ROADTRIP 2: Coffs Harbour - Ballina

TO 3.5.

Sinänsä blogi on nyt vähän väärässä kun me ei ihan Coffs Harbouriin asti ajeltu yöksi, mutta olkoon.

Aamulla heräsin taas auringonnousun aikaan. Maisemat oli melko muikeat tältä leirintäalueelta kun alue oli ihan joki varressa. Mun matkani suuntautui kuitenkin retkijakkaran ja tietokoneen kanssa vessaan viettään aikaa blogin päivityksen ja netissä surffauksen parissa. Soitinpa siinä aamusella (siis ilta myöhään Suomen aikaa) myös Katrille, joka on niitä harvoja joille voi soitella noin aikaisin aamulla kun se kukkuu kuitenkin hereillä. Katri lupasi myös tulla hakemaan mut Eskon (se nelijalkanen karvanen tuliainen) kentältä. Kotiinlähtö sen kun lähenee... Mä oon melko valmis jo.

Kun palasin autolle yhdeksän jälkeen Laura ja Sarah vielä nukkui. Hissukseen keräilin telttaa kasaan kun tytöt heräs ja lopulta saatiin leiri kasaan kymmeneen mennessä, mutta aamupalan kanssa lähtö viivästyi vielä puolituntia. Caravan parkeissa ja suurimmassa osaa hostelleista on check out klo 10, toiset on siitä tarkempia ja toiset lepsumpia. Toistaseks meillä ei oo ollu mitään ongelmia vaikka ollaan vähän myöhässä lähdetty caravan parkeista. Tavoite on kuitenkin aina se kymmenen kun muutoin menee jo iso osa päivästä hukkaan.

Coffs Harbourin info oli pieni ja henkilökunta oli hieman omituista. Päädyttiin vaan ostaan jätskit ja keräileen muutamat esitteet. Fiilikset ei edelleenkään olleet kovin korkeella uusien paikkojen valloitukseen. Mun osalta voi johtua siitä että olin jo oikeesti ajatuksissa hyvin pitkälti menossa kotiin... Typerää toisaalta, mutta näin se vaan meni. Ajeltiin keskustaan ja mentiin kiertämään ostoskeskusta. Samalta nurkalta löytyi myös markkinat. Pienemmät ja vaatimattomammat kun mitä reissun aiemmat, mutta musta tää aussien torikulttuuri on ihastuttava! Täytyy Suomeen palatessa muistaa käydä useammin torilla! Jos vaan suinkin on lauantaina vapaata... Markkinoiden jälkeen ajeltiin rannalle katsomaan satamaa ja vanhaa puulaituria, mutta tultiin toisiin aatoksiin kun vilkaistiin taivaalle. Ei paistanut arska enää. Päädyttiin ajeleen infosta napatun mainoksen perusteella The Plantation Hotellille 7$ lounaalle. Mä otin fish&chips ja tytöt rump steak. Mä oon edelleenkin niin epäluulonen noitten pihvien suhteen etten kovin herkästi sellasta uskalla tilata ettei jää syömättä... Lauran kanssa otettiin vielä jälkkäriäkin, mulle Pavlova ja Lauralle pecan pie. Oli hyvää! Sillä välin kun istuttiin syömässä oli alkanut sataan kaatamalla. Todettiin että antaa Coffs Harbourin olla tässä ja suunnataan suoraan Ballinaan. Todellakin nyt ei fiilikset oo sitä mitä pitäis roadtripillä olla. Eikä johdu seurasta. Me tullaan erinomaisen mukavasti juttuun keskenämme. Italialais-saksalais-suomalainen joukkue pelaa hyvin yhteen. En tiiä oltaisko me kaikki vähän väsyneitä reissaamiseen.

Yöksi tsekattiin kirjasta rest area 14km ennen Ballinaa ja sinne päästyämme todettiin että paikka on kamala. Aivan tien vieressä ja tie on vilkkaasti liikennöity, rekkoja pyyhälsi ohi vähän väliä ja näiden melua ei voi edes verrata suomalaisiin serkkuihin! Nää pitää ihan törkeetä meteliä! Ei suomalaisista rekoista lähde tommosta mölyä vaikka ne kuinka kiihdyttäis tms. Täällä ei taida olla mitään melurajoituksia myöskään moottoripyörille kun nekin pitää ihan tajutonta meteliä. Muutaman kerran tullut oltua paikalla kun pataljoona harrikoita ajaa ohi ja ihan oikeesti se kuulostaa siltä kun taivas repeis. Ei meillä vaan... Oli Sarah'n vuoro nukkua teltassa ja se ei todellakaan halunnut tossa metelissä. Eikä muutoinkaan vissiin ollut hyvä päivä kun urputti vähän kaikesta, sateesta, teltasta, metelistä, nukkumisesta, yms. Ehdotti että nukuttais kaikki penkeillä. Mulle riitti jupina ja tuumasin ihan siivosti ja rauhallisesti että kuule nukkukaa ihan miten tykkäätte, mutta mä otan tän teltan ja nukun siä. Painuin telttaan klo 7.20pm ja yö oli todella pitkä. Melu haittas jopa mun nukkumista ja se on paljon...

ROADTRIP 2: Port MacQuarie - Coffs Harbour

KE 2.5.

Herättiin ajoissa koska paikka oli tosiaan vähemmän viihtyisä ja kerättiin leiri kasaan niin että oltiin valmiit tien päälle klo 8. Siinä aamusella sain kovasti palautetta miten nukun kovin leveästi ja sikeästi ja pikku pikku flunssan poikasen vaivatessa myös kuorsaan. Ilmankos mulla ei yleensä oo ongelmia ton nukkumisen kanssa...

Port MacQuarieen päästyämme jouduttiin toteamaan että info aukeaa vasta yhdeksältä, joten ajeltiin Town Beachille aamupalalle. Ranta oli lähes autio ja ilma kaunis niin mikäs siinä oli muroja ja eilistä valkosipulipatonkia mutustellessa. Saman rannan nurkalta lähti myös aallonmurtaja jonka isoihin kiviin oli tehty erinäisiä maalauksia. Ilmeisesti se on jokin Port MacQuarien juttu että siellä on jossain kohtaa vuotta kivien maalausiltamat ja aallonmurtajan maalaamattomat kivet saa uuden ilmeen. Löytyipä sieltä yksi kivi Suomen lipun väreissä ja suomalaisten maalaamana! Sen lisäksi useampia muistokiviä ja tarinoita. Ihan katsomisen arvoinen paikka jos tolla nurkkaa palloa osuu.

 

Port MacQuariessa vietettiin pari tuntia infossa netissä surffaten kun kerran tarjolla oli ilmaiseksi niin netti kuin käytettävissä pistorasioita. Varsinkin sähköä oppi arvostaan eikä pitään vaan itsestään selvyytenä näin roadtripillä. Samalla koitettiin myös etsiä kohtuu hintaista yösijaa josta löytyisi suihku. Siinä netissä pyöriessä vihdoin tein päätöksen Suomen lennon suhteen ja ostin lennon kotiin! 828€ köyhdyin China Airlinesin eduksi.

10:30	MEL Melbourne Tullamarine	China Southern	CZ344
	18:10	CAN Guangzhou	9 t 40 min
		Vaihtoaika	5 t 45 min
	23:55	CAN Guangzhou	China Southern	CZ307
(+1)	06:45	AMS Amsterdam Schiphol	12 t 50 min
		Vaihtoaika	2 t 55 min
	09:40	AMS Amsterdam Schiphol	China Southern	CZ7838
	13:05	HEL Helsinki Vantaa	2 t 25 min

Eli lähtö on TIISTAINA 29.5. kello 10.30 Melbournesta, vaihdot Kiinassa ja Hollannissa ja Suomen maaperälle olisin laskeutumassa KESKIVIIKKONA 30.5. kello 13.05. Matka-aika on taas joku yli 33h, mutta eiköhän sen näillä unen lahjoilla kestä.

Port MacQuarien ainoaksi meitä kiinnostavaksi kohteeksi osoittautui Koala Hospital joka nimensä mukaisesti hoitaa vahingoittuneita tai sairaita koaloja (vai koalia... Koaloita?). Kolmelta päästiin oikein opastetulle kierrokselle kuulemaan asukkaiden ja paikan tarinaa. Nää oli myös Sarahn ekat koalat! Mä näin ekani silloin Perthissä Caversham Wildlife Parkissa ja tokat (ekat ja ainoat luonnonvaraiset) Great Ocean Roadilla.

 Koala parkin keikan jälkeen istuttiin autossa ja pohdittiin edelleen majoitusongelmaa johon ei oltu ratkaisua löydetty. Internetistä ja Camps 6-kirjasta ei paljon apua löytynyt. Soiteltiin muutamiin paikkoihin mitä löydettiin lähistöltä tai täältä eteenpäin, mutta kaikki olivat joko turkasen kalliita tai sulkisivat ennen kun ehdittäisiin perille. Oltiin jo lähes luovuttu toivosta kun Laura huomasi yhdessä turistikartassa paikan nimeltä Pelican Park Macksvillen nurkalla, joka osoittautui kohtuu hintaiseksi ja mitä tuli sulkemisaikaan totesivat vaan että kun ennen kymmentä ootte täällä niin hyvä! Luvassa oli lähes kaksi tuntia ajamista pimeässä mutta palkintona häämötti suihku! Ajomatka meni ohi niin että hujahti vaikka matkaseura taas vetelikin sikeitä. Perillä leviteltiin leiri katetun grillialueen nurkalle ja syöksyttiin kokkaamaan kun nälkä kurni erittäin vaativaisena vatsassa. Luksus illallinen koostui tällä kertaa nuudeleista ja salaatista kera tonnikalan.

ROADTRIP 2: Budgewoi - Port Stephens - Port MacQuarie

30.4. Budgewoi - Port Stephens
Vappumaanantai meni vähän puoli huolimattomasti ohi. Aamulla päivitin blogia pyykkituvassa kun jälleen heräsin kukonlaulun aikaan. Oltiin vetämättömiä ja päästiin lähteenkin vasta lähempänä klo 11. Päivä oli kaunis, sitä ei voi syyttää, mutta jotenkin ei vaan nyt napannut. Ajeltiin Budgewoista Newcastleen jossa kokattiin rantamaisemissa lounasta. Muutoin jäikin sitten se pitäjä katselematta. Päivän aikana edettiin reilu 100km niin että oltiin yötä Nelson Bayn / Port Stephensin jälkeen valtatien varressa levähdysalueella. Levähdysalue oli ärsyttävän lähellä tietä niin että tiemelu kuului hyvin alueelle. Tarjolla oli katetut piknik-pöydät ja istuttiin iltaa höpistessä ja korttia pelatessa yömyöhään.

1.5. Port Stephens/Nelson Bay - Port MacQuarie
Yö oli taas ihan tajuttoman kylmä! Minä ja Laura nukuttiin autossa ja hytistiin, Sarahlla oli ollut sama tunnelma teltassa. Oltiin kaikki ajoissa hereillä, noustiin seiskalta, pakattiin ja syötiin aamupalaa niin että päästiin lähteen klo 9. Palattiin jonkin matkaa takaisinpäin Nelson Bayhin ja siellä suoraan infoon. Nelson Bay / Port Stephens on kuuluisa delfiineistään ja Leena kertoi että oli käynyt edullisella delfiiniretkellä Nelson Baysta joten suunnitelma oli päästä näkemään delfiinejä. Infon tädiltä ostettiin paikat Seascapen paattiin hintaan 21$/nuppi. Ei paha ollenkaan! Infon tädiltä saatiin myös vinkit ilmaisesta parkista. Paatin lähtöön oli vielä hetki aikaa joten vietettiin lounaspiknikkiä puistossa parkkipaikan lähellä.

Delfiinireissu oli makea! Tampereen nurkilla asuvana en nähnyt elämäni ensimmäisiä delfiinejä, mutta elämäni ensimmäiset villit delfiinit ja oli ne kauniita. Oltiin onnekkaita ja nähtiin reissulla paljon delfiinejä, kuulemma keskimääräistä enemmän ja uteliaampina, jotka uiskentelivat vähän ympäriinsä paatin lähellä. Kuvat kertoo enemmän kun tuhat sanaa, jälleen kerran tällä reissua toivoin että kunpa olisi ollut järkkäri mukana. Mutta tää on tätä... Valinta on tehty ja päätin etten halua sitä kantaa mukana ja sen hinta on huonompi kamera/kuvat.

Delfiinireissun jälkeen kello huiteli jo neljän nurkilla ja tavoite oli päästä etenemään hieman enemmän kuin sata kilsaa joten otettiin Miss Holden alle ja hurautettiin kolmisen tuntia pohjoisiin. Tiistain kunniaksi päätettiin palkita itsemme Domino'sin pizzalla Port MacQuariessa vaikka yöpaikka olikin parikymmentä kilsaa ennen kaupunkia. Oli pimeää kun päästiin Domino'sille ja oli vielä pimeämpää kun kaikkien kinttupolkujen jälkeen päästiin vihdoin levähdysalueelle ja saatiin leiri kasaan. Jälleen kerran levähdysalue oli vähemmän viihtyisä.

Koti ilman koiraa on vain talo.

TÄTTÄRÄÄ!! TÄÄ OLI MUUTEN TEKSTI NUMERO 100 TÄSSÄ BLOGISSA!!

ROADTRIP 2: Kun Sydney taakse jäi...

29.4. Sydney - Budgewoi

Jostain syystä heräsin kukonlaulun aikaan klo 5. Jokusen tunnin ehdin nettiä kuluttaa ennen kun muut alkoi osoittaan heräämisen merkkejä. Tän päivän ohjelma oli optio siihen tatskaan Bondilla ja matkan jatkuminen pohjoisiin.Houkutus tatskaan oli suuri, mutta loppui siinä kohtaa kun katselin tilin saldoa. Juu ei oo hurraamista joten turha alkaa sijoittaan tatskaan, varsinkin kun en oo 100% varma että haluan ja erityisesti mitä haluan. Tyttöjen herättyä kerroin että skipataan Bondi ja lähdetään ajeleen.

Leena oli meidän edellispäivän aamupalan skippaamisesta sisuuntuneena laittanut kaiken valmiiksi, mikä oli ihanaa! Jo yhtenä aamuna aiemmin sain Leenan luona kaurapuuroa ja voi pojat että oli hyvää! Njam njam njam! Ihan tulee vieläki vesi kielelle... Laura ja Sarah ei ollut koskaan aiemmin syönyt kaurapuuroa, ekalla ruokaostoskeikalla reissun alussa koitin ehdottaa että otettaisko puuroa aamupalaksi mutta mun ehdotukset kaiku kuuroille korville silloin. Nyt molemmat katteli vähän epäillen että jaa oikeesti, mutta reippaasti pistelivät meneen koko lautaselliset. Siinä missä mä syön puuroni puurona, ilman voisilmää, hilloa, maitoa, sokeria, hunajaa, jne, tytöt kokeili kaikkea. Ja lisäsivät rutkasti suolaa... Tota suolan käyttöä on oikeesti varmaan mahdoton ymmärtää ennen kun sen kanssa elää hetken. Ihan kaikkeen lisätään suolaa ja Sarah'n kyseessä ollessa myös pippuria. Kokatessa ei pahemmin käytetä mausteita vaan suolaa ja pippuria, erityisesti sitä suolaa ja reilusti. Kaikkeen tottuu ja näin kun tätä kirjottelen Brisbanessa oon huomannut sortuvani itsekin toisinaan lisään suolaa joihinkin ei matkaseuran kokkaamiin safkoihin. Tähän aamupalaan ja Sydneyyn palatakseni, kiitos Leena kaikesta!

Sydneystä päästiin lähtemään vasta lähempänä puolta päivää. Oltiin saamattomia pakkaajia joilla oli vähän käynnistysvaikeuksia. Kun vihdoin lähdettiin niin sitten vaan köröteltiin, mitä nyt poikettiin jossain Sydneyn laitamilla ostoskeskuksessa ruokakaupassa ja koska Laura oli rakastunut Ikean lihapulliin ja muusiin ja tarjolla oli Ikean ravintola poikettiin siinäkin. Lupasin Lauralle että kun (jos) joskus tulee Suomeen niin mä teen sille oikeita lihapullia ja oikeeta muusia mikä on paaaaaaaaljon parempaa ku Ikean valmismössöt. Meillä oli pyhä tarkoitus päästä ekaksi yöksi Newcastleen, mutta jossain matkan varrella tai sitten se oli aamun lähdössä hukkaantui reilusti aikaa ja jouduttiin toteen ettei ihan niin pitkälle päästä. Camps 6-kirjasta löytyi ilmainen rest area- majoitus Ourimbahista mikä otettiin tavoitteeksi. Sinne päästyä jouduttiin toteen että kirjan julkaisun jälkeen paikalle oli ilmaantunut No Camping -kyltit. Ei siis muuta kun eteenpäin sanoi mummo lumessa. Kirjassa ei löytynyt oikein mitään muuta alueelta joten otettiin netti käyttöön ja sen perusteella suunnistettiin halvimpaan caravanparkkiin. Oli jo pimeää kun kurvattiin leirintäalueen toimiston nurkalle. Paikka oli pimeänä, mutta itse leirintäalue elävän oloinen. Koputettiin oveen joka kertoi olevansa toimiston ovi, vastaukseksi saatiin kuin kummituksen nähnyt mummo kurkkimassa verhon raossa ja huitomassa meitä pois. Okei... Ehkä ne ei tykkää rahasta. Tästä oppineina soitettiin pariin seuraavaan paikkaan vain kuullaksemme että a) täynnä b) törkeän kallis c) menee kiinni ennen kun ehditään sinne. Vihdoin löytyi yksi joka suostui meidät ottamaan vastaan. Budgewoi oli kylän nimi missä tämä Walu Caravan Park sijaitsee ja sinne siis suunnattiin. Onneksi ei matka ollut kovin pitkä.

Kaikilla oli rutkasti pyykkiä ja tarjolla oli pyykkitupa joten suunnattiin sinne pyykkivuoremme kanssa. Samalla saatiin virtaa kaikkiin sähkövempeleisiin ja koska pyykkäys kestää melko kauan katottiin leffaa sillä välin. Pyykkitupa soveltui loistavasti leffateatteriksi. Sinne sai juuri ja juuri sovitettua kolme retkijakkaraa lomittain riviin ja Lauran Macin yhden pesukoneen päälle.

ROADTRIP 2: Bermagui

Ti 17.4. Jumissa Bermaguissa

rikki katki poikki

Aamulla heräiltiin jälleen melko aikaisin, seitsemän nurkilla. Istuskeltiin leirissämme ja mietittiin toimintasuunnitelmaa kun Todd kurvasi kohdalle ja toi avaimen mökkiin. Kiiteltiin vuolaasti mihin Todd naurahti että ehkä te tarvitte vaihteeksi vähän hyvää onnea ja lähti. Onnesta suikeroina odoteltiin kahdeksaan saakka että nähtiin liikettä vastaanotossa ja käytiin selvittämässä että voidaanko saadaanko oikeasti mennä yöksi sinne Toddin mökkiin kun nyt kerran näytti siltä ettei me ainakaan lähdössä oltu. Edellinenkin yö oli vielä maksamatta kun täti respassa edellispäivänä sanoi että hoitakaa se mieluummin aamulla. Tätikin oli meille hirvittävän ystävällinen ja totesi mökkiasiaan vain että no jopas se oli ystävällistä! Mitä tulee edellisyön maksuihin täti otti meiltä 28$+8$ sijasta vain 21$ Toddin mökin extra-henkilöinä. Auto-ongelmaan respasta ei ollut apua kuin vinkki käydä kylällä kysymässä jos Mitre 10-rautakaupassa pystyisivät auttamaan.Autolla päätettiin että koitetaan saada se lukkoon jäänyt osa avaimesta pois ja marssitaan molempien osien kanssa rautakauppaan ja toivotaan parasta. Lauran kynsienhoito-setin työkaluilla hetken työstämisen jälkeen sainkin ihan omin pikku kätösin katkenneen osan ulos lukosta!

Toiveikkaina marssittiin Lauran kanssa Mitre 10:n Sarahin jäädessä vahtimaan tavaroita, autoahan ei saanut lukittua... Toiveikkuus rapisi kyllä nopeasti kun päästiin perille, setä kertoi heti että valitettavasti ei onnistu kun nää Holdenin avaimet pitää koodata siihen autoon ja vaikka he avaimen tekisikin niin se ei toimisi. Lähin Holdenin liike löytyisi Begasta noin 50 kilsan päästä. Kylän ainoalla bussipysäkillä saatiin iloksemme todeta että juu-ei, bussit kulkee vain koulupäivinä ja nyt eletään koulujen loma-aikaa. Toiveikkuudesta ei ollut enää jäljellä mitään. Sopivasti vielä kesken viiden minuutin kävelymatkan takaisin leirintäalueelle repesi taivas ja saatiin vettä niskaan, se todellakin siitä toiveikkuudesta. Pikavauhtia kerättiin välttämättömät kamat autosta ja kannettiin ne mökkiin. Holden Bega antoi soittaessa vaihtoehdoksi vain hinata auto sinne, mutta ystävällisesti kertoi myös mahdollisuudesta mobile locksmithiin eli liikkuvaan lukkoseppään ja antoi jopa numeronkin. Lukkoseppä lupasi että huomenna onnistuisi aamusti. Hinta-arvio oli 270$+GST eli paikallinen alv. Hurraa! Saataisiin avain! Ja voi p**** mikä hinta...Eipä siinä mitään vaihtoehtoja oikein ollut.

Denny, Laura, Sarah & Davide

Laura ja Sarah olivat tavanneet Melbournessa italialaisen Dennyn joka lähti pari päivää meidän jälkeen samalle reissulle. Denny oli muutaman kerran soitellut matkan varrella ja sattui soittamaan myös nyt ja oli Edenissä. Samalla kun käytiin ottamassa Denny ja sen matkatoveri-Davide, myöskin Italiasta, vastaan haettiin loput "arvokkaat" tavarat autosta. Oli lounasaika ja kaikki kovin nälkäisiä niin päätettiin kokata yhdessä. Pojat yrittivät moneen kertaan että eikö he voisi myös yöpyä mökissä, mutta oltiin sovittu jo että ei koska leirintäalueen väki oli niin ystävällistä meille niin ei haluta niitä käyttää hyväksi ja pojathan ei mökistä olisi halunneet maksaa kun ei mekään maksettu. Laura ja Sarah ei myös noin muutoinkaan halunneet niitä mökkiin yöksi, mä taas olisin voinut hyvin jakaa meidän hyvän tuurin kanssa reissaajien iloksi sillä ehdolla että se sopisi respan väelle. Suurempaa dramatiikkaa asiaan ei liittynyt. Lounaaksi syötiin mitäs muuta kun pastaa ja tomaattikastiketta kun italiaisseurueessa oltiin. Vettä satoi koko päivän kaatamalla, edes sen vertaa ei tauko kestänyt että oltaisiin noin 50 metrin päästä päästy kuivina hakemaan teltta terassille kuivumaan. Pojat oli meidän seurana koko päivän ja illalla vielä grillattiin. Puoli kahdelta yöllä potkastiin kundit pihalle ja mentiin nukkumaan.

ROADTRIP 2: Sale - Lakes Entrance

Lauantai 14.4. Sale - Bairnsdale - Lakes Entrance

Yö oli jäätävä! Hytisin aivan kohmeessa puolen yötä ja kirosin kuumaa ja kuivaa Australiaa. Kosteus yhdistettynä kylmään ilmaan on paljon kamalampaa kuin vain kylmä ja sitä Australia meille nyt tarjoilee. Auto ja teltta on joka aamu huurussa sisäpuolelta ja se on KYLMÄÄ. Ei kettu vieköön toista tälläistä yötä! Vaikka päällä oli kahdet pitkät housut, villasukat, pitkähihainen paita, KAKSI collegepaitaa ja molemmat huput päässä ei autossa tahtonut tarjeta. Yö oli aivan liian kylmä nukkua autossa. Sarahilla teltassa oli yö mennyt paremmin vaikka olikin jäässä aamulla. Telttailija saa aina lämmikkeekseen ison "tiikeripeiton" mihin on hyvä kääriytyä yltä ja alta niin siellä on vähän lämpimämpää öisin. Sarah ja Laura oli puhunut jo jonain aiempana aamuna herättyään autosta että tarvitaan toinen tiikeripeitto että autossakin tarkenee. Niinpä siinä aamusella kuluttaessamme aikaa, että kaikki yön aikana kostuneet peitot ja teltta kuivuvat aamuauringossa, etsittiin lähin Kmart/Big W. Bairnsdale oli reitillä seuraava isompi kylä ja onneksi sieltä löytyi jopa Kmart.

Noin klo 11 saatiin leiri kasaan tavaroiden kuivuttua ja lähdettiin tankin kautta kohti Bairnsdalea. Toistaiseksi halvinta Unleaded 91:tä tarjoiltiin Salessa hintaan 1,479$/litra. Täällähän on tarjolla bensiinissä yleensä vaihtoehdot tavis-Unleaded 91, Premium Unleaded 95 ja Unleaded E10. E10 on yleensä muutaman sentin halvempaa kun 91 ja 95 sitten taas vähän kalliimpaa kun toi tavis-bensa. En tiiä vaikka Miss Holden vois käyttää E10, mutta en oo uskaltanut ottaa riskiä. Kerran oon tankannu vahingossa tankin täyteen Premiumia enkä huomannut mitään eroa. Bairnsdalen Kmartissa lähti vähän mopo käsistä ja queen size -peiton lisäksi matkaan tarttui kolmas retkituoli, toinen pressu ja setti kaasupulloja keittimeen, tarpeellista kamaa siis kaikki. Mutta sitten omia rahoja menikin vajaan kolmen kympin edestä, mutta tarpeellista mä ostin! En yhtäkään laukkua enkä kenkiä! Rintsikat ja collegehousut vaan. Ja kasvojen puhdistusliinoja kahdella dollarilla. Ja tosi kivan mustan huivin kahdella dollarilla. Kmartista mentiin Colesille ruokakauppaan ja jouduttiin ostaan ekat jäät kylmälaukkuun. Alimmaiset pullot oli vielä jäässä muttei ne yksinään riittäneet pitään kaikkea kylmänä. Hitsi kun oliskin mahdollista ostaa kylmäkalleja tai edes jäädyttää noi meidän pullot uusiksi! Colesilta ostettiin myös lounaalle kokonainen grillattu kana joka nautittiin voikkareiden täytteenä jokivarren puistossa piknikillä. Naatiskeltiin elämästä ennen kun jatkettiin matkaa.

Noin puoli neljän aikaan saavuttiin Lakes Entranceen ja ajettiin kierros keskustassa ennen kuin osuttiin Tourist Informationille. Miss Holden parkkiin ja nokat kohti infoa. Yksi pienen pieni mutta vain tuli... Lukitsin ovet ja vain kuskin ovi meni lukkoon eikä enää auennut. Väkerrettiin sitä auki vaikka kuinka ja miten, se oli vielä deadlockissa eli niin ettei sitä saanut auki sisäpuoleltakaan. Onni onnettomuudessa toki että muut ovet oli auki. Vaihtoehdot oli taas vähän vähissä koska ilta ja pimeä oli kohta edessä eikä meillä ollut vielä tietoa yösijasta. Luuri jälleen käteen ja linja auki RACV:lle. Eihän edellisestä kerrasta ollut kuin 1,5 vuorokautta. Kohtuu nopsaan RACV:n keltainen lava-auto jälleen kurvasi tapaamaan Miss Holdenia ja tällä kertaa vielä nuoren miehen kuljettamana. Tää nuori oli vain hieman nyrpeä. Eikä se siitä ilosemmaksi muuttunut kun Miss Holden antautui sille noin kahden minuutin väkerryksen jälkeen! Ja meitä HÄVETTI! Isosti. Olo oli niin kun todella todella blondi, ei se paljon auta että sanoo että kyllä me oikeesti yritettiin itte kun auton perkele avaa lukon tyypille max kahden minuutin yrityksen jälkeen! Niin väärin niin väärin... Kello kun oli jo kuitenkin lähempänä viittä niin päädyttiin kirjasta löytyvään levähdysalueeseen vain muutaman kilometrin päähän Lakes Entrancesta yöksi. Aamulla sitten pääsisi tutkimaan Lakes Entrancea sen mitä siellä oli tutkittavaa.

Vähän jänskätti kun yösijaksi valittu levähdysalue ei ollut kovin suojaisa, vaikka sinne ei isolta tieltä suoraan nähnytkään, ja oltiin ainoita paikalla. Siinä kun saatiin leiri kasaan saapui pimeässä toinen auto samalle mestalle ja kun ryystettiin viiniä tuli toinen. Istuttiin tosissaan säkkipimeässä retkijakkaroissamme otsalamput päässä ja juotiin valkkaria muovikupeista, ei ehkä kovin fiiniä mutta siinä kohtaa teki hyvää. Nukkumaan mennessä oli ihana kun pystyi vetäisemään vielä kaikkien vaatekerrosten ja peiton päälle uuden PUNAISEN peiton lämmittämään.

ROADTRIP 2: Seaspray - Sale

13.4. Seaspray – Loch Sport – Ninety Mile Beach – Sale

Laiska aamu vaikka herättiinkin taas ajoissa seiskan nurkilla. Käytiin kurkkimassa rantaa ja pitkähän se oli. Alkoi jostain silmän kantamattomista ja jatkui silmän kantamattomiin tasaisena hiekkarantana. Aamu oli pilvinen joten ei erityisen suuria tunteita herättänyt. Pakkailtiin auto ja naatittiin taas ne aamumurot. Suunnitelma oli ajella Lakes Entranceen saakka rannikkoa pitkin. Miss Holden vain oli eri mieltä asiasta. Pykättiin itsemme valmiiksi autoon, Sarah ratin taa ja ainoa mitä Miss Holden meille sanoi oli naks naks. Ei muuta kun luuri käteen ja puhelua RACV:lle, onni on jäsenyys! Suosittelen ehdottomasti jokaiselle joka oman auton kanssa aikoo Aussilaa kiertää. Setä RACV:lla kyseli kaikki tiedot, tarkasti että oon oikeasti jäsen WA:n puolella ja kertoi että apu on noin tunnin päässä. Kulutettiin aikaa käymällä uusiksi rannalla ja höpisemällä, reilussa tunnissa ei näkynyt ketään paikalla. Toisella puhelulla saatiin viestiksi että vielä 20 minuuttia. Ei niin kun napannut pisaraakaan odottaa vielä lisää, mutta minkäs teit... Aika tarkkaan kahden tunnin päästä ekasta puhelusta keltainen RACV lava-auto kaarsi paikalle kahden hieman jo kypsempään ikään ehtinen herrasmiehen kanssa. Selvisi että Miss Holdenistä oli virta vähissä. Valot kojetaulussa ei asiasta kertoneet mutta lisävirta ratkaisi ongelman. Toinen sedistä myös kertoi että laturi ei pelaa kunnolla kun hihnapyörässä on vikaa. Setä lupasi edullisesti vaihtaa meille hihnapyörän ja suunnattiin Loch Sportiin. Setä sanoi kyllä että hän ei siellä ole vielä tuntiin, muttei uskallettu ottaa riskiä että Miss Holden ei käynnisty jos ajetaan vain lähimpään kylään katselemaan joten ajeltiin suoraan Loch Sportin pikkukylään. Kauniita maisemiahan siellä oli, toisella puolen meri ja toisella järviä.
 

Miss Holden sai uuden hihnapyörän parin tunnin päästä ja köyhdyinkin vain 40$. Setä pyysi 25$ mutta kun mulla ei ollut tasarahaa niin annoin 40$. Setä kaiveli kuvettansa vaihtorahaa etsiessä kun tuumasin sille että eiköhän me olla sujut tolla neljällä kympillä. Setä sanoi vielä että eeeei kun 25$ hän sanoi hinnaksi, mutta perusteltuani että ollaan tosi kiitollisia avusta ja homma on bueno näin suli hieman tuima setä hymyyn tuumatessaan että hän voi ostaa vaikka packin olutta loppurahalla. Miehet... Ei ne paljon tarvi ollakseen onnellisia.

Päivä oli jo pitkällä kellon huidellessa lähempänä puolta kahta. Ajalteltiin että ollaan ansaittu päivä rannalla ja kurvailtiin Loch Sportin Ninety Mile Beachille. Siellä sulassa sovussa keskenään oli lapsiperheitä, kalastajia, uimareita ja me. Arskakin oli tullut pilvien takaa. Elämäni kolmatta kertaa kävin uimassa meressä, tää oli eka kerta tällä puolen Australiaa ja merikin taitaa olla toinen nimeltään. Eikä sitä voi uimiseksi sanoa, lähinnä aalloissa leikkimistä.

Rannalta ajeltiin yöksi seuraavaan isompaan kaupunkiin nimeltä Sale. Camps 6 -kirjan mukaan sieltä löytyisi greyhound-radan vierestä budjettiin sopiva suihkuilla varustettu leirintäalue. Eksymättä löydettiin perille vaikka mr.navigaattori kiukuttelikin koko matkan. Ei se navigointia kiukutellut vaan oli virtaa vailla huolimatta siitä että oli piuhassa koko ajan. Ehkä masiina oli tulossa tiensä päähän. Leirintäalueen toimiston ovella oli masentava viesti, suljettu lauantaihin 14.4. saakka. Paikka oli ainoa missä oli suihku ja oltiin ehdottomasti suihkun tarpeessa! Hieman siinä masentuneena käveltiin ympyrää auton ja toimiston välillä kun meidät bongasi eräs mies jota haastatellessa selvisi että he olivat ostaneet vaimonsa kanssa kyseisen paikan ja heidän liiketoimintansa alkaisi virallisesti vasta huomenna joten he eivät virallisesti saa ottaa vielä vieraita. Hän kuitenkin kävi kysymässä vaimoltaan voitaisiinko me jäädä ja lupa irtosi! 5$ nuppi ei ollut ollenkaan paha!

Paikka ei ollut erityisen luksus, mutta kaikki tarvittava löytyi. Suihkut oli siistit ja lämpimät. Virtaa herui tolpasta, mikä tosin oli hieman koomista... Kynttilän valossa (ja vähän katuvalojenkin) syötiin illalliseksi sandwicheja sähkötolpan juurella ja ladattiin kaikkia sähkövempeleitä.

ROADTRIP 2: Cape Liptrap - Seaspray

112.4. Cape Liptrap – Wilson's Promontory – Seaspray

Ekan yön jälkeen aamu koitti puoli kahdeksan nurkilla. Autossa oli vähän vilposta muttei voi sanoa että kylmä. Peiton alla pärjäsi mukavasti, mutta kaikki ulokkeet mitä pilkisti peiton alta ei pärjännyt ihan niin mukavasti. Rauhassa keräiltiin leiri kasaan ja syötiin ekat aamupalamurot. Leirin pakkailun lomassa käytiin kurkkaamassa rantaa mikä olikin hieman poikkeuksellinen tähän astisista rannoissa Australiassa. Tää ranta oli kivikkoinen ja ne kivet oli hieman haperon tuntuisia. Tarinaa rannasta en tiedä. Kun leiri oli kasassa ajeltiin Wilson's Promontory kansallispuistoon.

Wilson's Promontoryssa oli komeat maisemat. Kumpuilevaa maastoa ja metsää, vuorien (tms) välissä metsikköisiä solia ja kaikka tätä halkoi vain yksi tie. Wilsons Promontoryssa ei ole kuin yksi tie sinne ja takaisin. Tulvat oli hieman kohdelleet kaltoin kansallispuistoa niin että monet tavallisimmista poluista ja teistä oli suljettuja. Päädyttiin tekemään tunnin taaperrus infopiste-leirintäalueelta joen toiselle puolen ja takaisin. Siellä taapertaessa nähtiin hyvin miten joki oli suurimmalta osin kuivunut, tiedä sitten johtuiko laskuvedestä vai mistä mutta vettä oli paikoitellen vain pieni puro ja ihmiset olivat nauttimassa rantaelämästä joessa. Lapsiperheitä oli paljon ja lapsilla näytti olevan hauskaa. Taaperruksen jälkeen lähdettiin vuorostamme tutkimaan Yankalilla Riveriä. Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa... Wilsons Promontoryssa oltiin myös reippaita ja kokattiin lounasta. Tarjolla oli ilmainen BBQ grilli, mutta huolimatta lähes tunnin yrityksestä ei saatu sen avulla vettä kiehumaan joten siirryttiin käyttämään omaa kaasukeitintä.

Wilsons Promontorysta ajeltiin halki maanviljelysalueiden Seasprayn nurkille. Matkalla pysähdyttiin Fosterin kaupungissa kaupassa ja tankilla (36,73L/58$). Ei selvinnyt onko australialainen Fosters olut täältä kotoisin, ainakaan ne ei sitä yhtään mainostanut... Seaspraysta Golden Beachille menevän tien varressa on 20 numeroitua luvallista leirintäaluetta. Näiden leirintäalueiden taika on hiekkadyynin toisella puolen oleva Ninety Mile Beach joka nimensä veroisesti on 90 mailin pituinen hiekkaranta. Seaspray on Victorian osavaltion järviseudun, joka jatkuu ainakin sen 90 mailia, alkupäässä. Järvet on Lonely Planetin mukaan aikanaan ihminen muokannut saadakseen mereltä palaaville kalastusaluksille suojaisan sataman. Järvet merestä erottaa eri näköiset ja kokoiset hiekkadyynit. Seasprayhin ja leirintäalueelle numero C18 tultaessa oli jo ehtinyt tulla hämärä joten rannan tutkiminen jätettiin aamuun.

 Squeky Beach Wilson's Promontory

Jälleen oli nälkä ja leirin virityksen jälkeen paistettiin kengurumakkaroita! Näytti ällöiltä raakoina ja mua epäilytti kovasti syödä semmosia, mutta lopulta ne oli ihan hyviä. Voiko tätä laskea kengurun syömiseksi?