Caversham Wildlife Park

Olen syöttänyt kengurua kädestä, itseasiassa useampaakin kengurua. Olen silittänyt kengurua ja koalaa. Ja nähnyt koalan liikkeellä, mikä on kuulemma harvinaista. Keskiviikko oli eläimellinen päivä kun suuntana oli Caversham Wildlife Park (www.cavershamwildlife.com.au). Australiassa on paljon kaikenlaisia eläintarhoja ja villieläinpuistoja, saksalainen kämppis oli käynyt Cavershamissa ja kehui että sitä mukavaksi. Mä en yleisesti ottaen ole suuri eläintarhojen, tai lähinnä pieniin häkkeihin suljettujen eläinten, ystävä, mutta Cavershamista jäi pääasiallisesti ihan hyvä mieli. Kuvia on muutama tässä postauksessa ja lisää löytyy lopussa olevasta linkistä.

Matka Cavershamiin vei sellaisen 45min suuntaansa, alkuun pätkä bussilla, sitten vähän pidempi pätkä lähijunalla, toinen pätkä bussilla ja mun kohdalla viimenen etappi jalkapatikassa. Caversham on ison puiston sisällä yksityisomistuksessa oleva eläinpuisto, jossa kaikki kohteet ja tapahtumat sisältyvät pääsymaksuun. Eläinpuistoissa täällä on ihan tavallista tehdä tiliä velottamalla erikseen vaikkapa kuvan ottamisesta eläimen kanssa tai eläimeen koskemisesta tai syöttämisestä. Julkisilla liikenteellä pääsee puiston portille saakka ja siitä eteenpäin on tasatunnein kuljetus itse eläinpuiston portille. Kello oli vasta noin 11.20 kun tulin puiston portille ja kuljetus tosiaan olisi tullut vasta tasalta, joten kun opastekyltti kertoi että matkaa on vain 1,8km niin tuumasin että vallan mainiosti voin kävellä. Eikä se kävely ongelmia tuottanutkaan, mutta siinä kohtaa kun huomasin suloisesti kengurulla ja lehmällä alkavan varoitusmerkkipylvään alimmaisena käärmeen kuvan alko vähän jännittää... Ainoat eläimet jota matkalla kohtasin oli kuitenkin jonkin sortin papukaijat, joilla oli ilmeisesti perheriita, ja ERITTÄIN ärsyttävät australialaiset kärpäset! Täkäläiset kärpäset on todella todella tunkeilevia, ne ei ihan pikku huitaisuja väistä ja änkevät oikeasti silmiin/korviin/nenään/suuhun. Rrrrrrraivostuttavaa!!

Perillä ostin melko kalliin tuntusen tiketin, $23, mutta oli se sen arvoista! Ei ne linnut ja muut pienemmät eläimet häkeissään, mutta kengurut! Vierailijat saivat mennä kenguruaitaukseen sisälle ja vapaasti syöttää kenguruja ja silitellä niitä. Kenguruaitaus oli iso, en alkuun ymmärtänytkään kuinka iso, vaan jumituin ensimmäisen rennosti päivää viettävän joukkion luo. Istuin siellä puun rungon päällä kengurujen keskellä ja vaan katselin... Kenguruja oli porukassa kaiken ikäistä, kokoista ja rotuista. Kenguruita on siis useampaa rotua ja kaikista pienimmät ei oo kenguruita ollenkaan vaan wallabeja. Joukossa oli myös muutamia emoja joilla oli kyytiläinen, oli melko uskomatonta nähdä miten pikkukengurut kurkki pussista ja yksi kävi jopa ihan ulkona! Kengurut oli selkeästi erittäin kesyjä, mitä muutakaan ne voi olla jos niitä käy joka päivä massat ihmisiä katsomassa? Ne oli myös melko uteliaita, tulivat rohkeasti katsomaan että onko tarjoilua, jos ei käsissä heti näkynyt rohkeimmat (vai ahneimmat?) tuli lähes syliin katsomaan etteikö oikeasti ole mitään. Toisia kiinnosti vain ruoka ja toiset jäi hetkeks ihan vain nauttimaan rapsutuksista. Kengurut oli eläinpuistokierroksella mulle ihan viimeisiä kohteita, jostain syystä mä onnistuin lähteen kierrokselle väärään suuntaan ja säästin parhaat viimeiseksi.

Koalat oli lunkeja. Ne vaan oli ja söi, paitsi yksi ,kuulemma nuori kaveri, oli maassa ja tallusteli hetken aikaa. On kuulemma harvinaista nähdä koalan liikkuvan maassa. Koalan silittäminen tapahtui huomattavasti valvotummissa olosuhteissa kun kengurujen. Koalaosastolle pääsi vain rajoitettu määrä ihmisiä kerrallaan ja henkilökunta antoi luvan että mitä koalaa sai silittää, mistä ja miten. Mistä ja miten oli käytännössä selästä kämmenselällä, muttei ne pahalla katsonut jos ihan normaalisti kämmenellä silitti. Kun mun vuoroni tuli pyysin yhtä tätiä ottaan kuvan, koalaa ei vaan enää kiinnostanut poseeraaminen.

Dingoja oli kolme ja ne leikki kun koirat, kuten erittäin ketterät koirat. Niiden aitauksen sisäpuolella meni sähköpaimen. Suojelikohan se dingoja vai vierailijoita?

Puistossa oli myös farmiosasto missä oli esillä maatalouseläimiä. Pupuista ja marsuista en tiä lasketaanko nekin maatalouseläimiin mutta niitäkin oli iloisesti keskenään. Marsut oli muuten reippaita ötököitä kun niillä oli tilaa liikkua. Mun aiemmat marsukokemukseni rajottuu lähinnä häkissä eläneiden lemmikkimarsujen kohtaamiseen. Marsut ja kanit kuului myös niihin eläimiin joita sai ruokkia puiston tarjoamilla pelleteillä. Puput oli rohkeita ja ahneita, marsut hieman harkitsevampia. Samassa vajassa oli myös yli 40-vuotias aasi (hitsi nimi unohtui jo! Tommy???) joka oli tullut Cavershamiin vuonna 1989, aasilla oli veikeä temppu; se avasi suunsa iiiiiiiisoksi ja halusi että sille heitetään ruokapellettejä suuhun! Aasin naapurina oli puiston omaa kasvatustyötä oleva laama nimeltä Snowy, infotaulussa esiteltiin että Snowyn emä on Humbug ja Snowyn sisko on Cria. Laama oli kovin kovin kateellinen aasille aasin hienosta tempusta, aasihan sai tempullaan siis huomattavasti enemmän ruokaa kun laama! Laama osasi kuitenkin ottaa siivosti tarjotut eväät vaikka sitä kiukuttikin aasin saama huomio. Farmiosastolla oli myös lampaan keritsemisnäytös, johon kuului lammaslauman tuominen sisälle koiran kanssa ja pari muutakin farmielämän temppua. Paimenkoirat oli Henry, Jack ja Bill, kaikki kelpieitä ja suoraan alenevassa polvessa sukua. Henry Jackin isä ja Jack Billin. Henry oli 13v ja jo eläkkeellä, mutta pääsi mukaan siirtämään lampaat aitauksesta toiseen. Bill toi lauman ulkoaitauksesta sisälle ja Jack oli se joka oikeasti oli töissä kun siirrettiin lampaita aitauksesta toiseen. Oli melkoisen hieno nähdä miten Henryllä oli poikansa tiukasti vallan alla. Kelpie on kuulemma se tavallisin paimennukseen käytettävä rotu ja koiraa ei olla tiloilla voitu koneilla korvata, toisin kun hevoset. Keritsemisnäytöksessä mulla valui kuola suupielistä kun katselin sen keritsijän käsivarsia... Slurps. Tehnyt joskus jotain muuta kun pelannut tennistä.

Bill toi lambit sisälle

Henry 13v joka piti laittaa kiinni että pysy poissa töistä

SLURPS

Loput kuvat löytyy täältä

Kun puistokierros oli ohi tapasin pihalla bussipysäkille kuljetusta odotellessa kolme sveitsiläistä jätkää. Olivat muutama päivä sitten saapuneet Perthiin ja lähtivät perjantaina Cairnsiin josta oli suunnitelma vuokrata campervan ja ajaa itärannikko alas tammikuuhun mennessä. Yksi pojista puheli mun kanssa pitkät pätkät englanniksi maailman menosta. Se oli ollut kielikurssilla Lontoossa ennen Ausseihin tuloa kun oli ollut erittäin epävarma kielitaidostaan, sveitsiläiset ei kuulemma ole kauheen hyviä englannissa. Sen kavereiden kielitaito jäi erittäin kyseenalaiseksi, koska tyypit ei puhuneet sen tunnin aikana mitä vietettiin aikaa yhdessä matkalla Perthiin sanakaan englantia! Voi tulla melkonen kielikylpy tolle yhdelle jos se hoitaa kaiken puhumisen toistenkin puolesta. Veikkaisin että porukka oli iältään jotain pikkasen päälle parikymppisiä, sen verran kysyin ettei ne juuri valmistuneita olleet vaan jo ihan työelämässä. Vähän jäi harmittamaan Perthin juna-asemalla kun lähdettiin eri suuntiin, sen englantia puhuneen kanssa juttu luisti oikein kivasti ja jos ne olisi olleet lähdössä Perthistä itärannikolle autolla olisin voinut koittaa hypätä mukaan.

Tänään piti mennä tsekkaamaan Scarborough Beach, mutta päätin ensin ratkaista uimapukuongelman. Mullahan ei ole uikkaria täällä mukana ja miten voi mennä biitsille ilman uikkaria??? Kävin siis viettämässä päivän kaupungilla. Istuskelin kävelykadulla kuuntelemassa katusoittajia ja katselin hetken aikaa omituisen kanadalaisen katutaiteilijan (kutsui itseään nimellä Stickman) jonglöörausta moottorisahalla ja kaikenmaailman teräesineillä. Niin joo ja löysin mä sitten simmaritkin. Mutta meen silti huomenna Kings Parkiin enkä Scarborough Beachille. Kuulin muuten eilen että Cottesloe Beachilla oli ollut lokakuun alussa haihyökkäys.