Onion Seed Harvesting

Keskiviikkona bongasin gumtreesta ilmoituksen jossa etsittiin keskiviikkoaamusta lähtien poimijoita tuntipalkalla. Siitä huolimatta että duuni oli alkanut jo samana aamuna kun päivällä ilmoituksen huomasin soitin ja linjan toisessa päässä Dan toivotti tervetulleeksi aamulla klo 7. Sehän tarkoitti aikaista herätystä, Lancefieldiin ajaa noin tunnin eli lähtö ennen kuutta ja herätys viideltä. Töitä luvattiin ainakin torstaiksi, mahdollisesti myös perjantaille puoli päivää. En sitten kysellyt sen tarkemmin millaisesta poiminnasta on kyse, ilmoituksessa kerrottiin sipulin siementen keräyksestä joka kuulosta jotenkin omituiselta.

Lähtiessä oli vielä pilkkopimeää ja kun moottoritieltä (Calder Freeway) kurvasin aamuhämärässä Lancefieldin rampin ylös vastassa oli yksi yksinäinen jättikenguru loikkimassa. Aamu- ja iltahämärä on aikaa jolloin kengurut liikkuvat eniten ja silloin myös luonnollisesti sattuu useimmat kolarit. Kengu loikki sievästi tien sivua noin neljää kymppiä kun sen rinnalla hetken ajelin ihastellen. On niissä jotain... Vaikkei paikalliset, varsinkaan täällä maalla, niitä pahemmin arvosta. Voisi hyvin rinnastaa hieman syrjemmässä asuvan suomalaisen tunteisiin susia kohtaan. Vaikka kengut ei syö lapsia tai lemmikkejä ne saa silti pahaa jälkeä aikaan. Perillä olin hyvissä ajoin noin 6.40am. Pellon laitaan päädyttiin aika tarkkaan seitsemältä.

Poimijoita oli paikalla mun lisäksi kolme virolaista, kaksi taiwanilaista, filippiiniläinen, aasialaistaustainen melbournelainen ja suomalainen. Siis suomalainen mun lisäksi! Tosin en sitä aamulla vielä tiennyt. Virolaiset tunnistin kyllä puheesta virolaisiksi ja olin siitäkin jo melko iloinen, sentään vähän suomen kuuloista. Siinä työn lomassa kuuntelin virolaisten jutustelua ja huomasin että ne puhuvat tolle Mokoma-paitaselle englantia ja muutoin eestiä. Hetken päästä kuulin miten Mokoma-paitanen englanniksi puhui että meillä Suomessa on todella paljon lunta tänä talvena! Hetken päästä lähdin mukaan keskusteluun ja suomalainen Jukka oli erittäin hämmentynyt tavatessaan ensimmäisen suomalaisen Australiassa Victorian maaseudulla sipulipellolla! Jukka ja tyttöystävänsä Tanja olivat saapuneet juuri ennen vuoden vaihdetta Perthiin ja asuneet myös Beatty Lodgessa pari ensimmäistä päivää ennen kuin joutuivat vaihtamaan Old Swan Barracksiin. Maailma on niin pieni... Jukalla ei kovin montaa positiivista sanaa ollut sanottavana Old Swan Barracksista, törkyistä ja paljon epämääräisiä asukkaita ja huumeita. Jukka ja Tanja olivat tehneet vuokra-autolla kierroksen WA:n eteläosissa kiertäen Margaret Riverin, Albanyn, Bunburyn jne. Sitten ottaneet lennon Adelaideen josta ostaneet auton ja tehneet töitä parillakin eri farmilla. Appelsiinin poiminta on kuulemma todella raskasta... Eli sen voin jättää suosiolla väliin. Adelaidesta olivat viikko sitten ajaneet Melbourneen pääosin samaa reittiä meidän kanssa ja nyt etsivät ahkerasti töitä Melin nurkilta. Kun matkakassa on taas voimissaan on heillä suunnitelmissa jatkaa rannikkoa ylös Cairnsiin saakka. Oli ääreismukavaa turista suomea ja jakaa kokemuksia suomalaisen kanssa pitkästä aikaa. Duunipäivän lopussa vaihdettiin vielä numeroita että voidaan koittaa törmäillä toistekin. Jukka oli alottanut hommat keskiviikkona ja yhdessä tehtiin torstai, perjantaina Jukalla oli työhaastis Melbournessa joten hommat oli Jukalta ohi torstain jälkeen.

Aamulla työhön opastus oli melko simppeliä; tässä on puutarhasakset, tässä on sipulin varsi ja sen päässä siemenpallo (kukinto), katko varret näin ja kerää pallot ämpäriin. Täydet ämpärit tyhjennetään laareihin. Pellolla oli jäljellä kaksi riviä (rivi koostui kahdeksasta vierekkäisestä rivistä) noin vyötärön korkeudella törröttäviä sipulin varsia, joten homma ei turhan rankalta tuntunut. Puoli kymmenen nurkilla oltiin valmiita ja siirryttiin autoilla seuraavalle pellolle. Jos edellisellä pellolla homma ei turhan rankalta tuntunut niin nyt fiilis vähän vaihtui. Varsista oli noin 80% laonnut, seassa oli reilusti piikkipuskia ja kaikenlaista aluskasvillisuutta. Se tarkoitti enemmän kyykistelyä mikä alkoi puolen päivän nurkilla tuntua selässä. Oli kuuma, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta eikä pienen pieni tuulenvire paljon tukalaa paahdetta helpottanut. Iso pomo kävi pyörähtämässä pellon laidassa eikä pitänyt virolaisten turinoinnista vaan antoi heille lähtöpassit! Ei sillä, virolaiset sanoivatkin olevansa melko valmiita lähteen pois. Lounaalla (nappasin aamulla "kotoa" hedelmiä ja autossa oli reissun jäljiltä myslipatukoita) join reilun litran vettä ja kastelin huivin. Työhön paluu hetken tauon jälkeen tuntui vielä aavistuksen tuskaisemmalta. Pari kertaa päivän aikana yksi pomoista, Adele, toi meille vettä ja pidettiin taukoa. Viimeinen puoli tuntia oli todellinen kitutunti, parin pallon napsasun jälkeen teki mieli taas kysyä kelloa eikä aika tuntunut kuluvan ollenkaan. Perjantaina jatkettiin samalta pellolta mihin jäätiin edellisenä päivänä sillä erotuksella että Jukan, virolaiset ja taiwanilaisen kaksikon korvasi kymmenen hengen porukka vietnamilaisia. Päivän aikana vaihdettiin peltoa pariinkin kertaan, torstaina aloitetun pellon jälkeen siirryttiin ehkä vielä astetta kamalammalle pellolle ja viimeiseksi päästiin tekemään todella mukavaa, siistiä peltoa, jolla varret olivat suurimmalta osin hyvin pystyssä ja kivan mittaisia. Viimeistä hyvää peltoa tehtiin neljän naisen voimin ensimmäiset 3,5h ja sitten saatiin vietnamilaiset viimeistelemään homma. Työaika oli ilmoituksessa 7am - 4.30pm ja soittaessani perjantaiksi luvattiin vain puoli päivää, kello oli kuitenkin 4.27pm kun saatiin hommat tehtyä. Fiilis oli väsynyt mutta tyytyväinen. Mä olin selvinnyt ekasta farmiduunista ilman suurempia murheita. Selkä oli melkosen finaalissa, mutta ei mitään mihin ei särkylääkkeet pystyisi. Olo oli paskanen ja peili todisti samaa, lisäksi haisin törkeästi sipulille. Mutta olin 18h työstä 270$ rikkaampi, ei 15$ tuntipalkka oo huono vaikka duuni melko raskasta olikin.

Yksi asia mua jäi hieman häiritseen... Mun mielestä sipulit kasvatetaan sipuleista eikä siemenistä? Ainakin Suomessa. Andrew'n kanssa asiasta jutellessa selvisi että tällä puolen palloa myös suurin osa perunoista kasvatetaan siemenestä! Ne nyt ainakin kasvatetaan siemenperunoista Suomessa.

Vinkit tän kokemuksen perusteella poimintaduuneihin:

• Varaa riittävästi vettä, älä luota siihen että työnantaja sitä tarjoaa. Toiset, kuten tämä, sitä tuo päivän mittaan, mutta parempi on olla omavarainen.
• Suojaudu vaatteilla niin auringolta kuin piikkipuskilta ja muilta mahdollisilta pistiäisiltä. Pitkät puntit ei oo huono juttu pellolla. Mulla oli t-paita ja aamulla huppari kun oli viileetä.
• Käytä aurinkorasvaa. Kasvot, niska, KÄDET! Yhdellä virolaisista oli käden päällyset palaneet aika ikävän näkösesti kun ei ollut tajunnut että vaikka on pitkähihainen kädet jää vielä paljaaksi.
• Käytä lippistä, lakkia tai huivia. Jotain millä suojaat päätä porottavalta auringolta. Henk.koht. koin huivin hyväksi kun sen vielä kasteli pariin kertaan päivän aikana. Silmät olisi myös hyvä suojata, arskat jos ei oo lippistä tai lakkia tuomassa varjoa. Mä missasin tän koska mun arskat on (taas) rikki.
• Hyvät kengät! Ehdottomasti. Seisot päivän joten kengillä on merkitystä.
• Varaudu siihen että kaikki vaatteet ovat törkyisen likaisia päivän päätteeksi eli pue sellaista minkä likastuminen (ehkä jopa pinttyneesti) ei haittaa. Huomaa että myös ne kengät paskastuu.
• Työhanskat. Jotain mitä mä en ymmärtänyt, mutta onneksi sain hanskat lainaan. On huomattavasti mukavampi poimia hanskat kädessä kuin ilman.
• Älä varaa liian raskasta lounasta. Jos syöt paljon raskasta ruokaa olet entistä väsyneempi lounaan jälkeen. Torstaina hedelmät (pari banaania ja päärynää, omena) sekä ne myslipatukat oli oikein sopiva, perjantaina oli kanasalaattia eikä siinäkään valittamista. Ruuan suhteen kannattaa myös huomioida ettei tarjolla ole kylmäsäilytystilaa, mulla oli kylmälaukku.
• Nuku hyvät unet ja venyttele kipeät lihakset niin illalla kun aamullakin. Mä myös söin muutaman särkylääkkeen.

kuvat on otettu kännykällä aamun sarastuksessa sipulipellon laidalla perjantaina 24.2.2012

Viikonloppu Bunburyssa Allisonin kanssa

Lauantaiaamuna startattiin hyvissä ajoin kohti Bunburya jossa oli kahtena päivänä näyttely. Täällä on näyttelyt sen verran pieniä että voidaan pyörittää yhdellä tuomarilla 2-3 ryhmää ja näillä on vaan 7 roturyhmää. Jompana kumpana noista viikonlopun näyttelyistä oli yhteensä koiria ilmoitettu 447kpl, mikä on Suomeen verrattuna... Ihan jotain muuta. Edelleenkään näytelmäsäännöt ei mulle ihan aukea mutta kyllä se tästä.

Alotetaan toopermanneilla, ihan Kaisaa ajattelin kun näitä kuvailin. Rodusta en mitään ymmärrä.

 vasemmalla bitch challenge eli pn-luokka.

oikealla ROP valinta, musta uros voitti

 Ja näistä tosiaan oli suurin osa typättyjä. Kysyin viikonloppuna typpäyksestä ja WA:ssa on vasta noin pari vuotta sitten kielletty typistäminen. Ongelma kierretään siirtämällä koirat typpäyksen sallivassa osavaltiossa asuvan (tai jopa Uuteen Seelantiin!) henkilön nimiin ja lähettämällä pennut sinne typättäväksi. Kovin tavallista on kuulemma myös "lähettäminen" eli paperit hoidetaan ns. asian mukaisesti mutta fyysisesti pennut pysyy WA:ssa.

Molempina päivinä oli myös rotikoita, tällä kertaa näin niitä ihan kehässäkin ja melkosia punkeroita... Ei oikein tuntunut uskottavalta että nää koirat kykenis harrastaan. Tuntu olevan vastaava tilanne kun näytelmä-labradorien kanssa, ylisyötettyjä punkeroita. Rotikoita katellessa ajatuksissa oli Tiina, Pate ja Marianne. Yhtään belgialaista en oo nähnyt! Edes luettelossa!

 toi oikealla oleva tankero tais olla ROP

 oikealla bitch challenge eli se pn-luokka

PU1

 En tiä kuka on kuka, mutta tässä kuitenkin luettelosta ilmoitetut.

 ROP minor ja voitti myös minor-ryhmän!

Grand Ch Yambari Sweet Revenge, ROP pörrökarvainen molempina päivinä, voitti myös ryhmän lauantaina!

 yllä Jake ja alla Jorja, alempi oli ROP la ja ylempi SU. Keskenkasvuisia molemmat muruset. Alla oleva pitkäkarvainen on Steadwyn Fire Caster joka taisi olla jo jossain aiemmassakin postauksessa, tällä kertaa se kuitenkin voitti Dog Challengen eli oli PU1.

 ilmoitetut colliet

 vasemmalla 7,5kk Adarstern Smooth Operator ja oikealla 8v Yambari Sweet Revenge

 

Kilpi rodun mukaan! Ja akitat (täällä ei oo erikseen amerikan akitoja) relaa.

 Ponteva pikku mopsi ja jonkun ryhmän ryhmäkilpailu. Näillä on ryhmäkilpailu arvostelukehässä heti kun kaikki ryhmän koirat on arvosteltu.

 ROP kultainen, terveisiä Krisselle! ROP kelpie on Aussie nimeltään, 9kk, ja on Allisonin kaverin Sandrian kotona asuva kasvatti. Sandrialla on näitä useampia, mm. tämän siskot, edellisestä pentueesta ja tämän kanssa samasta. Täällä on tapana ilmeisesti enemmänkin tehdä uusintayhdistelmiä.

 Old English Sheepdog (blackout suomalaisesta nimestä enkä jaksa googlettaa) kuului myös meidän telttakuntaa, Abby 9kk. Sakumaanikko on sama mikä on aiemmassa postauksessa, Saksan tuonti Zam jotakin. Tää on Wanneroon näyttelyä lukuunottamatta ollut AINOA sakemanni näyttelyissä.

 Meidän väsyneet lapsikoirat. Lämpöä oli molempina päivinä yli +30'C. Alla vinkeä erikoiskolikko vaihteeksi!

 Yöksi ajeltiin Bunburysta noin 30km päähän Donnybrookiin Sandrian isän tiluksille. Siellä on luumutarha, vähän kurpitsaa ja jotain muutakin istutettuna, ja luumutarhassa 18 lammasta! Tarha ympäröi vajaa ja rakenteilla olevaa omakotitaloa, luumutarha oli aidattu ja sitten taas sen sisällä oli aita erottamassa "pihapiirin". Pihassa asusti Sandrian isän kolme kelpietä, Sandrian koiria alunperin, muutaman tuhannen litran kultakala allas ja paaaaaaljon eri merkkisiä kanoja.

 luumutarhaa ja lampaita

 vasemmalla luumutarhan laitaa ja yksinäinen lambi. oikealla naapurin lambit läjässä.

kuraset ja onnelliset pikkulassiet kera vähemmän kuraisen ja onnellisen Allisonin

Perth on nyt sitten niin kuin nähty. Huomen aamulla on lähtö kohti uusia maisemia, tai ei ihan niin uusia tulinhan mä juuri tänään takasin Bunburysta mikä on meidän matkasuunnitelmassa. Perth on hieno, tällä kokemuksella suosittelisin, mutta en voi vielä vertailla muihin kaupunkeihin.

 Riverside Drive autosta kuvattuna

Hostellilla on tänään kovat bileet kun ranskalaisista lähtee useampia ja italialaisista Laura. Tarjoilua on ollut loistavasti ja ääntä riittävästi. Mua ei oikein nyt kiinnosta vaan halusin saada blogin päivitettyä niin seurailin vaan sivusta ja nautin tarjottavista. Jos jotain voi myös suositella niin Beatty Lodge Perthissä!