ROADTRIP 2: Bermagui

Ti 17.4. Jumissa Bermaguissa

rikki katki poikki

Aamulla heräiltiin jälleen melko aikaisin, seitsemän nurkilla. Istuskeltiin leirissämme ja mietittiin toimintasuunnitelmaa kun Todd kurvasi kohdalle ja toi avaimen mökkiin. Kiiteltiin vuolaasti mihin Todd naurahti että ehkä te tarvitte vaihteeksi vähän hyvää onnea ja lähti. Onnesta suikeroina odoteltiin kahdeksaan saakka että nähtiin liikettä vastaanotossa ja käytiin selvittämässä että voidaanko saadaanko oikeasti mennä yöksi sinne Toddin mökkiin kun nyt kerran näytti siltä ettei me ainakaan lähdössä oltu. Edellinenkin yö oli vielä maksamatta kun täti respassa edellispäivänä sanoi että hoitakaa se mieluummin aamulla. Tätikin oli meille hirvittävän ystävällinen ja totesi mökkiasiaan vain että no jopas se oli ystävällistä! Mitä tulee edellisyön maksuihin täti otti meiltä 28$+8$ sijasta vain 21$ Toddin mökin extra-henkilöinä. Auto-ongelmaan respasta ei ollut apua kuin vinkki käydä kylällä kysymässä jos Mitre 10-rautakaupassa pystyisivät auttamaan.Autolla päätettiin että koitetaan saada se lukkoon jäänyt osa avaimesta pois ja marssitaan molempien osien kanssa rautakauppaan ja toivotaan parasta. Lauran kynsienhoito-setin työkaluilla hetken työstämisen jälkeen sainkin ihan omin pikku kätösin katkenneen osan ulos lukosta!

Toiveikkaina marssittiin Lauran kanssa Mitre 10:n Sarahin jäädessä vahtimaan tavaroita, autoahan ei saanut lukittua... Toiveikkuus rapisi kyllä nopeasti kun päästiin perille, setä kertoi heti että valitettavasti ei onnistu kun nää Holdenin avaimet pitää koodata siihen autoon ja vaikka he avaimen tekisikin niin se ei toimisi. Lähin Holdenin liike löytyisi Begasta noin 50 kilsan päästä. Kylän ainoalla bussipysäkillä saatiin iloksemme todeta että juu-ei, bussit kulkee vain koulupäivinä ja nyt eletään koulujen loma-aikaa. Toiveikkuudesta ei ollut enää jäljellä mitään. Sopivasti vielä kesken viiden minuutin kävelymatkan takaisin leirintäalueelle repesi taivas ja saatiin vettä niskaan, se todellakin siitä toiveikkuudesta. Pikavauhtia kerättiin välttämättömät kamat autosta ja kannettiin ne mökkiin. Holden Bega antoi soittaessa vaihtoehdoksi vain hinata auto sinne, mutta ystävällisesti kertoi myös mahdollisuudesta mobile locksmithiin eli liikkuvaan lukkoseppään ja antoi jopa numeronkin. Lukkoseppä lupasi että huomenna onnistuisi aamusti. Hinta-arvio oli 270$+GST eli paikallinen alv. Hurraa! Saataisiin avain! Ja voi p**** mikä hinta...Eipä siinä mitään vaihtoehtoja oikein ollut.

Denny, Laura, Sarah & Davide

Laura ja Sarah olivat tavanneet Melbournessa italialaisen Dennyn joka lähti pari päivää meidän jälkeen samalle reissulle. Denny oli muutaman kerran soitellut matkan varrella ja sattui soittamaan myös nyt ja oli Edenissä. Samalla kun käytiin ottamassa Denny ja sen matkatoveri-Davide, myöskin Italiasta, vastaan haettiin loput "arvokkaat" tavarat autosta. Oli lounasaika ja kaikki kovin nälkäisiä niin päätettiin kokata yhdessä. Pojat yrittivät moneen kertaan että eikö he voisi myös yöpyä mökissä, mutta oltiin sovittu jo että ei koska leirintäalueen väki oli niin ystävällistä meille niin ei haluta niitä käyttää hyväksi ja pojathan ei mökistä olisi halunneet maksaa kun ei mekään maksettu. Laura ja Sarah ei myös noin muutoinkaan halunneet niitä mökkiin yöksi, mä taas olisin voinut hyvin jakaa meidän hyvän tuurin kanssa reissaajien iloksi sillä ehdolla että se sopisi respan väelle. Suurempaa dramatiikkaa asiaan ei liittynyt. Lounaaksi syötiin mitäs muuta kun pastaa ja tomaattikastiketta kun italiaisseurueessa oltiin. Vettä satoi koko päivän kaatamalla, edes sen vertaa ei tauko kestänyt että oltaisiin noin 50 metrin päästä päästy kuivina hakemaan teltta terassille kuivumaan. Pojat oli meidän seurana koko päivän ja illalla vielä grillattiin. Puoli kahdelta yöllä potkastiin kundit pihalle ja mentiin nukkumaan.