Onion Seed Harvesting

Keskiviikkona bongasin gumtreesta ilmoituksen jossa etsittiin keskiviikkoaamusta lähtien poimijoita tuntipalkalla. Siitä huolimatta että duuni oli alkanut jo samana aamuna kun päivällä ilmoituksen huomasin soitin ja linjan toisessa päässä Dan toivotti tervetulleeksi aamulla klo 7. Sehän tarkoitti aikaista herätystä, Lancefieldiin ajaa noin tunnin eli lähtö ennen kuutta ja herätys viideltä. Töitä luvattiin ainakin torstaiksi, mahdollisesti myös perjantaille puoli päivää. En sitten kysellyt sen tarkemmin millaisesta poiminnasta on kyse, ilmoituksessa kerrottiin sipulin siementen keräyksestä joka kuulosta jotenkin omituiselta.

Lähtiessä oli vielä pilkkopimeää ja kun moottoritieltä (Calder Freeway) kurvasin aamuhämärässä Lancefieldin rampin ylös vastassa oli yksi yksinäinen jättikenguru loikkimassa. Aamu- ja iltahämärä on aikaa jolloin kengurut liikkuvat eniten ja silloin myös luonnollisesti sattuu useimmat kolarit. Kengu loikki sievästi tien sivua noin neljää kymppiä kun sen rinnalla hetken ajelin ihastellen. On niissä jotain... Vaikkei paikalliset, varsinkaan täällä maalla, niitä pahemmin arvosta. Voisi hyvin rinnastaa hieman syrjemmässä asuvan suomalaisen tunteisiin susia kohtaan. Vaikka kengut ei syö lapsia tai lemmikkejä ne saa silti pahaa jälkeä aikaan. Perillä olin hyvissä ajoin noin 6.40am. Pellon laitaan päädyttiin aika tarkkaan seitsemältä.

Poimijoita oli paikalla mun lisäksi kolme virolaista, kaksi taiwanilaista, filippiiniläinen, aasialaistaustainen melbournelainen ja suomalainen. Siis suomalainen mun lisäksi! Tosin en sitä aamulla vielä tiennyt. Virolaiset tunnistin kyllä puheesta virolaisiksi ja olin siitäkin jo melko iloinen, sentään vähän suomen kuuloista. Siinä työn lomassa kuuntelin virolaisten jutustelua ja huomasin että ne puhuvat tolle Mokoma-paitaselle englantia ja muutoin eestiä. Hetken päästä kuulin miten Mokoma-paitanen englanniksi puhui että meillä Suomessa on todella paljon lunta tänä talvena! Hetken päästä lähdin mukaan keskusteluun ja suomalainen Jukka oli erittäin hämmentynyt tavatessaan ensimmäisen suomalaisen Australiassa Victorian maaseudulla sipulipellolla! Jukka ja tyttöystävänsä Tanja olivat saapuneet juuri ennen vuoden vaihdetta Perthiin ja asuneet myös Beatty Lodgessa pari ensimmäistä päivää ennen kuin joutuivat vaihtamaan Old Swan Barracksiin. Maailma on niin pieni... Jukalla ei kovin montaa positiivista sanaa ollut sanottavana Old Swan Barracksista, törkyistä ja paljon epämääräisiä asukkaita ja huumeita. Jukka ja Tanja olivat tehneet vuokra-autolla kierroksen WA:n eteläosissa kiertäen Margaret Riverin, Albanyn, Bunburyn jne. Sitten ottaneet lennon Adelaideen josta ostaneet auton ja tehneet töitä parillakin eri farmilla. Appelsiinin poiminta on kuulemma todella raskasta... Eli sen voin jättää suosiolla väliin. Adelaidesta olivat viikko sitten ajaneet Melbourneen pääosin samaa reittiä meidän kanssa ja nyt etsivät ahkerasti töitä Melin nurkilta. Kun matkakassa on taas voimissaan on heillä suunnitelmissa jatkaa rannikkoa ylös Cairnsiin saakka. Oli ääreismukavaa turista suomea ja jakaa kokemuksia suomalaisen kanssa pitkästä aikaa. Duunipäivän lopussa vaihdettiin vielä numeroita että voidaan koittaa törmäillä toistekin. Jukka oli alottanut hommat keskiviikkona ja yhdessä tehtiin torstai, perjantaina Jukalla oli työhaastis Melbournessa joten hommat oli Jukalta ohi torstain jälkeen.

Aamulla työhön opastus oli melko simppeliä; tässä on puutarhasakset, tässä on sipulin varsi ja sen päässä siemenpallo (kukinto), katko varret näin ja kerää pallot ämpäriin. Täydet ämpärit tyhjennetään laareihin. Pellolla oli jäljellä kaksi riviä (rivi koostui kahdeksasta vierekkäisestä rivistä) noin vyötärön korkeudella törröttäviä sipulin varsia, joten homma ei turhan rankalta tuntunut. Puoli kymmenen nurkilla oltiin valmiita ja siirryttiin autoilla seuraavalle pellolle. Jos edellisellä pellolla homma ei turhan rankalta tuntunut niin nyt fiilis vähän vaihtui. Varsista oli noin 80% laonnut, seassa oli reilusti piikkipuskia ja kaikenlaista aluskasvillisuutta. Se tarkoitti enemmän kyykistelyä mikä alkoi puolen päivän nurkilla tuntua selässä. Oli kuuma, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta eikä pienen pieni tuulenvire paljon tukalaa paahdetta helpottanut. Iso pomo kävi pyörähtämässä pellon laidassa eikä pitänyt virolaisten turinoinnista vaan antoi heille lähtöpassit! Ei sillä, virolaiset sanoivatkin olevansa melko valmiita lähteen pois. Lounaalla (nappasin aamulla "kotoa" hedelmiä ja autossa oli reissun jäljiltä myslipatukoita) join reilun litran vettä ja kastelin huivin. Työhön paluu hetken tauon jälkeen tuntui vielä aavistuksen tuskaisemmalta. Pari kertaa päivän aikana yksi pomoista, Adele, toi meille vettä ja pidettiin taukoa. Viimeinen puoli tuntia oli todellinen kitutunti, parin pallon napsasun jälkeen teki mieli taas kysyä kelloa eikä aika tuntunut kuluvan ollenkaan. Perjantaina jatkettiin samalta pellolta mihin jäätiin edellisenä päivänä sillä erotuksella että Jukan, virolaiset ja taiwanilaisen kaksikon korvasi kymmenen hengen porukka vietnamilaisia. Päivän aikana vaihdettiin peltoa pariinkin kertaan, torstaina aloitetun pellon jälkeen siirryttiin ehkä vielä astetta kamalammalle pellolle ja viimeiseksi päästiin tekemään todella mukavaa, siistiä peltoa, jolla varret olivat suurimmalta osin hyvin pystyssä ja kivan mittaisia. Viimeistä hyvää peltoa tehtiin neljän naisen voimin ensimmäiset 3,5h ja sitten saatiin vietnamilaiset viimeistelemään homma. Työaika oli ilmoituksessa 7am - 4.30pm ja soittaessani perjantaiksi luvattiin vain puoli päivää, kello oli kuitenkin 4.27pm kun saatiin hommat tehtyä. Fiilis oli väsynyt mutta tyytyväinen. Mä olin selvinnyt ekasta farmiduunista ilman suurempia murheita. Selkä oli melkosen finaalissa, mutta ei mitään mihin ei särkylääkkeet pystyisi. Olo oli paskanen ja peili todisti samaa, lisäksi haisin törkeästi sipulille. Mutta olin 18h työstä 270$ rikkaampi, ei 15$ tuntipalkka oo huono vaikka duuni melko raskasta olikin.

Yksi asia mua jäi hieman häiritseen... Mun mielestä sipulit kasvatetaan sipuleista eikä siemenistä? Ainakin Suomessa. Andrew'n kanssa asiasta jutellessa selvisi että tällä puolen palloa myös suurin osa perunoista kasvatetaan siemenestä! Ne nyt ainakin kasvatetaan siemenperunoista Suomessa.

Vinkit tän kokemuksen perusteella poimintaduuneihin:

• Varaa riittävästi vettä, älä luota siihen että työnantaja sitä tarjoaa. Toiset, kuten tämä, sitä tuo päivän mittaan, mutta parempi on olla omavarainen.
• Suojaudu vaatteilla niin auringolta kuin piikkipuskilta ja muilta mahdollisilta pistiäisiltä. Pitkät puntit ei oo huono juttu pellolla. Mulla oli t-paita ja aamulla huppari kun oli viileetä.
• Käytä aurinkorasvaa. Kasvot, niska, KÄDET! Yhdellä virolaisista oli käden päällyset palaneet aika ikävän näkösesti kun ei ollut tajunnut että vaikka on pitkähihainen kädet jää vielä paljaaksi.
• Käytä lippistä, lakkia tai huivia. Jotain millä suojaat päätä porottavalta auringolta. Henk.koht. koin huivin hyväksi kun sen vielä kasteli pariin kertaan päivän aikana. Silmät olisi myös hyvä suojata, arskat jos ei oo lippistä tai lakkia tuomassa varjoa. Mä missasin tän koska mun arskat on (taas) rikki.
• Hyvät kengät! Ehdottomasti. Seisot päivän joten kengillä on merkitystä.
• Varaudu siihen että kaikki vaatteet ovat törkyisen likaisia päivän päätteeksi eli pue sellaista minkä likastuminen (ehkä jopa pinttyneesti) ei haittaa. Huomaa että myös ne kengät paskastuu.
• Työhanskat. Jotain mitä mä en ymmärtänyt, mutta onneksi sain hanskat lainaan. On huomattavasti mukavampi poimia hanskat kädessä kuin ilman.
• Älä varaa liian raskasta lounasta. Jos syöt paljon raskasta ruokaa olet entistä väsyneempi lounaan jälkeen. Torstaina hedelmät (pari banaania ja päärynää, omena) sekä ne myslipatukat oli oikein sopiva, perjantaina oli kanasalaattia eikä siinäkään valittamista. Ruuan suhteen kannattaa myös huomioida ettei tarjolla ole kylmäsäilytystilaa, mulla oli kylmälaukku.
• Nuku hyvät unet ja venyttele kipeät lihakset niin illalla kun aamullakin. Mä myös söin muutaman särkylääkkeen.

kuvat on otettu kännykällä aamun sarastuksessa sipulipellon laidalla perjantaina 24.2.2012

hei hei mitä kuuluu, sä kysyt ja kaikki on ok

Rauhaiseloa. Laiskoja aamuja ja aikaisia nukkumaanmenoja. Ehkä vähän jo arkea.

Pari uutta ihmistä oon tavannut, italialaisen kämppiksen nimeltä Laura ja suomalaisen reissaajan nimeltä Niina. Laura on tullut ausseihin syyskuussa ja palasi tänne tällä viikolla kuuden viikon farmityön jälkeen. Ja suunnittelee jo seuraavaa farmiduunia. Siellä kuulemma työ on oikeasti raskasta, Laura poimi meloneja, mutta siitä maksettiin mukavasti, noin 200$ /12h työpäivä. Siitä tulee viitenä päivänä tonni ja töitä olisi ollut vaikka joka päivälle. Laura haluaa joskus elättää itsensä valokuvauksella ja näyttikin FB:sta vinon pinon kuvia farmilta. Hyvältä näytti mutta tiedä sitten kuinka helppoa sillä on itsensä elättää...

Suomalaisen Niinan tapasin ihan vasta tänään. Niinan kanssa vaihdeltiin muutama viesti dundernewsin foorumin kautta jo ennen mun lähtöä ja menneellä viikolla kyselin että joko Niinalla on tiedossa päivä jolloin tulee Australiaan. Perjantai oli sitten se päivä ja tänään sunnuntaina tavattiin. Sattumien summana huomattiin asuvamme myös samassa hostellissa! Niina on majoittuneena sinne samaan huoneeseen 77 jossa mä asuin ekan viikon ja saksalainen Chrissie viime viikon.

Chrissie lähtee perjantaina töihin pohjoiseen. Oli saanut paikan jostain pikkukylän pubista tms läheltä Karrathaa jonne Bianca lähti menneenä perjantaina. Chrissie tienaa barmaidina noin 25$/h, majoituksen ja ruuat joutuu itse maksamaan ja lennot tonne kylään, mutta pitäisi siitä säästöönkin jäädä. Työnantaja maksaa lentojen hinnan takaisin jos Chrissie on tuolla kaksi kuukautta. Ilmeisesti sinne takapajulaan on vaikea saada henkilökuntaa joka pysyisi.

Mitäs minä sitten... Ostin tänään auton. Kai. Saan sen vasta tiistaina kun sillä oli menoja vielä huomenna. Olisin saanut sen jo tänään jos olisin välttämättä halunnut mutta kun en tarvi niin ihan sama. Penniäkään en oo vielä maksanut, mutta 2800$ siitä köyhdyn. Tai en oikeastaan autosta niin paljoa kun saan sen mukana ison kasan kaikkea camping-kamaa. Auto on sellaiselta saksalaiselta reissaajalta joka oli sen noin vuosi sitten ostanut Victoriasta (osavaltio) ja ajanut sillä lähes ympäri Australian, 25 000tkm. Myynti-ilmoituksessakin oli melkos ihastuttavat kuvat:

 Auto on nähnyt paljon ja on sillä jo ikääkin... Kyseessä on Holden Commodore (linkki wikipediaan) vm 1997, 3.8 litrasella V6 koneella ja automaattivaihteilla. Potkua siis pitäis ainakin riittää ja matkateon tuntua koneen puolesta vaivattomalta. Kulutus sen sijaan ei hivele diisselillä kulkenutta, Dan oli saanut sen parhaimmillaan viemään 8L/100km mikä sekin on mun mielestä paljon! Hieman haikeana muistelen Fiikkuksen vajaata viittä litraa diisseliä... Katotaan kuinka haikeana muistelen kun joudun tota alkaa tankkaan! Auto sisänsä on vähän yli mun budjetin, mutta laskin että koska joudun kuitenkin hankkimaan camping-kamaa ja tässä tulee mukana niin ollaan aikalailla samoissa hinnoissa. Paitsi että nää kamat on todettu käyttökelpoisiksi enkä mä pääse kahmiin "mä tarviin varmaan tommosenkin"-tyylisesti kaikkea turhaa joukkoon.

Sitten voin vähän järkyttää kaikkia jotka mun autohistoriaani tuntee... Holden on nimi jolla Ooppelia myydään täällä. Niin. Kyllä. Aivan. Se on siis Ooppeli. Aussi-Ooppeli. Ja kyllä. Mä olen sanonut melko monta kertaa että EI ENÄÄ IKINÄ OOPPELIA!!! Mutta täytyy varmaan oikeasti ymmärtää jo vähitellen että koskaan ei saisi sanoa ei koskaan...

pari tuttua Ooppelia, yllä Holden Barina (eli Corsa) ja tässä Holden Astra

Mulla on täällä majoitus varattuna 28.11. saakka ja siihen asti ajattelin täällä pysyä. Nyt on vähän auki että mitä sitten? Olen luvannut Allisonille mennä sen kanssa Bunburyyn näyttelyyn joulukuun eka viikonloppu, joten kovin pitkälle Perthistä en ennen sitä lähde. Vähän olisi ajatus jos vaikka kävisi tuosta ma 28.11. eteenpäin perjantaihin 2.12. saakka ajelemassa jossain tuolla Perthin pohjoispuolella. Testaisi autoa ja camping-varusteita ja saisi sitten vielä Perthissä paranneltua kumpaakin jos tarpeen? Rahaahan tässä palaa ihan perkeleesti eli kun duuni Janen luona loppuu mun pitää todellakin löytää jotain mistä maksetaan  t o d e l l a  nopeasti.

Niin joo ja ostinhan mä lauantaina puhelimenkin... Sekin uutinen jo itsessään voi järkyttää mua tuntevia, mutta lukekaa ja järkyttykää lisää; siinä on kosketusnäyttö! Ja makso 199$. Ostin sen vaan siitä syystä että kun lähden Perthistä eteenpäin on hyvin todennäköistä ettei mun vanhalla puhelimella olisi senkään vertaa kuuluvuuksia kun jollain normipuhelimella. Telstralla on sellainen NextG-verkko joka on se mikä toimii tuolla kehityksen ulkopuolella ja tää oli sellainen puhelin jolla pääsee NextG-verkkoon plus saan luettua mailit plus voin mahdollisesti käyttää myös langattomana nettinä läppärille. Kun kaikella todennäköisyydellä tuolla Vodafonen nettitikulla ei oo mitään virkaa kaupungin ulkopuolella...