ROADTRIP 2: Kiama - Sydney

PE 20.4. Kiama - Sydney

Aamun ohjelmaan kuului noilla monilaukkuisilla laukkujen järjestäminen niin ettei sinne hostelliin tarvi raahata kaikkia nyssyköitä vaan että voisi haaveilla pärjäävänsä yhdellä. Täähän ei nyt koskenut mua koska a) mulla on vain rinkka ja käsilaukku, yövaatteet ja pesuvehkeet on erikseen toisessa nyssäkässä mutta ne on siinä vain koska se on kätevintä - ei koska ne ei mahdu muualle, b) saan asustaa Leenan luona (mikä oli melkoinen lottovoitto!!) - ei tarvi olla huolissaan tavaroiden katoamisesta ja c) Miss Holden jää mun kanssa samoille seuduille. Mä oon muutenkin useampaan kertaan matkan aikana hämmästellyt tavarapaljoutta mitä nio tytskät raahaa mukanaan ja tästä on puhuttukin, mä en tulostellut/kopioinut mitään varmuuden vuoksi lippusia ja lappusia. Lentoliput, hostellin varaus, viisumi ja matkavakuutus oli yhteensä ehkä 6 normi A4-paperia. Kaikki loput on koneella skannattuina tai vielä parempi sähköpostissa. Mä en oo ostanut pahemmin matkamuistoja mitä täytyy raahata rinkassa, onhan niitä mutta lähinnä käyttötavaraa ja se yks nelijalkanen karvanen ei tod. kulje mun mukana maailman äärissä roadtripillä. Muutamia juttuja oon ostanut matkan varrelta tutuille ja tuupannut postiin, pieniä juttuja jotka ei oo ollu kalliita eikä niiden postitus oo kallista. Kortteja oon koittanut tuupata kaikille jotka mieleen on tullut sellaisina jotka kortista ilahtuisivat ja joille on osoite löytynyt. Rajallisista matkavaroistani en aio pahemmin sijoittaa tuliaisiin, ehkä jotain mutta pääasiallisesti saatte tyytyä saamaan mut takas kotiin ja kuunteleen juttuja ja katteleen kuvia! Samoin en Suomesta tuonut mukanani sitä tätä ja tota muistoiksi Suomesta ja siellä olevista, ne muistot on ja pysyy ilman mitään tavaroitakin.

Minnamurra

Anyway... Saatiin sadepäivän jälkeen kaunista säätä ja lähdettiin uusiksi Kiamaan tutustumaan parista esitteestä löytyneeseen kohteeseen. Mulla oli edelleen huono olo, ei onneksi niin huono kuin illalla, mutta riittävän niin että Sarah ajoi ja mä nökötin takajakkaralla. Matkalla katsomaan merestä törröttäviä kiviä nimeltä Cathedral Rocks löydettiin itsemme autiolta surffirannalta nimeltä Boneyard. Aallot ei ehkä olleet sitten surffaamiseen riittäviä kun ranta oli yhtä koiran ulkoiluttajaa lukuun ottamatta tyhjä. Cathedral Rocksien löytyessä mä jäin autoon ja tytöt kävi köpöttelemässä rannalla keskenään, ei olleet kovin kummoiset kivet eikä niitä edes näkynyt kunnolla. Lähdettiin Kiamasta eteenpäin seuraillen Grand Pacific Drive-kylttejä (Grand Pacific Drive kartta) maisemareittiä pitkin kohti Sydneyta. Grand Pacific Drive kulkee rannikkoa pitkin läpi kaikenlaisten pikkukylien ja vähän isompien kylien pyörähtäen nähtävyyksien tai kiinnostavien kohteiden läpi. Meillä ei oikein tuntunut olevan fiilistä tähän, harmi. Tiiä sitten olisko pätkä ollut parempi paremmissa fiiliksissä vai oliko se oikeasti melko lattea turistireitti.Sarah ajoi Minnamurraan saakka jossa syötiin lounasta. Italialaisten kanssa matkatessa voitte arvata mitä syötiin, pastaa. Mutta en mä valita, en edes vaikka molemmat tytöt käyttää huomattavasti reilummin suolaa kun minä eikä mustapippuria lukuunottamatta mitään mausteita sen suolan kaverina. Kun mun ei tartte kokata niin hyvä. Lounaan jälkeen olo oli sen verran parempi että uskaltauduin rattiin. Matkalla pysähdyttiin ihastelemaan rantakallioon louhittua uima-allasta (Scarborough Rockpool) ja sen laidalla myrskyävää merta, kallioihin hakkaavia aaltoja seuratessa aika kuluu kuin siivillä! Viimeinen pätkä kohti Leenan residenssiä Carltonissa ajettiin Royal National Parkin läpi sademetsän suojissa kiemurrellen ylös alas kukkuloita (tiiä sitten miten näiden hillsit ja mountainit kuuluis kääntää, kukkuloita mitä kukkuloita). Mä olin suurimman osan ajasta siellä National Parkissa ainoa hereillä joten matkaseuralle ei siltä pätkältä paljon muistoja jäänyt... Meillä on kovin usein näin että mun ajaessa varsinkin Laura nukahtaa hyvin pian ja Sarah torkkuu silloin tällöin.

Port Kemble

Minnamurra

Port Kemble

 Scarborough Rockpool

Leenan paikka löytyi helposti puhelimen navigaattoria käyttäen ja päästiin kuokkimaan 8-vuotiaan Ronjan synttäreille. Kakku ja kahvi oli hyvää! Istuskeltiin hetki jutustelemassa ja seuraamassa touhuja kunnes kävin heittämässä tytöt asemalle kaikki 300m. Ne ei vaan halunneet raahata laukkuja eikä se nyt iso vaiva oo käydä ajeleen mutta hassulta se tuntui. Vähän niin kuin suomen puhuminen pitkästä aikaa...

Thö Plän

Jonkinlainen matkasuunnitelma täytyy taas julkaista ihan vain jotta saan tuudittautua turvallisuuden tunteeseen kun voidaan ainakin osoittaa mistä päin maata voi alkaa naaraamaan... Voi myös olla että tarve johtuu vain kotoa saadusta opista, terveisiä äippälle! Kamat on aikalailla pakattu, kameran patterit latauksessa ja pyykit pesty. Säätiedotuksia hieman selailtu, näyttäisi että loppuviikon on vajaa +20 niillä aluein jossa kuljetaan. Tuuli on kuitenkin kaikella todennäköisyydellä kylmä... Todellakin, jos on joskus ajatuksena lähteä Australiaan reissulle syksy/talviaikaan niin ehdottomasti kannattaa pakata myös niitä lämpimiä vaatteita! Mulla lähteissä oli tasan kahdet pitkä punttiset housut, villasukat ja collegetakki mitä voidaan laskea siihen lämpimämpää osastoon. Varustelu ei oo kasvanut kuin yksillä farkuilla ja collegehupparilla, villatakkia kaipaan melko usein joten jos reissussa joudun öisin palelemaan niin se on pakko hankkia.

Tällä kertaa etapit on suunnilleen sinnepäin. Muutama sata kilsaa päivässä ja rennosti olisi tavoite. Keskiviikko aamuna (noin 10h päästä) starttaan Janen & Andrew'n luota ja suuntaan Lauran luo Melbourneen, Reservoir on kaupunginosa. Sieltä sitten Brighton Beachin kautta rannikkoa pitkin yöksi Wilsons Promontoryyn. Tiivistetysti suuntaa antava matkasuunnitelma Sydneyyn saakka:
Day 1 KE: Melbourne - Brighton Beach - Wilsons Promontory
Day 2 TO: Wilsons Promontory - Ninety Mile Beach - Lakes Entrance
Day 3 PE: Lakes Entrance - Croajingalong National Park - Mallacoota
Day 4 LA: Mallacoota - Mimosa Rocks NP - Batehaven - Canberra
Day 5 SU: Canberra - Jervis Bay
Day 6 MA: Jervis Bay - Kiama (- Sydney)
Optio on että Canberrassa oltaisiin koko sunnuntai ja jatkettaisiin vasta maanantaina matkaa sieltä tai että saavuttaisiin Canberraan vasta sunnuntaina. Sydneysta eteenpäin ei oo mitään suunnitelmaa edelleenkään olemassa...

Viisi yötä

Laskin ihan itse. Sitten olisi lähtö. Edelleen vähän sekavat fiilikset. Nyt odotan kyllä kovasti että pääsen taas matkaamaan ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Sydneyssa on pari lassieihmistä ja suomalaisen lassieihmisen tytär ainakin listalla, jälkimmäisen luota jopa tarjottiin yösija! Iso kiitos Anulle ja Leenalle! Jotain pitäisi saada aikaiseksi lähdön suhteen, kuten vaikka vähän pakata kamoja... Huoh. Kaikki rojut on tottakai levitelty pitkin poikin kun niiden ei oo tarvinut vaihtaa osoitetta hetkeen. Osan kamoista mitä en reissussa tarvi jätän tänne. Ei kiinnostaisi yhtään käydä läpi mitä kannattaa raahata mukana ja mitä jättää, mutta tehtävä se on. Koska tuntuu että osa musta on jo lähdössä kotiin niin on tullut mietittyä myös sitä viimeistä pakkausta. Vaikka jonkin verran on tavaraa, onneksi lähinnä vaatteita, tullut kerättyä niin paljon on sellaista mitä en todellakaan aio raahata takaisin kotiin. Niinpä uskon että rinkka ei tuu painaan paljon enempää kun lähteissä! Katotaan sitten toukokuun lopun päivityksissä niin tuskailen kun tavarat ei mahdu mihinkään ja painorajat paukkuu.

Rahat alkaa oleen tiukassa koska olen ollut saamaton laiskimus enkä oo etsinyt mitään oikeaa työtä. Tiukalla budjetilla tulee elettyä loppu aika. Tulevalla roadtripillä kilometrejä tulee kertyyn about 3000 pelkällä paikasta toiseen ajamalla ilman ylimääräistä ajelua, todellisuudessa siis enemmän. Miss Holden kuluttaa noin 11L/100km eli litroja kuluu 330L mikä tekee rahassa noin 500$. Meitä on kolme jakamassa kuluja niin per nokka siitä tulee vajaa 170$ mikä ei kuulosta niin pahalta. Huomauttakaa toki jos mun matemaattiset kyvyt pettää! Ei hämmästyttäisi ollenkaan koska en osannut tänään koiria ruokkiessa laskea neljäänkymmeneenkahteen ja eilen samaan lukuun tähdätessä sain kymmenen ylimääräistä. Reissukuluihin tulee myös majoituskuluja. Leirintäalueet on noin 20-30$ kolmelta, auton paikka sisältää yleensä kaksi ja kolmannesta joutuu maksaan vähän extraa. Kaupungissa joudutaan kaikella todennäköisyydellä majoittumaan hostelliin mikä on dormissa luultavasti 150-200$/viikko. Jos hyvien ja edukkaiden kulkuyhteyksien päästä kaupungeista löytyisi leirintäalue johon olisi turvallista jättää Miss Holden päivisin niin leirintäalueella päästäisiin varmaan halvemmalla. Majoituskuluihiin voidaan budjetoida yhteisiin menoihin 14x20$=280$ ->93$/tyyppi,  hostellinsa maksaa jokainen itse. Ruokakulut jaetaan myös kun ollaan tien päällä, veikkaisin että 30$/päivä ruokkii kolme ihmistä kun oikeesti kokkaillaan. Oletuksena 14 päivää tien päällä siitä tulee 140$/tyyppi. Yhteensä henkeä kohden budjetoitava on vähintään 403$ pelkästään yhteisiin kuluihin. Mulle sitten vielä tulee ylimääräiset 1720km (190$+ruuat yms) mikäli en saa autoa myydyksi Brisbanen seutuvilla vaan joudun sen ajaan tänne. Toivottavasti saan sen kaupaksi ja voin vaan ottaa lennon. Ei sillä että lentäminen olisi olennaisesti halvempaa, mutta yksin matkaten huomattavasti mukavampaa ja helpompaa.

Vähän niin kun ehkä jopa saattais ahdistaa tai...

...voisko se olla koti-ikävää?

Viimeisen viikon tuntuu että oon vaan ollut. Ajatukset on jo ollut Suomessa ja keväässä. Pikkasen päälle viikon päästä oon taas tien päällä, mutta jotenkin se ei nyt jaksa innostaa... Tai joo, innostaa ja kiinnostaa, mutta se ei vaan nyt tunnu ... siltä miltä pitäis? Kotona eli Suomessa asiat on hyvin, ei suurempia murheita. Yksi ell lasku lisää ja toinen varmaan tulossa, mutta se on niin pientä kun ei mitään pahempaa ole. Ehkä ajatuksien harhaileminen Suomessa johtuu tulevista asumisjärjestelyistä joihin tulee muutoksia kun pääsen kotiin. Musta tulee asuntovelallinen kun äiti päätti muuttaa pois ja mä ihan mielelläni lunastan siltä sen talon. Talo on ollut äidin vuodesta 1995, vaikka jo 1999 muutinkin pääasiallisesti pois sieltä on se kuitenkin ollut yksi elämän tukikohta reilun 15 vuotta. Koirien kannalta ei mikään paratiisi kun omakotialueella ollaan ja päätien varressa, mutta mukavampi varmasti kuin rivari- tai kerrostalokaksio. Erinomainen järjestely mielestäni joka suhteessa. Realiteetit on kuitenkin tiedossa, kesä menee iloisesti ja huolettomasti, talven lumityöt, jäätyvät putket ja lämmityskulut vähän mietityttää. Onpa ainakin pehmeä lasku omakotiasujan kuluihin kun saa alottaa kesästä... Olikohan äitin tammikuun sähkölasku ollut 280€ yksin asuen eikä patterit huuda punaisena notta koko talo olisi mukavan lämmin +22. Laina oottelee valmiina pankissa että tuun Suomeen ja päästään tekeen kaupat ja mieli on hyvä. Sekalaiset nuuppo fiilikset voi osaltaan johtua myös kotimatkan alustavasta suunnittelusta. Tällä hetkellä voitolla on 29.5. tiistai ja Finnair yhden pysähdyksen taktiikalla (Singapore) ja vain 22h matka-ajalla. Tai se voi yhtä hyvin varmaan olla Qantas, koska Qantas lentää Melbourne-Singapore ja Finnair Singapore-Hki. Superhienoa olis jos vois ottaa suoraan lennon Tampereelle eikä tarvisi mennä Helsinkiin. Kuka haluaa tulla hakeen mut kentältä arki-iltana??? Musta olis tosi kiva jos sitten saman viikon perjantaina tai lauantaina sais tuvan täyteen tuttuja (vink vink!! te jotka tämän itseenne koette kohdistuvan!). Olettaen että jetlag ei oo hirmuinen ja oon saanut haettua Kekkun kotiin ja vaihdettua kuulumiset Susannan kanssa. Sunnuntaina olis lassieiden erikoisnäyttely Lappeenrannassa (Ja ei, en ole tehnyt minkäänlaista tuttavuutta nahkojen aussi-tuomariin. Ulkonäöltä tiedän mutta siihen se jää.) minne kutkuttaisi lähteä. Matka vain on pitkä ja auto asiat hieman epävarmat. Haluisin kuitenkin...

Roadtrip osa 2 starttaa pääsiäisen jälkeen keskiviikkona. Joukossa on mun ja Lauran lisäksi saksalainen Sarah jota en oo tavannut, mutta jos Laura sanoo että hyvä tyyppi niin eiköhän se sitten ole hyvä tyyppi. Laurasta puheen ollen. Laura oli täällä viikko sitten. Käytiin pennelin kanssa hakemassa se junalta Castlemainesta maanantaina päivällä ja vietiin takas junalle tiistaina. Siihen väliin mahtui paljon jutustelua ja visiitti Maryboroughiin (syötiin kahvilassa Toblerone juustokakkua!!!) ja takaisin "kotiin" Maldonin Mt. Tarragowerin kautta. Jane ja Andrew jo joskus aiemmin sanoi että jos Laura haluaa tulla niin se sopii heille erinomaisen hyvin ja meillä olikin mukava ilta yhdessä turistessa. Laura pelkää vähän koiria mutta selviytyi todella urheasti. Tarkistettiin myös miss Holdenin matkavarustus ja todettiin ettei meiltä puutu kun yksi tyyny. Mä pesin joku aika sitten kaikki petivermeet autosta ja yksi tyynyistä (oli 3kpl) ei selvinnyt pesukoneesta.

Pääsiäisestä puheenollen Bendigossa on iso pääsiäistapahtuma läpi koko pääsiäisen. Jane ja Andrew suositteli meneen katsomaan. Tarjolla olisi ainakin hirmuisen suuri kiinalainen lohikäärme, ei toki oikea vaan sellainen missä on monen monta ukkelia sisällä, ja Easter Egg Huntingia ja greyhound racingia paraatin (vai paraadin...) ja yleisen karnevaalitunnelman lisäksi. Vaihtoehtoista ohjelmaa tarjoaa kuulemma Highland Club Maryboroughissa. Miehiä hameissa ja säkkipillejä. Ehkä ne kuitenkin mieluummin nään ne Skotlannissa... Pääsiäinen on myös lähes joulun/uuden vuoden aikaa vastaava koirahoitolassa. Täyteen buukattu ja se tarkoittaa että tontilta löytyy paljon koiria. Oisko luku ollut noin 70 mitä on odotettavissa? Tarkoittaa kuitenkin että hommaa riittää.

Siinä missä Suomessa mennään kohti kesää ja eletään kevättä ollaan täällä suuntaamassa talveen ja eletään syksyä. Hämmästyttävää miten paljon syksy tuntuu täällä syksyltä. Ilma on viilentynyt siitä huolimatta että mukavia aurinkoisiakin päiviä on saatu. Yöt on kuitenkin olleet lähes järjestään kylmiä. Nyt kun kelloja vielä siirreltiin (as far as I know aikaero olis nyt 7h kun oli ennen 9h) tulee pimeä aikaisemmin ja aamut on valoisampia. Ainakin toistaiseksi. Villasukat on ihan ehdoton varuste! Niille on ollut paljon käyttöä ihan joka suunnalla missä täällä olen toistaiseksi ollut. Saa nähdä miten käy kun rannikkoa lähdetään ylös. Laura oli hieman huolissaan miten mahdetaan selvitä reissussa yöt kun on ollut niin kylmää...

Josko oikeasti

Vähitellen olis todellakin tarkoitus jatkaa matkaa. On vaan niin helppoa olla että tuntuu vaikealta lähteä, vaikka sitten taas hieman jo henkisiä paineita on kerätä kimpsut ja kampsut. Henkiset paineet on ihan mun omia. Jane ja Andrew on hyvin selkeäsanaisesti kertoneet että oo ihan niin kauan kun tahdot ja tuu takas kun siltä tuntuu. Mua hieman ahdistaa että oon kohta ollut täällä 3kk, KOLME KUUKAUTTA. Ja aika Australiassa on kuitenkin rajallista, ihan kohta on jo kotiin lähdön aika... Rahaakaan ei oo liikaa. Täällä tulvii tai ei täällä täällä mutta lähikylissä sekä parhailla viljelysalueilla Victorian ja New South Walesin rajaseudulla. Se tarkoittaa että hedelmänpoimintaduunia ei pahemmin oo tarjolla, mikä taas tarkottaa että muihin duuneihin on triplaten hakijoita.

 bussi Perthissä ja Beatty Lodgen porukkaa matkalla Mustangiin

 

 maitohylly ja juustohylly

 Fremantlen juna-asema ja Perthin bussiasema

Beatty Lodge, italialaisia ja ranskalaisia

 Tehokasta pistorasian hyväksikäyttöä, samasta adapterista läppäri ja kameran patterit plus puhelin latauksessa tietokoneen kautta.

 Marion jollain bensiksellä matkan varrella, Laura autossa ennen nukkumaanmenoa

Castlemaine

Melbourne

 Janen & Andrew'n talo ja kotitie

Suunnitelmaa on nyt kuitenkin tehtynä. Viikolla 13 (26.3. lähtien) mä lähden täältä eteenpäin. Gumtreehen postasin juuri tänään ilmoituksen että etsitään 1-2 matkakaveria Sydneyyn ja mahdollisesti siitä jopa eteenpäin. Kuvat on puhelimesta ajatuksella been there done that.

Niin ja pennut kasvaa edelleen kovasti: kuvia FBssa

Dan To Mel, vaiko sittenkin Ben To Mel... Vai joku ihan muu?

Tyrkkäsin joskus viime viikolla ilmoituksen Gumtreehen (http://perth.gumtree.com.au) että vapaa jakkara autossa matkalla Perthistä Melbourneen kahden tytön seurassa. Joo, tytöttelin meitä vaikkei tässä enää ehkä niin tyttöjä ollakaan... Vastauksia tuli jokusia heti samana päivänä, mutta mun motivaatio alkaa lukeen niitä oikeesti ja vastaan ja tapaan ihmisiä oli hyvinkin nolla. Niinpä oon sitten vasta tällä viikolla aktivoitunut asian suhteen. Parempi myöhään kun ei milloinkaan. Ja ehkä parasta oli että mua ei napannut niistä mun ilmoitukseen vastanneista kukaan... Mä sitten vaan selailin gumtreen ilmoituksia ja lähetin parille tyypille tekstarin. Täällä on hyvin normaalia asioida tekstareilla, jopa pankin setä kun tein vakuutusta autoon eikä mulla ollut rekkaria sano että lähetä se hälle tekstarilla. Se on mun mielestä jo aikas hyvää palvelua! Mutta tosiaan, sain sitten tekstaria takasin ja sovin treffit eilen puolenpäivän aikaan Northbridgeen. Itse asiassa siihen puistoon missä on jätti screeni ja istuskellaan säkkituoleissa kattomassa, jossain aiemmassa postauksessa on kuva sieltä. Tapaamiskohde oli 28v kanadalainen nimeltä Dan. Laura tuli joukkoon ja Dan osoittautu tosi rennoksi tyypiksi, joka on ammatiltaan mekaanikko (hyvää suomea olisi varmaan ajoneuvoasentaja) eli ehkä niin kun maailman paras vaihtoehto matkaseuraksi kahdelle auto-ummikolle jotka lähtee vanhalla OOPPELILLA ajaan läpi aavikon!!! Pieni takaisku oli että Dan ei ollut varma lähdöstään koska haluaisi löytää täältä farmiduunia että saisi päivät kasaan 2. vuoden viisumiin. Tällä hetkellä tilanne on se että Dan laittoi tänään viestiä että odottaa tietoa yhdestä duunista ja pystyy vasta huomenna eli perjantaina varmistaan että lähteekö joukkoon vai ei. Voin kertoa näin peruspessimistinä että oon noin 110% varma että se saa duunia eikä tuu mukaan. Mä niiiiiiin tahtoisin tommosen autoista ymmärtävän ihmisen mukaan... Olis pikkasen turvallinen olo kun tietäis että joukossa on tyyppi joka tietää mitä tehdä jos auton kanssa menee jotain vikaan. Tässä kohtaa myös tiedotan kaikille yhteisesti että sitten kun ollaan tien päällä niin ei tosiaan edes puhelin välttämättä toimi. Tai oikeammin suurimmalta osaa matkasta puhelin ei toimi. Ei oo kenttää. Niin että jos se ropponen leviää sinne maailman pisimmälle maantiesuoralle niin siellähän sitä sitten kykitään odottamassa pelastajaa.

Danin kanssa puheltiin paljon kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Dan on ollut Ausseissa nyt noin 7kk ja reissannut lähes kaikkialla muualla paitsi itärannikon suurkaupungit, eteläisen WA:n ja Nullaborin. Tehnyt 3kk duunia Darwinissa korjaamassa campervaneja. Se on kotoisin jostain pikkukylästä Kanadasta ja muuttanut töiden perässä Vancouveriin, ne työt oli muuten Volvo-korjaamolla. Eikä kuulemma ikinä ostaisi Volvoa eikä Fordia ja jotain kolmatta mikä on samalle alustalle tehty... Mitsubishi on sen mielestä pop. Dan oli myös jossain kohtaa käynyt kattomassa V8 Supercars-sarjan yhden kisan ja se on jotain sellasta mitä mäkin tahtoisin.

Koska Dan on epävarma vaihtoehto niin oon käynyt tapaamassa myös kaksi muuta tyyppiä. Eilen illalla tapasin sellasen taiwanilaisen tytön Leedervillessä yhdessä kahvilassa, jossa ostin elämäni ekan kerran liian makeeta kakkua! Jep. Mä jouduin jättään siitä melki puolet ja mua harmitti ISOSTI. Se oli Chocolate Marshmallow Cake eli suklaata ja vaahtokarkkeja. Siinä oli päällä vaahtokarkkeja jotka oli paahdettu silleen vähän rapeaksi päältä, vaahtokarkkien alla ohut kerros tummaa suklaata ja sitten paksu kerros juustokakun tyyppistä massaa jossa oli ihan selkeästi vaahtokarkkeja. Sitten oli jotain toista vastaavaa mikä maistu vaahtokarkeilta ja suklaalta ja pohja oli varmaan jotain tummaa toffeeta ja sen päällä kerros suklaata. Oli hyvää mutta mä en vaan pystynyt siihen... En niin millään. Harmitti isosti. Mutta siis se "tyttö", lainausmerkeissä koska se on jo 31v. En mä tiä mitä mä odotin, en mä tiä miksi mä sen halusin tavata koska mä mieluummin ottaisin meidän kaveriksi miehen. Ihan jo puhtaasti turvallisuuden takia. On huomattavasti turvallisempaa matkustaa keskellä ei mitään ja majoittua tien varsien leirintäalueille kun porukassa on mies. Nooh... Tapasin taiwanilaisen Zoen ja juteltiin tunnin verran niitä näitä. Hän on ollut täällä myös jo reilun puoli vuotta ja tehnyt vaan töitä, nyt olisi sitten reissaamisen vuoro. Zoe nyt on kuitenkin "listalla" jos miestä ei saada.

Toinen tyyppi jonka tapasin on saksalainen Ben (Benjamin). On täällä nyt jo toisen vuoden viisumilla. Reissannut ympäriinsä aika mukavasti, mutta ei vielä tota reittiä. Oli ihan jees, mutta sitten taas ei. Mä luulen että mä en jaksaisi kuunnella sitä kahta viikkoa. Mä luulen että se alkais ärsyttää mua isosti jossain kohtaa. Se oli vähän sellanen ärsyttävän lapsellinen vaikka sitten taas oli olevinaan aikuinen. Sitten taas kuitenkin viihdyin sen seurassa reilun kaksi tuntia. Sillä oli jakaa ihan fiksuja käytännön vinkkejä reissaamisesta sekalaisessa porukassa ja viihdyttäviä juttuja. Mutta mulla ehkä töksähti siinä kohta isoimmin kun se kysy että mitä mä tahdon nähdä reissussa ja vastasin muutaman kaupungin mitä on reitillä että oon kuullut niiden olevan hienoja, se sano että mitä kaupungeissa on näkemistä. Vaikka ihmiset sanoo että se ja se on hieno niin mitä siä oikeasti on näkemistä... Joo ajatus sekin, mutta mulla vaan tökkäs. Mä nyt oon vähän nirppis, mutta kun tökkäs niin tökkäs. Pikku juttuja ja mä luulen että "ongelma" olen mä. Mua ärsyttää ettiä jotain kolmatta, mä en halua käydä arvioimassa ihmisiä että haluanko viettää niiden kanssa tiiviisti reilun kaksi viikkoa aikaa. Mä haluaisin että olis joku tuttu joka vaan hyppäis mukaan. Jälleen kerran mulla on siis asennevamma ja siinähän ei oo mitään uutta. Katotaan miten käy. Jos Dan ei lähde, otetaan varmaan Ben ja jos Ben ei tuu tai jotain, se oli vähän loukkaantuneen olonen kun sanoin että mä oon tavannut pari aiemmin ja päätän näiden välillä ketä otan mukaan, otetaan sitten varmaan se Zoe. Tai sitten jostain nurkan takaa loikkaa joku musta hevonen ja ohittaa ne kaikki...

Huomenna mä haen Allisonin lentokentältä, se vei Jackin Janen luo ja tuo mukanaan Janelta noin puolivuotiaan trikkipojan, joka tulee WA:n kerään valiopisteet ennen kun se lähtee Britteihin. Vielä kun muistaisin kenelle sinne... Allison laitto viestiä että Monty on todella hieno, saas nähdä miltä se musta tuntuu. Muuta ohjelmaa huomiselle on auringonlasku rannalla ja tahdon mä käydä siellä meressä vielä kastautumassakin ennen kun jätän Perthin. Perth on kiva. Tykkään, mutta vaikea vertailla kun ei oo muualla käynyt.

Tiistaina oltiin jälleen baarissa ranskalaisten kanssa. Oli hyvin mielenkiintoista kun Catherine, joka on asunut mun kanssa ainakin kaksi viikkoa, esitteli mut parille ranskalaiselle Minna Australiasta... Korjasin kyllä asian samantien. En mä tiä mitä se ajatteli, mutta ihan tosissaan oli kuvitellu mun olevan aussi. Noin muutoin illat on mennyt pitkälti takapihalla istuskellessa. Yhden drinksun oon ehkä illassa juonut, baarissa tai vaan takapihalla. Ei paha siis ollenkaan. Multa näyttäis nyt tulevan paljon juttua, mutta on pakko lopettaa. Läppäristä loppuu akku enkä saa sitä laturiin kun molemmat (siis kaksi) meidän pistorasiat on käytössä. Joten hyvää yötä Suomi. Mä koitan nukkua huomenna (tänään) vähän pidempään kun tänäaamuna. Heräsin meinaa puoli kuusi. Not nice. Ja edeltävän yön Barry häiriköi neljästä kuuteen välillä todella ärsyttävästi. Lenteli päin lasia ja jäi lasin taakse hakkaan sitä nokalla ja nauro päälle. Se on oikeasti häiriintynyt lintu. Ei oo kaikki inkkarit kanootissa.

odottavan aika käy pitkäksi

WA rekisteriote, mun maksukuitti niitattuna

Siltä nyt tuntuu. Kun ei ole töissä ja suurin innostus kaupungin tutkimiseen on jo ohi, aikaa vaan jää liikaa. Niinpä mä eilisen kulutin uppoutumalla kirjaan... Helposti ajattelee että käääk! hukkaa yhden kokonaisen päivän reissusta lukemiseen!!! Mutta mä oon täällä melko kauan niin ei oo ihan verrannollista parin viikon lomamatkaan, enkä pode huonoa omaa tuntoa. Roadtripia mä odotan ja toisaalta oon vähän kauhuissani... Ihan vain siitä kun ihmiset todellakin muistuttaa joka kerta kun kuulee että minne oon lähdössä ajaan, että JOS auto hajoaa outbackilla... Älä jätä missään tapauksessa autoa, varaa riittävästi juomavettä ja polttoainetta. Niin ja että ymmärrätkö oikeasti kuinka pitkästä matkasta on kyse? No en kai sitten, mutta eiköhän se selviä. Autolla en oo pahemmin ajellut, mutta sen verran kuitenkin että ollaan "tutustuttu". Se tuntuu melkos mukavalta, vakaa ajettava, yllättävän kevyt, muttei missään tapauksessa ketterä.Vauhti on ihan sama ajatko viittäkymppiä vai satasta, eroa ei huomaa kun mittarista. Vaihteet tuntuu pelaavan mukavasti, jarrut toisinaan voi vähän pitää ääntä, mutta siinä se sitten onkin. Ilmastointi toimii, mutta en oo käyttänyt. Pihistelen... Ainoo mikä EI toimi on puhalluksen säätäminen, on ihan sama mihin namiskaa väännät, puhallus tulee jalkoihin ja ilman ilmastointia se puhaltaa kuumaa. Oon sen ajanut pariin parkkiruutuunkin ja ihan mukavasti taipuu, kerran oon peruuttanut sen myös taskuparkkiin parin auton väliin eikä ollut ongelmia. Ajaminen on edelleen yllättävän helppoa väärältä puolen autoa ja väärällä puolen tietä.

Edellisen päivityksen jälkeen on ollut mm. pienen pieni baarikausi, vähän maisemia, rantaelämää ja vaihteeksi myös koiranäyttelyä. Facebookiin oon ladannut muutaman kuvan ja yhden videonkin menneen viikon aikana, katotaan saako niitä tännekin... Baarikierros alkoi italialaisten kanssa tiistaina Hip-E Clubilta, jatkui ranskalaisten kanssa The Mustang Bariin keskiviikkona ja päättyi irkkutyttöjen kanssa biletykseen The Deenissä torstaina. Ja ehkä parasta että rahaa ei kulunut yhtenäkään iltana oikein mitään! Munhan mielestä juomiseen kulutettu raha on usein hukkaan heitettyä... Tiistaista kerroinkin jo viimeksi että tarjolla oli ilmaset hodarit ja drinkki. Keskiviikkona olisi ollut vastaava tarjoilu 5$ hintaan. Torstain paikka oli ihan vaan tanssibiletystä, ei mitään backpacker-tarjoilua, mutta silloin kumosin eniten drinkkejä... Keskiviikon The Mustang Bar oli loistava! Siellä oli aivan mahtava cover-bändi soittamassa, soittivat laidasta laitaan kaikenlaista musiikkia ja olivat loistavia lavalla! 

 

Toivottavasti video toimii, pitäisi mennä FB ladattuun videoon. Ranskalaisten joukkoon eksyin vähintään yhtä vahingossa kun italialaisten, ranskalaiset kämppikset Catherine ja Maryne (tosi vaikea nimi sanoa eikä mitään hajua miten kirjoitetaan) kysy ja mä noin puolen minuutin harkinnan jälkeen heitin yövaatteet vaihtoon... Meitä oli hostellilta siellä varmaan lähemmäs 20 henkee kun päästiin perille! Torstaina istuskelin sekalaisen seurueen kanssa takapihalla, lähinnä irkkuja, mutta vahvistuksena pari brittiä (yksi skotti), saksalaista ja aussi. Vietettiin vähän niin kun sen saksalaisen kämppikseni Chrissien (mä edelleen lapsellisesti kieltäydyn kirjottamasta Tissie) läksiäisiä, sen lähti lento sinne jonnekin jumalan selän taakse pohjoseen perjantaiaamuna. Irkkutytöt Amy ja Christine halus ehdottomasti tanssiin ja mä lähdin mukaan. Mentiin "kunnon" tanssipaikkaan jossa oli kolme erilaista tanssialuetta. Tanssittiin lähemmäs neljä tuntia yhteen menoon! Hämmästelin kyllä kovasti aamulla että miten mun jalat EI oo kipeet... Perästä piti tulla vielä pari tyyppiä, ja oli ne tullutkin, mutta ei koskaan törmätty baarissa... Hostellilla yöllä kyllä nähtiin. Darragh (irkku) oli saanut 200$ sakon kadulla juomisesta, ei ollu sitten sille kovin edullinen ilta... Perjantaina en enää suostunut lähteen mihinkään kun olin sopinut lauantaille Allisonin kanssa koiranäyttelykeikan, mun tarvi olla Oats Streetin asemalla aamulla 7.30am. Niinpä istuin vaan porukan kanssa takapihalla höpisemässä.

Lauantaina oltiin tosiaan Allisonin kanssa jälleen koiranäyttelyssä. Wanneroo Agricultural Show oli kuitenkin enemmän kuin koiranäyttely, siellä oli hevosia; näyttely ja ainakin estekisat, tivoli, undulaatti-näyttely (todellakin...), tsiljoona kojua roinaa, kameliajelua, jne. Laitan Wanneroo Show'sta oman postauksen niin ne joita ei koira/hevos/undulaatti-jutut kiinnosta voi jättää väliin ;) Näyttelyn jälkeen mentiin Allisonin ekan collien (pk) kasvattajan luo ja vietettiin koko ilta katellen kuvia Sylvian koirista sieltä 70-luvulta viimeisiin. Sylvia ei enää kasvata, mutta seuraa mielenkiinnolla pitkäkarvaisia. Juu, nahkat ei oo Sylvian juttu. Oli melkosen mukavaa ajanvietettä!

 Jonkun päivän vietin myös tutkien Fremantlea, mutta unohdin sillä reissulla kameran kämpille joten ei oo kuvia. Ja perjantaipäivän vietin suomalaisseurassa Scarborough Beachilla. Kyllä, minä maata möllötin rannalla ottamassa arskaa melki koko päivän! Enkä palanut, mutta voin kertoa että täällä ruskettuu vaikka käyttää suojakerrointa 30 ja muistaa lisätä sitä pari kertaa päivän aikana. Ei mulla mitään kamalia rusketusrajoja ole (hmpf, näkisitte britti-Jamesin... Käsivarsissa ainakin kolmea sävyä rusketusta ja vitivalkoinen "t-paita" yläkropassa!), mutta väriä on tullut pintaan ja perjantaina rannalla tankinista jäi omat rajansa. Kävin myös ekaa kertaa ever kastautumassa Intian Valtameressä! Uimisesta ei tuolla rannalla voi puhua koska aallot on niin isoja ettei oikeasti voi uida. Oli hieno kokemus miten rantavedestä aallot vei mukanaan syvemmälle, ranta on pitkälle kohtuullisen matalaa, mutta siellä on äkkisyvää koska isot aallot heittelee pohjan hiekkaa. Suomalaisseurue käsitti mut, Niinan ja Ulriikan. Ulriikka on tullut ausseihin syyskuussa ja kiertänyt poikaystävänsä kanssa autolla Sydneystä pohjoiseen ja sisämaata pitkin alas Melbourneen kahdessa kuukaudessa. Mulle heräsi ajatus että josko voisin ajaa ympäri Australian? Ajaisin itärannikkoa pohjoiseen ja siellä pohjoisrannikkoa ja etelärantaa pitkin takaisin Perthiin ja lähtisin täältä takaisin kotiin? Aika pitäisi kuulemma riittää...

Auto!

mun reissumotto tästä lähtien!!

Täällä alkaa ihan oikeasti nyt kesä. Tällä viikolla on lähes joka päivä ollut jo lämmintä sen +30'C! Se on oikeasti paljon! Tänään on ehkä lämpimintä, mittari näytti juuri kaupungilla 34.7'C. Huomiselle on luvattu 36'C... Mutta viikonloppuna ja ens viikon alussa pitäis laskea 25'C tuntumaan.



Auton sain eilen ja kävin sen heti rekisteröimässä. Täällä systeemi on sellanen että omistajanvaihtopaperit ei oo mitenkään yhteydessä auton rekisteripapereihin. Omistajanvaihtopaperit saa postista ja rekisteripaperi on vaan valkonen paperi jossa lukee kuinka pitkään rekisteröinti on voimassa ja mitä se on maksanut. Omistajanvaihtopapereita on kaksi kappaletta, yksi myyjälle ja yksi ostajalle, kummankin pitää oma kappaleensa toimittaa rekisteröintitoimipaikkaan. Australialaiset voi sen tehdä postitse ja saavat sitten laskun omistajanvaihdosta postissa kotiin, mutta ulkomaalaisten täytyy ainakin mun saaman tiedon mukaan käydä paikan päällä hoitamassa rekisteröinti. Itse rekisteröinti ei oo kallista, noin 15$, mutta sen päälle tulee auton hinnasta 3% valtiolle. Toi 3% oli Stamp Fee, tiiä sitten mitä se Suomessa vastaisi. Mun Transfer Fee + Stamp Fee oli yhteensä jonkun 84$.

 herra Holden Beatty Lodgen takapihalla

Rekisteröinti on täällä määräaikainen, vähän samaan tapaan kun meidän vanhan mallin mukaiset verot jotka maksettiin aina kalenteri vuodeksi kerrallaan eivätkä olleet omistajakohtaisia. Täällä rekisteröinti tehdään määräaikaisesti eteenpäin ja se siirtyy auton mukana seuraavalle omistajalle, niinpä parhaita autoja ostaa ja myydä on ne joissa on pisimmälle rekisteröintiä jäljellä. Mun autossa rekisteröinti on voimassa heinäkuun loppuun ja mähän oon silloin jo takasin Suomessa. Osavaltioittain on hieman eroja noissa rekisteröinti asioissa ja se minkä osavaltion kilvissä auto on vaikuttaa myös myyntiin. WA (Länsi-Australia) rekisteröity pitäisi olla helpompi myydä koska täällä ei vaadita Roadworthy-tarkastusta omistajaa vaihdettaessa. Roadworthy on vähän niin kuin meidän katsastus, mutta sain juuri eilen kuulla ettei näillä esimerkiksi ole käytössä jarrudynamoa... Eikä autoa muutoinkaan tutkita kuin pintapuolisesti. Ja Roadworthyn läpäseminen on näitten mielestä tosi hankalaa! Daa! Kaipaisivat vähän vertailukohtaa... Mun ropposelle on tehty Roadworthy noin neljä kuukautta sitten koska se siirrettiin Victorian kilvistä WA:n kilpiin. Toivottavasti se on hyvä peli.

 

Eilen käytiin Niinan kanssa ajelemassa Fremantleen katsomaan auringolaskua rannalle. Se oli kaunis! Kuvat on siis Fremantlen oisko ollut South Beachilta? Oli todella uskomatonta kuinka nopeasti aurinko todella laski kun se laski. Siitä kun koko aurinko näkyi siihen että se oli "pudonnut" meren taakse ei mennyt kuin maksimissaan kaksi minuuttia! Järjetöntä! Korostan vielä että se oli KAUNIS!

Hostellin varausta on nyt myös jatkettu 2.12. saakka. Hylkäsin ajatuksen pohjoseen lähdöstä ihan siitä syystä että aikaa ja rahaa on liian vähän ja matkaa liikaa. Sen sijaan roadtrip mitä varten auto on hankittu on erittäin voimissaan, mulla on jopa jo yksi matkatoveri! Italialainen Laura lähtee mun mukaan. Koitetaan saada porukkaan vielä ainakin yksi, mahdollisesti kaksi, niin kulut vielä vähän pienenee.

Kävin eilen myös ensimmäistä kertaa baarissa täällä! Laura kysyi kun olin juuri tullut takaisin hostellille Fremantlesta että haluatko lähteä Hipe Clubille backpacker-iltaan? Lähtöön oli aikaa 20min ja ehdin loistavasti käydä suihkussa ja heittää vähän fiksummat kuteet ylle. Backpacker illoissa on yleensä jotain vähän extraa ja Hipe Clubilla ne jako packereille liput joilla sai ilmasen hodarin ja drinkin. Meitä oli hostellilta seitsemän hengen porukka, mun ja Lauran lisäksi 5 kundia ja mä olin ainoa porukasta joka ei puhunut italiaa! Noista viidestä kundista oli kaksi sveitsiläistä, molemmat sieltä italian kieliseltä alueelta. Oltiin baarissa ihan vain pari tuntia, syötiin hodarit ja juotiin drinksut, tanssahdeltiin hetki ja tultiin pois.

Niina

Maanantai-iltana istuin takapihalla pääasiallisesti irkkuseurueessa ja nautin elämäni ensimmäisen BeezNeez-oluen joka ei ollut edes kovin pahaa. Eikä ollut kovin pahaa myöskään goon eli halpa pöntössä myytävä viini. Goon on tosiaan sellainen yleisnimitys kaikille halvoille pönttöviineille. Porukassa oli pääasiallisesti irkkuja, mutta myös pari "vanhempaa" aussiukkoa, jotka on kaivoksilla duunissa ja asuu täällä vapaat viikkonsa, britti-Brett, geologi (voi luoja! ei saa aloittaa minkäänlaista keskustelua jossa sivutaan mitään maaperään liittyvää tai aiheesta ei päästä eteenpäin! Brett rakastaa kiviä) joka ajaa keltaista Morris Minoria ja britti-James, myös geologi muttei niin intohimoinen. Niin ja saksalainen kämppis Chrissie. Meillä oli mukavaa... Käytiin monia hauskoja keskusteluja ties vaikka mistä aiheista, sen mitä muistan on että jos näet outbackilla taustapeilistä että RoadTrain lähestyy - aja sivuun, tai vaihtoehtoisesti pakene ja lujaa! RoadTrainit on näiden rekkoja, yhdistelmiä, jotka on tosiaan pari kertaan sen mittasia ku Suomessa. Noi kaivoksilla olevat aussiukot puhu että 56m pitkä RoadTrain ei oo harvinainen. Niiden näkemiseltä ei voi välttyä kun lähtee kaupungin ulkopuolelle autolla. Lupaan ottaa kuvia! Irkkutytöt Amy ja Christine meni viä yöllä kattoon Twilightin kahta ekaa osaa kun mä lähdin nukkuun.

By the way... Musta on vallan mukavaa kun näin kuumana ajankohtana hostelilla vilisee joka puolella melko hyvän näkösiä miesvartaloita ilman paitaa! Eilen mulla oli sellainen hölötyspäivä että kun tultiin Hipe Clubilta respan Riccardo joutu mun kälätyksen uhriksi kun tein ohimennen huomaamattani semmosen elämänkerta-kyselyn... Mutta kivasti se jakso osallistua ilman että tuntu yhtään tuskaselta. Pahoittelin sitten kyllä kovasti uteliaisuuttani. Sanotaan nyt vaikka niin että mielenkiintonen tyyppi, vaikka onkin italialainen.