänään oli leffapäivä Bendigossa. Ihan vain sadepäivän kunniaksi. Ihan yksinäni hurautin Miss Holdenin Bendigoon noin kolmen vartin päähän ihan vain päästäkseni leffateatterin pimeyteen tuijottamaan eläviä kuvia ruudulta. Ennen lähtöä kurkkasin mitä olisi tarjonnassa ja päädyin kahteen yliluonnollista maailmanmenoa tarjoavaan tuotokseen. Ensimmäinen oli oikein iloisesti verta ja suolenpätkiä kolmiulotteisesti tarjoileva Underworld: Awakening, tarina melko höttönen blaa blaa tylsä ja hyvin ennalta arvattavissa. Mutta erikoistehosteet oli kivat! Ekaa kertaa voin sanoa että olin tyytyväinen että katsoin 3D version enkä perinteistä! Valinta alunperin kun osui 3D:n vain aikataulu syistä. Näyttelijäkaartissa Kate Beckinsale oli ihan veikeä ”tappaa talossa ja puutarhassa”-vampyyri, Game of Thronesin isä-Lannister oli vaihtunut myös vampyyriksi mutta oletettavasti puvustus oli yhteinen Game of Thronesin kanssa ja riivattu tyttö Manaajasta oli päässyt mukaan ihmissusi-vampyyri-hybridiksi. Ehkä ne ei vaan Manaajan aikaan tienny että tyttörukka on vaan tommonen luonnonoikkujen risteytymä... Mies kauneutta tarjoiltiin True Bloodin Ericin hengessä. Kyllähän ton siis katto, kerran, muttei toiste tartte. Illan toinen elokuva oli Chronicle joka pääsikin sitten yllättään positiivisesti vaikka en siitä sen enempää osannut Janelle kotiin tullessa sanoa kuin että erikoinen. Tarinan kerronta oli mielenkiintoinen kun kuvaa ei taidettu kertaakaan tuoda sivusta katsojan kulmasta vaan kamera ja kuvaus oli osa tarinaa. Ihanan sekava selitys... Syrjäytynyt, köyhä, kiusattu poikarukka alkoi kuvaamaan elämäänsä ja kuljetti kameraa mukanaan aina ja joka paikkaan, mikä oli se katsojalle tarjottu kuvakulma. Ja se tarjottu kuvakulma oli mielestäni elokuvan suurinta antia. Erilaista. Onhan näitä tehty, mutta kun en osannut yhtään varautua tähän niin kokemus oli erittäin positiivinen. Mieleen tuli väistämättä Blair Witch Project, josta en tykkää yhtään,  mutta tää oli kuitenkin eri planeetalta. Ilman mukana kulkevaa kameraa leffa olis luultavasti jäänyt pliisuksi. Ei se tarinakaan itsessään ihan onneton ollut, oikeastaan melko koskettava kuvatessaan heikon minäkuvan ja ulkomaailman paineiden tuomia tunteita. Ei tullut tippa linssiin, mutta päähenkilön tuska osu ja uppos muutaman kerran syvälle. Lapset on julmia, maailma on julma ja heikko itsetunto voi tuhota sen vähänkin hyvän mitä maailma tarjoaa.

Päivän teemaan ehkä sopii lähistöltä löytyvä tien pätkä jolle joku on keksinyt rakennella hieman erilaista nähtävää... Näin nää ekaa kertaa kun tultiin Darcyn kanssa leffasta Bendigosta silloin aikaa sitten. Pimeässä auton valoihin vain osui pikaseen kimalteleva joulukoriste ja vilaukselta näin jotain hämärää tiensivussa enkä meinannut uskoa silmiäni...

 aasilla on sairaanhoitajaliiton paita, onkohan tää kannanotto...

Kaikki nallukat on yhden saman tien varressa. Ensimmäinen oli ollut tuo skeittaaja, sitten hylätyn telkkarin eteen ilmestyi ekan kuvan porukka ja sen jälkeen vaihtelevasti muita. Toistaiseksi kukaan ei ole osannut kertoa kuka näitä virittelee eikä syytä.

Ja ei. Lähes kolmen vartin yritystä ei palkittu toimivalla nettiyhteydellä. Mulla ei ihan järki riitä siihen että yhteys aukeaa, dataa liikkuu, mutta selaimella ei pääse mihinkään. Ja jos kun vaikka sattuisikin selaimella saamaan jonkun sivun auki, saattaa netti katketa taas pian eikä yhteys palaudu pitkiin aikoihin. Tai sitten se palautuu ja toimii moitteetta vaikka muutaman tunnin putkeen. Oikeesti. Mä oon vahvasti sitä mieltä että nää Australian nettiyhteydet on aika naurettavia. Tässä ollaan kuitenkin kohtuullisesti sivistyksen parissa ja jumalan tähden ikkunasta näkyy horisontissa jos vaikka jonkin putiikin mastot! Liittymäkin on vielä Telstra jonka pitäis olla se paras kuuluvuudeltaan ja oletettavasti silloin myös sen yhteyden pitäis toimia... Olkaa suomalaiset onnellisia toimivista nettiyhteyksistänne joista maksatte kuukausimaksun nopeuden mukaan ettekä käytetyn datan. Tää on syvältä. Tässä kohtaa Australia on huimasti kehityksestä jäljessä.