Bendigo

Bendigo on lähialueen isoin kaupunki. Se minne mennää sitte niin ku isoolle kirkolle. Sinänsä mä en oo oikein päässyt siihen(-kään...) kiinni. Asukkaita on noin 92000 mutta silti se tuntuu vähän sekavalta pikku kaupungilta. Kaikki tunnetuimmat liikkeet ja kaupat löytyy, ravirata, laukkarata, McDonald's ja leffateatteri. Leffateatteria onkin tullut jonkin verran koeajettua ja hyväksi todettua. Kyllä Plevna silti voittaa. Bendigoon hurauttaa Mucklefordista noin puolessa tunnissa kun sukkuloi kyläteitä isomman baanan varteen eikä ajele Castlemainen kautta. Bendigo sellainen pitäjä johon täältä maalta maalta lähetään kaupoille, varsinkin aussilainen vastine Lidlille eli Aldi vetää paljon maaseudun väkeä ostoksille siinä missä kaikenmaailmankaupat Big W ja K-Mart. Matkan varrella juuri ennen Bendigoa on Kangaroo Flat josta sanotaan että se on melko levotonta aluetta. Mä jäin vähän käsitykseen että vastaa Hervantaa Tampereella, hervantalaisten mielestä Hervannassa ei oo mitään vikaa ja siellä asumattomat tuumaavat että kauheen villiä menoa siellä Herwoodissa.

Arkkitehtuurillisesti (jessus mikä sana!) löytyy paljon vanhoja brittivallan aikaisia rakennuksia. Tai ollaanhan täällä edelleen osa brittiläistä kansainyhteisöä eli periaatteessa edelleen brittivallan alla. Jotenkin nää maaseudun kaupungit on säilyttäneet arvokkuutensa näiden vanhojen rakennusten kanssa. Mä en mikään suuren suuri arkkitehtuurin ystävä ja tuntija ole, mutta ennemmin katselen sielukkaita vanhoja rakennuksia kuin kylmän metallisia tai betonisia moderneja pilvenpiirtäjiä. Eikä ne oikein tähän maalaismiljööseen istuisikaan. Lisää kuvia Bendigosta.

Yksin kotona

Lammasmaisen viikonlopun jälkeen koitti tiistai jolloin Jane ja Andrew lähti hyvin ansaitulle lomalle Uuteen Seelantiin jättäen kaiken täällä päässä mun käsiin. Melbournen Tullamarine-kentälle ajaa täältä reilun tunnin, mutta J&A oli päätynyt hyppäämään lentokenttäbussiin Castlemainesta joten aamusella vähän seiskan jälkeen ajeltiin pysäkille ja toivoteltiin hyvät matkat. Kovin luottavaisia ne mua kohtaan oli, ei tullut kilometrin pituista listaa että muista nämä eikä muutakaan hössötystä.

Talon rutiinien suhteen olin aika itsevarma, niitä on kuitenkin jo 1,5kk pyöritelty eikä Jane oo nipo. Aamuisin oli hoitokoirien ja -kissojen tilojen siivous ja Janen omien koirien ovien avaaminen. Janen omat koirat on takapihan jättisuuressa tarhassa pari tuntia per pariskunta. Muutoin koirat on majoitettuna pareittain erillisiin kenneltiloihin, joissa on jokaisessa sisätilojen lisäksi kohtuullisen kokoiset ulkotarhat. Yöksi ne suljetaan sisätiloihin. Itse fyysinen työ ei jännittänyt, sen sijaan sitten puhelimeen vastaaminen ja varausten tekeminen... Kyllähän mä Suomessakin työn puolesta joudun (siis pääsen) puhumaan englantia puhelimessakin, mutta jotenkin kun nyt koko asiakaspalvelutapahtuma piti hoitaa englanniksi! Kasvotusten pärjää aina. Pari sellaista puhelua tuli joiden kohdalla olin hieman kujalla. Eräs rouva kertoi ummet ja lammet miksi ei pääse nyt sovitusti hakemaan kissaansa hoidosta kun jollain on joku todella harvinaisen hämmästyttävän mullistava yskä... Ei siis mitään erityisen tärkeää infoa mulle, mutta olisi se ollut ihan kiva ymmärtää mikä siinä yskässä niin ihmeellistä oli. Moni soittaja myös oletti automaattisesti mun olevan Jane luurin toisessa päässä, tuttu ilmiö - kuka muukaan se voisi olla kuin se naisääni joka sieltä aina vastaa? Vaikka tässä tapauksessa aksentti oli varmasti erilainen.

Selvisin kommelluksitta ja nautin joka hetkestä! Edes nukkuminen yksin isossa lukitsemattomassa talossa merkittävästi syrjässä muusta asutuksesta ei ahdistanut. Päivät kului nopsaan, kauemminkin olisin voinut putiikkia pitää pystyssä. Australiassa on juuri päättynyt meidän kesälomakautta vastaava lomakausi (nythän on Australian kesä) joten hoidokkien suhteen on melko hiljaista. Viikolla vahvuus oli hyvin pitkälti kolme, perjantai-iltana se tuplaantui ja sunnuntai-iltana Janen ja Andrew'n palatessa oltiin luvussa kaksi. Lomat on ohi ja palattu arkeen, ei ole tarvetta viedä lemmikkiä hoitoon. Hieman hämmensi kyllä että kun koirien suhteen oli hyvin hiljaista kissaosasto pyöri normaalisti! Kissaihmisillä on ilmeisesti erilaiset aikataulut kun koiraihmisillä?

Paitsi että juu... Olihan mulla yksi kommellus. Lauantaina koirilla on luupäivä, Andrew käy hakeen teurastajalta (siis Butcher, liha/kana/kala-liike) laatikollisen lihaisia luita. Mutta mä jotenkin missasin tän. Siitä oli puhetta, mä vielä sanoin Darcylle kun se oli lauantaiaamuna duunissa että mun pitää käydä hakeen luut. Mutta sitten se jotenkin lipsahti ohi... Osittain voin syyttää puhelinta. Sain puhelun jossa mieshenkilö kertoi että on ajamassa Maldoniin ja voi matkalla käydä heittään xxx tänne niin kun Andrew'n kanssa on sovittu. Mähän ymmärsin ensin että kas vain, herra teurastaja tuo luut ohi mennen tänne. Siinä vähän kahden jälkeen havahduin että eeeeei se mies puhelimessa mistään luista puhunut! Vaikka pinkaisin Miss Holdenin kanssa putiikille ei auttanut kun ovet oli jo lukittu. Koirat sai tyytyä perus sapuskaan.

Maanantaina Janen ja Andrew'n palattua vietin leffapäivää Bendigossa. Kolme on ihan hyvä luku yhdelle päivälle. Sarjan aloitti Janet Evanovichin kirjoihin perustuva One More For The Money, joka oli melkoinen pettymys... Hyvin pinnallinen eikä siihen oltu saatu sitä kutkuttavaa koukkua mikä kirjoista löytyy. Keskipäivän toiminnasta vastasi Safe House, Denzel Washington ja Ryan Reynolds. Kohtuullinen, parempaakin on nähty varsinkin herra Washingtonilta! Päivän päätti mukavasti naurua tarjonnut This Means War, Reese Witherspoon, Chis Pine ja Tom Hardy. Oli kattomisen arvonen, niin paljon tuli räkätettyä. Tarina itsessään ei kovin kummonen oo, mutta onko näissä koskaan? Tom Hardy oli mahtis! Ei vähiten ihanan aksenttinsa takia...Säästin muuten leffalipuissa 4$/lippu kun tajusin että RACin (paikallinen autoliitto) kortilla saa alennusta! Toi on jo ihan tuntuva alennus! Ihan kauheesti ei katsojia maanantaina päiväsaikaan riittänyt, ykköstä oli kattomassa pelkästään joukko naisia, kakkosta oli mun lisäksi ikäluokkaan 70+ kuuluva pariskunta ja kolmosta kaksi tyttö ja yksi pariskunta. Finnkinolla on muuten paremmat penkit kun Bendigon leffateatterissa.

Bendigo Harness Racing siis ravit

Bendigo on isompi kaupunki noin puolen tunnin ajomatkan päässä. Bendigossa on ravirata ja lauantaina siellä oli Bendigo Pacing Cup. Pacing tarkoittaa peitsaamista eli tarjolla oli jälleen jotain mitä en oo ennen nähnyt! Pääsymaksu oli kympin ja luettelo neljä dollaria. Rata itsessään oli kovin saman tuntuinen kun kotoinen Teivo, pienempi vain. Kyseessä oli vähän isompi tapahtuma kun perusravit, väkeä oli paikalla mukavasti ja tarjolla vähän oheisohjelmaakin. Nyt löytyi katselualueelta kallistukset radalle päin jotta sinne näkikin jotain myös takakurviin. Oli tuttuun tapaan traktori ja säiliöauto huoltamassa rataa.

Erilaista olikin sitten hevosten esittely/lämmittelyalue, pienempi ja julkisempi. Tää oli ihan yleisöalueen laidalla. Oli huvittavaa nähdä neitonen pikkusessa kesämekossa ja piikkikoroissa taluttamassa lämmittelyalueella. Tuli nähtyä myös ihan oikeasti seisova lähtö, valjakot odottivat lähtömerkkiä kirjaimellisesti paikallaan seisten... Avustavat ratsukot radalla, paikalla oli samaan tapaan kun laukkakisoissa kaksi ratsukkoa avustamassa lähdössä, voittajaesittelyssä jne. mm. ratsastaja piti kiinni hevosesta kun kuski tuli alas kärryiltä kiristään sekkiä radalla. Ambulanssi ajoi joka lähdön radan ulkoreunaa valjakoiden perässä. Radan ja katsomon välissä oli turva-alue, noin metrin päässä radan laidan aidasta oli aita rajaamassa katsomoaluetta.

 sitä hieman erilaista avustamista voittajaesittelyssä ja kaikenkokoisten ponien yhteinen ponilähtö

 nää olis nyt niitä peitsareita peitsausvermeissään

 

 Huomaa ratsukot volttaavien valjakoiden joukossa. Näillä ei muuten oo volttilähtöjä, tässä valmistauduttiin autolähtöön.

huomaa lanssi valjakoiden perässä radalla

Tallialueelle pääsi myös vapaasti katsomaan. Samanlaiset loossit oli tarjolla kun meilläkin ja samanlailla jonotettiin pesupaikalle. Ainoo vaan että muistaakseni Suomessa on nykyään yhtä sun toista turvallisuusmääräystä minkä ikäiset ja millaisissa varusteissa saa hevosia käsitellä rata-alueella, täällä ei taida olla tai sitten niitä ei vaan noudateta. Hevosia kuljetettiin pääasiallisesti tallialueella riimuissa, toki laukkakisoissa tavattu Dexter-kuolain suussa, muistaakseni Suomessa vaatimus on suitset.

 vasemmalla katsomoalue tallialueelta päin ja oikealla tallialuetta

 

 australialaista hevosenhoitaja muotia

Ihan kaikkia lähtöjä en jaksanut katella koska tuli pimeä, kello alkoi olla jo melko paljon ja tuuli oli kylmä. Mukava kokemus, mikäli tilaisuus tulee täytyy käydä toistekin! Jos sitten ens kerralla laittais vähän ropoja peliin...

 jälleen kysymys hevosekkaille: mikä on tuon turpavermeen tarkoitus ja nimi?