15.4. Lakes Entrance - Mallacoota - New South Wales
Puskasta keskeltä ei mitään herättiin hyvissä ajoin. Yön aikana paikalle oli ilmestynyt myös kolmas autokunta yöpymään. Oltiin ensimmäisiä hereillä ja myös ainoita hereillä siinä kohtaa kun saatiin leiri kasaan ja startattiin eteenpäin. Tai taaksepäin, miten sen sitten haluaakin ottaa. Lähdettiin siis takaisin Lakes Entranceen muutaman kilometrin päähän kun eilen jäi nähtävyydet näkemättä. Infosta matkaan kuitenkin tarttui kartta ja ensimmäisenä pysäkkinä oli footbridge eli jalankulkusilta ostoskeskittymästä rannalle. Nättiähän siellä oli, niin sillan maisemat kuin rantakin. Rannalla oli aamuisesta ajankohdasta huolimatta melkoisesti väkeä mutta hyvin joukkoon sopi. Jälleen kerran sulassa sovussa lapsiperheet, auringonpalvojat, kalastajat ja uimarit. Tosin sillä kohtaa missä me merta ja aaltoja ihailtiin ei muita kuin kalastajia ollut. Meri on kiehtova elementti. Sitä jaksaa seurata pidempiäkin aikoja vaikkei sinänsä "mitään" erityistä olisikaan nähtävänä. Lakes Entrancen rannalla pääsi seuraamaan aaltoja aivan rannassa. Surffareita ei näkynyt, aallot oli varmaan liian lähellä rantaa ja liian pieniä. Rannalta lähteissä käytiin vielä turistikartan houkuttelemina katsomassa kohtaa missä oli delfiinin kuva, mutta siellä mitään ollut... Kalastussatama ja sekin melko rupunen.
Lakes Entrancen ja Mallacootan välillä pyörähdettiin Snowy River National Parkin houkuttelemana Orbost -nimisen kylän turisti infossa. Suurin nähtävyys kylässä kaikella todennäköisyydellä oli se kyseinen info rakennus. Vanha maanviljelijäperheen mökki eli pelkkä tupa, joka oli purettu jostain Orbostin alueelta ja koottu uudelleen tälle paikalle. Jotain nykyaikaistuksia mökkiin oli tehty mutta säilytetty vanha henki. Mökiltä lähti polku läheiseen puistoon jonka laidalta löytyis näyttely vanhoista maanviljelysvälineistä ja vesimylly. Onkohan vesimylly edes oikea sana... Se renkula mitä vesi pyörittää ja sitten se pyörittää myllynkiveä? Orbostista päädyttiin tekemään kiertoreitti takaisin Princess Highwaylle Marlo-nimisen rantakylän kautta. Marlossa käytiin kävelemässä tunnin lenkki kauniissa rantamaisemissa ja huristeltiin lounaalle Cape Conranin puolelle Marlosta eteenpäin ennen kuin palattiin highwaylle.
Australiassa metsäpalot ovat melko yleisiä ja usein myös tuhoisia. Metsäpalot, bushfire, syttyvät useimmiten huolimattomasta tulen käsittelystä tai salamaniskusta kuivassa maastossa. Siitä huolimatta Australiassa harrastetaan myös hämmästyttävän paljon suunniteltuja metsäpaloja, oiskohan suomeksi kaskeamista? Eli tahallisesti poltetaan tiettyjä metsäalueita esim. kansallispuistoissa. Sillä saadaan hallittua hieman rehottavaa aluskasvillisuutta ja luonnollista lannoitetta. Aussien mukaan liian usein nämä suunnitellut palot sytytetään väärinä päivinä, valvotaan huolimattomasti ja pääsevät lipsahtamaan pois hallinnasta... Näinhän kävi mm. Perthistä lähteissämme Margaret Riverin alueella ja kärähti vähän ylimääräistä metsää, viljelysmaata ja muutama koti. Ymmärrän kyllä että näin se luonto on itsekseenkin toiminut ennen kun ihminen "vangitsi" kaiken, mutta oli jännittävää näillä taustoilla ajella kohti Mallacootaa kun tien laidan kyltti kertoi että aja varovasti - suunniteltu metsäpalo - savua tiellä. Ja vielä jännittävämpää kun tien laidassa oikeasti roihusi ja tiellä oli savua!
Itse Mallacootassa nähtiin reissun ekat pelikaanit! Kunnioitusta herättävän näköisiä tipuja. Taaperrettiin myös jälleen kerran hieman näköaloja katselemassa ja kuvailemassa lookouteilta. Erikoisinta Mallacootassa ehkä on että se sijaitsee 24km Princess Highwaylta itään rannikolla keskellä Croajingolong National Parkia. Itse kylään ei sen enempää tutustuttu, fiilikset oli jotenkin hieman malttamattomat ja jatkettiin maisemien katselun jälkeen matkaa kohti New South Walesin rajaa. Päivän tavoitteeksi oli asetettu päästä yöksi rajan toiselle puolen ja se saavutettiin. Yövyttiin jälleen levähdysalueella Princess Highwayn laitamilla, tällä kertaa alueelle saapuessa siellä oli jo jokunen auto ja muutama tuli vielä meidän jälkeenkin. Pimeä tuli hyvin nopeasti kun oltiin saatu leiri kasaan ja iltapala syötiin otsalamppujen loisteessa. Mun oli vuoro nukkua teltassa ja ehkä ekaa kertaa vähän enemmän kun jännitti... Siä kuitenkin on jotenkin turvattomampi kun autossa.
Marlo
---
Mallacoota
 |
| kovin montaa kilsaa ei tältä kyltiltä ajeltu yöpaikkaan eikä ihan heti uskoisi että noin tunti tän kuvan jälkeen oli säkkipimeää. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti