Sieltä levähdysalueelta pari kymmentä kilsaa Edenistä etelään herättiin hyvissä ajoin aamusta ei niin hyvin nukutun yön jälkeen. Turistiin pari tuntia ja keräiltiin rauhassa leiriä kasaan niin että oltiin hieman ennen ysiä liikenteessä. Seuraava pysäkki oli Eden.
Eden on todella kukkulainen kylänen. Rinnettä alas ja ylös mentiin keskustassa vaikka miten päin. Koska kylästä ei ollut Lonely Planetin paria riviä enempää tietoa mentiin ensimmäisenä infoon kyselemään. Infon tädit jostain syystä hieman huvittuneina tuumasivat meille että jopas ootte aikasin liikenteessä, mutta miten 9.15 voi olla niin aikasta? Tädit oli mukavia ja saatiin kylän lookoutit ja muut nähtävyydet selville. Sinänsä tarjolla ei ollut kuin satama, pari lookoutia kävelypolun varrella, rantaa ja Killer Whale Museum. Museoon oltiin päätetty mennä joka tapauksessa mutta näin aamusti sitä kaipasi vähän jotain muuta. Päädyttiin satamakahvilaan aamupalalle, tytöt veteli munia ja pekonia kun mä naatiskelin pannukakkuja sataman touhuja seuraillen.
Katri!! Sherlock on ihan sua varten kuvattu!
Elettiin jo iltapäivää kun lähdettiin Edenistä eteenpäin kohti Bermagui nimistä pikkukylää rannikolla. Bermagui valikoitui pysäkiksi ihan siitä syystä että Laura oli Melbournessa tavannut jonkun italialaisen jonka tuttavalla on Bermaguissa jäätelöbaari (gelati, italiailaisille se ei oo vaan jäätelöö...). Bermaguissa oli vain yksi caravan park, mutta sattumalta sopuhintainen ja hyvillä mielin huristeltiin sinne yöksi. Perillä setä vastaanotossa pyysi parkkeeraamaan portin lähelle mihin kohtaan vaan, taaempana oli juuri hetki sitten nähty käärme joten sinne ei välttämättä kannattanut mennä. Käärmeen mainitseminenkin sai meillä niskavillat pystyyn. Täräytettiin Miss Holden heti portin viereen ja tömisteltiin niin maan perusteellisesti koko ympäristö. Kaikki kävi suihkussa ja saatiin pyykit koneeseen, jonka jälkeen kammettiin kaikki kokkausrojut grillipaikalle jonka nurkalta löytyi myös keittiökatos. Keittiön puolelta sitten rohmuttiinkin pistorasia käyttöön ja viritettiin kaikki sähkövempeleet lataukseen. Oli jo säkkipimeää kun lähdin autolta hakemaan kolikoita uudelle pyykinpesukierrokselle kun tummien koneellinen haisi hirvittävälle, tiedä sitten mitä niille oli tapahtunut... Ovet auki avaimella, kolikot ja ovet lukkoon avaimella. Nätisti koitin pyöräyttää avainta lukossa kerta toisensa jälkeen muttei mitään tapahtunut, käänsin avaimen toisinpäin ja yritin. Noup, lukko ei pyörinyt riittävän pitkälle. Tiedoksi mua tunteville, että EI - hermo ei palanut, vaan jaksoin ihan kiltisti ja NÄTISTI yrittää. Siihen saakka että mulle jäi käteen vain tynkä pala avaimesta ja loput, itse metalliosa, jäi lukkoon. Voooooooi v****! Miss Holdenin AINOA avain katkesi siihen AINOAAN oven lukkoon!!
Tytöille kertoessani osasin sentään jo löytää positiivisia puolia, ainakin ovet on auki ja päästään yöksi autoon eikä kaikki tavarat ole siellä lukkojen takana ja onneksi avain katkesi oven lukkoon eikä virtalukkoon. Ei se silti paljon lohduttanut. Ketutuksen kruunasi vielä pyykinkuivuri joka vei rahat muttei käynnistynyt... Siihen sentään sai nopean avun henkilökunnalta, mutta avainta hekään ei Miss Holdeniin osannut taikoa. Kun grillipaikalla oli jäljellä enää vain me kolme Laura kävi hakemassa autolta Baileys-pullon lohduttamaan. Hetken päästä lähimökistä tuli muutaman olusen nauttinut kundi jutustelemaan meidän kanssa. Hän oli nimeltään Todd ja syntyperäinen newsouthwalesilainen, tosin hieman pohjoisemmista osista kuin Bermagui, ja täällä isänsä kanssa kalastuslomalla. Jutusteltiin useampi tunti niitä näitä, hän oli 27-vuotias maanrakennusalan yrittäjä ja juuri eroamassa vaimostaan jonka kanssa olivat olleet yhdessä aina. Matkusteluun Todd ei ollut kauheasti panostanut tähän astisessa elämässään, Jenkkilässä viime vuonna ja pari kertaa Thaimaassa ja Balilla, kotimaan matkailu rajoittui Sydneyyn, Melbourneen ja New South Walesiin. Kalaa ei kuulemma tullut Bermaguista riittävästi niin he olivat isänsä kanssa päättäneet lähteä aamulla pois ja Todd tarjosi meille toiseksikin yöksi maksettua mökkiään ettei jäisi turhaan tyhjilleen. Tottakai mielellämme tarjoukseen tartuttiin, mutta koska Todd oli tosiaan jokusen olusen nauttinut oltiin hieman skeptisiä mahtaako se aamulla enää olla samaa mieltä josko edes muistaa.
Masentunein mielin mentiin nukkumaan. Reissussa oltiin oltu vajaa viikko ja kolmatta kertaa ongelmissa Miss Holdenin kanssa. Ehkä mun ei tosiaan pitäisi omistaa autoja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti