ROADTRIP 2: Bermagui - Batemans Bay

KE 18.4. Bermagui - Batemans Bay

Aamulla olin yksinäni hereillä seitsemän nurkilla ja lähes pari tuntia sain surffailla netissä ennen kuin Sarah heräsi koska Sarah nukkui huoneessa jonka läpi kuljettiin suihkuun ja suihkua olin kovasti vailla. Suihkun jälkeen vaatteita päälle raapiessani kuulin ovelta epämääräistä mölyä siihen sen enempää reagoimatta, hetken päästä kuului vähän enemmän mölyä ja oven takaa löytyi italialaiset kundit. Siinä lukkosepän aamua odotellessa hilpaisin puoli kympin nurkilla respaan anomaan jatkoaikaa check outille joka normaalisti olisi klo 10. Respassa kuulin järkyttäviä uutisia. Yöllä 02.10 oli leirintäalueelta varastettu auto!! Alueella oli puomiportti mutta siitä kuulemma pääsi läpi nostamalla puomin ylös ja näin ne varkaatkin oli tehnyt ja hurauttaneet kohtuu tuoreella neliveto-maasturilla karkuun. Auton omistajat oli nukkuneet teltassa parin metrin päässä eivätkä olleet huomanneet ennen kuin auto käynnistyi ja silloin oli jo myöhäistä. Arvoin siinä että taaperranko takaisin mökkiin kertomaan uutiset vai odotanko vielä hetken respassa josko herra lukkoseppä sattuisi ilmaantumaan paikalle. Parin kymmenen minuutin jälkeen luovutin ja kävin kurkkaamassa auton matkalla mökille. Miss Holden oli selkeästi pengottu, Lauran toinen matkalaukku (voi kyllä, näillä tytöillä tavaraa piisaa...) oli leväällään patjalla ja Sarahin pari pienempää kassia samoin. Pääsin juuri ja juuri mökille ja uutiset kerrottua Sarahille (Laura oli suihkussa) kun lukkoseppä kurvasi Miss Holdenin viereen. Vettä tietysti satoi iloisesti ja sateenvarjon kanssa hilpaisin takaisin autolle. Avain oli valmiina, tarvi vain käynnistää auto jotta viimeiset 30% ohjelmoinnista siirtyisi avaimeen. Ei muuten mitään ongelmaa mutta akku oli tyhjä!! Pah... Lukkoseppä soitti paikalliselle RAC:lle eli NRMA:lle ja roadside assistance lupasi olla paikalla parissa kymmenessä minuutissa. Tähän mennessä ainoa osavaltio jossa ei olla ko ryhmittymän palveluita tarvittu on ollut South Australia, toivottavasti Queensland pääsee samaan jengiin sen kanssa.

 

Herra lukkoseppä veloitti palveluistaan 297$, 150$ avaimesta ja 120$ mobiilipalvelusta lopun ollessa GST. Siinä NRMA:a odotellessa Laura tuli kurkkaamaan tavaroitaan ja sai pienimuotoisen paniikin kun huomasi jättäneensä kansion jossa on kaikki pankki yhteystiedot, kopiot luottokorteista, jne jne autoon. Laura keräili tavaroitaan kun herra NRMA tuli. Tällä kertaa tyyppi oli oikein mukava ja rento, hurautti Miss Holdenin käyntiin ja kertoi että seuraavalla kerralla kun käy näin niin vois harkita uutta akkua. Palveluun kuuluu että ne tuo ja asentaa akun veloituksetta, akku itsessään maksaa 180$. Sitä ootellessa siis. Akun tyhjenemiselle ei osannut sanoa mitään varsinaista syytä. NRMA tyypin lähdettyä siirsin Miss Holdenin mökin nurkille raksuttamaan tyhjäkäynnillä jotta akku edes vähän latautuisi ja selviteltiin Lauran tavaroista oliko mitään kadonnut samalla kun pakkailtiin kamoja kasaan. Bermagui oli nyt nähty. Autoa pakatessa huomasin että takkuileva navigaattori oli kadonnut! Eipä ollut suuri menetys koska se tosiaan takkuili koko ajan. Perthistä lähteissä pelasi moitteetta, mutta Melbourneen saapuessa alkoi valittamaan tyhjää akkua vaikka oli laturissa. Kovin paljon ei koko pömpeliä tällä reissulla oltu voitu edes käyttää sen kiukuttelun takia. Että onnea vaan varkaille saaliista! Kamat oli kasassa noin 11.30 ja ajeltiin leirintäalueen läpi respaan check outille. Omistajapariskunta kertoi että siinä pari kymmentä metriä portilta oli käärme ja päästiin vielä ennen lähtöä näkemään miten Tigersnake pyydystettiin tyhjään Sulo roska-astiaan! Oli jännää! Hämmästelin siinä vieressä seisoskelevalle papparaiselle että mitä noi linnut siinä ympärillä pyörii niin pappa osasi kertoa että linnut varoittavat toisiaan ja yrittävät myös häätää käärmettä pois pesintäalueilta. Käärmeen ympärillä meinaan pyöri pari pienempää lintua ja kolmisen varista. Kaiken aamun jännityksen jälkeen tarvittiin ehdottomasti jätskiä sieltä Lauran tietämästä Gelateriasta, hyvää oli mutta myös kallista kun kaksi palloa maksoi 7$.

Hissuksiin ajeltiin turistireittejä Bateman Bayhin. Tunnelma oli lattea eikä sade ainakaan helpottanut sitä yhtään. Soiteltiin pojille että haluaisiko ne vuokrata meidän kanssa kimpassa mökin Batemans Baysta yöksi kun satoi kaatamalla. Mökit osoittautui melko tyyriiksi, mutta ahkeran etsinnän ja väännön ja kiertelyn kautta saatiin tehtyä diili YHA Shady Willows -caravan parkista. Neuvottelujen tuloksena saatiin hintaan 95$ neljän hengen cabin. Vastaanoton pariskunta kertoi olevansa vain paikkaamassa lomailevia ystäviään, joten voi olla ettei tällästä kiemuraa oikeasti saisi tehdä. Suostuivat kuitenkin kun kerrottiin ettei meitä haittaa yhtään vaikka yksi joutuukin nukkumaan lattialla. Meillä on ilmapatja ja petivermeet omasta takaa. Mökki oli vähän rupunen, mutta piti sentään sadetta mikä oli tarkoituskin. Laura ja Sarah lähti kundien kanssa kauppaan ja mä jäin nauttimaan laatuajasta itseni kanssa. Tyttöjen kanssa oltiin syöty aamupala ja jätskit, mulla alkoi olla hirvittävä nälkä. Niin hirvittävä että oli todellakin hyvä olla hetki itsensä kanssa kun silloin ei tarvi keskittyä oleen ärsyyntymättä kaikesta. Muiden palatessa mä olin niin nälkäinen että olin jo todellakin kiukkunen enkä uskaltanut avata suutani ollenkaan ettei tulisi sanottua jotain mitä en tosissaan tarkoittanut. Italialaiset taikoivat ihastuttavaa pasta bolognesea mikä taas taikoi mun nälän ja kiukun pois ja iltaa vietettiin mukavasti turistessa.