Lammasmaisen viikonlopun jälkeen koitti tiistai jolloin Jane ja Andrew lähti hyvin ansaitulle lomalle Uuteen Seelantiin jättäen kaiken täällä päässä mun käsiin. Melbournen Tullamarine-kentälle ajaa täältä reilun tunnin, mutta J&A oli päätynyt hyppäämään lentokenttäbussiin Castlemainesta joten aamusella vähän seiskan jälkeen ajeltiin pysäkille ja toivoteltiin hyvät matkat. Kovin luottavaisia ne mua kohtaan oli, ei tullut kilometrin pituista listaa että muista nämä eikä muutakaan hössötystä.
Talon rutiinien suhteen olin aika itsevarma, niitä on kuitenkin jo 1,5kk pyöritelty eikä Jane oo nipo. Aamuisin oli hoitokoirien ja -kissojen tilojen siivous ja Janen omien koirien ovien avaaminen. Janen omat koirat on takapihan jättisuuressa tarhassa pari tuntia per pariskunta. Muutoin koirat on majoitettuna pareittain erillisiin kenneltiloihin, joissa on jokaisessa sisätilojen lisäksi kohtuullisen kokoiset ulkotarhat. Yöksi ne suljetaan sisätiloihin. Itse fyysinen työ ei jännittänyt, sen sijaan sitten puhelimeen vastaaminen ja varausten tekeminen... Kyllähän mä Suomessakin työn puolesta joudun (siis pääsen) puhumaan englantia puhelimessakin, mutta jotenkin kun nyt koko asiakaspalvelutapahtuma piti hoitaa englanniksi! Kasvotusten pärjää aina. Pari sellaista puhelua tuli joiden kohdalla olin hieman kujalla. Eräs rouva kertoi ummet ja lammet miksi ei pääse nyt sovitusti hakemaan kissaansa hoidosta kun jollain on joku todella harvinaisen hämmästyttävän mullistava yskä... Ei siis mitään erityisen tärkeää infoa mulle, mutta olisi se ollut ihan kiva ymmärtää mikä siinä yskässä niin ihmeellistä oli. Moni soittaja myös oletti automaattisesti mun olevan Jane luurin toisessa päässä, tuttu ilmiö - kuka muukaan se voisi olla kuin se naisääni joka sieltä aina vastaa? Vaikka tässä tapauksessa aksentti oli varmasti erilainen.
Selvisin kommelluksitta ja nautin joka hetkestä! Edes nukkuminen yksin isossa lukitsemattomassa talossa merkittävästi syrjässä muusta asutuksesta ei ahdistanut. Päivät kului nopsaan, kauemminkin olisin voinut putiikkia pitää pystyssä. Australiassa on juuri päättynyt meidän kesälomakautta vastaava lomakausi (nythän on Australian kesä) joten hoidokkien suhteen on melko hiljaista. Viikolla vahvuus oli hyvin pitkälti kolme, perjantai-iltana se tuplaantui ja sunnuntai-iltana Janen ja Andrew'n palatessa oltiin luvussa kaksi. Lomat on ohi ja palattu arkeen, ei ole tarvetta viedä lemmikkiä hoitoon. Hieman hämmensi kyllä että kun koirien suhteen oli hyvin hiljaista kissaosasto pyöri normaalisti! Kissaihmisillä on ilmeisesti erilaiset aikataulut kun koiraihmisillä?
Paitsi että juu... Olihan mulla yksi kommellus. Lauantaina koirilla on luupäivä, Andrew käy hakeen teurastajalta (siis Butcher, liha/kana/kala-liike) laatikollisen lihaisia luita. Mutta mä jotenkin missasin tän. Siitä oli puhetta, mä vielä sanoin Darcylle kun se oli lauantaiaamuna duunissa että mun pitää käydä hakeen luut. Mutta sitten se jotenkin lipsahti ohi... Osittain voin syyttää puhelinta. Sain puhelun jossa mieshenkilö kertoi että on ajamassa Maldoniin ja voi matkalla käydä heittään xxx tänne niin kun Andrew'n kanssa on sovittu. Mähän ymmärsin ensin että kas vain, herra teurastaja tuo luut ohi mennen tänne. Siinä vähän kahden jälkeen havahduin että eeeeei se mies puhelimessa mistään luista puhunut! Vaikka pinkaisin Miss Holdenin kanssa putiikille ei auttanut kun ovet oli jo lukittu. Koirat sai tyytyä perus sapuskaan.
Maanantaina Janen ja Andrew'n palattua vietin leffapäivää Bendigossa. Kolme on ihan hyvä luku yhdelle päivälle. Sarjan aloitti Janet Evanovichin kirjoihin perustuva One More For The Money, joka oli melkoinen pettymys... Hyvin pinnallinen eikä siihen oltu saatu sitä kutkuttavaa koukkua mikä kirjoista löytyy. Keskipäivän toiminnasta vastasi Safe House, Denzel Washington ja Ryan Reynolds. Kohtuullinen, parempaakin on nähty varsinkin herra Washingtonilta! Päivän päätti mukavasti naurua tarjonnut This Means War, Reese Witherspoon, Chis Pine ja Tom Hardy. Oli kattomisen arvonen, niin paljon tuli räkätettyä. Tarina itsessään ei kovin kummonen oo, mutta onko näissä koskaan? Tom Hardy oli mahtis! Ei vähiten ihanan aksenttinsa takia...Säästin muuten leffalipuissa 4$/lippu kun tajusin että RACin (paikallinen autoliitto) kortilla saa alennusta! Toi on jo ihan tuntuva alennus! Ihan kauheesti ei katsojia maanantaina päiväsaikaan riittänyt, ykköstä oli kattomassa pelkästään joukko naisia, kakkosta oli mun lisäksi ikäluokkaan 70+ kuuluva pariskunta ja kolmosta kaksi tyttö ja yksi pariskunta. Finnkinolla on muuten paremmat penkit kun Bendigon leffateatterissa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hintataso. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hintataso. Näytä kaikki tekstit
perjantai 24. helmikuuta 2012
tiistai 13. joulukuuta 2011
Roadtrip, Norseman - Eucla
SU 11.12.
Herätys klo 6, boanalle klo 7. Laura alotti ajamisen, joka olikin erittäin puuduttavaa. Tie on todellakin suoraa. Ei mitään missään. Nähtävyydet tien varsilla lähinnä pusikoita ja älä aja väsyneenä kylttejä. Levähdysalueisiin on todellakin panostettu näillä seuduin ja niistä tiedotukseen. Yleensä on kyltti P 1km, jonka jälkeen kyltti mitä siellä on tarjolla (piknik pöytä, vettä, grilli, vessa) ja matka aluelle. Sitten on pelkkä P x sataa metriä ja nuoli kummalla puolen ja vielä kohdalla että tästä näin ole hyvä. Olihan matkalla lintuja, mutta lähinnä näitä mustavalkoisia paikallisia harakoita/variksia what ever ja muutamia pikkulintuja.
Eka pysäkki oli parin sadan kilometrin ajamisen jälkeen kylä nimeltä Balladonia (asukkaita 5) jossa juotiin kahvit ja tankattiin toinen meidän bensakanistereista autoon. Bensa kun maksoi vaatimattomat 1,85$/L. Vaihdettiin myös kuskia, eli mä hyppäsin puikkoihin. Ja taas parin sadan kilometrin päässä vaihdettiin, kylä oli nimeltään Caiguna. Samalla myös tankattiin kun bensa oli vähän halvempaa kun edellisessä kylässä, 1,82$/L. Täällä muuten tankatessa, niin täällä keskellä ei mitään kun Perthin kokoisessa kylässäkin, maksetaan aina sisälle perinteisesti. Ei oo mitään bensa-automaatteja. Italiassa ja Ranskassa kuulemma on. Parin sadan kilsan päästä oli seuraavassa kuskin vaihto ja tauko. Kylä oli nimeltään Madura, jonne laskeuduttiin alas rinnettä kauniissa maisemissa. Silmän kantamattomiin tasaista pusikkoa. Madurasta alkoi viimenen pätkä ennen suunniteltua yöpymispaikkaa nimeltä Eucla. Ihan vähän ennen Euclaa tien sivussa oli ihka elävä emu! Erittäin mieluista vaihtelua, havahdutti iloisesti. Toki olisi voinut havahduttaa kaikkea muuta kuin iloisesti jos en sitä olisi jo kaukaa huomannut ja pystynyt himmailemaan ajoissa. Vähän emun jälkeen keskellä tietä seisoi kaksi haikaran näköistä lintua, joiden kohdalle oikein pysähdyttiin. Linnut hajaantuivat eri puolille tietä ja sitten toinen lennähti tien yli toiselle puolen. Pieniä asioita joista voi todellakin olla iloa kun matkaa on takana sen 700km.
Euclan leirintäalue yllätti monessa suhteessa! Ensinnäkin se oli mäen päällä, tai itse asiassa “mäki” on miljoonan vuoden takaista rantaviivaa jota riitti sieltä Madurasta Euclaan, ja toisekseen sieltä löytyi siistit hyväkuntoiset camp kitchen ja LÄMMIN suihku! Eikä ollut kallis! Kolme henkeä ilman sähköä oli vain 15$! Tosin suihkusta joutui maksamaan 1$/5min. Kokkailtiin leirikeittiössä iltapalaa, pastaa (siis makaronia), tonnikalaa ja purkista soosia. Ja nautittiin illasta. Oltiin ekaa kertaa hyvissä ajoin leirintäalueella ja päästiin rentoutuun eikä vaan purkaan kamoja jotta voidaan taas aamulla pakata. Katottiin Lauran kanssa jopa elokuva (Closer) sen koneelta ennen nukkumaan menoa. Tunnelmaa himmensi hieman se että jossain kohtaa matkalla Norsemanista Euclaan selvisi että meillä ei ollut kuin kaksi 1,5L pulloa vettä! Mä olin niiiiiiiiiin kiukkunen! PRKL, miten voi olla ettei kukaan tajua että totta tosiaan meillä ei ole vettä kuin pari hassua pulloa kun ollaan menossa kauppaan????? Ja kun tosiaan käytiin Esperancessa kaupassa ihan juuri sillä että mietittiin MITÄ TARVITAAN KUN OLLAAN 3 PÄIVÄÄ ILMAN MITÄÄN SIVISTYKSEEN VIITTAAVAA???? Mutta ei. Ei vettä. Kumma juttu että yhden meistä täytyy käydä joka helvetin pysähdyksellä kusella ja vedet hupenee hämmästyttävää tahtia… Ilman että siitä viittii edes sanoa.
Herätys klo 6, boanalle klo 7. Laura alotti ajamisen, joka olikin erittäin puuduttavaa. Tie on todellakin suoraa. Ei mitään missään. Nähtävyydet tien varsilla lähinnä pusikoita ja älä aja väsyneenä kylttejä. Levähdysalueisiin on todellakin panostettu näillä seuduin ja niistä tiedotukseen. Yleensä on kyltti P 1km, jonka jälkeen kyltti mitä siellä on tarjolla (piknik pöytä, vettä, grilli, vessa) ja matka aluelle. Sitten on pelkkä P x sataa metriä ja nuoli kummalla puolen ja vielä kohdalla että tästä näin ole hyvä. Olihan matkalla lintuja, mutta lähinnä näitä mustavalkoisia paikallisia harakoita/variksia what ever ja muutamia pikkulintuja.
Eka pysäkki oli parin sadan kilometrin ajamisen jälkeen kylä nimeltä Balladonia (asukkaita 5) jossa juotiin kahvit ja tankattiin toinen meidän bensakanistereista autoon. Bensa kun maksoi vaatimattomat 1,85$/L. Vaihdettiin myös kuskia, eli mä hyppäsin puikkoihin. Ja taas parin sadan kilometrin päässä vaihdettiin, kylä oli nimeltään Caiguna. Samalla myös tankattiin kun bensa oli vähän halvempaa kun edellisessä kylässä, 1,82$/L. Täällä muuten tankatessa, niin täällä keskellä ei mitään kun Perthin kokoisessa kylässäkin, maksetaan aina sisälle perinteisesti. Ei oo mitään bensa-automaatteja. Italiassa ja Ranskassa kuulemma on. Parin sadan kilsan päästä oli seuraavassa kuskin vaihto ja tauko. Kylä oli nimeltään Madura, jonne laskeuduttiin alas rinnettä kauniissa maisemissa. Silmän kantamattomiin tasaista pusikkoa. Madurasta alkoi viimenen pätkä ennen suunniteltua yöpymispaikkaa nimeltä Eucla. Ihan vähän ennen Euclaa tien sivussa oli ihka elävä emu! Erittäin mieluista vaihtelua, havahdutti iloisesti. Toki olisi voinut havahduttaa kaikkea muuta kuin iloisesti jos en sitä olisi jo kaukaa huomannut ja pystynyt himmailemaan ajoissa. Vähän emun jälkeen keskellä tietä seisoi kaksi haikaran näköistä lintua, joiden kohdalle oikein pysähdyttiin. Linnut hajaantuivat eri puolille tietä ja sitten toinen lennähti tien yli toiselle puolen. Pieniä asioita joista voi todellakin olla iloa kun matkaa on takana sen 700km.
Euclan leirintäalue yllätti monessa suhteessa! Ensinnäkin se oli mäen päällä, tai itse asiassa “mäki” on miljoonan vuoden takaista rantaviivaa jota riitti sieltä Madurasta Euclaan, ja toisekseen sieltä löytyi siistit hyväkuntoiset camp kitchen ja LÄMMIN suihku! Eikä ollut kallis! Kolme henkeä ilman sähköä oli vain 15$! Tosin suihkusta joutui maksamaan 1$/5min. Kokkailtiin leirikeittiössä iltapalaa, pastaa (siis makaronia), tonnikalaa ja purkista soosia. Ja nautittiin illasta. Oltiin ekaa kertaa hyvissä ajoin leirintäalueella ja päästiin rentoutuun eikä vaan purkaan kamoja jotta voidaan taas aamulla pakata. Katottiin Lauran kanssa jopa elokuva (Closer) sen koneelta ennen nukkumaan menoa. Tunnelmaa himmensi hieman se että jossain kohtaa matkalla Norsemanista Euclaan selvisi että meillä ei ollut kuin kaksi 1,5L pulloa vettä! Mä olin niiiiiiiiiin kiukkunen! PRKL, miten voi olla ettei kukaan tajua että totta tosiaan meillä ei ole vettä kuin pari hassua pulloa kun ollaan menossa kauppaan????? Ja kun tosiaan käytiin Esperancessa kaupassa ihan juuri sillä että mietittiin MITÄ TARVITAAN KUN OLLAAN 3 PÄIVÄÄ ILMAN MITÄÄN SIVISTYKSEEN VIITTAAVAA???? Mutta ei. Ei vettä. Kumma juttu että yhden meistä täytyy käydä joka helvetin pysähdyksellä kusella ja vedet hupenee hämmästyttävää tahtia… Ilman että siitä viittii edes sanoa.
Roadtrip, Esperance - Norseman
KE 10.12.
Herättiin leirintäalueelta kahdeksan nurkilla ja mentiin suihkuun. Ensimmäinen lämmin suihku viikkoon! Nautin niin joka pisarasta! Suihkuttelun jälkeen reippaasti leiri kasaan ja aamupalalle mäkkäriin, vaihteeksi… Sitä ollaan vähän nettiriippuvaisia vaikkei sitä ehkä tän blogin päivitystahdista uskoisikaan. Mäkkärillä sain ladattua kuvat Facebookkiin, lisään niitä tänne tekstin joukkoon sitten kun on paremmat nettiyhteydet ja virtalähteet läppärille. Toistaseksi vain juttua siis..
Edellisenä päivänä saadun kartan mukaan lähdettiin Woolworthsin ruokaostosten ja auton tankkauksen jälkeen kohti Esperancen Great Ocean Drivea. Tankattiin Esperancessa hintaan 1,459$/L auton tankki täyteen ja molemmat kanisterit, yhteensä teki 144$. Litroina lähes sata. Eikä taaskaan meillä ollut alennuskuponkia kaupasta, meidän kauppaostokset ei vaan tee tarpeeksi jotta saataisiin alennus! Eikä se nyt niin paljon oo se mitä täytyis tuhlata, 30$. Mutta Shellin kassalla oli erittäin ihastuttava tytteli joka kysyi että onko alennuskuponkia ja kun ei ollut kuiskasi että älä kerro kenellekään ja kaivoi tiskin alta kupongin! Saatiin siis alennukset! 144$ muuttui 136$! Oikein mukavaa, varsinkin kun sitä bensaa ostettiin niin paljon. Muutoinkin tankkiin on mennyt tavaraa aikalailla. Esperancen ostosten jälkeen rahana noin 280$ ja litroina noin parisataa, auto vie keskimäärin sellaisen vähän vajaan 11L/100km tällä lastilla. Yhteisiin rahoihin ollaan nyt jokainen sijoitettu 200$ eli yhteensä 600$, ekat sataset on jo tuhlattu. Toisistakin puolet kun tankattiin.
Esperancen Great Ocean Driven eka pysäkki oli Rotary Lookout, josta oli huikeat maisemat kaupunkiin ja merelle kallioiden päältä. Nää rantamaisemat ja meri jaksaa ihastuttaa aina vaan. Tuon ekan näköalapaikan jälkeen olikin luvassa rantaa rannan jälken. Eka oli todella todella kaunis suuri ranta. Autio koska siellä oli liian kovat virtaukset ja aallot uimiselle ja surffaukselle. Ihasteltiin rantaa tunnin verran ennen kun jatkettiin matkaa seuraavalle, joka olikin ihan eri tyyppinen. Toinen ranta oli pienempi, mutta aallot oli hurjasti suurempia ja voimakkaampia. Ranta oli jyrkempi eikä käynyt mielessäkään mennä uittaan varpaita. Vesi oli juuri sellaista läpikuultavan kirkasta turkoosia mitä kaikissa matkaesitteissä ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta valkoisten pilven hattaroiden välistä. Täydellinen ilma! Rantoja oli reitillä riittävästi, niin paljon että jätettiin muutamat väliin. Yksi kohokohdista oli observatorio josta oli huikeat näkymät rantaviivalle ja rannikon saariin. Nää on niitä juttuja joista ei sanoin kuvailemalla tai valokuvilla oikeasti pysty kertomaan todellisuutta. Pitää vaan kokea. Kaikki vaan katsomaan Aussilan ihmeitä!
Norseman on Eyre Highwayn eli sen aavikon poikki menevän tien aloituspiste WA:n puolella. Sinne oli matkaa Esperancesta noin 200km eli pari tuntia. Täällä todellakin voi saavuttaa keskinopeuden 100+km kun nopeusrajoitus on kuppaisimmillakin teillä sen 110km/h ja tiet on lähes suoria. Oltiin vähän myöhään liikenteessä matkalla Norsemaniin, mutta se ei haitannut koska oltiin päätetty yöpyä jälleen ilmaisella leirintäpaikalla tien varressa noin 15km Norsemanista itään. Ajettiin vähän kuuden jälkeen Norsemanin keskustan läpi ja siellä oli selkeästi ulkonaliikkumiskielto alkanut… Ketään missään. Poikkeuksen teki 24h huoltoasema. Huoltsikalla oli pari veikeätä kissaa jotka muina kissoina makoilivat tankkien vieressä katsellen asiakkaita nenän varttaan pitkin. Käytiin pikaisesti kurkkaamassa mitä huoltoasemalla oli tarjota, muttei ostettu mitään. Ilmainen leirintä löytyi helposti Camps 6 kirjasta löytyvien navi koordinaattien avulla, navigaattori on todellakin osoittautunut käteväksi kun on tarve paikantaa. Noin muutoin selviää helposti vain seuraamalla kylttejä, vaikkakin kaupunkialueella ei voi kiitosta antaa tienviitoille… Oli mun vuoro olla teltassa yötä, ilma oli tuulinen ja vähän kostea. Päästiin sopivasti näkemään auringonlasku joka oli kaunis. Pari kuvaakin sain. Auringon laskettua nousi taivaalle täysi kuu joka valaisi hienosti leiriä. Taivas, päivällä ja yöllä, on aina täällä jotenkin kirkkaampi kun Euroopassa. Tähdet on näkynyt hienosti kaikkina muina öinä paitsi Parry Beachilla.
Esperancen jälkeen puhelimesta loppui kuuluvuudet. Näytössä lukee että vain hätäpuhelut. Ei siis paljon päivitetty naamakirjaa tai ilmoiteltu olemassaolostaan muutoinkaan.
PS. Matkalla Cedunasta Port Augustaan, ranskalainen Marion ajaa ja mua vähän hirvittää takajakkaralla. Laura vetää sikeitä etupenkillä. Kello on puoli kaksi päivällä.
Herättiin leirintäalueelta kahdeksan nurkilla ja mentiin suihkuun. Ensimmäinen lämmin suihku viikkoon! Nautin niin joka pisarasta! Suihkuttelun jälkeen reippaasti leiri kasaan ja aamupalalle mäkkäriin, vaihteeksi… Sitä ollaan vähän nettiriippuvaisia vaikkei sitä ehkä tän blogin päivitystahdista uskoisikaan. Mäkkärillä sain ladattua kuvat Facebookkiin, lisään niitä tänne tekstin joukkoon sitten kun on paremmat nettiyhteydet ja virtalähteet läppärille. Toistaseksi vain juttua siis..
Edellisenä päivänä saadun kartan mukaan lähdettiin Woolworthsin ruokaostosten ja auton tankkauksen jälkeen kohti Esperancen Great Ocean Drivea. Tankattiin Esperancessa hintaan 1,459$/L auton tankki täyteen ja molemmat kanisterit, yhteensä teki 144$. Litroina lähes sata. Eikä taaskaan meillä ollut alennuskuponkia kaupasta, meidän kauppaostokset ei vaan tee tarpeeksi jotta saataisiin alennus! Eikä se nyt niin paljon oo se mitä täytyis tuhlata, 30$. Mutta Shellin kassalla oli erittäin ihastuttava tytteli joka kysyi että onko alennuskuponkia ja kun ei ollut kuiskasi että älä kerro kenellekään ja kaivoi tiskin alta kupongin! Saatiin siis alennukset! 144$ muuttui 136$! Oikein mukavaa, varsinkin kun sitä bensaa ostettiin niin paljon. Muutoinkin tankkiin on mennyt tavaraa aikalailla. Esperancen ostosten jälkeen rahana noin 280$ ja litroina noin parisataa, auto vie keskimäärin sellaisen vähän vajaan 11L/100km tällä lastilla. Yhteisiin rahoihin ollaan nyt jokainen sijoitettu 200$ eli yhteensä 600$, ekat sataset on jo tuhlattu. Toisistakin puolet kun tankattiin.
Esperancen Great Ocean Driven eka pysäkki oli Rotary Lookout, josta oli huikeat maisemat kaupunkiin ja merelle kallioiden päältä. Nää rantamaisemat ja meri jaksaa ihastuttaa aina vaan. Tuon ekan näköalapaikan jälkeen olikin luvassa rantaa rannan jälken. Eka oli todella todella kaunis suuri ranta. Autio koska siellä oli liian kovat virtaukset ja aallot uimiselle ja surffaukselle. Ihasteltiin rantaa tunnin verran ennen kun jatkettiin matkaa seuraavalle, joka olikin ihan eri tyyppinen. Toinen ranta oli pienempi, mutta aallot oli hurjasti suurempia ja voimakkaampia. Ranta oli jyrkempi eikä käynyt mielessäkään mennä uittaan varpaita. Vesi oli juuri sellaista läpikuultavan kirkasta turkoosia mitä kaikissa matkaesitteissä ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta valkoisten pilven hattaroiden välistä. Täydellinen ilma! Rantoja oli reitillä riittävästi, niin paljon että jätettiin muutamat väliin. Yksi kohokohdista oli observatorio josta oli huikeat näkymät rantaviivalle ja rannikon saariin. Nää on niitä juttuja joista ei sanoin kuvailemalla tai valokuvilla oikeasti pysty kertomaan todellisuutta. Pitää vaan kokea. Kaikki vaan katsomaan Aussilan ihmeitä!
Norseman on Eyre Highwayn eli sen aavikon poikki menevän tien aloituspiste WA:n puolella. Sinne oli matkaa Esperancesta noin 200km eli pari tuntia. Täällä todellakin voi saavuttaa keskinopeuden 100+km kun nopeusrajoitus on kuppaisimmillakin teillä sen 110km/h ja tiet on lähes suoria. Oltiin vähän myöhään liikenteessä matkalla Norsemaniin, mutta se ei haitannut koska oltiin päätetty yöpyä jälleen ilmaisella leirintäpaikalla tien varressa noin 15km Norsemanista itään. Ajettiin vähän kuuden jälkeen Norsemanin keskustan läpi ja siellä oli selkeästi ulkonaliikkumiskielto alkanut… Ketään missään. Poikkeuksen teki 24h huoltoasema. Huoltsikalla oli pari veikeätä kissaa jotka muina kissoina makoilivat tankkien vieressä katsellen asiakkaita nenän varttaan pitkin. Käytiin pikaisesti kurkkaamassa mitä huoltoasemalla oli tarjota, muttei ostettu mitään. Ilmainen leirintä löytyi helposti Camps 6 kirjasta löytyvien navi koordinaattien avulla, navigaattori on todellakin osoittautunut käteväksi kun on tarve paikantaa. Noin muutoin selviää helposti vain seuraamalla kylttejä, vaikkakin kaupunkialueella ei voi kiitosta antaa tienviitoille… Oli mun vuoro olla teltassa yötä, ilma oli tuulinen ja vähän kostea. Päästiin sopivasti näkemään auringonlasku joka oli kaunis. Pari kuvaakin sain. Auringon laskettua nousi taivaalle täysi kuu joka valaisi hienosti leiriä. Taivas, päivällä ja yöllä, on aina täällä jotenkin kirkkaampi kun Euroopassa. Tähdet on näkynyt hienosti kaikkina muina öinä paitsi Parry Beachilla.
Esperancen jälkeen puhelimesta loppui kuuluvuudet. Näytössä lukee että vain hätäpuhelut. Ei siis paljon päivitetty naamakirjaa tai ilmoiteltu olemassaolostaan muutoinkaan.
PS. Matkalla Cedunasta Port Augustaan, ranskalainen Marion ajaa ja mua vähän hirvittää takajakkaralla. Laura vetää sikeitä etupenkillä. Kello on puoli kaksi päivällä.
perjantai 2. joulukuuta 2011
Musta hevonen
Matkaan ei lähde kanadalainen Dan, ei saksalainen Ben eikä taiwanilainen Zoe, vaan ranskalainen Marion. Marion asuu täällä Beatty Lodgessa. Dan laittoi tänään viestin että lentää Adelaideen kun on saanut sieltä farmiduunia, Beniä ja Zoea mä en vaan halunnut eikä muita vaihtoehtoja ollut, joten kun Marion kysyi että voisiko hän lähteä mukaan oltiin tyytyväisiä. Mä en ihan kauheesti oo Marionin kanssa ollut tekemisissä, muistan sen kyllä ihan ensimmäisistä päivistä lähtien siitä että sillä on aina erittäin vahva meikki. En tiä vaikka nukkuiskin aina meikit naamassa. Muutaman kerran ollaan oltu samoissa porukoissa liikenteessä ja istuskelemassa takapihalla, tiistaina viimeksi oltiin Hip-E Clubilla yhdessä. Se on vähän sellanen "lady", mutta sitten taas tuntuu että kyllä se pystyy selviään roadtrip-olosuhteista. Mä onneksi tunnen muutaman saman tyyppisen ihmisen vuosien takaa, joten tiedän ettei kaikki oo aina sitä mitä ensivaikutelma antaa ymmärtää.
Siivottiin tänään auto niin että tiedetään mitä siellä tosissaan on. Ainoo mitä täytyy hankkia on teltta, pari lautasta ja paistinlasta+kauha. Niin ja jonkin sortin retkipatja telttaan. Puhuttiin että nyt kun meitä on kolme tyttöä reissaamassa niin vuorotellaan teltassa nukkumista. Paljon lähti epämäärästä roinaa roskiin, mm. tv-antennipiuha, sekalainen sakki solmussa olevia lankarullia, kulahtaneet työhanskat, epämääräisiä nyssyköitä veikkaisin että teetä tms, kolme purkkia maapähkinävoita ja pussillinen annospakkauksia hunajaa! Kaksi viimeisintä tuskin tykänneet kun on ollut ties kuinka kauan tulikuumassa autossa...Sinne jäi ruuista vain reilusti nuudeleita ja pari pussia valmiskastikejauhetta, työkaluja, erinäisiä piuhoja, petitarvikkeet, kaksi jerrykannua polttoaineelle, vesikanisteri, mustekaloja + pressu katolla olevaa "häkkiä" varten ja keittiökamat; kattila, paistinpannu, kihveleitä, lautanen, kuppi ja retkikeitin. Mä oon ostanut tässä parin päivän aikana kaksi retkituolia, kokoontaitettavan pöydän, kylmälaukun ja invertterin. Invertteristä en olisi ymmärtänyt edes haaveilla ilman että muistin Läykin joskus viritelleen sellasen johonkin autoon varmaan 15v sitten. Noihin on uponnut noin 150$, josta isoin osa invertteriin. Se pitäis nyt olla sellanen että mä saan läppäriin virtaa. Tuolit oli halpoja eka 8$ Kmartista ja toka 6,40$ Big W:stä, vähän toista kun samanmoiset jakkarat Suomessa... Kaikki alkais siis olla kunnossa. Toivottavasti. Commodoren peräluukku on muuten ihan järjettömän suuri. Ihastelin sitä koirat mielessä kun saatiin se tyhjäksi tavarasta. Jessus, se on ehkä kaksi kertaa niin iso mitä Fiikkuksen luukku.
Huomen aamulla lähden auringonnousun aikaan Allisonin kanssa Bunburyyn näyttelyyn. Mennään mun pirssillä joten sekin saa siinä sivussa vähän jo virittäytyä matkatunnelmaan. Ollaan yötä siellä jossain sellaisen Sandrian (oon tavannut näyttelyissä, kelpie-ihminen) vanhempien luumufarmilla kun näyttely on kaksipäiväinen. Että te siellä koti-Suomessa, pääsen mäkin kaksi päiväseen näyttelyyn vaikken messariin pääsekään. Katrille tiedoksi että juu, peukutetaan Mairelle! Tänään kävin hakemassa Allisonin ja Monty-pentusen lentokentältä, Monty oli sievä pikku poika. Paremmin kehittynyt tässä kohtaa kun Allisonin Jake ja sellainen melko cool tyyppi. Ei paljo hätkäyttänyt lentoboksi, vieraat ihmiset ja elämän toinen automatka ja ihan vieraassa autossa. Sinne se takapenkille pisti maate kun pääsi autoon. Näinhän se pitäiskin olla. Monty on nyt sitten se penneli mikä kerää Aus Ch -pisteet täällä ja lähtee sitten Britteihin.
Hostellissa mun pitäis sunnuntaiaamuna vaihtaa huonetta. No enpä oo täällä sunnuntaiaamuna... Mä siis joudun tänään pakkaan kaikki kamat kasaan, viemään ne respaan säilöön tai vaihtoehtosesti ottaan mukaan autoon. Lähes kaikki on jo kasassa ja hämmästyttävää, mutta näyttää aika hyvältä! Ei yhtään väen vängällä tunkemista ja sullomista vaan silleen kohtuu sievästi menee. Ja kun vielä ajattelee että mulla on tossa päivärepussa vaan viikonlopuksi vaatteet yms. niin kun sekin olisi kunnolla käytössä niin mun kamat menis tosi hyvin kasaan. Josta tulikin mieleen että Marionilla on ihan järjettömästi tavaraa... Tai näyttää ainakin siltä, toivottavasti nekin menee yhtä siivosti kahteen laukkuun kun ne pakkaa.
Koitan saada blogia päivitettyä vielä ennen lähtöä, varmaankin sunnuntai-iltana. Jälleen kerran painottaisin, JOS MUSTA EI KUULU MAANANTAI 5.12. JA TORSTAI 22.12. VÄLILLÄ NIIN SE EI TARKOITA ETTÄ OLISI MITÄÄN HÄTÄÄ. Täällä ei vaan oo joka paikassa kuuluvuuksia. Yritän mahdollisuuksien mukaan päivittää blogia, mutta ainakin laittaa Facebookkiin viestiä että oon hengissä. Mahdollisuudet yhteydenpitoon on maksimoitu hankkimalla parhaassa verkossa toimivan operaattorin liittymä ja kehittynyt puhelin joka toimii siinä kattavimmassa verkossa jossa ei tavispuhelimet toimi. Don't worry, be happy =)
Hostellissa mun pitäis sunnuntaiaamuna vaihtaa huonetta. No enpä oo täällä sunnuntaiaamuna... Mä siis joudun tänään pakkaan kaikki kamat kasaan, viemään ne respaan säilöön tai vaihtoehtosesti ottaan mukaan autoon. Lähes kaikki on jo kasassa ja hämmästyttävää, mutta näyttää aika hyvältä! Ei yhtään väen vängällä tunkemista ja sullomista vaan silleen kohtuu sievästi menee. Ja kun vielä ajattelee että mulla on tossa päivärepussa vaan viikonlopuksi vaatteet yms. niin kun sekin olisi kunnolla käytössä niin mun kamat menis tosi hyvin kasaan. Josta tulikin mieleen että Marionilla on ihan järjettömästi tavaraa... Tai näyttää ainakin siltä, toivottavasti nekin menee yhtä siivosti kahteen laukkuun kun ne pakkaa.
Koitan saada blogia päivitettyä vielä ennen lähtöä, varmaankin sunnuntai-iltana. Jälleen kerran painottaisin, JOS MUSTA EI KUULU MAANANTAI 5.12. JA TORSTAI 22.12. VÄLILLÄ NIIN SE EI TARKOITA ETTÄ OLISI MITÄÄN HÄTÄÄ. Täällä ei vaan oo joka paikassa kuuluvuuksia. Yritän mahdollisuuksien mukaan päivittää blogia, mutta ainakin laittaa Facebookkiin viestiä että oon hengissä. Mahdollisuudet yhteydenpitoon on maksimoitu hankkimalla parhaassa verkossa toimivan operaattorin liittymä ja kehittynyt puhelin joka toimii siinä kattavimmassa verkossa jossa ei tavispuhelimet toimi. Don't worry, be happy =)
 |
| Barry, ehkä maailmankaikkeuden vähä-älyisin kookaburra, ja kyllä, se herätti meidät taas aamulla auringon nousun aikaan. |
maanantai 28. marraskuuta 2011
odottavan aika käy pitkäksi
 |
| WA rekisteriote, mun maksukuitti niitattuna |
Edellisen päivityksen jälkeen on ollut mm. pienen pieni baarikausi, vähän maisemia, rantaelämää ja vaihteeksi myös koiranäyttelyä. Facebookiin oon ladannut muutaman kuvan ja yhden videonkin menneen viikon aikana, katotaan saako niitä tännekin... Baarikierros alkoi italialaisten kanssa tiistaina Hip-E Clubilta, jatkui ranskalaisten kanssa The Mustang Bariin keskiviikkona ja päättyi irkkutyttöjen kanssa biletykseen The Deenissä torstaina. Ja ehkä parasta että rahaa ei kulunut yhtenäkään iltana oikein mitään! Munhan mielestä juomiseen kulutettu raha on usein hukkaan heitettyä... Tiistaista kerroinkin jo viimeksi että tarjolla oli ilmaset hodarit ja drinkki. Keskiviikkona olisi ollut vastaava tarjoilu 5$ hintaan. Torstain paikka oli ihan vaan tanssibiletystä, ei mitään backpacker-tarjoilua, mutta silloin kumosin eniten drinkkejä... Keskiviikon The Mustang Bar oli loistava! Siellä oli aivan mahtava cover-bändi soittamassa, soittivat laidasta laitaan kaikenlaista musiikkia ja olivat loistavia lavalla! Lauantaina oltiin tosiaan Allisonin kanssa jälleen koiranäyttelyssä. Wanneroo Agricultural Show oli kuitenkin enemmän kuin koiranäyttely, siellä oli hevosia; näyttely ja ainakin estekisat, tivoli, undulaatti-näyttely (todellakin...), tsiljoona kojua roinaa, kameliajelua, jne. Laitan Wanneroo Show'sta oman postauksen niin ne joita ei koira/hevos/undulaatti-jutut kiinnosta voi jättää väliin ;) Näyttelyn jälkeen mentiin Allisonin ekan collien (pk) kasvattajan luo ja vietettiin koko ilta katellen kuvia Sylvian koirista sieltä 70-luvulta viimeisiin. Sylvia ei enää kasvata, mutta seuraa mielenkiinnolla pitkäkarvaisia. Juu, nahkat ei oo Sylvian juttu. Oli melkosen mukavaa ajanvietettä!
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
hei hei mitä kuuluu, sä kysyt ja kaikki on ok
Rauhaiseloa. Laiskoja aamuja ja aikaisia nukkumaanmenoja. Ehkä vähän jo arkea.
Pari uutta ihmistä oon tavannut, italialaisen kämppiksen nimeltä Laura ja suomalaisen reissaajan nimeltä Niina. Laura on tullut ausseihin syyskuussa ja palasi tänne tällä viikolla kuuden viikon farmityön jälkeen. Ja suunnittelee jo seuraavaa farmiduunia. Siellä kuulemma työ on oikeasti raskasta, Laura poimi meloneja, mutta siitä maksettiin mukavasti, noin 200$ /12h työpäivä. Siitä tulee viitenä päivänä tonni ja töitä olisi ollut vaikka joka päivälle. Laura haluaa joskus elättää itsensä valokuvauksella ja näyttikin FB:sta vinon pinon kuvia farmilta. Hyvältä näytti mutta tiedä sitten kuinka helppoa sillä on itsensä elättää...
Suomalaisen Niinan tapasin ihan vasta tänään. Niinan kanssa vaihdeltiin muutama viesti dundernewsin foorumin kautta jo ennen mun lähtöä ja menneellä viikolla kyselin että joko Niinalla on tiedossa päivä jolloin tulee Australiaan. Perjantai oli sitten se päivä ja tänään sunnuntaina tavattiin. Sattumien summana huomattiin asuvamme myös samassa hostellissa! Niina on majoittuneena sinne samaan huoneeseen 77 jossa mä asuin ekan viikon ja saksalainen Chrissie viime viikon.
Chrissie lähtee perjantaina töihin pohjoiseen. Oli saanut paikan jostain pikkukylän pubista tms läheltä Karrathaa jonne Bianca lähti menneenä perjantaina. Chrissie tienaa barmaidina noin 25$/h, majoituksen ja ruuat joutuu itse maksamaan ja lennot tonne kylään, mutta pitäisi siitä säästöönkin jäädä. Työnantaja maksaa lentojen hinnan takaisin jos Chrissie on tuolla kaksi kuukautta. Ilmeisesti sinne takapajulaan on vaikea saada henkilökuntaa joka pysyisi.
Mitäs minä sitten... Ostin tänään auton. Kai. Saan sen vasta tiistaina kun sillä oli menoja vielä huomenna. Olisin saanut sen jo tänään jos olisin välttämättä halunnut mutta kun en tarvi niin ihan sama. Penniäkään en oo vielä maksanut, mutta 2800$ siitä köyhdyn. Tai en oikeastaan autosta niin paljoa kun saan sen mukana ison kasan kaikkea camping-kamaa. Auto on sellaiselta saksalaiselta reissaajalta joka oli sen noin vuosi sitten ostanut Victoriasta (osavaltio) ja ajanut sillä lähes ympäri Australian, 25 000tkm. Myynti-ilmoituksessakin oli melkos ihastuttavat kuvat:
Auto on nähnyt paljon ja on sillä jo ikääkin... Kyseessä on Holden Commodore (linkki wikipediaan) vm 1997, 3.8 litrasella V6 koneella ja automaattivaihteilla. Potkua siis pitäis ainakin riittää ja matkateon tuntua koneen puolesta vaivattomalta. Kulutus sen sijaan ei hivele diisselillä kulkenutta, Dan oli saanut sen parhaimmillaan viemään 8L/100km mikä sekin on mun mielestä paljon! Hieman haikeana muistelen Fiikkuksen vajaata viittä litraa diisseliä... Katotaan kuinka haikeana muistelen kun joudun tota alkaa tankkaan! Auto sisänsä on vähän yli mun budjetin, mutta laskin että koska joudun kuitenkin hankkimaan camping-kamaa ja tässä tulee mukana niin ollaan aikalailla samoissa hinnoissa. Paitsi että nää kamat on todettu käyttökelpoisiksi enkä mä pääse kahmiin "mä tarviin varmaan tommosenkin"-tyylisesti kaikkea turhaa joukkoon.
Sitten voin vähän järkyttää kaikkia jotka mun autohistoriaani tuntee... Holden on nimi jolla Ooppelia myydään täällä. Niin. Kyllä. Aivan. Se on siis Ooppeli. Aussi-Ooppeli. Ja kyllä. Mä olen sanonut melko monta kertaa että EI ENÄÄ IKINÄ OOPPELIA!!! Mutta täytyy varmaan oikeasti ymmärtää jo vähitellen että koskaan ei saisi sanoa ei koskaan...
Mulla on täällä majoitus varattuna 28.11. saakka ja siihen asti ajattelin täällä pysyä. Nyt on vähän auki että mitä sitten? Olen luvannut Allisonille mennä sen kanssa Bunburyyn näyttelyyn joulukuun eka viikonloppu, joten kovin pitkälle Perthistä en ennen sitä lähde. Vähän olisi ajatus jos vaikka kävisi tuosta ma 28.11. eteenpäin perjantaihin 2.12. saakka ajelemassa jossain tuolla Perthin pohjoispuolella. Testaisi autoa ja camping-varusteita ja saisi sitten vielä Perthissä paranneltua kumpaakin jos tarpeen? Rahaahan tässä palaa ihan perkeleesti eli kun duuni Janen luona loppuu mun pitää todellakin löytää jotain mistä maksetaan t o d e l l a nopeasti.
Niin joo ja ostinhan mä lauantaina puhelimenkin... Sekin uutinen jo itsessään voi järkyttää mua tuntevia, mutta lukekaa ja järkyttykää lisää; siinä on kosketusnäyttö! Ja makso 199$. Ostin sen vaan siitä syystä että kun lähden Perthistä eteenpäin on hyvin todennäköistä ettei mun vanhalla puhelimella olisi senkään vertaa kuuluvuuksia kun jollain normipuhelimella. Telstralla on sellainen NextG-verkko joka on se mikä toimii tuolla kehityksen ulkopuolella ja tää oli sellainen puhelin jolla pääsee NextG-verkkoon plus saan luettua mailit plus voin mahdollisesti käyttää myös langattomana nettinä läppärille. Kun kaikella todennäköisyydellä tuolla Vodafonen nettitikulla ei oo mitään virkaa kaupungin ulkopuolella...
Pari uutta ihmistä oon tavannut, italialaisen kämppiksen nimeltä Laura ja suomalaisen reissaajan nimeltä Niina. Laura on tullut ausseihin syyskuussa ja palasi tänne tällä viikolla kuuden viikon farmityön jälkeen. Ja suunnittelee jo seuraavaa farmiduunia. Siellä kuulemma työ on oikeasti raskasta, Laura poimi meloneja, mutta siitä maksettiin mukavasti, noin 200$ /12h työpäivä. Siitä tulee viitenä päivänä tonni ja töitä olisi ollut vaikka joka päivälle. Laura haluaa joskus elättää itsensä valokuvauksella ja näyttikin FB:sta vinon pinon kuvia farmilta. Hyvältä näytti mutta tiedä sitten kuinka helppoa sillä on itsensä elättää...
Suomalaisen Niinan tapasin ihan vasta tänään. Niinan kanssa vaihdeltiin muutama viesti dundernewsin foorumin kautta jo ennen mun lähtöä ja menneellä viikolla kyselin että joko Niinalla on tiedossa päivä jolloin tulee Australiaan. Perjantai oli sitten se päivä ja tänään sunnuntaina tavattiin. Sattumien summana huomattiin asuvamme myös samassa hostellissa! Niina on majoittuneena sinne samaan huoneeseen 77 jossa mä asuin ekan viikon ja saksalainen Chrissie viime viikon.
Chrissie lähtee perjantaina töihin pohjoiseen. Oli saanut paikan jostain pikkukylän pubista tms läheltä Karrathaa jonne Bianca lähti menneenä perjantaina. Chrissie tienaa barmaidina noin 25$/h, majoituksen ja ruuat joutuu itse maksamaan ja lennot tonne kylään, mutta pitäisi siitä säästöönkin jäädä. Työnantaja maksaa lentojen hinnan takaisin jos Chrissie on tuolla kaksi kuukautta. Ilmeisesti sinne takapajulaan on vaikea saada henkilökuntaa joka pysyisi.
Mitäs minä sitten... Ostin tänään auton. Kai. Saan sen vasta tiistaina kun sillä oli menoja vielä huomenna. Olisin saanut sen jo tänään jos olisin välttämättä halunnut mutta kun en tarvi niin ihan sama. Penniäkään en oo vielä maksanut, mutta 2800$ siitä köyhdyn. Tai en oikeastaan autosta niin paljoa kun saan sen mukana ison kasan kaikkea camping-kamaa. Auto on sellaiselta saksalaiselta reissaajalta joka oli sen noin vuosi sitten ostanut Victoriasta (osavaltio) ja ajanut sillä lähes ympäri Australian, 25 000tkm. Myynti-ilmoituksessakin oli melkos ihastuttavat kuvat:
Auto on nähnyt paljon ja on sillä jo ikääkin... Kyseessä on Holden Commodore (linkki wikipediaan) vm 1997, 3.8 litrasella V6 koneella ja automaattivaihteilla. Potkua siis pitäis ainakin riittää ja matkateon tuntua koneen puolesta vaivattomalta. Kulutus sen sijaan ei hivele diisselillä kulkenutta, Dan oli saanut sen parhaimmillaan viemään 8L/100km mikä sekin on mun mielestä paljon! Hieman haikeana muistelen Fiikkuksen vajaata viittä litraa diisseliä... Katotaan kuinka haikeana muistelen kun joudun tota alkaa tankkaan! Auto sisänsä on vähän yli mun budjetin, mutta laskin että koska joudun kuitenkin hankkimaan camping-kamaa ja tässä tulee mukana niin ollaan aikalailla samoissa hinnoissa. Paitsi että nää kamat on todettu käyttökelpoisiksi enkä mä pääse kahmiin "mä tarviin varmaan tommosenkin"-tyylisesti kaikkea turhaa joukkoon.
Sitten voin vähän järkyttää kaikkia jotka mun autohistoriaani tuntee... Holden on nimi jolla Ooppelia myydään täällä. Niin. Kyllä. Aivan. Se on siis Ooppeli. Aussi-Ooppeli. Ja kyllä. Mä olen sanonut melko monta kertaa että EI ENÄÄ IKINÄ OOPPELIA!!! Mutta täytyy varmaan oikeasti ymmärtää jo vähitellen että koskaan ei saisi sanoa ei koskaan...
 |
| pari tuttua Ooppelia, yllä Holden Barina (eli Corsa) ja tässä Holden Astra |
Mulla on täällä majoitus varattuna 28.11. saakka ja siihen asti ajattelin täällä pysyä. Nyt on vähän auki että mitä sitten? Olen luvannut Allisonille mennä sen kanssa Bunburyyn näyttelyyn joulukuun eka viikonloppu, joten kovin pitkälle Perthistä en ennen sitä lähde. Vähän olisi ajatus jos vaikka kävisi tuosta ma 28.11. eteenpäin perjantaihin 2.12. saakka ajelemassa jossain tuolla Perthin pohjoispuolella. Testaisi autoa ja camping-varusteita ja saisi sitten vielä Perthissä paranneltua kumpaakin jos tarpeen? Rahaahan tässä palaa ihan perkeleesti eli kun duuni Janen luona loppuu mun pitää todellakin löytää jotain mistä maksetaan t o d e l l a nopeasti.
Niin joo ja ostinhan mä lauantaina puhelimenkin... Sekin uutinen jo itsessään voi järkyttää mua tuntevia, mutta lukekaa ja järkyttykää lisää; siinä on kosketusnäyttö! Ja makso 199$. Ostin sen vaan siitä syystä että kun lähden Perthistä eteenpäin on hyvin todennäköistä ettei mun vanhalla puhelimella olisi senkään vertaa kuuluvuuksia kun jollain normipuhelimella. Telstralla on sellainen NextG-verkko joka on se mikä toimii tuolla kehityksen ulkopuolella ja tää oli sellainen puhelin jolla pääsee NextG-verkkoon plus saan luettua mailit plus voin mahdollisesti käyttää myös langattomana nettinä läppärille. Kun kaikella todennäköisyydellä tuolla Vodafonen nettitikulla ei oo mitään virkaa kaupungin ulkopuolella...
torstai 17. marraskuuta 2011
Breaking Dawn
Twilight elokuvasarjan tuoreimman osan ensi-ilta oli eilen, osa 1. viimeiseen kirjaan perustuvasta elokuvasta. Mä en oo mikään erityinen fani ollut koskaan, mutta on ne mun mielestä ollut mukavaa viihdettä. Kirjoista luin kaikki muut paitsi tän viimesen kun siinä kohtaa alko menee vähän turhan lennokkaaksi ja kirjoista pidin isosti. Elokuvien parasta antia on EHDOTTOMASTI ollut Taylor Lautner eli Jacob, ihan kamalan hyvä kroppainen teinipoika... Vai voitko väittää muuta?
Leffaan lähteminen tosiaan tuli vähän yllättäen. Kun olin lopettanut netissä roikkumisen menin sitten notkumaan takapihalle Lewisin ja kumppaneiden kanssa, siellä oli myös saksalainen ex-kämppis Christiane ja uusi tuttavuus irlantilainen Amy. Tytöt tössöttivät olevansa lähdössä katsomaan Breaking Dawnia ensi-iltaan ja heittivät siinä sivussa sitten että heeeeei, lähetkö mukaan? Kello oli siinä kohtaa ehkä 22.50 ja leffa alkamassa 00.03 eikä mulla lippua... En miettinyt hetkeäkään vaan lupasin heti. Netin kautta löydettiin vielä mulle lippukin ja ei muuta kuin pika-pikaa bussipysäkille. Leffateatteri oli tosi tosi iso, meidän näytös oli salissa 11 ja samaa leffaa näytettiin 00.01, 00.02, 00.03, 00.04 ja 00.05. Meidän sali oli semmonen Tampereen Plevnan ykkösen luokkaa, jalkatilaa vähän enemmän ja snack-vaihtoehtoja oli huomattavasti enemmän mitä saliin olisi saanut tuoda. Mun lippu ei alunperin ollut muiden kanssa samaan riviin mutta Amy kävi sen vielä vaihtamassa. Meitä oli siellä sitten 4 "tyttöä" hostellilta ja yhden meistä italialainen kaveri. Itse leffa ei kovin kummonen kokemus ollut, odottelin suurimman osan ajasta että jotain alkaa tapahtuun ja kuolasin Jacobia. Ja sitten se leffa loppu. Kirjaa en edes oo lukenut, vain takakannen eikä ainakaan tässä ekassa osassa ollut mitään yllätyksiä.
Tän päivän kulutin outlet-ostoskeskuksessa. Kaikkea oli tarjolla ja hinnatkin näytti halvemmilta kun kaupungissa, mukaan ei silti tarttunut kun pari hömppäkirjaa ja yksi 1,90$ maksanut Camping-opas. Löysin uuden vaatekaupankin jossa myydän mahtikokoisia ja mukavan näköisiä vaatteita! Tää oli nimeltään Crossroads, tuntu halvemmalta kun CityChic ja vaatteet vähän ehkä painottu "tavallisempiin". Mitään ei tarttunut mukaan vaikka sovittamassa kävin useampiakin, ei vaan tuntunut siltä että mikään niistä olis tosissaan halunnut mulle. Yhdessäkään kenkäkaupassa en käynyt, en uskaltanut. Kerran olin eksyä mutta sitten sisäinen ääni heräsi huutamaan että eeeeeei, et tarvi enää yksiäkään kenkiä... Viimesimmät ostin Hillarys Boat Harbourista, thong crocsit eli Crocsit varvastossuina. Mulla oli kahdet kun tulin tänne, nyt mulla on.... parit enemmän. Jos joku tänne eksyy ja haluaa kyseiseen ostoskeskukseen niin keltainen kissabussi (CAT) pysähtyy mennen tullen kohdalla ja paikan nimi on Harbour Town www.harbourtown.com.au. Mennessä SmartRiderin lataus aiheutti pari ylimääräistä sydämenlyöntiä kun se herjasi mun kortista että väärä tunnusluku, ota yhteyttä pankkiin! Eikä tasan ollut väärä tunnusluku! Vaihdoin suomalaiseen Electroniin ja teki saman, niin jäi sitten sillä kertaa SmartRider lataamatta. Automaatilla kortti toimi kuitenkin moitteetta ja paluumatkalla sain bussikorttiinkin virtaa.
Kävin myös siinä Harbour Townin naapurissa jonottamassa reilun puoli tuntia että saisin viisumitarran passiin muistoksi. Turha reissu, jonotus palkittiin it-ongelmilla. Toivottivat huomenna uudestaan. Mun on pitänyt käydä tarra hakemassa siitä lähtien kun tulin tänne, mutta en vaan oo muistanut. Kerran etsin toimistoa mutta kun se ei heti löytynyt niin annoin olla. Tarra ei oo mitenkään pakollinen, suurin osa ei sitä kuulemma edes hae kun ei sitä missään tarvita, mä aattelin että on se silti kiva muisto. Odotellessa seurailin vastapäätä istuvia punatukkaisia irkkuveljeksiä, puheista vielä selvisi että olivat kaksoset. Mutta sitä ei noin ulkonäöllisesti olisi kyllä huomannut, sorppa Katri ei oo kuvia eivätkä olleet identtiset! Nyt ei tuu kuvia, kamerassa taitaisi kyllä olla yksi leffaan liittyen...
Melbournen matkasuunnitelmat on nyt sillä tavalla että Zane laittoi tänään viestin että oli saanut matkatoverin Tasmaniaan saakka mikä on hänelle paras vaihtoehto. Eli en pääse Zanen kyytiin. Britt laittoi tänään kimppamailin kaikille siihen yhteyttä ottaneille ja ehdotti että jos tavattais kaikki sunnuntaina Swan Valleyssa SupaGolfin merkeissä, sen takia kaikki että ne jotka ei sen kyytiin mahdu voi vaikka yhdessä etsiä kyytiä. Ihan kiva idea, mutta jotenkin epäilen ettei tuota tulosta. Ilmoitin kuitenkin että voisin mennä, mutta näyttää melkoisen hankalalta päästä Swan Valleyyn sunnuntaina julkisilla... Tällä hetkellä alan kallistua ostamaan sittenkin auton. Vähän hirvittää mutta pyysin Allisonilta ja sen mieheltä apua. Allisonin mies Keith on autoharrastaja, pakertaa autojen parissa päivät pitkät. Virittelee ja rakentelee lähinnä vanhoja Holden lava-autoja. Lupaan jossain kohtaa teille postauksen australialaisten Holdeneista ja ute-nimellä kutsuttavista lava-autoista.... Kerroin Allisonille että sijoitan max 2500$ ja mitä halvempi sen parempi. Tavoite on ostaa farmari jossa voisin sitten nukkua siellä takana kun kaataa takapenkin. Merkillä, mallilla, kilometreillä tai vuosimallilla ei oo väliä. Jane, jonka luo olen menossa Castlemaineen, sanoi myös yhdessä mailissa että heiltä ei pääse julkisilla mihinkään vaan pitää olla auto jos meinaa liikkua.
PS. ootkos lukenut blogin alusta saakka? Ensimmäinen teksti on helmikuulta.
Leffaan lähteminen tosiaan tuli vähän yllättäen. Kun olin lopettanut netissä roikkumisen menin sitten notkumaan takapihalle Lewisin ja kumppaneiden kanssa, siellä oli myös saksalainen ex-kämppis Christiane ja uusi tuttavuus irlantilainen Amy. Tytöt tössöttivät olevansa lähdössä katsomaan Breaking Dawnia ensi-iltaan ja heittivät siinä sivussa sitten että heeeeei, lähetkö mukaan? Kello oli siinä kohtaa ehkä 22.50 ja leffa alkamassa 00.03 eikä mulla lippua... En miettinyt hetkeäkään vaan lupasin heti. Netin kautta löydettiin vielä mulle lippukin ja ei muuta kuin pika-pikaa bussipysäkille. Leffateatteri oli tosi tosi iso, meidän näytös oli salissa 11 ja samaa leffaa näytettiin 00.01, 00.02, 00.03, 00.04 ja 00.05. Meidän sali oli semmonen Tampereen Plevnan ykkösen luokkaa, jalkatilaa vähän enemmän ja snack-vaihtoehtoja oli huomattavasti enemmän mitä saliin olisi saanut tuoda. Mun lippu ei alunperin ollut muiden kanssa samaan riviin mutta Amy kävi sen vielä vaihtamassa. Meitä oli siellä sitten 4 "tyttöä" hostellilta ja yhden meistä italialainen kaveri. Itse leffa ei kovin kummonen kokemus ollut, odottelin suurimman osan ajasta että jotain alkaa tapahtuun ja kuolasin Jacobia. Ja sitten se leffa loppu. Kirjaa en edes oo lukenut, vain takakannen eikä ainakaan tässä ekassa osassa ollut mitään yllätyksiä.
Tän päivän kulutin outlet-ostoskeskuksessa. Kaikkea oli tarjolla ja hinnatkin näytti halvemmilta kun kaupungissa, mukaan ei silti tarttunut kun pari hömppäkirjaa ja yksi 1,90$ maksanut Camping-opas. Löysin uuden vaatekaupankin jossa myydän mahtikokoisia ja mukavan näköisiä vaatteita! Tää oli nimeltään Crossroads, tuntu halvemmalta kun CityChic ja vaatteet vähän ehkä painottu "tavallisempiin". Mitään ei tarttunut mukaan vaikka sovittamassa kävin useampiakin, ei vaan tuntunut siltä että mikään niistä olis tosissaan halunnut mulle. Yhdessäkään kenkäkaupassa en käynyt, en uskaltanut. Kerran olin eksyä mutta sitten sisäinen ääni heräsi huutamaan että eeeeeei, et tarvi enää yksiäkään kenkiä... Viimesimmät ostin Hillarys Boat Harbourista, thong crocsit eli Crocsit varvastossuina. Mulla oli kahdet kun tulin tänne, nyt mulla on.... parit enemmän. Jos joku tänne eksyy ja haluaa kyseiseen ostoskeskukseen niin keltainen kissabussi (CAT) pysähtyy mennen tullen kohdalla ja paikan nimi on Harbour Town www.harbourtown.com.au. Mennessä SmartRiderin lataus aiheutti pari ylimääräistä sydämenlyöntiä kun se herjasi mun kortista että väärä tunnusluku, ota yhteyttä pankkiin! Eikä tasan ollut väärä tunnusluku! Vaihdoin suomalaiseen Electroniin ja teki saman, niin jäi sitten sillä kertaa SmartRider lataamatta. Automaatilla kortti toimi kuitenkin moitteetta ja paluumatkalla sain bussikorttiinkin virtaa.
Kävin myös siinä Harbour Townin naapurissa jonottamassa reilun puoli tuntia että saisin viisumitarran passiin muistoksi. Turha reissu, jonotus palkittiin it-ongelmilla. Toivottivat huomenna uudestaan. Mun on pitänyt käydä tarra hakemassa siitä lähtien kun tulin tänne, mutta en vaan oo muistanut. Kerran etsin toimistoa mutta kun se ei heti löytynyt niin annoin olla. Tarra ei oo mitenkään pakollinen, suurin osa ei sitä kuulemma edes hae kun ei sitä missään tarvita, mä aattelin että on se silti kiva muisto. Odotellessa seurailin vastapäätä istuvia punatukkaisia irkkuveljeksiä, puheista vielä selvisi että olivat kaksoset. Mutta sitä ei noin ulkonäöllisesti olisi kyllä huomannut, sorppa Katri ei oo kuvia eivätkä olleet identtiset! Nyt ei tuu kuvia, kamerassa taitaisi kyllä olla yksi leffaan liittyen...
Melbournen matkasuunnitelmat on nyt sillä tavalla että Zane laittoi tänään viestin että oli saanut matkatoverin Tasmaniaan saakka mikä on hänelle paras vaihtoehto. Eli en pääse Zanen kyytiin. Britt laittoi tänään kimppamailin kaikille siihen yhteyttä ottaneille ja ehdotti että jos tavattais kaikki sunnuntaina Swan Valleyssa SupaGolfin merkeissä, sen takia kaikki että ne jotka ei sen kyytiin mahdu voi vaikka yhdessä etsiä kyytiä. Ihan kiva idea, mutta jotenkin epäilen ettei tuota tulosta. Ilmoitin kuitenkin että voisin mennä, mutta näyttää melkoisen hankalalta päästä Swan Valleyyn sunnuntaina julkisilla... Tällä hetkellä alan kallistua ostamaan sittenkin auton. Vähän hirvittää mutta pyysin Allisonilta ja sen mieheltä apua. Allisonin mies Keith on autoharrastaja, pakertaa autojen parissa päivät pitkät. Virittelee ja rakentelee lähinnä vanhoja Holden lava-autoja. Lupaan jossain kohtaa teille postauksen australialaisten Holdeneista ja ute-nimellä kutsuttavista lava-autoista.... Kerroin Allisonille että sijoitan max 2500$ ja mitä halvempi sen parempi. Tavoite on ostaa farmari jossa voisin sitten nukkua siellä takana kun kaataa takapenkin. Merkillä, mallilla, kilometreillä tai vuosimallilla ei oo väliä. Jane, jonka luo olen menossa Castlemaineen, sanoi myös yhdessä mailissa että heiltä ei pääse julkisilla mihinkään vaan pitää olla auto jos meinaa liikkua.
PS. ootkos lukenut blogin alusta saakka? Ensimmäinen teksti on helmikuulta.
tiistai 15. marraskuuta 2011
AQWA
The Aquarium of Western Australia oli UPEA! Ehdottomasti kannattaa käydä jos tänne päin maailmaa eksytte. Kaupungista pääsee kätevästi Joondalupin linjan junalla Warwickin asemalle josta hypätään bussiin 423. Bussi vie Hillarys Boat Harbouriin, joka on "kauppakeskus"/uimaranta/venesatama ja vaikka mitä muuta. Siellä ihan perällä rannalla on AQWA. Lippu on melko tyyris 28$ eli noin 23€, mutta kyllä oli sen arvoista! Tosin todettakoon ettei mulla ole aiempaa kokemusta niin minkäänlaisesta tommosesta ja Bianca sano että täällä niitä on vähän joka puolella. Tottahan toki AQWAlla on kotisivut, niitä pääsee tutkimaan täällä: http://www.aqwa.com.au/
Kuvia räpsin tsiljoona, mutta kuvausolosuhteet oli vähän haasteelliset tolle pokkarikameralle. Alkuun siellä oli Länsi-Australian jaettuna alueisiin ja joka alue oli esiteltynä.
 |
| Leafy Seadragon |
Leafy Seadragon oli Great Southern Coastin alueella (Esperance, Albany, Busselton). Mä luulin niitä ensin vaan irronneiksi kasveiksi... Mutta kuvassa on siis totta tosiaan elävä ...kala?
Upein alue oli Shipwreck Coast jossa kuljettiin sellasessa tunnelissa akvaarion sisällä. Hait, kilpikonnat, kaikenlaiset pikkukalat ja rauskut uiskenteli ympärillä. Oli huisi kokemus, varsinkin kun satuin osuun paikalle kun siellä oli opastus! Mä olin varmaan ihan yhtä ihastuksissani kun ne lapset joita isit ja äippät oli tuonu paikalle.Mä oon noin 110% varma että Satu ei olisi tonne tunneliin tullu... Mut se oli pojat komia!
Kaikenlaisilla nimillä kulkevat meduusat tuupataan täällä hyvin herkästi nimekkeen Jelllyfish alle. Sen verran tänään opin että niitä tosiaan on montaa eri lajia eikä niillä ole aivoja ja ne on ollu täällä aikojen alusta saakka...
Argh... Australiassa on melko surkeen hitaat nettiyhteydet ja tänään mun tikkuni tuntuu olevan vielä normaalia hitaampi... Ja jostain syystä esikatselukuvat on jotain ihan muuta kun todelliset kuvat ja näyttää vielä kuvat menevän ihan ihme järjestykseenkin! Saatte nyt sitten vaan kasan kuvia ja kuvatekstejä, mä en jaksa tapella tän kanssa =(
 |
| mustekala, lonkerot oli TODELLA ällöttävät! |
 |
| Hillarys Boat Harbourin uimarantaa, täällä ei paljon aallot loiskutellut! Muttä oli hieman hämmentävää miten kuitenkin vesiraja eli aika reilusti, vesi "pakeni" välillä useita metrejä merelle ja tavallaan valu rantaan! |
 |
| tää on Pallerolle, KYLLÄ vesi on erittäin kirkasta! Ja noi kalpeat jalat on todellakin jo saaneet vähän väriäkin... |
 |
| noi ökypaatit makso maltaita ja niiden takana meni laituri ja siellä laiturilla oli kaikenlaisia kauppoja ja ruokapaikkoja |
 |
| AQWAn koralliriutta |
 |
| Rauskuallas oli ulkona ja nää tirpat oli läheisellä laiturilla, kenelläkään mitään ajatusta mitä nää on??? |
 |
| Suomeenkin on varmaan se 15 000km |
 |
| laiturilla, jälleen kiitos itselaukaisimelle kuvasta! |
 |
| Meri AQWAn rauskualtaan luota kuvattuna. Ilma oli aivan SUPER ihana! Ja meri kaunis... |
 |
| AQWAssa oli allas jossa pääsi koskeen meritähtiä ja jotain kaloja ja rauskuja. Mä en tod. koskenu, mutta nää hullut... |
 |
| viattoman näköinen meritähti, en koskenut. olis varmasti ollut ällö. |
 |
| rauskun kasvot |
 |
| ja rausku päältä |
 |
| montako merihevosta löydät kuvasta? |
 |
| tässä on vaan yksi |
 |
| Nemo-kaloja!! |
 |
| keltanen läiskä on kala |
 |
| myrkyllinen kala, muttei vissiin tappava |
 |
| myös myrkyllinen kala mutten muista oliko tappava |
 |
| ei kala ollenkaan mutta tsekkaapa kilpi! |
Allison tapaaminen siirtyi huomiselle. Siellä on yksi pitkävillainen collie ollut kipeänä ja ne oli tänään viettämässä päivää eläinlääkärillä. Melbournen matkasuunnitelmat etenee sen verran että eilisistä yhteydenotoista pari tuottaa vähän tulosta, tapaan huomenna Leedervillen keskustassa The Garden nimisessä kahvilassa Zanen ja Brittin kanssa vaihtelin muutaman tekstarin ja lähetin sille pitkän mailin itestäni. Sain myös tänään mailia että olisin päässyt haastatteluun yhteen hotelliin joka on 8h matkan päässä täältä. Hain sinne joskus jo reilu viikko sitten, heti kun sain CV:n kohtuullisen näköiseksi ja nyt vasta ottivat yhteyttä. Ihan kiva silti että olisin päässyt haastatteluun. Nyt kuitenkin sanoin että kiitos mutta ei kiitos. Juuri nyt tällä hetkellä vähän kaihertaa, mutta mä koitan kattella jotain vastaavaa outback-duunia sitten idästä. Tai voihan sitä vaikka tulla tänne takas jos siä alkaa ahdistaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)