ROADTRIP 2: Kun Sydney taakse jäi...

29.4. Sydney - Budgewoi

Jostain syystä heräsin kukonlaulun aikaan klo 5. Jokusen tunnin ehdin nettiä kuluttaa ennen kun muut alkoi osoittaan heräämisen merkkejä. Tän päivän ohjelma oli optio siihen tatskaan Bondilla ja matkan jatkuminen pohjoisiin.Houkutus tatskaan oli suuri, mutta loppui siinä kohtaa kun katselin tilin saldoa. Juu ei oo hurraamista joten turha alkaa sijoittaan tatskaan, varsinkin kun en oo 100% varma että haluan ja erityisesti mitä haluan. Tyttöjen herättyä kerroin että skipataan Bondi ja lähdetään ajeleen.

Leena oli meidän edellispäivän aamupalan skippaamisesta sisuuntuneena laittanut kaiken valmiiksi, mikä oli ihanaa! Jo yhtenä aamuna aiemmin sain Leenan luona kaurapuuroa ja voi pojat että oli hyvää! Njam njam njam! Ihan tulee vieläki vesi kielelle... Laura ja Sarah ei ollut koskaan aiemmin syönyt kaurapuuroa, ekalla ruokaostoskeikalla reissun alussa koitin ehdottaa että otettaisko puuroa aamupalaksi mutta mun ehdotukset kaiku kuuroille korville silloin. Nyt molemmat katteli vähän epäillen että jaa oikeesti, mutta reippaasti pistelivät meneen koko lautaselliset. Siinä missä mä syön puuroni puurona, ilman voisilmää, hilloa, maitoa, sokeria, hunajaa, jne, tytöt kokeili kaikkea. Ja lisäsivät rutkasti suolaa... Tota suolan käyttöä on oikeesti varmaan mahdoton ymmärtää ennen kun sen kanssa elää hetken. Ihan kaikkeen lisätään suolaa ja Sarah'n kyseessä ollessa myös pippuria. Kokatessa ei pahemmin käytetä mausteita vaan suolaa ja pippuria, erityisesti sitä suolaa ja reilusti. Kaikkeen tottuu ja näin kun tätä kirjottelen Brisbanessa oon huomannut sortuvani itsekin toisinaan lisään suolaa joihinkin ei matkaseuran kokkaamiin safkoihin. Tähän aamupalaan ja Sydneyyn palatakseni, kiitos Leena kaikesta!

Sydneystä päästiin lähtemään vasta lähempänä puolta päivää. Oltiin saamattomia pakkaajia joilla oli vähän käynnistysvaikeuksia. Kun vihdoin lähdettiin niin sitten vaan köröteltiin, mitä nyt poikettiin jossain Sydneyn laitamilla ostoskeskuksessa ruokakaupassa ja koska Laura oli rakastunut Ikean lihapulliin ja muusiin ja tarjolla oli Ikean ravintola poikettiin siinäkin. Lupasin Lauralle että kun (jos) joskus tulee Suomeen niin mä teen sille oikeita lihapullia ja oikeeta muusia mikä on paaaaaaaaljon parempaa ku Ikean valmismössöt. Meillä oli pyhä tarkoitus päästä ekaksi yöksi Newcastleen, mutta jossain matkan varrella tai sitten se oli aamun lähdössä hukkaantui reilusti aikaa ja jouduttiin toteen ettei ihan niin pitkälle päästä. Camps 6-kirjasta löytyi ilmainen rest area- majoitus Ourimbahista mikä otettiin tavoitteeksi. Sinne päästyä jouduttiin toteen että kirjan julkaisun jälkeen paikalle oli ilmaantunut No Camping -kyltit. Ei siis muuta kun eteenpäin sanoi mummo lumessa. Kirjassa ei löytynyt oikein mitään muuta alueelta joten otettiin netti käyttöön ja sen perusteella suunnistettiin halvimpaan caravanparkkiin. Oli jo pimeää kun kurvattiin leirintäalueen toimiston nurkalle. Paikka oli pimeänä, mutta itse leirintäalue elävän oloinen. Koputettiin oveen joka kertoi olevansa toimiston ovi, vastaukseksi saatiin kuin kummituksen nähnyt mummo kurkkimassa verhon raossa ja huitomassa meitä pois. Okei... Ehkä ne ei tykkää rahasta. Tästä oppineina soitettiin pariin seuraavaan paikkaan vain kuullaksemme että a) täynnä b) törkeän kallis c) menee kiinni ennen kun ehditään sinne. Vihdoin löytyi yksi joka suostui meidät ottamaan vastaan. Budgewoi oli kylän nimi missä tämä Walu Caravan Park sijaitsee ja sinne siis suunnattiin. Onneksi ei matka ollut kovin pitkä.

Kaikilla oli rutkasti pyykkiä ja tarjolla oli pyykkitupa joten suunnattiin sinne pyykkivuoremme kanssa. Samalla saatiin virtaa kaikkiin sähkövempeleisiin ja koska pyykkäys kestää melko kauan katottiin leffaa sillä välin. Pyykkitupa soveltui loistavasti leffateatteriksi. Sinne sai juuri ja juuri sovitettua kolme retkijakkaraa lomittain riviin ja Lauran Macin yhden pesukoneen päälle.

Mitä sitten tapahtu?

Perjantai-illalle mahtui myös hieman toimintaa kun joku känniääliö riehui tossa ikkunan alla niin että Biancan kanssa havahduttiin seuraamaan sen touhua. Niin kauan seurattiin kunnes se alko roimiin tosta pihalta irtonaisia katukiviä tielle! Bianca lähti alas sanoon vastaanoton väelle että tekee sille jotain ja mä ehdin vielä nähdä miten se potkas ohi ajavaa taksia kylkeen! Tässä on liikennevalot ihan vieressä joten autot muutenkin joutu hiljentään niin sen oli mahdollista osuakin... Tyyppihän toki lähti vetään miljoonaa pakoon kun taksi pysähty ja siinä kohtaa kun mä pääsin alas näin kun taksikuski juoksee samaan suuntaan minne känniääliö lähti pakoon. Lähettiin Biancan kanssa vielä niiden perään kattoon ja nähtiin (oikeammin ehkä kuultiin) miten siellä oli kaksi intialaistaustaista taksikuskia monottamassa sitä maassa makaavaa känniääliötä ihan kympillä!! Toinen oli ilmeisesti nähnyt jonosta kauempaa mitä tapahtu ja pysähtynyt sinne ottaan tyypin kiinni. Juostiin takas hostellille että tulee tekeen jotain, mutta siinä kohtaa kun me päästiin Jamesilla (töissä täällä, irkku) vahvistettuna pahoinpitelypaikalle taksikuskit pyyhki käsiään kaikessa rauhassa... Yööök. Käytiin katteleen puskat jos löydettäis se tyyppi, mutta ei se enää ollu siellä. Puskat oli hyvinkin latana. Siihen tuli myös sellanen mies, joka asuu siinä talossa minkä pihapuskissa taksikuskit muilutti känniääliön, kysyyn että mitä täällä tapahtuu ja sano soittaneensa poliisille mutta sinne oli jo soitettu aiemmin. Kerrottiin mitä tiedettiin ja käveltiin hostellille odottaan poliisia. James meni vielä etsiin känniääliötä vähän kauempaa ja löysikin tyypin yrittämässä hypätä taksiin, muttei taksi ottanut sitä kyytiin eikä Jameskaan saanut sitä kiinni. Taksikuskit oli hyvin närkästyneitä että miten me ollaan känniääliön puolella eikä ymmärtäneet ollenkaan että pointti on se ettei sitä silti tartte yrittää tappaa... Poliiseja tuli hetken päästä parikin autollista ja ne jopa sai känniääliön kiinni ihan läheltä ilman mitään ongelmia. Kauheesti ei meille herunut tietoa sen tilasta muuta kun että on erittäin sooseissa, mutta tajuissaan. Puhetta ei kauheesti tullut kuulemma ulos ja odottavat ambulanssia sille. Poliisit sitten puhutti taksikuskeja, sitä miestä jonka pihalla tyyppi säi selkäänsä, mua ja Biancaa ja Jamesia. James oli soittanut silloin heti poliisille kun Bianca oli mennyt alas. Poliisimies oli aikas sulonen... Kyseli sinne pikku poliisivihkoseensa ensin Biancalta osoitteen ja nimen jne, sitten kysy multa ja mä kerroin nimen... Täällähän on osattava luetella siis kirjain kerrallaan ja kyllä mä nimeni sentään osaan. Sitten se kysy että mistä mä olen, Suomesta. Toivotti tervetulleeksi WA:n. Kysy osoitetta Suomeen,, johon mun oli pakko ehdottaa että josko mä vaikka kirjoitan sen sulle??? Valtakatu nyt viä ois mennykin, mutta KYRÖSKOSKI? Tai Hämeenkyrö... Aussinumeron se pyysi myös, sen luettelin ja se kirjotti. Poliisimies oli ihan huumorin tajuinen heppu, se mm. tuumasi Jamesille kun kysyi sen sukunimeä (O'Reilly), että hyvin irlaintilaista ja toisesta nimestä (Patrick) mikä paremmin irkulle sopisikaan. Känniääliö ei ollut hostellin asukkaita eikä kukaan meistä ollut sitä aiemmin nähnyt, enkä tiedä kuullaanko koskaan miten sille kävi. Tuumattiin Biancan kanssa taksikuskien mulkoilusta että eipä taideta taksia tarvita...

Lauantaina oli taas näyttelypäivä Allisonin kanssa! Mukana oli samat koirat kun viimeksi, Jake, Jorja ja Jovie, ja paikkakin sama Canine Center. Tuloksista en taaskaan ihan hirveästi ymmärrä, mutta Allisonin nahkat oli ainoat nahkat. Jovie voitti tällä kertaa ja Jake oli toinen, Jorja jäi ilman ch-pisteitä. Tapasin taas uusia koiraihmisiä ja muutaman "vanhan" edellisestä näyttelystä tutun, mutta en edelleenkään muista kenenkään nimiä... Yksi oli kuitenkin Allisonin hyvä tuttu jolla on kelpieitä, showlinjaisia, ja harrastaa niiden kanssa tokoa. Parin viikon sisään pitäisi olla vielä yksi näyttely mihin pääsen mukaan.

Adarstern Kimberley Blue Sky "Jorja" 6,5kk

Adarstern Smooth Operator "Jake" 6,5kk

Adarstern Tangled Up In A Tutu "Jovie" 1v 10kk

Sunnuntaina pesin pyykkiä aamusti, käytin oikein kuivaajaakin! Hauskinta oli kun odottelin kuivurin lopettamista, eräs mies ihasteli pyykkituvan ikkunasta ja iloisena kertoi mullekin että katso tuolla on kookaburra! Toki nousin katsomaan ja kerroin sedälle että kyseinen Barry kookaburra idiootti herätti meidän huoneen tänä aamuna hakkaamalla ikkunaa siinä kymmentä vaille 7! Jutusteltiin sedän kanssa hetki ja se sitten tuumasi mulle että ootko Melbournesta? Mä menin erittäin hämilleni... Mutta joo, se väitti että mulla on Melbournen aksentti! NOT. Enivei, pyykit kesti hyvin kuivurin, mikään ei näytä kutistuneelta...

Pyykinpesun jälkeen palkitsin itseni ja lähdin käymään Scarborough Beachilla mikä on yksi suosituimmista ellei jopa suosituin ranta täällä. Se oli aikas mieletön... Jättimäisiä aaltoja ja hiekkarantaa silmän kantamattomiin! Siellä oli jopa ihan oikeasti rantapelastajat vahtimassa. Surffareita oli paljon eikä ihme sillä aallot oli tosiaan sitä luokkaa ettei siä mitään uida! Mä istuskelin rannalla katselemassa surffaajia ja muita vedessä räpeltäjiä, kävelin varmaan kilometrin rantahiekkaa pitkin pysähtyen aina välillä odottaan aaltoja... Mukavaa rentoa olemista.

Matkalla tosin taitoin nilkkani, astuin vaan jotenkin huonosti ja putosin polvilleni. Nilkka oli ihan ok eilisen. Käytiin viä illalla Biancan kanssa pizzalla Northbridgessa, mikä tarkottaa 2km kävelyä, eikä se kiukutellut yhtään. Tänään sitten taas se on turvonnut ja vähän "huono", kyllä se kesti kävellä Thai-paikkaan syömään kevätrullia ja Satay-kanaa. Ekaa kertaa eläissäni koskin semmosiin... Ja voin kyllä hyvin syödä toistekin, oli hyvää! Nyt sitten illalla se on sellainen norsunilkka, muttei kipee. Blaah, ihan perinteinen venähdys siinä on eikä muuta. Paranee levolla.


Huomenna tiistaina pitäis nähdä Allison ja sen koirista Jack ja Music. Mä oon Perthissä enää pari viikkoa koska lupasin mennä Melbournen lähelle sellasen nahkakasvattajan luo auttamaan sen koirahoitolassa. Töitä on vaan noin neljä viikkoa, alkaen pari päivää ennen joulua ja loppuu siinä tammikuun kolmannen viikon tienoilla. Saan täysylläpidon tolta ajalta (jo pelkässä majoituksessa 4x 151$ säästöä!) ja vähän taskurahaa, mutta kun kuluja ei ole kaikki on plussaa! Nyt on sitten vaan löydettävä joku joka on menossa täältä autolla Melin suuntaan, koska MÄ TAHDON MENNÄ AJAMALLA. En lentää. Mä haluan lähtee täältä etelään autolla ja ajaa "rantaa" pitkin Adelaideen ja Melbourneen. Onneksi Gumtreessa näyttäis olevan useampiakin matkaajia menossa ja jos ketään ei löydy kenen kyytiin pääsisin niin täytyy vaan sijoitaa hurjasti paljon rahaa ja vuokrata auto. Tosin sillä vuokrahinnalla melkein jo ostais auton... Täytyy nyt kattoa, mulla on vaan niin sairaan huono tuuri autojen kanssa... Ja kyseessä on kuitenkin lähes 4000km josta iso pätkä tietä keskellä autiomaata. MUTTA KUN MÄ HALUAN!

...meidän huoneessa muuten haisee... tosi pahalle. Ihan niin kun joku olis paskonu housuunsa ja sullonu ne housut johonkin haiseen! YÖÖK.

Pyykkäystä ja puistoilua

Hostellilla on oma pyykkitupa, pesukoneen käyttö maksaa $4 ja kuivausrumpu $2. Homma toimii itsepalveluna ilman varauksia. Mä olin jo pari kertaa aiemmin käynyt kurkkaamassa että vähän osaisin varautua mitä on odotettavissa. Pyykkipussin, pulverin ja rahojen kanssa marssin autioon pyykkitupaan. Koneita on seinustalla viisi, aina pesuallas koneiden välissä. Kaikki koneet näytti samaa lukemaa näytössä, 400, ja kolmesta viimeisestä oli luukku auki. Valitsin ensimmäisen avoinna olevan koneen ja aloin tankkaamaan ohjeita.

Sinänsä ihan simppeliä. Pesujauhe rumpuun ensimmäiseksi, sitten vaatteet tasaisesti ja kevyesti rumpuun ja luukku kiinni. Näppäilet pesuohjelman ja syötät kolikot. Ohjelmavaihtoehtoja ei kovin montaa ollut, kuumaa, lämmintä, jotakin ja kylmää. Aattelin että lämmin on sellainen turvallinen vaihtoehto ja kävin hakemassa rahat parin askeleen päästä pöydältä. Kolikoina oli 2 dollaria, 5x20c, 2x50c ja 1dollari. Koneelle kelpas kaikki muut paitsi 50c kolikot. Samalla kun rahat upposi koneen syvyyksiin näytön lukema pieneni ja pieneni, lopulta siinä oli vain 32, joka oli pesuohjelman käyntiaika. Olin sen hetken tyytyväinen itseeni ennen kuin huomasin että olin syöttänyt rahat väärään koneeseen! Ei perkele, mun pyykit oli viereisessä koneessa ja mun VIIMESET käteisvarat koneessa, jossa oli jonkun muun pyykit! Niin ja eihän se kone niitä rahoja enää takasin antanut... Omaa tyhmyyttäni manaten nostin rahat syöneestä koneesta pyykit pesualtaaseen, laitoin uudet pesupulverit ja siirsin pyykkini koneeseen.

 Toivoin suuresti ettei häädettyjen pyykkien omistaja vain tulisi hakemaan omiaan. Olin jättänyt koneesta pois kahdet liivit ja yhden mustan paidan, josta en tiennyt päästääkö se väriä, joten vuorossa oli vähän nyrkkipyykkiä. Aattelinpa siinä sitten että odottelen kun kone pyörii ja kuuntelin rauhassa ipodilta musiikkia, kun pyykkitupaan tuli sellanen ehkä mun ikäinen mies. Tervehdittiin siinä ohimennen kuten tapana on ja hän jatkoi matkaansa tuvan perälle kuivausrummuille. Kävi kaikki kolme kuivausrumpua läpi ja alkoi näyttää hieman epäuskoiselta, tarkasti sivupöydällä olevan pyykkikasan ja pyöritteli päätään. Siinä kohtaa sitten kysäisin että ootko hukannut pyykkis? Vähän huvittuneena kaveri vastas että kyllä hän ne johonkin tänne jätti... Ja siinä samalla hän huomasi ne mun koneesta nostamat pyykit pesualtaassa! Siinä kohtaa mulle tuli pakottava tarve sepustaa että kun mä laitoin rahat ja sit pyykit oli toisessa koneessa ja sit niinku oli pakko ja... Kaveri tuumas vaan että ei hän tarvi kun pyyhkeen kun on menossa suihkuun ja oho, se on vielä märkä muttei se haittaa. Pääsin siis helpolla. Kävin tänään myös ekaa kertaa tekemässä keittiössä aamupalaa, munia ja pekonia ja paahtoleipää mansikkahillolla. Tää sama kaveri oli siä yhtäaikaa ja sai kunnian avata mun hillopurkin kun se taisteli vastaan.

Kävin tänään myös keskustassa ja Targetilla. Ja ostin housut, kokoa 20!!! Jessus! Aussien koot on jotain ihan muuta kun Suomen! En muista VUOTTA, jolloin mulle olis menny koon 46 housut! Tai 44 koon paita.... Tuntu melko mageelta katsella sieltä tavisten vaatteiden joukosta paitoja. Aiemmin oon käynyt kaupungissa niin että oon kävellyt vajaan 2km CAT pysäkille ja samaan tapaan sujui menomatka tänään, mutta takaisin kävelin koko matkan. Ihan kaikessa rauhassa, katselin maisemia ja päädyin katsomaan säkkituolissa istuen piirrettyjä jättimäiseltä näytöltä puistossa. Ei mitään käsitystä mikä juttu se oli mutta siä jaettiin ilmapalloja lapsille, muttei kuitenkaan missään ollut minkään firman mitään markkinointihässäköitä.

 

Kämpille kävellessä yhdestä tutusta puistosta kuului koiran haukkua, sellaista leikkimishaukkua. Puistossa oli sekalainen sakki koiria, kaikki vapaana ja suurin osa ulkoiluttajista oli piknikillä. Koiria oli tosiaan kaiken näköisiä ja kokoisia. Kelpieitä, dobermanni, pari mäyräkoiracoctailia, amstaffisekoitus, jättimäinen villakoira, bc-johdannainen cairnin tyyppisiä pikkukoiria, beagle, jne. Tyytyväisenä istuin puiston penkillä ja vaan katselin onnellisia koiria. Ei mitään rähinöitä vaan koirat puhu koiraa keskenään. Edes pallojen heittely ei saanut kähinöitä aikaan, ei vaikka kelpiet ja bc-johdannainen oli melkoisen kiihkeitä kavereita. Siinä penkillä istuskellessa tihersin pienen itkun kun tuli omia ikävä...

Eilen olin Allisonin kanssa paikallisen Collie ja Sheltti yhdistyksen näyttelyssä. Täällä on tavallisesti tähän aikaan vuodesta jo päivisin tuskasen kuuma, niinpä täällä näyttelyt on tähän aikaan vuodesta iltaisin. Näyttely alkoi klo 6 pm. Yhdessä kehässä yksi tuomari arvosteli sheltit, partacolliet, bordercolliet, pitkäkarvaiset ja nahkat. Kirjoitan siitä jossain kohtaa Colliesanomiin Suomeen jutun, harmittavasti vaan kuvat on onnettomia kun täällä todellakin on iltaisin PIMEÄ. Tässä kuitenkin vähän teillekin:

Luvassa olisi myös pari uutta rahakuvaa:

kuningatar Elizabeth II 1968

kuningatar Elizabeth II 2011

Kuningatar Elizabeth II 2011, 2001 ja 1968

Royal Wedding juhlaraha

tavallinen 20c

tältä meillä näyttää ikkunasta kun sataa

Kuvathan saa kaikki katottua mukavasti läpi ja isompana kun niitä klikkaa...