Lammasmaisen viikonlopun jälkeen koitti tiistai jolloin Jane ja Andrew lähti hyvin ansaitulle lomalle Uuteen Seelantiin jättäen kaiken täällä päässä mun käsiin. Melbournen Tullamarine-kentälle ajaa täältä reilun tunnin, mutta J&A oli päätynyt hyppäämään lentokenttäbussiin Castlemainesta joten aamusella vähän seiskan jälkeen ajeltiin pysäkille ja toivoteltiin hyvät matkat. Kovin luottavaisia ne mua kohtaan oli, ei tullut kilometrin pituista listaa että muista nämä eikä muutakaan hössötystä.
Talon rutiinien suhteen olin aika itsevarma, niitä on kuitenkin jo 1,5kk pyöritelty eikä Jane oo nipo. Aamuisin oli hoitokoirien ja -kissojen tilojen siivous ja Janen omien koirien ovien avaaminen. Janen omat koirat on takapihan jättisuuressa tarhassa pari tuntia per pariskunta. Muutoin koirat on majoitettuna pareittain erillisiin kenneltiloihin, joissa on jokaisessa sisätilojen lisäksi kohtuullisen kokoiset ulkotarhat. Yöksi ne suljetaan sisätiloihin. Itse fyysinen työ ei jännittänyt, sen sijaan sitten puhelimeen vastaaminen ja varausten tekeminen... Kyllähän mä Suomessakin työn puolesta joudun (siis pääsen) puhumaan englantia puhelimessakin, mutta jotenkin kun nyt koko asiakaspalvelutapahtuma piti hoitaa englanniksi! Kasvotusten pärjää aina. Pari sellaista puhelua tuli joiden kohdalla olin hieman kujalla. Eräs rouva kertoi ummet ja lammet miksi ei pääse nyt sovitusti hakemaan kissaansa hoidosta kun jollain on joku todella harvinaisen hämmästyttävän mullistava yskä... Ei siis mitään erityisen tärkeää infoa mulle, mutta olisi se ollut ihan kiva ymmärtää mikä siinä yskässä niin ihmeellistä oli. Moni soittaja myös oletti automaattisesti mun olevan Jane luurin toisessa päässä, tuttu ilmiö - kuka muukaan se voisi olla kuin se naisääni joka sieltä aina vastaa? Vaikka tässä tapauksessa aksentti oli varmasti erilainen.
Selvisin kommelluksitta ja nautin joka hetkestä! Edes nukkuminen yksin isossa lukitsemattomassa talossa merkittävästi syrjässä muusta asutuksesta ei ahdistanut. Päivät kului nopsaan, kauemminkin olisin voinut putiikkia pitää pystyssä. Australiassa on juuri päättynyt meidän kesälomakautta vastaava lomakausi (nythän on Australian kesä) joten hoidokkien suhteen on melko hiljaista. Viikolla vahvuus oli hyvin pitkälti kolme, perjantai-iltana se tuplaantui ja sunnuntai-iltana Janen ja Andrew'n palatessa oltiin luvussa kaksi. Lomat on ohi ja palattu arkeen, ei ole tarvetta viedä lemmikkiä hoitoon. Hieman hämmensi kyllä että kun koirien suhteen oli hyvin hiljaista kissaosasto pyöri normaalisti! Kissaihmisillä on ilmeisesti erilaiset aikataulut kun koiraihmisillä?
Paitsi että juu... Olihan mulla yksi kommellus. Lauantaina koirilla on luupäivä, Andrew käy hakeen teurastajalta (siis Butcher, liha/kana/kala-liike) laatikollisen lihaisia luita. Mutta mä jotenkin missasin tän. Siitä oli puhetta, mä vielä sanoin Darcylle kun se oli lauantaiaamuna duunissa että mun pitää käydä hakeen luut. Mutta sitten se jotenkin lipsahti ohi... Osittain voin syyttää puhelinta. Sain puhelun jossa mieshenkilö kertoi että on ajamassa Maldoniin ja voi matkalla käydä heittään xxx tänne niin kun Andrew'n kanssa on sovittu. Mähän ymmärsin ensin että kas vain, herra teurastaja tuo luut ohi mennen tänne. Siinä vähän kahden jälkeen havahduin että eeeeei se mies puhelimessa mistään luista puhunut! Vaikka pinkaisin Miss Holdenin kanssa putiikille ei auttanut kun ovet oli jo lukittu. Koirat sai tyytyä perus sapuskaan.
Maanantaina Janen ja Andrew'n palattua vietin leffapäivää Bendigossa. Kolme on ihan hyvä luku yhdelle päivälle. Sarjan aloitti Janet Evanovichin kirjoihin perustuva One More For The Money, joka oli melkoinen pettymys... Hyvin pinnallinen eikä siihen oltu saatu sitä kutkuttavaa koukkua mikä kirjoista löytyy. Keskipäivän toiminnasta vastasi Safe House, Denzel Washington ja Ryan Reynolds. Kohtuullinen, parempaakin on nähty varsinkin herra Washingtonilta! Päivän päätti mukavasti naurua tarjonnut This Means War, Reese Witherspoon, Chis Pine ja Tom Hardy. Oli kattomisen arvonen, niin paljon tuli räkätettyä. Tarina itsessään ei kovin kummonen oo, mutta onko näissä koskaan? Tom Hardy oli mahtis! Ei vähiten ihanan aksenttinsa takia...Säästin muuten leffalipuissa 4$/lippu kun tajusin että RACin (paikallinen autoliitto) kortilla saa alennusta! Toi on jo ihan tuntuva alennus! Ihan kauheesti ei katsojia maanantaina päiväsaikaan riittänyt, ykköstä oli kattomassa pelkästään joukko naisia, kakkosta oli mun lisäksi ikäluokkaan 70+ kuuluva pariskunta ja kolmosta kaksi tyttö ja yksi pariskunta. Finnkinolla on muuten paremmat penkit kun Bendigon leffateatterissa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elokuva. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elokuva. Näytä kaikki tekstit
perjantai 24. helmikuuta 2012
keskiviikko 8. helmikuuta 2012
Kirjoitettu lauantaina 4.2.2012
Oi miksi silloin kun mulla olis inspiraatio blogin päivitykseen a) nettiyhteys pätkii, b) aika kiitää miljoonaa ja c) ajatukset pysy kasassa...!
Tänään oli leffapäivä Bendigossa. Ihan vain sadepäivän kunniaksi. Ihan yksinäni hurautin Miss Holdenin Bendigoon noin kolmen vartin päähän ihan vain päästäkseni leffateatterin pimeyteen tuijottamaan eläviä kuvia ruudulta. Ennen lähtöä kurkkasin mitä olisi tarjonnassa ja päädyin kahteen yliluonnollista maailmanmenoa tarjoavaan tuotokseen. Ensimmäinen oli oikein iloisesti verta ja suolenpätkiä kolmiulotteisesti tarjoileva Underworld: Awakening, tarina melko höttönen blaa blaa tylsä ja hyvin ennalta arvattavissa. Mutta erikoistehosteet oli kivat! Ekaa kertaa voin sanoa että olin tyytyväinen että katsoin 3D version enkä perinteistä! Valinta alunperin kun osui 3D:n vain aikataulu syistä. Näyttelijäkaartissa Kate Beckinsale oli ihan veikeä ”tappaa talossa ja puutarhassa”-vampyyri, Game of Thronesin isä-Lannister oli vaihtunut myös vampyyriksi mutta oletettavasti puvustus oli yhteinen Game of Thronesin kanssa ja riivattu tyttö Manaajasta oli päässyt mukaan ihmissusi-vampyyri-hybridiksi. Ehkä ne ei vaan Manaajan aikaan tienny että tyttörukka on vaan tommonen luonnonoikkujen risteytymä... Mies kauneutta tarjoiltiin True Bloodin Ericin hengessä. Kyllähän ton siis katto, kerran, muttei toiste tartte. Illan toinen elokuva oli Chronicle joka pääsikin sitten yllättään positiivisesti vaikka en siitä sen enempää osannut Janelle kotiin tullessa sanoa kuin että erikoinen. Tarinan kerronta oli mielenkiintoinen kun kuvaa ei taidettu kertaakaan tuoda sivusta katsojan kulmasta vaan kamera ja kuvaus oli osa tarinaa. Ihanan sekava selitys... Syrjäytynyt, köyhä, kiusattu poikarukka alkoi kuvaamaan elämäänsä ja kuljetti kameraa mukanaan aina ja joka paikkaan, mikä oli se katsojalle tarjottu kuvakulma. Ja se tarjottu kuvakulma oli mielestäni elokuvan suurinta antia. Erilaista. Onhan näitä tehty, mutta kun en osannut yhtään varautua tähän niin kokemus oli erittäin positiivinen. Mieleen tuli väistämättä Blair Witch Project, josta en tykkää yhtään, mutta tää oli kuitenkin eri planeetalta. Ilman mukana kulkevaa kameraa leffa olis luultavasti jäänyt pliisuksi. Ei se tarinakaan itsessään ihan onneton ollut, oikeastaan melko koskettava kuvatessaan heikon minäkuvan ja ulkomaailman paineiden tuomia tunteita. Ei tullut tippa linssiin, mutta päähenkilön tuska osu ja uppos muutaman kerran syvälle. Lapset on julmia, maailma on julma ja heikko itsetunto voi tuhota sen vähänkin hyvän mitä maailma tarjoaa.
Päivän teemaan ehkä sopii lähistöltä löytyvä tien pätkä jolle joku on keksinyt rakennella hieman erilaista nähtävää... Näin nää ekaa kertaa kun tultiin Darcyn kanssa leffasta Bendigosta silloin aikaa sitten. Pimeässä auton valoihin vain osui pikaseen kimalteleva joulukoriste ja vilaukselta näin jotain hämärää tiensivussa enkä meinannut uskoa silmiäni...
Ja ei. Lähes kolmen vartin yritystä ei palkittu toimivalla nettiyhteydellä. Mulla ei ihan järki riitä siihen että yhteys aukeaa, dataa liikkuu, mutta selaimella ei pääse mihinkään. Ja jos kun vaikka sattuisikin selaimella saamaan jonkun sivun auki, saattaa netti katketa taas pian eikä yhteys palaudu pitkiin aikoihin. Tai sitten se palautuu ja toimii moitteetta vaikka muutaman tunnin putkeen. Oikeesti. Mä oon vahvasti sitä mieltä että nää Australian nettiyhteydet on aika naurettavia. Tässä ollaan kuitenkin kohtuullisesti sivistyksen parissa ja jumalan tähden ikkunasta näkyy horisontissa jos vaikka jonkin putiikin mastot! Liittymäkin on vielä Telstra jonka pitäis olla se paras kuuluvuudeltaan ja oletettavasti silloin myös sen yhteyden pitäis toimia... Olkaa suomalaiset onnellisia toimivista nettiyhteyksistänne joista maksatte kuukausimaksun nopeuden mukaan ettekä käytetyn datan. Tää on syvältä. Tässä kohtaa Australia on huimasti kehityksestä jäljessä.
Oi miksi silloin kun mulla olis inspiraatio blogin päivitykseen a) nettiyhteys pätkii, b) aika kiitää miljoonaa ja c) ajatukset pysy kasassa...!
Tänään oli leffapäivä Bendigossa. Ihan vain sadepäivän kunniaksi. Ihan yksinäni hurautin Miss Holdenin Bendigoon noin kolmen vartin päähän ihan vain päästäkseni leffateatterin pimeyteen tuijottamaan eläviä kuvia ruudulta. Ennen lähtöä kurkkasin mitä olisi tarjonnassa ja päädyin kahteen yliluonnollista maailmanmenoa tarjoavaan tuotokseen. Ensimmäinen oli oikein iloisesti verta ja suolenpätkiä kolmiulotteisesti tarjoileva Underworld: Awakening, tarina melko höttönen blaa blaa tylsä ja hyvin ennalta arvattavissa. Mutta erikoistehosteet oli kivat! Ekaa kertaa voin sanoa että olin tyytyväinen että katsoin 3D version enkä perinteistä! Valinta alunperin kun osui 3D:n vain aikataulu syistä. Näyttelijäkaartissa Kate Beckinsale oli ihan veikeä ”tappaa talossa ja puutarhassa”-vampyyri, Game of Thronesin isä-Lannister oli vaihtunut myös vampyyriksi mutta oletettavasti puvustus oli yhteinen Game of Thronesin kanssa ja riivattu tyttö Manaajasta oli päässyt mukaan ihmissusi-vampyyri-hybridiksi. Ehkä ne ei vaan Manaajan aikaan tienny että tyttörukka on vaan tommonen luonnonoikkujen risteytymä... Mies kauneutta tarjoiltiin True Bloodin Ericin hengessä. Kyllähän ton siis katto, kerran, muttei toiste tartte. Illan toinen elokuva oli Chronicle joka pääsikin sitten yllättään positiivisesti vaikka en siitä sen enempää osannut Janelle kotiin tullessa sanoa kuin että erikoinen. Tarinan kerronta oli mielenkiintoinen kun kuvaa ei taidettu kertaakaan tuoda sivusta katsojan kulmasta vaan kamera ja kuvaus oli osa tarinaa. Ihanan sekava selitys... Syrjäytynyt, köyhä, kiusattu poikarukka alkoi kuvaamaan elämäänsä ja kuljetti kameraa mukanaan aina ja joka paikkaan, mikä oli se katsojalle tarjottu kuvakulma. Ja se tarjottu kuvakulma oli mielestäni elokuvan suurinta antia. Erilaista. Onhan näitä tehty, mutta kun en osannut yhtään varautua tähän niin kokemus oli erittäin positiivinen. Mieleen tuli väistämättä Blair Witch Project, josta en tykkää yhtään, mutta tää oli kuitenkin eri planeetalta. Ilman mukana kulkevaa kameraa leffa olis luultavasti jäänyt pliisuksi. Ei se tarinakaan itsessään ihan onneton ollut, oikeastaan melko koskettava kuvatessaan heikon minäkuvan ja ulkomaailman paineiden tuomia tunteita. Ei tullut tippa linssiin, mutta päähenkilön tuska osu ja uppos muutaman kerran syvälle. Lapset on julmia, maailma on julma ja heikko itsetunto voi tuhota sen vähänkin hyvän mitä maailma tarjoaa.
Päivän teemaan ehkä sopii lähistöltä löytyvä tien pätkä jolle joku on keksinyt rakennella hieman erilaista nähtävää... Näin nää ekaa kertaa kun tultiin Darcyn kanssa leffasta Bendigosta silloin aikaa sitten. Pimeässä auton valoihin vain osui pikaseen kimalteleva joulukoriste ja vilaukselta näin jotain hämärää tiensivussa enkä meinannut uskoa silmiäni...
aasilla on sairaanhoitajaliiton paita, onkohan tää kannanotto...
Kaikki nallukat on yhden saman tien varressa. Ensimmäinen oli ollut tuo skeittaaja, sitten hylätyn telkkarin eteen ilmestyi ekan kuvan porukka ja sen jälkeen vaihtelevasti muita. Toistaiseksi kukaan ei ole osannut kertoa kuka näitä virittelee eikä syytä.
Ja ei. Lähes kolmen vartin yritystä ei palkittu toimivalla nettiyhteydellä. Mulla ei ihan järki riitä siihen että yhteys aukeaa, dataa liikkuu, mutta selaimella ei pääse mihinkään. Ja jos kun vaikka sattuisikin selaimella saamaan jonkun sivun auki, saattaa netti katketa taas pian eikä yhteys palaudu pitkiin aikoihin. Tai sitten se palautuu ja toimii moitteetta vaikka muutaman tunnin putkeen. Oikeesti. Mä oon vahvasti sitä mieltä että nää Australian nettiyhteydet on aika naurettavia. Tässä ollaan kuitenkin kohtuullisesti sivistyksen parissa ja jumalan tähden ikkunasta näkyy horisontissa jos vaikka jonkin putiikin mastot! Liittymäkin on vielä Telstra jonka pitäis olla se paras kuuluvuudeltaan ja oletettavasti silloin myös sen yhteyden pitäis toimia... Olkaa suomalaiset onnellisia toimivista nettiyhteyksistänne joista maksatte kuukausimaksun nopeuden mukaan ettekä käytetyn datan. Tää on syvältä. Tässä kohtaa Australia on huimasti kehityksestä jäljessä.
lauantai 31. joulukuuta 2011
Roadtrip, Portland - Warrnambool
MA 19.12.
Aamulla ei satanut, mutta yöllä sen sijaan oli vähän tullut vettä. Tosin vain niin vähän ettei Laura ollut vetänyt pressua teltan päälle ja aamulla se oli jo melkein kuiva. Syötiin nopsaan muromme, kerättiin leiri ja lähdettiin kohti Warrnamboolia joka olisi seuraava pysäkki ja tavallaan lopun alku. Warrnamboolista alkaa Great Ocean Road jossa kuluu meidän viimeiset päivät tien päällä. Elettiin maanantaita ja torstaina aamupäivästä tytöt halusivat jo olla perillä Melbournessa josta mä vielä jatkaisin matkaa Castlemaineen noin puoltoista tuntia.
Laura oli jostain löytänyt muutaman mielenkiintoisen nähtävyyden Port Fairyssa ja kun se kerran oli matkan varrella niin pysähdyttiin, mutta jälleen kerran sade pilasi meidän suunnitelmat. Port Fairyyn tultaessa oli lounasaika joten mentiin paikalliseen leipomoon lounaalle ja käveltiin turisti infoon, josta ei tosin sitten mitään mielenkiintoista löytynytkään. Ja kun vielä alkoi vaihteeksi satamaan, tuumattiin että antaa olla mitä siellä sitten ikinä olisi ollutkaan.
Päädyttiin ajamaan suoraan Warrnambooliin joka olikin hieman oletettua isompi kaupunki. Matkalla ollaan tutkailtu Lonely Planetista että asukasmääriä ja tällä kertaa oli todellinen yllätys että Warrnamboolissa asui lähes 30 000 henkeä! Ja kun juuri kurkkasin wikipediasta on tuon Lonely Planetin julkaisun jälkeen asukasmäärä kasvanut 34 tuhanteen. Kylmälaukussa alkoi jäät olla lähinnä vettä joten ensimmäisenä haluttiin löytää kauppa ja ostaa jäitä, navin ohjaamina päädyttiin keskustan Colesiin. Ihastuttavasti Colesille ja viereiselle kauppakeskukselle oli rakennettu sisäpihalle parkkipaikka ja vielä kauppakeskuksen puolelle muutama rivi sisälle varjoon! Ainoa vaan että se oli tupaten täynnä, ensin ajettiin varmaan 15 kierrosta ulkona Marionin säestäessä että aja sinne tonne tänne ja odota ja mene ja hyppää pompi loiki niin että mulla oli palaa hermo! Sitten vaihdettiin sisälle pyörimään toiset 15 kierrosta samalla säestyksellä ja hermojen palamisella, olin aivan juuri lähdössä pois kun satuttiin saamaan ruutu. Miss Holden sujahti sievästi ruutuun ja nousin autosta ylös kurkkaamaan kun vastakkaisessa ruudussa oleva auto näytti jotenkin olevan lähellä. Olihan se lähellä! Miss Holden oli ottanut hellän suudelman rekisterikilvellään sen rekisterikilpeen! Hyvin liukkaasti hyppäsin takaisin autoon ja peruutin vähän jottei tulisi sanomista... Kummankaan auton kilvissä ei näkynyt vaurioita joten hipsittiin kauppakeskukseen parkkilipun ostamisen jälkeen. Target... Siellä oli Target. Halpoja rättejä, mutta voih niin mukavia. Kulutettiin reippaasti aikaa Targetilla, mulle matkaan tarttui parit housut aletangosta, Lauralle muutama kiva toppi ja Marionille sitten vähän enemmän... Colesilta selvittiin vähällä, jäitä, maitoa ja muroja yhteisistä rahoista.
Shoppailun jälkeen koitti taas infon aika. Jotenkin oltiin kaikki väsyneitä ja haluttomia tekemään mitään. Infosta ei saatu mitään mielenkiintoisia ideoita, joten päädyttiin menemään uudestaan leffaan. Puhelimen kautta nettiin ja kyyyyyyllä. Warrnamboolissa on leffateatteri ja löytyi sieltä tytöillekin kelpaava elokuva New Year's Eve, jostain syystä ne ei edelleenkään halunnut lähteä katsomaan Puss In Bootsia... Leffan alkuun oli vajaa tunti aikaa ja laiskoina, matkaväsymystä potevina ihmisinä nökötettiin se aika infon luona parkissa. Leffateatterin läheltä löytyi parkkipaikka jossa oli maksimiaika 4h, se riittäisi mainiosti. Pennoset vaan lippuautomaattiin ja selvä, 5.30pm loppuu parkkiaika. Ostettiin leffaliput ja snacksit. Istuskeltiin odottelemassa kun satuin vilkaisemaan lippuani, leffa loppuu 6.05pm. Kettu vieköön meidän parkki ei riitä! Lähdin takaisin parkkipaikalle ostamaan uutta lippua joka kattaisi koko ajan, eihän noihin masiinoihin ole mahdollista ostaa lisää aikaa kesken edellisen, mutta uuden pidemmän lipun varmasti saa. No eipä saanut, masiina sanoi että juu-u maksimiaika 4h. Kun olit laittanut sinne 2$ se totesi että maksimimaksu, palauta rahat tai ota lippu ja aikaa näytti siihen 5.30pm saakka edelleen!! Pariin kertaan yritin ja sitten luovutin, olkoon. Tulkoon sakko. Ja marssin takaisin leffateatterille. Siinä matkalla välähti mieleen että olisikos että se on ilmainen 5.30pm jälkeen... En kuitenkaan lähtenyt enää katsomaan. Elokuva oli sellainen kevyt juttu, ei paljon tunteita herättänyt suuntaan tai toiseen. Näyttelijäkaartia oli mukavasti Hillary Swank, Al Pacino, Zac Efron, Michelle Pfeiffer ja muutama jonka nimeä en muista... Ja Ludacris! Leffan jälkeen todettiin ettei oltu saatu parkkisakkoa ja kyllä, parkki oli ilmainen klo 5.30pm jälkeen. Blondit, miten ei sitä ymmärretty heti katsoa...
Viritettiin naviin camping-kirjan leirinnän koordinaatit ja lähdettiin ajamaan. Navi kuljetti meidät tielle jonka toisella puolen oli Greyhound-rata ja toisella puolen jonkin sortin urheilukenttä ja urheilukentän puolelle tuli kääntyä. Ajeltiin siellä pitkin pihateitä ilman vilaustakaan leirintäalueesta. Ajettiin katsomaan Greyhound-radan puolelle ja löydettiin vain kyltti joka sanoi että ei leirintää... Koitin soittaa kirjasta löytyvään numeroon, mutta siellä vastattiin että olemme seuraavan kerran tavoitettavissa 27.12. Ei paljon iloa meille... Ei muuta kun auto parkkiin ja puhelimen kautta uusi leirintäalue hakuun. 30$ saatiin sähköpaikka caravan parkista ja päästiin nauttimaan jälleen suihkusta ja leirikeittiöstä. Illalla yritin skypeä muttei tahtonut toimia, ei toiminut vastaava palvelu myöskään gmailin tai facebookin kautta. Oli pakko luovuttaa ja painua pehkuihin. Oli mun vika yö teltassa.
Aamulla ei satanut, mutta yöllä sen sijaan oli vähän tullut vettä. Tosin vain niin vähän ettei Laura ollut vetänyt pressua teltan päälle ja aamulla se oli jo melkein kuiva. Syötiin nopsaan muromme, kerättiin leiri ja lähdettiin kohti Warrnamboolia joka olisi seuraava pysäkki ja tavallaan lopun alku. Warrnamboolista alkaa Great Ocean Road jossa kuluu meidän viimeiset päivät tien päällä. Elettiin maanantaita ja torstaina aamupäivästä tytöt halusivat jo olla perillä Melbournessa josta mä vielä jatkaisin matkaa Castlemaineen noin puoltoista tuntia.
Laura oli jostain löytänyt muutaman mielenkiintoisen nähtävyyden Port Fairyssa ja kun se kerran oli matkan varrella niin pysähdyttiin, mutta jälleen kerran sade pilasi meidän suunnitelmat. Port Fairyyn tultaessa oli lounasaika joten mentiin paikalliseen leipomoon lounaalle ja käveltiin turisti infoon, josta ei tosin sitten mitään mielenkiintoista löytynytkään. Ja kun vielä alkoi vaihteeksi satamaan, tuumattiin että antaa olla mitä siellä sitten ikinä olisi ollutkaan.
Päädyttiin ajamaan suoraan Warrnambooliin joka olikin hieman oletettua isompi kaupunki. Matkalla ollaan tutkailtu Lonely Planetista että asukasmääriä ja tällä kertaa oli todellinen yllätys että Warrnamboolissa asui lähes 30 000 henkeä! Ja kun juuri kurkkasin wikipediasta on tuon Lonely Planetin julkaisun jälkeen asukasmäärä kasvanut 34 tuhanteen. Kylmälaukussa alkoi jäät olla lähinnä vettä joten ensimmäisenä haluttiin löytää kauppa ja ostaa jäitä, navin ohjaamina päädyttiin keskustan Colesiin. Ihastuttavasti Colesille ja viereiselle kauppakeskukselle oli rakennettu sisäpihalle parkkipaikka ja vielä kauppakeskuksen puolelle muutama rivi sisälle varjoon! Ainoa vaan että se oli tupaten täynnä, ensin ajettiin varmaan 15 kierrosta ulkona Marionin säestäessä että aja sinne tonne tänne ja odota ja mene ja hyppää pompi loiki niin että mulla oli palaa hermo! Sitten vaihdettiin sisälle pyörimään toiset 15 kierrosta samalla säestyksellä ja hermojen palamisella, olin aivan juuri lähdössä pois kun satuttiin saamaan ruutu. Miss Holden sujahti sievästi ruutuun ja nousin autosta ylös kurkkaamaan kun vastakkaisessa ruudussa oleva auto näytti jotenkin olevan lähellä. Olihan se lähellä! Miss Holden oli ottanut hellän suudelman rekisterikilvellään sen rekisterikilpeen! Hyvin liukkaasti hyppäsin takaisin autoon ja peruutin vähän jottei tulisi sanomista... Kummankaan auton kilvissä ei näkynyt vaurioita joten hipsittiin kauppakeskukseen parkkilipun ostamisen jälkeen. Target... Siellä oli Target. Halpoja rättejä, mutta voih niin mukavia. Kulutettiin reippaasti aikaa Targetilla, mulle matkaan tarttui parit housut aletangosta, Lauralle muutama kiva toppi ja Marionille sitten vähän enemmän... Colesilta selvittiin vähällä, jäitä, maitoa ja muroja yhteisistä rahoista.
Shoppailun jälkeen koitti taas infon aika. Jotenkin oltiin kaikki väsyneitä ja haluttomia tekemään mitään. Infosta ei saatu mitään mielenkiintoisia ideoita, joten päädyttiin menemään uudestaan leffaan. Puhelimen kautta nettiin ja kyyyyyyllä. Warrnamboolissa on leffateatteri ja löytyi sieltä tytöillekin kelpaava elokuva New Year's Eve, jostain syystä ne ei edelleenkään halunnut lähteä katsomaan Puss In Bootsia... Leffan alkuun oli vajaa tunti aikaa ja laiskoina, matkaväsymystä potevina ihmisinä nökötettiin se aika infon luona parkissa. Leffateatterin läheltä löytyi parkkipaikka jossa oli maksimiaika 4h, se riittäisi mainiosti. Pennoset vaan lippuautomaattiin ja selvä, 5.30pm loppuu parkkiaika. Ostettiin leffaliput ja snacksit. Istuskeltiin odottelemassa kun satuin vilkaisemaan lippuani, leffa loppuu 6.05pm. Kettu vieköön meidän parkki ei riitä! Lähdin takaisin parkkipaikalle ostamaan uutta lippua joka kattaisi koko ajan, eihän noihin masiinoihin ole mahdollista ostaa lisää aikaa kesken edellisen, mutta uuden pidemmän lipun varmasti saa. No eipä saanut, masiina sanoi että juu-u maksimiaika 4h. Kun olit laittanut sinne 2$ se totesi että maksimimaksu, palauta rahat tai ota lippu ja aikaa näytti siihen 5.30pm saakka edelleen!! Pariin kertaan yritin ja sitten luovutin, olkoon. Tulkoon sakko. Ja marssin takaisin leffateatterille. Siinä matkalla välähti mieleen että olisikos että se on ilmainen 5.30pm jälkeen... En kuitenkaan lähtenyt enää katsomaan. Elokuva oli sellainen kevyt juttu, ei paljon tunteita herättänyt suuntaan tai toiseen. Näyttelijäkaartia oli mukavasti Hillary Swank, Al Pacino, Zac Efron, Michelle Pfeiffer ja muutama jonka nimeä en muista... Ja Ludacris! Leffan jälkeen todettiin ettei oltu saatu parkkisakkoa ja kyllä, parkki oli ilmainen klo 5.30pm jälkeen. Blondit, miten ei sitä ymmärretty heti katsoa...
Viritettiin naviin camping-kirjan leirinnän koordinaatit ja lähdettiin ajamaan. Navi kuljetti meidät tielle jonka toisella puolen oli Greyhound-rata ja toisella puolen jonkin sortin urheilukenttä ja urheilukentän puolelle tuli kääntyä. Ajeltiin siellä pitkin pihateitä ilman vilaustakaan leirintäalueesta. Ajettiin katsomaan Greyhound-radan puolelle ja löydettiin vain kyltti joka sanoi että ei leirintää... Koitin soittaa kirjasta löytyvään numeroon, mutta siellä vastattiin että olemme seuraavan kerran tavoitettavissa 27.12. Ei paljon iloa meille... Ei muuta kun auto parkkiin ja puhelimen kautta uusi leirintäalue hakuun. 30$ saatiin sähköpaikka caravan parkista ja päästiin nauttimaan jälleen suihkusta ja leirikeittiöstä. Illalla yritin skypeä muttei tahtonut toimia, ei toiminut vastaava palvelu myöskään gmailin tai facebookin kautta. Oli pakko luovuttaa ja painua pehkuihin. Oli mun vika yö teltassa.
keskiviikko 28. joulukuuta 2011
Roadtrip, Rapid Bay - Mt Gambier
LA 17.12.
Tuuli. Sellainen tuuli joka puisteli telttaa siihen malliin että pelkäsin vähän väliä sen lähtevän lentoon! Ei todellakaan tullut paljon nukuttua, kelloa katselin vielä puoli kolmelta yöllä ja teltasta kömmin ulos vähän seiskan jälkeen. Väsytti. Autossakaan ei kuulemma ollut yö mennyt rattoisasti tuulen takia. Muttei sentään oltu maksettu paljoa tästä ilosta, hinnoittelu oli valmiiksi edullinen 6$/pää ja maksua kerätessään alueen hoitaja keräsi otti meiltä vain 12$. Oltiin kaikki väsyneitä ja tunnelma jatkui hieman kireänä. Eikä sitä yhtään kirkastanut lähteissä alkanut vesisade. Suunnitelma oli ollut rauhassa ajelle maisemia ihaillen kohti Mount Gambieria, mutta päädyttiin ajamaan sen enempää maisemia ihailematta kun kerran satoi ja oli harmaata. Kaikki ajoi pätkän ja pysähdyttiin kertaalleen kahvilla Meiningie tms. nimisessä kylässä, kahvi ei ollut hyvää ja kakustakin löytyi sisältä kookosta. Tankilla käytiin toisessa kylässä, Strathalbyn. 55,50$ maksoi se mitä tankkiin meni ja litrahinta oli 1,367$ eli saatiin edullisempaa bensaa kuin Normanvillessä tankattu. Mitä kauemmaksi Adelaidesta tultiin sitä tasaisemmaksi maisema muuttui. Matkalla saatiin idea mennä elokuviin perillä koska koko matkan oli satanut vettä ja samaa oli luvassa Mt Gambierissa.
Perillä Mt Gambierissa oltiin klo 17.15 ja huomattiin että leirintä mikä oltiin suunniteltu täksi yöksi oli mennyt kiinni klo 17! Kyseessä oli showgroundsin leirintä jota hallinnoitiin tien toisella puolen olevalta huoltoasemalta ja huoltoasema sulki kello 17. Löydettiin kyllä leirintäalue ja sieltä pariskunta asuntoautolla joilta saatiin myös puhelinnumero alueen hoitajalle, mutta ei saatu ketään enää kiinni. Leirintään periaatteessa oltaisiin voitu jäädä, mutta suihkut ja vessat oli lukossa eikä asuntoautoilevalla pariskunnalla ollut avainta joten ei ollut mitään ideaa jäädä sinne. Kirjassa ei ollut vaihtoehtoja, joten jälleen kerran tuli hieno uusi puhelin tarpeeseen. Sieltä löytyikin ihan keskustasta leirintäalue joka kertoi hinnaksi 20$/auto ilman sähköä ja +6$ ekstrahenkilöstä. Kirjassa ei oo kun paikat joissa hinta on 22$ tai alle sähkön kanssa, auto sisältää aina kaksi henkilöä. Alue löytyi helposti ja netistä löydetty hintakin piti paikkansa. Saatiin jopa hetki taukoa sateelta ja saatiin nopsaan teltta pystytettyä ennen kuin käytiin pikapikaa suihkussa.
Leffaksi oli valikoitunut Mission Impossible: Ghost Protocol eli Tomppa Cruisea ja näytös alkoi jo 6.45. Leffateatteri oli mukavasti kävelymatkan päässä ja päästiin jopa tuo matka kastumatta. Teatterilla tavattiin pariskunta joista rouva kertoi olevansa italialainen ja herra hollantilainen. Herra tosin syntynyt ja kasvanut Melbournessa eikä koskaan käynytkään Hollannissa, rouva syntynyt Australiassa ja kerran käynyt 17-vuotiaana Italiassa. Rouva puhui myös auttavasti italiaa, mutta silti heräsi ajatus että mistä tulee tarve olla jotain muuta kun aussi kun kuitenkin on syntynyt ja kasvanut täällä. Onko se jotain parempaa kun kertoo olevansa jonkun muun maalainen kun on sukujuuret siellä muualla? Vai onko se vain vahvan kotikasvatuksen tulos että ollaan italialaisia tai hollantilaisia kun vanhemmat on sieltä kotoisin? Tunteeko muualla kasvanut ja syntynyt suomalainen olevansa suomalainen vaikkei koskaan olisi Suomessa käynytkään?
Tytöt kävivät ensimmäistä kertaa elokuvissa Australiassa ja ensimmäistä kertaa täysin englanniksi. Italiassa kaikki on dubattu, niin telkkarissa kuin leffatkin. Vain satelliittikanavilta näet ohjelmat alkuperäiskielellä tekstityksellä. Ranskassa on vasta pari vuotta pääasiallisesti ollut kieli alkuperäinen ja ohjelmissa tekstitykset. Suomalaiset kuulee huomattavasti enemmän siis englantia kuin esimerkiksi ranskalaiset tai italialaiset. Sanoinkin että luultavasti suomalaiset viimeiset 20-vuotta Kauniita ja Rohkeita katselleet mummotkin ymmärtävät auttavasti englantia sillä perusteella millaisella hartaudella niitä kaunareita seurataan… Selvittiin kuitenkin ihan hyvin, kaikki ymmärsi missä mentiin ja leffa oli ihan viihdyttävä. Mielenkiintoisempia saattavat kyllä olla aiemmat osat, mutta kyllähän tänkin kattoo siinä missä jonkun muunkin action pläjäyksen. Mä olin kyllä pettynyt siihen miten Tom Cruisesta on tullut vanha. Ei sitä enää viitti kattella ilman paitaa kuola valuen ja kasvoistakin jo näkee ettei enää olla ihan nuori. Meillä oli mukava ilta eikä sitä latistanut edes vaikka kastuttiinkin matkalla takaisin leirintäalueelle.
Tuuli. Sellainen tuuli joka puisteli telttaa siihen malliin että pelkäsin vähän väliä sen lähtevän lentoon! Ei todellakaan tullut paljon nukuttua, kelloa katselin vielä puoli kolmelta yöllä ja teltasta kömmin ulos vähän seiskan jälkeen. Väsytti. Autossakaan ei kuulemma ollut yö mennyt rattoisasti tuulen takia. Muttei sentään oltu maksettu paljoa tästä ilosta, hinnoittelu oli valmiiksi edullinen 6$/pää ja maksua kerätessään alueen hoitaja keräsi otti meiltä vain 12$. Oltiin kaikki väsyneitä ja tunnelma jatkui hieman kireänä. Eikä sitä yhtään kirkastanut lähteissä alkanut vesisade. Suunnitelma oli ollut rauhassa ajelle maisemia ihaillen kohti Mount Gambieria, mutta päädyttiin ajamaan sen enempää maisemia ihailematta kun kerran satoi ja oli harmaata. Kaikki ajoi pätkän ja pysähdyttiin kertaalleen kahvilla Meiningie tms. nimisessä kylässä, kahvi ei ollut hyvää ja kakustakin löytyi sisältä kookosta. Tankilla käytiin toisessa kylässä, Strathalbyn. 55,50$ maksoi se mitä tankkiin meni ja litrahinta oli 1,367$ eli saatiin edullisempaa bensaa kuin Normanvillessä tankattu. Mitä kauemmaksi Adelaidesta tultiin sitä tasaisemmaksi maisema muuttui. Matkalla saatiin idea mennä elokuviin perillä koska koko matkan oli satanut vettä ja samaa oli luvassa Mt Gambierissa.
Perillä Mt Gambierissa oltiin klo 17.15 ja huomattiin että leirintä mikä oltiin suunniteltu täksi yöksi oli mennyt kiinni klo 17! Kyseessä oli showgroundsin leirintä jota hallinnoitiin tien toisella puolen olevalta huoltoasemalta ja huoltoasema sulki kello 17. Löydettiin kyllä leirintäalue ja sieltä pariskunta asuntoautolla joilta saatiin myös puhelinnumero alueen hoitajalle, mutta ei saatu ketään enää kiinni. Leirintään periaatteessa oltaisiin voitu jäädä, mutta suihkut ja vessat oli lukossa eikä asuntoautoilevalla pariskunnalla ollut avainta joten ei ollut mitään ideaa jäädä sinne. Kirjassa ei ollut vaihtoehtoja, joten jälleen kerran tuli hieno uusi puhelin tarpeeseen. Sieltä löytyikin ihan keskustasta leirintäalue joka kertoi hinnaksi 20$/auto ilman sähköä ja +6$ ekstrahenkilöstä. Kirjassa ei oo kun paikat joissa hinta on 22$ tai alle sähkön kanssa, auto sisältää aina kaksi henkilöä. Alue löytyi helposti ja netistä löydetty hintakin piti paikkansa. Saatiin jopa hetki taukoa sateelta ja saatiin nopsaan teltta pystytettyä ennen kuin käytiin pikapikaa suihkussa.
Leffaksi oli valikoitunut Mission Impossible: Ghost Protocol eli Tomppa Cruisea ja näytös alkoi jo 6.45. Leffateatteri oli mukavasti kävelymatkan päässä ja päästiin jopa tuo matka kastumatta. Teatterilla tavattiin pariskunta joista rouva kertoi olevansa italialainen ja herra hollantilainen. Herra tosin syntynyt ja kasvanut Melbournessa eikä koskaan käynytkään Hollannissa, rouva syntynyt Australiassa ja kerran käynyt 17-vuotiaana Italiassa. Rouva puhui myös auttavasti italiaa, mutta silti heräsi ajatus että mistä tulee tarve olla jotain muuta kun aussi kun kuitenkin on syntynyt ja kasvanut täällä. Onko se jotain parempaa kun kertoo olevansa jonkun muun maalainen kun on sukujuuret siellä muualla? Vai onko se vain vahvan kotikasvatuksen tulos että ollaan italialaisia tai hollantilaisia kun vanhemmat on sieltä kotoisin? Tunteeko muualla kasvanut ja syntynyt suomalainen olevansa suomalainen vaikkei koskaan olisi Suomessa käynytkään?
Tytöt kävivät ensimmäistä kertaa elokuvissa Australiassa ja ensimmäistä kertaa täysin englanniksi. Italiassa kaikki on dubattu, niin telkkarissa kuin leffatkin. Vain satelliittikanavilta näet ohjelmat alkuperäiskielellä tekstityksellä. Ranskassa on vasta pari vuotta pääasiallisesti ollut kieli alkuperäinen ja ohjelmissa tekstitykset. Suomalaiset kuulee huomattavasti enemmän siis englantia kuin esimerkiksi ranskalaiset tai italialaiset. Sanoinkin että luultavasti suomalaiset viimeiset 20-vuotta Kauniita ja Rohkeita katselleet mummotkin ymmärtävät auttavasti englantia sillä perusteella millaisella hartaudella niitä kaunareita seurataan… Selvittiin kuitenkin ihan hyvin, kaikki ymmärsi missä mentiin ja leffa oli ihan viihdyttävä. Mielenkiintoisempia saattavat kyllä olla aiemmat osat, mutta kyllähän tänkin kattoo siinä missä jonkun muunkin action pläjäyksen. Mä olin kyllä pettynyt siihen miten Tom Cruisesta on tullut vanha. Ei sitä enää viitti kattella ilman paitaa kuola valuen ja kasvoistakin jo näkee ettei enää olla ihan nuori. Meillä oli mukava ilta eikä sitä latistanut edes vaikka kastuttiinkin matkalla takaisin leirintäalueelle.
torstai 17. marraskuuta 2011
Breaking Dawn
Twilight elokuvasarjan tuoreimman osan ensi-ilta oli eilen, osa 1. viimeiseen kirjaan perustuvasta elokuvasta. Mä en oo mikään erityinen fani ollut koskaan, mutta on ne mun mielestä ollut mukavaa viihdettä. Kirjoista luin kaikki muut paitsi tän viimesen kun siinä kohtaa alko menee vähän turhan lennokkaaksi ja kirjoista pidin isosti. Elokuvien parasta antia on EHDOTTOMASTI ollut Taylor Lautner eli Jacob, ihan kamalan hyvä kroppainen teinipoika... Vai voitko väittää muuta?
Leffaan lähteminen tosiaan tuli vähän yllättäen. Kun olin lopettanut netissä roikkumisen menin sitten notkumaan takapihalle Lewisin ja kumppaneiden kanssa, siellä oli myös saksalainen ex-kämppis Christiane ja uusi tuttavuus irlantilainen Amy. Tytöt tössöttivät olevansa lähdössä katsomaan Breaking Dawnia ensi-iltaan ja heittivät siinä sivussa sitten että heeeeei, lähetkö mukaan? Kello oli siinä kohtaa ehkä 22.50 ja leffa alkamassa 00.03 eikä mulla lippua... En miettinyt hetkeäkään vaan lupasin heti. Netin kautta löydettiin vielä mulle lippukin ja ei muuta kuin pika-pikaa bussipysäkille. Leffateatteri oli tosi tosi iso, meidän näytös oli salissa 11 ja samaa leffaa näytettiin 00.01, 00.02, 00.03, 00.04 ja 00.05. Meidän sali oli semmonen Tampereen Plevnan ykkösen luokkaa, jalkatilaa vähän enemmän ja snack-vaihtoehtoja oli huomattavasti enemmän mitä saliin olisi saanut tuoda. Mun lippu ei alunperin ollut muiden kanssa samaan riviin mutta Amy kävi sen vielä vaihtamassa. Meitä oli siellä sitten 4 "tyttöä" hostellilta ja yhden meistä italialainen kaveri. Itse leffa ei kovin kummonen kokemus ollut, odottelin suurimman osan ajasta että jotain alkaa tapahtuun ja kuolasin Jacobia. Ja sitten se leffa loppu. Kirjaa en edes oo lukenut, vain takakannen eikä ainakaan tässä ekassa osassa ollut mitään yllätyksiä.
Tän päivän kulutin outlet-ostoskeskuksessa. Kaikkea oli tarjolla ja hinnatkin näytti halvemmilta kun kaupungissa, mukaan ei silti tarttunut kun pari hömppäkirjaa ja yksi 1,90$ maksanut Camping-opas. Löysin uuden vaatekaupankin jossa myydän mahtikokoisia ja mukavan näköisiä vaatteita! Tää oli nimeltään Crossroads, tuntu halvemmalta kun CityChic ja vaatteet vähän ehkä painottu "tavallisempiin". Mitään ei tarttunut mukaan vaikka sovittamassa kävin useampiakin, ei vaan tuntunut siltä että mikään niistä olis tosissaan halunnut mulle. Yhdessäkään kenkäkaupassa en käynyt, en uskaltanut. Kerran olin eksyä mutta sitten sisäinen ääni heräsi huutamaan että eeeeeei, et tarvi enää yksiäkään kenkiä... Viimesimmät ostin Hillarys Boat Harbourista, thong crocsit eli Crocsit varvastossuina. Mulla oli kahdet kun tulin tänne, nyt mulla on.... parit enemmän. Jos joku tänne eksyy ja haluaa kyseiseen ostoskeskukseen niin keltainen kissabussi (CAT) pysähtyy mennen tullen kohdalla ja paikan nimi on Harbour Town www.harbourtown.com.au. Mennessä SmartRiderin lataus aiheutti pari ylimääräistä sydämenlyöntiä kun se herjasi mun kortista että väärä tunnusluku, ota yhteyttä pankkiin! Eikä tasan ollut väärä tunnusluku! Vaihdoin suomalaiseen Electroniin ja teki saman, niin jäi sitten sillä kertaa SmartRider lataamatta. Automaatilla kortti toimi kuitenkin moitteetta ja paluumatkalla sain bussikorttiinkin virtaa.
Kävin myös siinä Harbour Townin naapurissa jonottamassa reilun puoli tuntia että saisin viisumitarran passiin muistoksi. Turha reissu, jonotus palkittiin it-ongelmilla. Toivottivat huomenna uudestaan. Mun on pitänyt käydä tarra hakemassa siitä lähtien kun tulin tänne, mutta en vaan oo muistanut. Kerran etsin toimistoa mutta kun se ei heti löytynyt niin annoin olla. Tarra ei oo mitenkään pakollinen, suurin osa ei sitä kuulemma edes hae kun ei sitä missään tarvita, mä aattelin että on se silti kiva muisto. Odotellessa seurailin vastapäätä istuvia punatukkaisia irkkuveljeksiä, puheista vielä selvisi että olivat kaksoset. Mutta sitä ei noin ulkonäöllisesti olisi kyllä huomannut, sorppa Katri ei oo kuvia eivätkä olleet identtiset! Nyt ei tuu kuvia, kamerassa taitaisi kyllä olla yksi leffaan liittyen...
Melbournen matkasuunnitelmat on nyt sillä tavalla että Zane laittoi tänään viestin että oli saanut matkatoverin Tasmaniaan saakka mikä on hänelle paras vaihtoehto. Eli en pääse Zanen kyytiin. Britt laittoi tänään kimppamailin kaikille siihen yhteyttä ottaneille ja ehdotti että jos tavattais kaikki sunnuntaina Swan Valleyssa SupaGolfin merkeissä, sen takia kaikki että ne jotka ei sen kyytiin mahdu voi vaikka yhdessä etsiä kyytiä. Ihan kiva idea, mutta jotenkin epäilen ettei tuota tulosta. Ilmoitin kuitenkin että voisin mennä, mutta näyttää melkoisen hankalalta päästä Swan Valleyyn sunnuntaina julkisilla... Tällä hetkellä alan kallistua ostamaan sittenkin auton. Vähän hirvittää mutta pyysin Allisonilta ja sen mieheltä apua. Allisonin mies Keith on autoharrastaja, pakertaa autojen parissa päivät pitkät. Virittelee ja rakentelee lähinnä vanhoja Holden lava-autoja. Lupaan jossain kohtaa teille postauksen australialaisten Holdeneista ja ute-nimellä kutsuttavista lava-autoista.... Kerroin Allisonille että sijoitan max 2500$ ja mitä halvempi sen parempi. Tavoite on ostaa farmari jossa voisin sitten nukkua siellä takana kun kaataa takapenkin. Merkillä, mallilla, kilometreillä tai vuosimallilla ei oo väliä. Jane, jonka luo olen menossa Castlemaineen, sanoi myös yhdessä mailissa että heiltä ei pääse julkisilla mihinkään vaan pitää olla auto jos meinaa liikkua.
PS. ootkos lukenut blogin alusta saakka? Ensimmäinen teksti on helmikuulta.
Leffaan lähteminen tosiaan tuli vähän yllättäen. Kun olin lopettanut netissä roikkumisen menin sitten notkumaan takapihalle Lewisin ja kumppaneiden kanssa, siellä oli myös saksalainen ex-kämppis Christiane ja uusi tuttavuus irlantilainen Amy. Tytöt tössöttivät olevansa lähdössä katsomaan Breaking Dawnia ensi-iltaan ja heittivät siinä sivussa sitten että heeeeei, lähetkö mukaan? Kello oli siinä kohtaa ehkä 22.50 ja leffa alkamassa 00.03 eikä mulla lippua... En miettinyt hetkeäkään vaan lupasin heti. Netin kautta löydettiin vielä mulle lippukin ja ei muuta kuin pika-pikaa bussipysäkille. Leffateatteri oli tosi tosi iso, meidän näytös oli salissa 11 ja samaa leffaa näytettiin 00.01, 00.02, 00.03, 00.04 ja 00.05. Meidän sali oli semmonen Tampereen Plevnan ykkösen luokkaa, jalkatilaa vähän enemmän ja snack-vaihtoehtoja oli huomattavasti enemmän mitä saliin olisi saanut tuoda. Mun lippu ei alunperin ollut muiden kanssa samaan riviin mutta Amy kävi sen vielä vaihtamassa. Meitä oli siellä sitten 4 "tyttöä" hostellilta ja yhden meistä italialainen kaveri. Itse leffa ei kovin kummonen kokemus ollut, odottelin suurimman osan ajasta että jotain alkaa tapahtuun ja kuolasin Jacobia. Ja sitten se leffa loppu. Kirjaa en edes oo lukenut, vain takakannen eikä ainakaan tässä ekassa osassa ollut mitään yllätyksiä.
Tän päivän kulutin outlet-ostoskeskuksessa. Kaikkea oli tarjolla ja hinnatkin näytti halvemmilta kun kaupungissa, mukaan ei silti tarttunut kun pari hömppäkirjaa ja yksi 1,90$ maksanut Camping-opas. Löysin uuden vaatekaupankin jossa myydän mahtikokoisia ja mukavan näköisiä vaatteita! Tää oli nimeltään Crossroads, tuntu halvemmalta kun CityChic ja vaatteet vähän ehkä painottu "tavallisempiin". Mitään ei tarttunut mukaan vaikka sovittamassa kävin useampiakin, ei vaan tuntunut siltä että mikään niistä olis tosissaan halunnut mulle. Yhdessäkään kenkäkaupassa en käynyt, en uskaltanut. Kerran olin eksyä mutta sitten sisäinen ääni heräsi huutamaan että eeeeeei, et tarvi enää yksiäkään kenkiä... Viimesimmät ostin Hillarys Boat Harbourista, thong crocsit eli Crocsit varvastossuina. Mulla oli kahdet kun tulin tänne, nyt mulla on.... parit enemmän. Jos joku tänne eksyy ja haluaa kyseiseen ostoskeskukseen niin keltainen kissabussi (CAT) pysähtyy mennen tullen kohdalla ja paikan nimi on Harbour Town www.harbourtown.com.au. Mennessä SmartRiderin lataus aiheutti pari ylimääräistä sydämenlyöntiä kun se herjasi mun kortista että väärä tunnusluku, ota yhteyttä pankkiin! Eikä tasan ollut väärä tunnusluku! Vaihdoin suomalaiseen Electroniin ja teki saman, niin jäi sitten sillä kertaa SmartRider lataamatta. Automaatilla kortti toimi kuitenkin moitteetta ja paluumatkalla sain bussikorttiinkin virtaa.
Kävin myös siinä Harbour Townin naapurissa jonottamassa reilun puoli tuntia että saisin viisumitarran passiin muistoksi. Turha reissu, jonotus palkittiin it-ongelmilla. Toivottivat huomenna uudestaan. Mun on pitänyt käydä tarra hakemassa siitä lähtien kun tulin tänne, mutta en vaan oo muistanut. Kerran etsin toimistoa mutta kun se ei heti löytynyt niin annoin olla. Tarra ei oo mitenkään pakollinen, suurin osa ei sitä kuulemma edes hae kun ei sitä missään tarvita, mä aattelin että on se silti kiva muisto. Odotellessa seurailin vastapäätä istuvia punatukkaisia irkkuveljeksiä, puheista vielä selvisi että olivat kaksoset. Mutta sitä ei noin ulkonäöllisesti olisi kyllä huomannut, sorppa Katri ei oo kuvia eivätkä olleet identtiset! Nyt ei tuu kuvia, kamerassa taitaisi kyllä olla yksi leffaan liittyen...
Melbournen matkasuunnitelmat on nyt sillä tavalla että Zane laittoi tänään viestin että oli saanut matkatoverin Tasmaniaan saakka mikä on hänelle paras vaihtoehto. Eli en pääse Zanen kyytiin. Britt laittoi tänään kimppamailin kaikille siihen yhteyttä ottaneille ja ehdotti että jos tavattais kaikki sunnuntaina Swan Valleyssa SupaGolfin merkeissä, sen takia kaikki että ne jotka ei sen kyytiin mahdu voi vaikka yhdessä etsiä kyytiä. Ihan kiva idea, mutta jotenkin epäilen ettei tuota tulosta. Ilmoitin kuitenkin että voisin mennä, mutta näyttää melkoisen hankalalta päästä Swan Valleyyn sunnuntaina julkisilla... Tällä hetkellä alan kallistua ostamaan sittenkin auton. Vähän hirvittää mutta pyysin Allisonilta ja sen mieheltä apua. Allisonin mies Keith on autoharrastaja, pakertaa autojen parissa päivät pitkät. Virittelee ja rakentelee lähinnä vanhoja Holden lava-autoja. Lupaan jossain kohtaa teille postauksen australialaisten Holdeneista ja ute-nimellä kutsuttavista lava-autoista.... Kerroin Allisonille että sijoitan max 2500$ ja mitä halvempi sen parempi. Tavoite on ostaa farmari jossa voisin sitten nukkua siellä takana kun kaataa takapenkin. Merkillä, mallilla, kilometreillä tai vuosimallilla ei oo väliä. Jane, jonka luo olen menossa Castlemaineen, sanoi myös yhdessä mailissa että heiltä ei pääse julkisilla mihinkään vaan pitää olla auto jos meinaa liikkua.
PS. ootkos lukenut blogin alusta saakka? Ensimmäinen teksti on helmikuulta.
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Perth, day 2: tili avattu ja kartoitettu hieman enemmän kaupunkia
Heti alkuun pahoittelen että kuvat on sikin sokin, blogger ei ollut ihan yhteistyöhalukkaimmillaan...
Eilen reippailin vielä illalla syömään The Burger Bistro nimiseen hampurilaispaikkaan. Listalta löytyi tieto että kaikki hampurilaiset on saatavana karppiversioina joten sellaisen sitten tilasin. Tarkotti siis pihviä salaatilla ja tomaattisalsalla (?), makso euroissa noin kympin. Ei kovin kummoinen kokemus… Kämpillä käytin kallista nettiaikaa myös hieman hyödyksi ja tilasin TFN:n eli verokortin. Ja laitoin siihen osoitteeksi kysymättä sen enempiä hostellin osoitteen, toivottavasti ei tuota tuskaa.
Illalla koitin mennä ajoissa nukkuun eli ennen puolta yötä (klo 18 Suomessa), mutta uni ei tullut varmaan ennen kahta (klo 20). Aamulla sitten taas heräsin seiskan aikaan (klo 01) kun ulkoa alkoi kuulua moottorisahalta kuulostavaa meteliä. Siinä kohtaa tuumasin että olkoon ja nousin. Päivän agendaan kuului tilin avaaminen. Eilisen hyödyllisen surffauksen perusteella (www.dundernews.com - suosittelen lämpimästi!) pankiksi oli valikoitunut ANZ. Perusteluina kattava automaattiverkko ja toimiva nettipankki. Pankki kuitenkin aukes vasta 9.30 ja sopivasti oli hirmuinen nälkä niin lähdin etsiin aamupalapaikkaa. Muistelin että jossain Oxford Streetillä (Leedervillen pääkatu, Leederville on tää kaupunginosa) oli kyltti full english breakfast 9,50$ (=n.7,8€), mutta en sitten löytänyt sitä ihan heti niin päädyin ensimmäiseen aukoilevaan paikkaan. Siellä sitten tilasin munia ja pekonia paahtoleivällä ja latten (täällä pitää osata sanoo että millanen kahvi, ei riitä että ottaa kahvia). Ja oli hitto vieköön KALLIS aamiainen! 17,50$ (n.14€), mutta onneksi siihen sai 45min nettiaikaa ja aika kulu mukavasti odotellessa pankin aukeamista.
Pankki oli siinä melki toisella puolen tietä. Täytyy sanoa että sain kyllä erittäin hyvää palvelua! “Pikakassa” virkailija kuunteli asiani ja pyysi oikein kohteliaasti, että voisitteko istua ihan hetkeksi odottamaan niin henkilökohtainen pankkivirkailija tulisi ihan hetken päästä palvelemaan. Henkilökohtainen pankkitäti oli nimeltään Anita. Jutteli niitä näitä hoitaessaan tilin avausta, ennakkotietoina mulla oli että pitää olla kauheat resurssit henkilöllisyystodistuksia. Passi, ajokortti, luottokortti, lasku josta löytyy osoite, jne ja siis nämä kaikki, ei vain jotain näistä. Mutta Anita siinä rupattelun ohessa kysyi kauanko olen ollut maassa ja missä asun tällä hetkellä eikä kaivannut sen enempää todistuksia mistään, vaan passi riitti ihan yksinään. Otin tilin jossa ei ole rajoitusta automaattinostoissa, korttimaksuissa, nettipankin käytössä eikä pankissa asioinnissa ja kuukausimaksu on 5$. Toinen vaihtoehto olisi ollut 2$/kk, mutta siinä olisi erona ollut maksuttomasti vain 6 korttimaksua/automaattinostoa. Pankkikortin toimitus kestää kahdesta viiteen päivään, otin PINKIN kortin, ja Anita soittaa kun kortin voi noutaa pankista. Yleensä kortit lähetetään postissa, mutta mulle (ja varmaan kaikille reissaajille) Anita ehdotti heti että haluatko tulla noutamaan kortin pankista. Aikaisintaan sen pitäisi olla noudettavissa perjantaina. Ennakkotietona oli myös että tiliä avatessa sinne pitää tehdä tietyn suuruinen talletus ja mun piti käydä nostaan tililtä muutama satanen tätä varten, mutta unohdin. Eipä haitannut, ANZ ei vaatinut talletusta. Nettipankki avattiin heti ja sain siinä samalla käytön opastuksen ja suomalaiselta tililtä siirtoon vaadittavat tilitiedot. Sain myös Anitan kortin kehotuksella ottaa yhteyttä jos tulee ihan mitä tahansa kysyttävää tiliin tai pankkiasiointiin liittyen. Erittäin hyvää palvelua!
Pankin jälkeen lähdin kunnon turistina käveleen kohti ilmaisen bussin lähintä pysäkkiä. Perthissä on kolme ilmaista bussilinjaa; sininen, punainen ja keltainen CAT-bussi. Mun hostellilta sinne lähimmälle pysäkille kävelee ehkä vartin? Oxford Streetiltä vähän kauemmin. Tohon aikaan ei vielä ollut tuskasen kuuma vaan matka taittu ihan mukavasti. Lähellä pysäkkiä lähes kirjaimellisesti törmäsin myös ekaan papukaijaan! Tai saatto se olla jotain muutakin… Uuden näkönen lintu kuitenkin.
Ajelin sinisen linjan CATilla jokirantaan saakka ja jäin lopulta kaupunkiin palloilemaan. Täällä on joulukoristeita kaupungilla! On pikkasen utopisen näköstä! Samoin on vähän hassua kun pitkin kaupunkia on isoja moderneja ja sympaattisia vanhoja rakennuksia. Kaupungilla törmäsin vuodesta 1938, jos muistan oikein, saakka toiminnassa olleen leffateatterin ja hetken mielijohteesta meninkin katsomaan viimeisimmän Kolme Muskettisoturia. Leffalippu ja pullo maustettua vettä makso 19$, leffa aikalailla samoissa hinnoissa kun Suomessa.
Voiko sanoa että vihdoin kävin myös ruokakaupassa! Se oli melko kamala kokemus, hirveesti ihmisiä eikä mitään ideaa mitä sitä söisi eikä mitään inspiraatiota kokkaamiseen! Koitin sitten keräillä jotain perusjuttuja joista saa tehtyä helposti syötävää. Ruoka on mun mielestä melko kallista? Tai siltä se ainakin tuntuu, tosin kun kaupassa mietin mitä nää Suomessa maksais en saanut mitään päähäni…www.xe.com sivulta ainakin löytyy vaihtokurssi jos joku haluaa noita hintoja muuttaa euroiksi.
Lähipäivien säätiedotus lupaa pilvistä ja ajoittaista sadetta, saa nähdä miten käy. Tänään oli tuskasen hiostavaa, kaupungin ilmastoiduissa ostosparatiiseissa pyöriessä se ei niin häirinnyt, mutta matka CATin pysäkiltä hostellille tuntu ikuisuudelta. Olin hiestä märkä ja punanen ku rapu kun pääsin perille. Josta tuli mieleen että en oo vieläkään palanut, ruskettunut hieman kyllä. Kämppiksenkin kanssa tutustuttiin vähän paremmin, hän on Julie 18v Sveitsistä ja täällä opiskelemassa englantia Phoenix Academyssa (ei se mikään University ollutkaan). Juliella asuu serkkuja Perthissä joiden kanssa hän viettää paljon aikaa. Vähän ujosteli englannin käyttämistä ja sanoikin että hänen on vaikea tulla ymmärretyksi koska hänellä on vahva ranskalainen aksentti. Voi niin on! Mutta siinä kun juteltiin niin korva jotenkin vähän kehittyi suodattamaan isoimmat. Julie myös kysyi multa että onko englanti mun äidinkieli…
Tänään illalla myös kyllästyin kaipaamaan nettiyhteyttä ja hankin Vodafonen prepaid-mokkulan. Starttipaketti oli 49$ sisältäen mokkulan ja 3GB dataa, joka on käytettävä 30vrk kuluessa. Löysin kaupungilta hyvän esitteen, jossa oli kuinka paljon perusdatailua (mailit, kuvien lataus, FB, Youtube, surffailu) milläkin datamäärällä saa. Eiköhän sitä tässä tuu kohta selvitettyä kuinka pitkään toi mulla riittää ja sitten vaan täytyy hankkia lisää, jos tuntuu että tulee liian kalliiksi niin pitää vähentää surffailua. Huomenna pitäisi mennä Allisonin kanssa puolen päivän jälkeen Fremantleen. Tai Allison menee kiropraktikolle ja mä pääsen samalla tutkimaan Fremantlea!
Eilen reippailin vielä illalla syömään The Burger Bistro nimiseen hampurilaispaikkaan. Listalta löytyi tieto että kaikki hampurilaiset on saatavana karppiversioina joten sellaisen sitten tilasin. Tarkotti siis pihviä salaatilla ja tomaattisalsalla (?), makso euroissa noin kympin. Ei kovin kummoinen kokemus… Kämpillä käytin kallista nettiaikaa myös hieman hyödyksi ja tilasin TFN:n eli verokortin. Ja laitoin siihen osoitteeksi kysymättä sen enempiä hostellin osoitteen, toivottavasti ei tuota tuskaa.
 |
| Beatty Lodgen nurkalta Oxford Streetin suuntaan |
Illalla koitin mennä ajoissa nukkuun eli ennen puolta yötä (klo 18 Suomessa), mutta uni ei tullut varmaan ennen kahta (klo 20). Aamulla sitten taas heräsin seiskan aikaan (klo 01) kun ulkoa alkoi kuulua moottorisahalta kuulostavaa meteliä. Siinä kohtaa tuumasin että olkoon ja nousin. Päivän agendaan kuului tilin avaaminen. Eilisen hyödyllisen surffauksen perusteella (www.dundernews.com - suosittelen lämpimästi!) pankiksi oli valikoitunut ANZ. Perusteluina kattava automaattiverkko ja toimiva nettipankki. Pankki kuitenkin aukes vasta 9.30 ja sopivasti oli hirmuinen nälkä niin lähdin etsiin aamupalapaikkaa. Muistelin että jossain Oxford Streetillä (Leedervillen pääkatu, Leederville on tää kaupunginosa) oli kyltti full english breakfast 9,50$ (=n.7,8€), mutta en sitten löytänyt sitä ihan heti niin päädyin ensimmäiseen aukoilevaan paikkaan. Siellä sitten tilasin munia ja pekonia paahtoleivällä ja latten (täällä pitää osata sanoo että millanen kahvi, ei riitä että ottaa kahvia). Ja oli hitto vieköön KALLIS aamiainen! 17,50$ (n.14€), mutta onneksi siihen sai 45min nettiaikaa ja aika kulu mukavasti odotellessa pankin aukeamista.
 | |||
| Aussirahoja. Kolikoissa koko ja arvo ei kohtaa |
Pankki oli siinä melki toisella puolen tietä. Täytyy sanoa että sain kyllä erittäin hyvää palvelua! “Pikakassa” virkailija kuunteli asiani ja pyysi oikein kohteliaasti, että voisitteko istua ihan hetkeksi odottamaan niin henkilökohtainen pankkivirkailija tulisi ihan hetken päästä palvelemaan. Henkilökohtainen pankkitäti oli nimeltään Anita. Jutteli niitä näitä hoitaessaan tilin avausta, ennakkotietoina mulla oli että pitää olla kauheat resurssit henkilöllisyystodistuksia. Passi, ajokortti, luottokortti, lasku josta löytyy osoite, jne ja siis nämä kaikki, ei vain jotain näistä. Mutta Anita siinä rupattelun ohessa kysyi kauanko olen ollut maassa ja missä asun tällä hetkellä eikä kaivannut sen enempää todistuksia mistään, vaan passi riitti ihan yksinään. Otin tilin jossa ei ole rajoitusta automaattinostoissa, korttimaksuissa, nettipankin käytössä eikä pankissa asioinnissa ja kuukausimaksu on 5$. Toinen vaihtoehto olisi ollut 2$/kk, mutta siinä olisi erona ollut maksuttomasti vain 6 korttimaksua/automaattinostoa. Pankkikortin toimitus kestää kahdesta viiteen päivään, otin PINKIN kortin, ja Anita soittaa kun kortin voi noutaa pankista. Yleensä kortit lähetetään postissa, mutta mulle (ja varmaan kaikille reissaajille) Anita ehdotti heti että haluatko tulla noutamaan kortin pankista. Aikaisintaan sen pitäisi olla noudettavissa perjantaina. Ennakkotietona oli myös että tiliä avatessa sinne pitää tehdä tietyn suuruinen talletus ja mun piti käydä nostaan tililtä muutama satanen tätä varten, mutta unohdin. Eipä haitannut, ANZ ei vaatinut talletusta. Nettipankki avattiin heti ja sain siinä samalla käytön opastuksen ja suomalaiselta tililtä siirtoon vaadittavat tilitiedot. Sain myös Anitan kortin kehotuksella ottaa yhteyttä jos tulee ihan mitä tahansa kysyttävää tiliin tai pankkiasiointiin liittyen. Erittäin hyvää palvelua!
Pankin jälkeen lähdin kunnon turistina käveleen kohti ilmaisen bussin lähintä pysäkkiä. Perthissä on kolme ilmaista bussilinjaa; sininen, punainen ja keltainen CAT-bussi. Mun hostellilta sinne lähimmälle pysäkille kävelee ehkä vartin? Oxford Streetiltä vähän kauemmin. Tohon aikaan ei vielä ollut tuskasen kuuma vaan matka taittu ihan mukavasti. Lähellä pysäkkiä lähes kirjaimellisesti törmäsin myös ekaan papukaijaan! Tai saatto se olla jotain muutakin… Uuden näkönen lintu kuitenkin. 
 |
| Tää on joutsen, musta joutsen. Eka mun elämässä! |
 |
| Swan River |
Ajelin sinisen linjan CATilla jokirantaan saakka ja jäin lopulta kaupunkiin palloilemaan. Täällä on joulukoristeita kaupungilla! On pikkasen utopisen näköstä! Samoin on vähän hassua kun pitkin kaupunkia on isoja moderneja ja sympaattisia vanhoja rakennuksia. Kaupungilla törmäsin vuodesta 1938, jos muistan oikein, saakka toiminnassa olleen leffateatterin ja hetken mielijohteesta meninkin katsomaan viimeisimmän Kolme Muskettisoturia. Leffalippu ja pullo maustettua vettä makso 19$, leffa aikalailla samoissa hinnoissa kun Suomessa.
 |
Voiko sanoa että vihdoin kävin myös ruokakaupassa! Se oli melko kamala kokemus, hirveesti ihmisiä eikä mitään ideaa mitä sitä söisi eikä mitään inspiraatiota kokkaamiseen! Koitin sitten keräillä jotain perusjuttuja joista saa tehtyä helposti syötävää. Ruoka on mun mielestä melko kallista? Tai siltä se ainakin tuntuu, tosin kun kaupassa mietin mitä nää Suomessa maksais en saanut mitään päähäni…www.xe.com sivulta ainakin löytyy vaihtokurssi jos joku haluaa noita hintoja muuttaa euroiksi.
Lähipäivien säätiedotus lupaa pilvistä ja ajoittaista sadetta, saa nähdä miten käy. Tänään oli tuskasen hiostavaa, kaupungin ilmastoiduissa ostosparatiiseissa pyöriessä se ei niin häirinnyt, mutta matka CATin pysäkiltä hostellille tuntu ikuisuudelta. Olin hiestä märkä ja punanen ku rapu kun pääsin perille. Josta tuli mieleen että en oo vieläkään palanut, ruskettunut hieman kyllä. Kämppiksenkin kanssa tutustuttiin vähän paremmin, hän on Julie 18v Sveitsistä ja täällä opiskelemassa englantia Phoenix Academyssa (ei se mikään University ollutkaan). Juliella asuu serkkuja Perthissä joiden kanssa hän viettää paljon aikaa. Vähän ujosteli englannin käyttämistä ja sanoikin että hänen on vaikea tulla ymmärretyksi koska hänellä on vahva ranskalainen aksentti. Voi niin on! Mutta siinä kun juteltiin niin korva jotenkin vähän kehittyi suodattamaan isoimmat. Julie myös kysyi multa että onko englanti mun äidinkieli…
 |
| koskaan kuullutkaan Jaakko Hintikasta |
 |
| Hehee! Kirjakaupassa oli Lonely Planet Suomi!! |
 |
| leffateatterin aula |
 |
| kylähullu... tai ehkä sittenkin jonkin sortin taitelija |
 |
| tää keräsi rahaa rap-videoon Pitbullin kanssa ;-) |
 |
| jälleen pisara suomalaisuutta |
 |
| Tarjalle UGGeja!! |
 |
| sinisen kissan pysäkki |
Tänään illalla myös kyllästyin kaipaamaan nettiyhteyttä ja hankin Vodafonen prepaid-mokkulan. Starttipaketti oli 49$ sisältäen mokkulan ja 3GB dataa, joka on käytettävä 30vrk kuluessa. Löysin kaupungilta hyvän esitteen, jossa oli kuinka paljon perusdatailua (mailit, kuvien lataus, FB, Youtube, surffailu) milläkin datamäärällä saa. Eiköhän sitä tässä tuu kohta selvitettyä kuinka pitkään toi mulla riittää ja sitten vaan täytyy hankkia lisää, jos tuntuu että tulee liian kalliiksi niin pitää vähentää surffailua. Huomenna pitäisi mennä Allisonin kanssa puolen päivän jälkeen Fremantleen. Tai Allison menee kiropraktikolle ja mä pääsen samalla tutkimaan Fremantlea!
 |
| kyllä, täällä on uima-allas |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)