Jep, täällä sitä ollaan Australian kamaralla Perthissä.
 |
| maisemaa vähän nousun jälkeen |
Lennolla mun vieressä oli hurmaava Perthissä asuva brassi Victor, aivan syötävän suloinen! Ja tosi tosi mukava, juteltiin niitä näitä. Mä kuulemma tulen kyllä pärjään kun olen mukava ja puhun sujuvaa englantia. Ainakin tarjoilijoille löytyy helposti töitä kun vaan englanti sujuu. Meillä oli mukavaa. Maahan pääsemisessä ei ollut mitään ongelmia, ketään ei kiinnostanut kysellä viisumia tai maasta poistumista. Koneessa täytettiin sellainen kortti jossa kyseltiin kaikkea mahdollista; oletko ollut siellä, täällä tai tuolla, tuotko jotain syötävää/maasta peräisin olevaa, jne jne. Mä pystyin vastaan kaikkeen ei. Toi kuponki oli ainoa mikä lentokenttähenkilökuntaa kiinnosti, täti passin tarkastuksessa sitä katseli ensimmäisenä. Mutta ainoa mitä hän kysyi oli että business or pleasure eli töitä vai lomaa. Kupongin halus tän tädin jälkeen sitten nähdä ainakin kolme virkailijaa ja tavarat meni vielä kerran turvatarkastuksen läpi. Niin ja rinkka oli selvinnyt hyvin reissusta vaikkei mun teippaukset pitäneetkään!
 |
| todella freesi matkalainen |
 |
| kaunis auringonlasku jo lähellä Ausseja |
 |
| Perthin lentokenttä puolen yön aikaan saapuvien lentojen ovelta kuvattuna |
Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului yöpyminen lentokentällä ensimmäisenä yönä, mutta suunnitelmat voi aina muuttua. Allison, nahkacollie-tuttu, oli soittanut mun hostelliin että onko niillä tilaa täksi yöksi ja tarjoutui tulemaan jo silloin yöllä heittämään mut kentältä hostellille. Siinä kohtaa kun matkustusta oli takana Australian turvatarkastusten jälkeen 35 tuntia oli ehdotus loistava! Mun varaus oli kuuden hengen makuusaliin (dormiin), mutta koska dormit oli täynnä pääsin samalla hinnalla kahden hengen huoneeseen. Ja kuitin mukaan ei tästä ylimääräisestä yöstä myöskään veloitettu! Sitä en tiedä vaikka Allison olisi käynyt sen maksamassa… Maanantaihin asti on nyt kuitenkin sitten punkka olemassa. Aattelin että kun varaus oli vasta huomisesta niin muutan sitten tän yön jälkeen sinne dormiin, mutta ei kuulemma tarvi. Huone on toisessa kerroksessa, vessat ja suihkut heti toisella puolen käytävää. Kirjauduin hostelliin kello 01 yöllä ja hyvin täällä näytti viä porukkaa olevan hereillä, matkalla taasen ei ollut oikein ristin sielua missään. Koitin mönkiä mahdollisimman hiljaa huoneeseen kun täällä oli jo toinen asukas nukkumassa. Noin ekana yönä tuli todettua että yöllä täällä on todella pimeää! Onneksi olin pakannut mukaan taskulampun niin ei tarvinut laittaa valoja. Availin reppuja sen verran että sain sieltä yövaatteet ja suihkutavarat ja painuin pesulle. Oli melkosen makea päästä suihkuun! Ja nukkumaan sänkyyn, lakanoiden väliin. Noin yleisesti jo silloin yöllä hostellista laitoin merkille että täällä on puhdasta, siistiä. Verrokkina aiemmat kokemukset hostelleissa Dublinissa ja Lontoossa, on tää siistimpi. Ei mikään hieno, mutta ennemmin sitä arvostaa hygienisyyttä. Ja tämä nyt sitten tämän astisella kokemuksella, keittö ja pyykkitilat on vielä näkemättä. Tässä kerroksessa, käytävän päässä, on pieni aula josta löytyy vedenkeitin (teetä ja kaakaota), mikro, vesipiste ja ns. jenkkikaappi eli yläosassa on pakastin! Käytävän varrella on pari huonetta.
Aamulla havahduin sen verran unistani että tajusin kämppiksen lähtevän, mutta uni voitti saman tien ja heräsinkin vasta yhdentoista nurkilla. Siinä aamusella järjestelin tavarat vähän sen mukaan miten niille on ehkä tarvetta. Kämppis tuli pyörähtään huoneessa, nimeä en huomannut kysyä, mutta aksentista päätellen on ranskalainen. Sen verran justkattiin että hän on ollut täällä pari kuukautta ja noin kaksi viikkoa tässä hostellissa ja opiskelee Phoenix Universityssa tossa parin talon päässä, ennen kun hän lähti rannalle. Kun kämppis lähti laitoin repun kuntoon ja lähdin käveleen Leedervillen (tää kaupunginosa) pääkatua kohti. Vähän arvelutti lähtee suoraan auringonpaisteeseen ilman minkäänlaista aurinkorasvaa, mutta minkäs teet kun en sellasta mukaan ottanut. Ja kyllä se aurinko oikeasti paahto paljasta kalpeaa suomalaista ihoa joka ei oo aurinkoa nähnyt muutamaan kuukauteen! En kuitenkaan onnistunut polttamaan itseäni, yritin pysyä varjon puolella. Ensimmäisenä törmäsin postiin ja siellä myytiin kännyliittymiä! Oli reilusti valikoimaa, puhelimen kanssa tai ilman. Mun puhelinhan on ikuisuuden vanha eikä siinä ole mitään hienouksia, joten voi olla että mun täytyy ostaa uus puhelin. Ei ne liittymän kanssa kalliilta näyttänyt, halvin Vodafone taisi olla 39AU$. Tällä kertaa kuitenkin päädyin Telstraan, ihan siltä varalta että pääsen jossain vaiheessa jonnekin syrjempään niin kuulemma Telstralla on paras kuuluvuus kaupunkien ulkopuolella. Ja pakettiin jossa on ladattuna 30$ puheaikaa (käytettävä 30vrk kuluessa liittymän aktivoinnista). Postista mukaan tarttui myös pari korttia ja niihin postimerkit, te joille kortti kolahtaa laatikkoon – kattokaa postimerkkiä! Ei ollu ihan periaustralialainen… Postin jälkeen marssin supermarkettiin (IGA) ja shoppailin aurinkorasvaa ison pöntön kympillä. Pienempää kerrointa kun 30 ei ollut, ei sillä että muuta laatua varmaan olisin ottanutkaan. Ostin myös Aloe Vera kosteusvoiteen koska iho tuntuu tällä hetkellä melko kuivalta, ihan jo ennen aurinkoa. Mua on ennenkin huvittanut reissuilla miten monessa maassa kaupasta saa järjettömän pitkän kuitin, täällä se tarkotti 8 tuotteen kohdalla lähes 40cm kuittia… Visa Electron on muuten toiminut moitteettomasti sekä postissa että kaupassa! Maksutavaksi valitsin molemmissa sirulukijapöntöstä luoton, IGAlla tosin vedettiin magneettijuova itse, valittiin maksutapa ja syötettiin pin. Ruuat jäi yhtä omenaa ja vesipulloa lukuun ottamatta kauppaan, en tiennyt kuinka kauan menee ennen kun päädyn hostellille niin en uskaltanut ottaa ruokia paahteeseen. IGA on auki kahdeksaan niin ehdin käydä tänään vielä uudestaan pelkällä kauppareissulla, ei sinne kävele kun ehkä 5min.
 |
| tää pitäis sitten vielä osata jotenkin aktivoida... uteliaimmat voi bongata numeronkin tästä. |
 |
| kalpean suomalaisen ihon uusi paras ystävä |
 |
| ja luultavasti se toiseksi paras ystävä |
 |
| jos joku on katellut McLeodin tyttäriä (Tarja ainakin) niin kyllä tämmösiä täällä on |
 |
| en tiiä mikä tää on mutta näkyi pitkälle yhden talon katolta |
Kaupasta matka jatkui kadun varrella olevaan kahvilaan jossa nautiskelin kinkkupiirakan ja kahvin samalla kun kirjottelin kortteja. Ihmisiä tallusti sinne tänne aikas paljon, naiset melko hienosti pukeutuneina korkeissa koroissa suuntas yhdellä sivukadulla olevaan baariin (?). En mennyt sen lähemmäs kattomaan mutta siellä oli jonkinlainen teltta ja musiikki pauhasi. Bileet kuitenkin. Nyt tarjolla olisi hieman maisemakuvia:
 |
| kortit kahvilan pöydällä |
 |
| kotikatu postin kulmalta kotiin päin |
 |
| Hehee, itselaukaisin taas käytössä! Oli lämmintä ja kirkasta. |
 |
| valkonen rakennus on mun hostelli, sisälle mennään tosta matalasta osasta palmujen takaa |
Ilmaista nettiä tällä reissulla bongannut joten täytyy tyytyä hostellin maksulliseen, melko tyyristä sanoisin kun on 2,5h/10$ ja toimii vaan alakerran aulassa. Täytyy harkita nettitikkua, tänään sellanen kuitenkin viä jäi kauppaan kun niissä on datarajoitukset eikä mulla oo oikein mitään käsitystä miten paljon perussurffailussa dataa kulkee? Täytyy tutustua asiaan ennen kun tekee hankintoja, isoin muistaakseni oli 3GB ja hinta jotain 70$ mikä täytyy käyttää 30vrk kuluessa. Tosin tää muistikuva voi mennä vähän metsäänkin… Uuden adapterin jouduin muuten hankkimaan, se ”vanha” oli brittiläistä pistorasiaa ajatellen hankittu ja jotenkin ajatteiin että täällä liikutaan samalla. Mutta ei. Aussit on tehnyt pistorasiastaan kyllä kolmireikäsen, mutta eri mallisen ja kokosen kun britit!
