112.4. Cape Liptrap – Wilson's Promontory –
Seaspray
Ekan yön jälkeen aamu koitti puoli
kahdeksan nurkilla. Autossa oli vähän vilposta muttei voi sanoa
että kylmä. Peiton alla pärjäsi mukavasti, mutta kaikki ulokkeet
mitä pilkisti peiton alta ei pärjännyt ihan niin mukavasti.
Rauhassa keräiltiin leiri kasaan ja syötiin ekat aamupalamurot.
Leirin pakkailun lomassa käytiin kurkkaamassa rantaa mikä olikin
hieman poikkeuksellinen tähän astisista rannoissa Australiassa. Tää
ranta oli kivikkoinen ja ne kivet oli hieman haperon tuntuisia.
Tarinaa rannasta en tiedä. Kun leiri oli kasassa ajeltiin Wilson's
Promontory kansallispuistoon.
Wilson's Promontoryssa oli komeat
maisemat. Kumpuilevaa maastoa ja metsää, vuorien (tms) välissä
metsikköisiä solia ja kaikka tätä halkoi vain yksi tie. Wilsons
Promontoryssa ei ole kuin yksi tie sinne ja takaisin. Tulvat oli
hieman kohdelleet kaltoin kansallispuistoa niin että monet
tavallisimmista poluista ja teistä oli suljettuja. Päädyttiin
tekemään tunnin taaperrus infopiste-leirintäalueelta joen toiselle
puolen ja takaisin. Siellä taapertaessa nähtiin hyvin miten joki
oli suurimmalta osin kuivunut, tiedä sitten johtuiko laskuvedestä
vai mistä mutta vettä oli paikoitellen vain pieni puro ja ihmiset
olivat nauttimassa rantaelämästä joessa. Lapsiperheitä oli paljon
ja lapsilla näytti olevan hauskaa. Taaperruksen jälkeen lähdettiin
vuorostamme tutkimaan Yankalilla Riveriä. Kuvat kertoo enemmän kuin
tuhat sanaa... Wilsons Promontoryssa oltiin myös reippaita ja
kokattiin lounasta. Tarjolla oli ilmainen BBQ grilli, mutta
huolimatta lähes tunnin yrityksestä ei saatu sen avulla vettä
kiehumaan joten siirryttiin käyttämään omaa kaasukeitintä.
Wilsons Promontorysta ajeltiin halki
maanviljelysalueiden Seasprayn nurkille. Matkalla pysähdyttiin
Fosterin kaupungissa kaupassa ja tankilla (36,73L/58$). Ei selvinnyt
onko australialainen Fosters olut täältä kotoisin, ainakaan ne ei
sitä yhtään mainostanut... Seaspraysta Golden Beachille menevän
tien varressa on 20 numeroitua luvallista leirintäaluetta. Näiden
leirintäalueiden taika on hiekkadyynin toisella puolen oleva Ninety
Mile Beach joka nimensä veroisesti on 90 mailin pituinen
hiekkaranta. Seaspray on Victorian osavaltion järviseudun, joka
jatkuu ainakin sen 90 mailia, alkupäässä. Järvet on Lonely
Planetin mukaan aikanaan ihminen muokannut saadakseen mereltä
palaaville kalastusaluksille suojaisan sataman. Järvet merestä
erottaa eri näköiset ja kokoiset hiekkadyynit. Seasprayhin ja
leirintäalueelle numero C18 tultaessa oli jo ehtinyt tulla hämärä
joten rannan tutkiminen jätettiin aamuun.
Jälleen oli nälkä ja leirin
virityksen jälkeen paistettiin kengurumakkaroita! Näytti ällöiltä
raakoina ja mua epäilytti kovasti syödä semmosia, mutta lopulta ne
oli ihan hyviä. Voiko tätä laskea kengurun syömiseksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti