matkakuumetta: Pyykkäystä ja puistoilua

Hostellilla on oma pyykkitupa, pesukoneen käyttö maksaa $4 ja kuivausrumpu $2. Homma toimii itsepalveluna ilman varauksia. Mä olin jo pari kertaa aiemmin käynyt kurkkaamassa että vähän osaisin varautua mitä on odotettavissa. Pyykkipussin, pulverin ja rahojen kanssa marssin autioon pyykkitupaan. Koneita on seinustalla viisi, aina pesuallas koneiden välissä. Kaikki koneet näytti samaa lukemaa näytössä, 400, ja kolmesta viimeisestä oli luukku auki. Valitsin ensimmäisen avoinna olevan koneen ja aloin tankkaamaan ohjeita.

Sinänsä ihan simppeliä. Pesujauhe rumpuun ensimmäiseksi, sitten vaatteet tasaisesti ja kevyesti rumpuun ja luukku kiinni. Näppäilet pesuohjelman ja syötät kolikot. Ohjelmavaihtoehtoja ei kovin montaa ollut, kuumaa, lämmintä, jotakin ja kylmää. Aattelin että lämmin on sellainen turvallinen vaihtoehto ja kävin hakemassa rahat parin askeleen päästä pöydältä. Kolikoina oli 2 dollaria, 5x20c, 2x50c ja 1dollari. Koneelle kelpas kaikki muut paitsi 50c kolikot. Samalla kun rahat upposi koneen syvyyksiin näytön lukema pieneni ja pieneni, lopulta siinä oli vain 32, joka oli pesuohjelman käyntiaika. Olin sen hetken tyytyväinen itseeni ennen kuin huomasin että olin syöttänyt rahat väärään koneeseen! Ei perkele, mun pyykit oli viereisessä koneessa ja mun VIIMESET käteisvarat koneessa, jossa oli jonkun muun pyykit! Niin ja eihän se kone niitä rahoja enää takasin antanut... Omaa tyhmyyttäni manaten nostin rahat syöneestä koneesta pyykit pesualtaaseen, laitoin uudet pesupulverit ja siirsin pyykkini koneeseen.

Toivoin suuresti ettei häädettyjen pyykkien omistaja vain tulisi hakemaan omiaan. Olin jättänyt koneesta pois kahdet liivit ja yhden mustan paidan, josta en tiennyt päästääkö se väriä, joten vuorossa oli vähän nyrkkipyykkiä. Aattelinpa siinä sitten että odottelen kun kone pyörii ja kuuntelin rauhassa ipodilta musiikkia, kun pyykkitupaan tuli sellanen ehkä mun ikäinen mies. Tervehdittiin siinä ohimennen kuten tapana on ja hän jatkoi matkaansa tuvan perälle kuivausrummuille. Kävi kaikki kolme kuivausrumpua läpi ja alkoi näyttää hieman epäuskoiselta, tarkasti sivupöydällä olevan pyykkikasan ja pyöritteli päätään. Siinä kohtaa sitten kysäisin että ootko hukannut pyykkis? Vähän huvittuneena kaveri vastas että kyllä hän ne johonkin tänne jätti... Ja siinä samalla hän huomasi ne mun koneesta nostamat pyykit pesualtaassa! Siinä kohtaa mulle tuli pakottava tarve sepustaa että kun mä laitoin rahat ja sit pyykit oli toisessa koneessa ja sit niinku oli pakko ja... Kaveri tuumas vaan että ei hän tarvi kun pyyhkeen kun on menossa suihkuun ja oho, se on vielä märkä muttei se haittaa. Pääsin siis helpolla. Kävin tänään myös ekaa kertaa tekemässä keittiössä aamupalaa, munia ja pekonia ja paahtoleipää mansikkahillolla. Tää sama kaveri oli siä yhtäaikaa ja sai kunnian avata mun hillopurkin kun se taisteli vastaan.

Kävin tänään myös keskustassa ja Targetilla. Ja ostin housut, kokoa 20!!! Jessus! Aussien koot on jotain ihan muuta kun Suomen! En muista VUOTTA, jolloin mulle olis menny koon 46 housut! Tai 44 koon paita.... Tuntu melko mageelta katsella sieltä tavisten vaatteiden joukosta paitoja. Aiemmin oon käynyt kaupungissa niin että oon kävellyt vajaan 2km CAT pysäkille ja samaan tapaan sujui menomatka tänään, mutta takaisin kävelin koko matkan. Ihan kaikessa rauhassa, katselin maisemia ja päädyin katsomaan säkkituolissa istuen piirrettyjä jättimäiseltä näytöltä puistossa. Ei mitään käsitystä mikä juttu se oli mutta siä jaettiin ilmapalloja lapsille, muttei kuitenkaan missään ollut minkään firman mitään markkinointihässäköitä.

Kämpille kävellessä yhdestä tutusta puistosta kuului koiran haukkua, sellaista leikkimishaukkua. Puistossa oli sekalainen sakki koiria, kaikki vapaana ja suurin osa ulkoiluttajista oli piknikillä. Koiria oli tosiaan kaiken näköisiä ja kokoisia. Kelpieitä, dobermanni, pari mäyräkoiracoctailia, amstaffisekoitus, jättimäinen villakoira, bc-johdannainen cairnin tyyppisiä pikkukoiria, beagle, jne. Tyytyväisenä istuin puiston penkillä ja vaan katselin onnellisia koiria. Ei mitään rähinöitä vaan koirat puhu koiraa keskenään. Edes pallojen heittely ei saanut kähinöitä aikaan, ei vaikka kelpiet ja bc-johdannainen oli melkoisen kiihkeitä kavereita. Siinä penkillä istuskellessa tihersin pienen itkun kun tuli omia ikävä...

Eilen olin Allisonin kanssa paikallisen Collie ja Sheltti yhdistyksen näyttelyssä. Täällä on tavallisesti tähän aikaan vuodesta jo päivisin tuskasen kuuma, niinpä täällä näyttelyt on tähän aikaan vuodesta iltaisin. Näyttely alkoi klo 6 pm. Yhdessä kehässä yksi tuomari arvosteli sheltit, partacolliet, bordercolliet, pitkäkarvaiset ja nahkat. Kirjoitan siitä jossain kohtaa Colliesanomiin Suomeen jutun, harmittavasti vaan kuvat on onnettomia kun täällä todellakin on iltaisin PIMEÄ. Tässä kuitenkin vähän teillekin: