ROADTRIP 2: Castlemaine - Cape Liptrap Coastal Park

11.4. Castlemaine - Melbourne (Reservoir - St.Kilda Beach - Brighton Beach) - Cape Liptrap Coastal Park

Aamulla lähtö Castlemainesta vähän viivästyi. Heräsin kyllä ihan ajoissa, raahauduin suihkuun ja kamatkin oli aikalailla kasassa. Jotenkin vaan siitä alkuperäisestä ajatuksesta 8-8.30 jäätiin sen verran että kello oli jo 8.50 kun Miss Holden starttasi kohti uusia seikkailuja. Odotin suurempaakin haikeutta lähteä mutta fiilikset oli melko neutraalit, oonhan mä menossa takaisin kuukauden päästä. Lauran luo Melbournen Reservoiriin matka luisti komiasti, olin perillä jo 10.32. Uusi matkaseuralainen Sarah osoittautui erittäin mukavaksi ja mutkattomaksi! Kiva kiva kiva! Tytöillä oli hirrrrrveesti laukkuja! Jessus! Lauralla 85 litrasen rinkan lisäks vähintään saman kokonen laukku pyörillä ja pari kassia. Sarah toi mukaan yhden järkyttävän suuren pyörillä kulkevan laukun (Monsterin), normi repun ja pari pienempää nyssäkkää. Miss Holden imaisi kevyesti kuitenkin koko lastin.

Ekana kohteena oli Melbournen rannat, St. Kilda ja Brighton Beach. Kun on nähnyt WAn ihanan turkoosina läikehtivän kirkkaan meren ja hohtavan hiekan ei noi oikein tuntunut missään. Nähty on kuitenkin nyt sitten Melbournen tunnetuimmat rannat. Näistä mielenkiintosempi oli Brighton Beach on tunnettu erivärisistä mökeistä rannalla. Paikalla oli yksi tälläisen mökin omistaja ja kysyttiin häneltä että mikä mökkien tarkoitus on. Mökit on alkujaan rakennettu 1900-luvun alussa varakkaamman väen pukukopeiksi ja nykyään ovat suojelukohde siten ettei värejä eikä muita ehosteita saa muuttaa ja omistajat on velvoitettuja ylläpitämään niiden kunto. St Kildalta taaperrettiin Luna Parkin laitaa korkkaamaan Mäkkärikausi. Melbournessa on tietullit ja tällä kertaa vältettiin jotenkin ihan luonnostaan tullit kun kieputtiin navigaattorin ohjaamana sivummalla olevien kaupungin osien läpi. Aikaa kului melkoisesti kaupungin laidalta valtatielle rullaillessa. Tankattiin Melbournessa tankki täyteen (43.06L/62.83$) ja käytiin ekaa kertaa kaupassa. Jäitä ei tarvinnut ostaa kun olin niin fiksu että olin varautunut pakastetuilla 1,5L pulloilla Castlemainesta.

Alkuperäinen suunnitelma oli päästä yöksi Wilsons Promontoryyn, mutta kun pimeä alkoi lähetä ja lähetä etsittiin Camping-kirjasta vaihtoinen majapaikka. Löytiin koordinaatit naviin ja köröteltiin kohti Cape Liptrap Coastal Parkia. Ok kuntoinen asfalttitie vaihtui nimismiehen kiharalla olevaan hiekkatiehen mikä sai Lauran puhkumaan ihastuksesta (NOT!). Körötellessä saavutettiin edellä ajaneet campervan ja lantikka, joiden kanssa jatkettiin matkaa jonossa siihen saakka että mr. navi sanoi että käänny vasemmalle minne ei mennyt tietä. Edellä ajavat autot pysähtyivät juuri risteyksen jälkeen josta pääteltiin että samoja koordinaatteja haetaan ja varmaan sitten samoilla vermeilläkin. Konsultoinnin jälkeen saksalaisiksi reissaajiksi paljastuneet kanssaeksyjät paikansivat meidät kartalle ja käännettiin vankkurit ympäri kohti oikeaa tietä. Takaisin koko matka nimismiehen kiharaa Lauran hurratessa, pätkä asfalttia ja toinen mäkisempi tie nimismiehenkiharalla. Ehti tulla pimeä ennen kun oltiin perillä ekalla yöpymispaikalla.

Leiri kasaan ja iltapalaksi Colesin huippuhyviä muroja. Laura otti ensimmäisen vuoron teltassa ja Sarahn kanssa nukuttiin autossa. Myöhään ei ylhäällä keikuttu kun ulkona oli säkkipimeää ja kun autoon kömpii peiton alle tulee uni aika herkästi.