hei hei mitä kuuluu, sä kysyt ja kaikki on ok

Rauhaiseloa. Laiskoja aamuja ja aikaisia nukkumaanmenoja. Ehkä vähän jo arkea.

Pari uutta ihmistä oon tavannut, italialaisen kämppiksen nimeltä Laura ja suomalaisen reissaajan nimeltä Niina. Laura on tullut ausseihin syyskuussa ja palasi tänne tällä viikolla kuuden viikon farmityön jälkeen. Ja suunnittelee jo seuraavaa farmiduunia. Siellä kuulemma työ on oikeasti raskasta, Laura poimi meloneja, mutta siitä maksettiin mukavasti, noin 200$ /12h työpäivä. Siitä tulee viitenä päivänä tonni ja töitä olisi ollut vaikka joka päivälle. Laura haluaa joskus elättää itsensä valokuvauksella ja näyttikin FB:sta vinon pinon kuvia farmilta. Hyvältä näytti mutta tiedä sitten kuinka helppoa sillä on itsensä elättää...

Suomalaisen Niinan tapasin ihan vasta tänään. Niinan kanssa vaihdeltiin muutama viesti dundernewsin foorumin kautta jo ennen mun lähtöä ja menneellä viikolla kyselin että joko Niinalla on tiedossa päivä jolloin tulee Australiaan. Perjantai oli sitten se päivä ja tänään sunnuntaina tavattiin. Sattumien summana huomattiin asuvamme myös samassa hostellissa! Niina on majoittuneena sinne samaan huoneeseen 77 jossa mä asuin ekan viikon ja saksalainen Chrissie viime viikon.

Chrissie lähtee perjantaina töihin pohjoiseen. Oli saanut paikan jostain pikkukylän pubista tms läheltä Karrathaa jonne Bianca lähti menneenä perjantaina. Chrissie tienaa barmaidina noin 25$/h, majoituksen ja ruuat joutuu itse maksamaan ja lennot tonne kylään, mutta pitäisi siitä säästöönkin jäädä. Työnantaja maksaa lentojen hinnan takaisin jos Chrissie on tuolla kaksi kuukautta. Ilmeisesti sinne takapajulaan on vaikea saada henkilökuntaa joka pysyisi.

Mitäs minä sitten... Ostin tänään auton. Kai. Saan sen vasta tiistaina kun sillä oli menoja vielä huomenna. Olisin saanut sen jo tänään jos olisin välttämättä halunnut mutta kun en tarvi niin ihan sama. Penniäkään en oo vielä maksanut, mutta 2800$ siitä köyhdyn. Tai en oikeastaan autosta niin paljoa kun saan sen mukana ison kasan kaikkea camping-kamaa. Auto on sellaiselta saksalaiselta reissaajalta joka oli sen noin vuosi sitten ostanut Victoriasta (osavaltio) ja ajanut sillä lähes ympäri Australian, 25 000tkm. Myynti-ilmoituksessakin oli melkos ihastuttavat kuvat:

 Auto on nähnyt paljon ja on sillä jo ikääkin... Kyseessä on Holden Commodore (linkki wikipediaan) vm 1997, 3.8 litrasella V6 koneella ja automaattivaihteilla. Potkua siis pitäis ainakin riittää ja matkateon tuntua koneen puolesta vaivattomalta. Kulutus sen sijaan ei hivele diisselillä kulkenutta, Dan oli saanut sen parhaimmillaan viemään 8L/100km mikä sekin on mun mielestä paljon! Hieman haikeana muistelen Fiikkuksen vajaata viittä litraa diisseliä... Katotaan kuinka haikeana muistelen kun joudun tota alkaa tankkaan! Auto sisänsä on vähän yli mun budjetin, mutta laskin että koska joudun kuitenkin hankkimaan camping-kamaa ja tässä tulee mukana niin ollaan aikalailla samoissa hinnoissa. Paitsi että nää kamat on todettu käyttökelpoisiksi enkä mä pääse kahmiin "mä tarviin varmaan tommosenkin"-tyylisesti kaikkea turhaa joukkoon.

Sitten voin vähän järkyttää kaikkia jotka mun autohistoriaani tuntee... Holden on nimi jolla Ooppelia myydään täällä. Niin. Kyllä. Aivan. Se on siis Ooppeli. Aussi-Ooppeli. Ja kyllä. Mä olen sanonut melko monta kertaa että EI ENÄÄ IKINÄ OOPPELIA!!! Mutta täytyy varmaan oikeasti ymmärtää jo vähitellen että koskaan ei saisi sanoa ei koskaan...

pari tuttua Ooppelia, yllä Holden Barina (eli Corsa) ja tässä Holden Astra

Mulla on täällä majoitus varattuna 28.11. saakka ja siihen asti ajattelin täällä pysyä. Nyt on vähän auki että mitä sitten? Olen luvannut Allisonille mennä sen kanssa Bunburyyn näyttelyyn joulukuun eka viikonloppu, joten kovin pitkälle Perthistä en ennen sitä lähde. Vähän olisi ajatus jos vaikka kävisi tuosta ma 28.11. eteenpäin perjantaihin 2.12. saakka ajelemassa jossain tuolla Perthin pohjoispuolella. Testaisi autoa ja camping-varusteita ja saisi sitten vielä Perthissä paranneltua kumpaakin jos tarpeen? Rahaahan tässä palaa ihan perkeleesti eli kun duuni Janen luona loppuu mun pitää todellakin löytää jotain mistä maksetaan  t o d e l l a  nopeasti.

Niin joo ja ostinhan mä lauantaina puhelimenkin... Sekin uutinen jo itsessään voi järkyttää mua tuntevia, mutta lukekaa ja järkyttykää lisää; siinä on kosketusnäyttö! Ja makso 199$. Ostin sen vaan siitä syystä että kun lähden Perthistä eteenpäin on hyvin todennäköistä ettei mun vanhalla puhelimella olisi senkään vertaa kuuluvuuksia kun jollain normipuhelimella. Telstralla on sellainen NextG-verkko joka on se mikä toimii tuolla kehityksen ulkopuolella ja tää oli sellainen puhelin jolla pääsee NextG-verkkoon plus saan luettua mailit plus voin mahdollisesti käyttää myös langattomana nettinä läppärille. Kun kaikella todennäköisyydellä tuolla Vodafonen nettitikulla ei oo mitään virkaa kaupungin ulkopuolella...

Breaking Dawn

Twilight elokuvasarjan tuoreimman osan ensi-ilta oli eilen, osa 1. viimeiseen kirjaan perustuvasta elokuvasta. Mä en oo mikään erityinen fani ollut koskaan, mutta on ne mun mielestä ollut mukavaa viihdettä. Kirjoista luin kaikki muut paitsi tän viimesen kun siinä kohtaa alko menee vähän turhan lennokkaaksi ja kirjoista pidin isosti. Elokuvien parasta antia on EHDOTTOMASTI ollut Taylor Lautner eli Jacob, ihan kamalan hyvä kroppainen teinipoika... Vai voitko väittää muuta?

Leffaan lähteminen tosiaan tuli vähän yllättäen. Kun olin lopettanut netissä roikkumisen menin sitten notkumaan takapihalle Lewisin ja kumppaneiden kanssa, siellä oli myös saksalainen ex-kämppis Christiane ja uusi tuttavuus irlantilainen Amy. Tytöt tössöttivät olevansa lähdössä katsomaan Breaking Dawnia ensi-iltaan ja heittivät siinä sivussa sitten että heeeeei, lähetkö mukaan? Kello oli siinä kohtaa ehkä 22.50 ja leffa alkamassa 00.03 eikä mulla lippua... En miettinyt hetkeäkään vaan lupasin heti. Netin kautta löydettiin vielä mulle lippukin ja ei muuta kuin pika-pikaa bussipysäkille. Leffateatteri oli tosi tosi iso, meidän näytös oli salissa 11 ja samaa leffaa näytettiin 00.01, 00.02, 00.03, 00.04 ja 00.05. Meidän sali oli semmonen Tampereen Plevnan ykkösen luokkaa, jalkatilaa vähän enemmän ja snack-vaihtoehtoja oli huomattavasti enemmän mitä saliin olisi saanut tuoda. Mun lippu ei alunperin ollut muiden kanssa samaan riviin mutta Amy kävi sen vielä vaihtamassa. Meitä oli siellä sitten 4 "tyttöä" hostellilta ja yhden meistä italialainen kaveri. Itse leffa ei kovin kummonen kokemus ollut, odottelin suurimman osan ajasta että jotain alkaa tapahtuun ja kuolasin Jacobia. Ja sitten se leffa loppu. Kirjaa en edes oo lukenut, vain takakannen eikä ainakaan tässä ekassa osassa ollut mitään yllätyksiä.

Tän päivän kulutin outlet-ostoskeskuksessa. Kaikkea oli tarjolla ja hinnatkin näytti halvemmilta kun kaupungissa, mukaan ei silti tarttunut kun pari hömppäkirjaa ja yksi 1,90$ maksanut Camping-opas. Löysin uuden vaatekaupankin jossa myydän mahtikokoisia ja mukavan näköisiä vaatteita! Tää oli nimeltään Crossroads, tuntu halvemmalta kun CityChic ja vaatteet vähän ehkä painottu "tavallisempiin". Mitään ei tarttunut mukaan vaikka sovittamassa kävin useampiakin, ei vaan tuntunut siltä että mikään niistä olis tosissaan halunnut mulle. Yhdessäkään kenkäkaupassa en käynyt, en uskaltanut. Kerran olin eksyä mutta sitten sisäinen ääni heräsi huutamaan että eeeeeei, et tarvi enää yksiäkään kenkiä... Viimesimmät ostin Hillarys Boat Harbourista, thong crocsit eli Crocsit varvastossuina. Mulla oli kahdet kun tulin tänne, nyt mulla on.... parit enemmän. Jos joku tänne eksyy ja haluaa kyseiseen ostoskeskukseen niin keltainen kissabussi (CAT) pysähtyy mennen tullen kohdalla ja paikan nimi on Harbour Town www.harbourtown.com.au. Mennessä SmartRiderin lataus aiheutti pari ylimääräistä sydämenlyöntiä kun se herjasi mun kortista että väärä tunnusluku, ota yhteyttä pankkiin! Eikä tasan ollut väärä tunnusluku! Vaihdoin suomalaiseen Electroniin ja teki saman, niin jäi sitten sillä kertaa SmartRider lataamatta. Automaatilla kortti toimi kuitenkin moitteetta ja paluumatkalla sain bussikorttiinkin virtaa.

Kävin myös siinä Harbour Townin naapurissa jonottamassa reilun puoli tuntia että saisin viisumitarran passiin muistoksi. Turha reissu, jonotus palkittiin it-ongelmilla. Toivottivat huomenna uudestaan. Mun on pitänyt käydä tarra hakemassa siitä lähtien kun tulin tänne, mutta en vaan oo muistanut. Kerran etsin toimistoa mutta kun se ei heti löytynyt niin annoin olla. Tarra ei oo mitenkään pakollinen, suurin osa ei sitä kuulemma edes hae kun ei sitä missään tarvita, mä aattelin että on se silti kiva muisto. Odotellessa seurailin vastapäätä istuvia punatukkaisia irkkuveljeksiä, puheista vielä selvisi että olivat kaksoset. Mutta sitä ei noin ulkonäöllisesti olisi kyllä huomannut, sorppa Katri ei oo kuvia eivätkä olleet identtiset! Nyt ei tuu kuvia, kamerassa taitaisi kyllä olla yksi leffaan liittyen...

Melbournen matkasuunnitelmat on nyt sillä tavalla että Zane laittoi tänään viestin että oli saanut matkatoverin Tasmaniaan saakka mikä on hänelle paras vaihtoehto. Eli en pääse Zanen kyytiin. Britt laittoi tänään kimppamailin kaikille siihen yhteyttä ottaneille ja ehdotti että jos tavattais kaikki sunnuntaina Swan Valleyssa SupaGolfin merkeissä, sen takia kaikki että ne jotka ei sen kyytiin mahdu voi vaikka yhdessä etsiä kyytiä. Ihan kiva idea, mutta jotenkin epäilen ettei tuota tulosta. Ilmoitin kuitenkin että voisin mennä, mutta näyttää melkoisen hankalalta päästä Swan Valleyyn sunnuntaina julkisilla... Tällä hetkellä alan kallistua ostamaan sittenkin auton. Vähän hirvittää mutta pyysin Allisonilta ja sen mieheltä apua. Allisonin mies Keith on autoharrastaja, pakertaa autojen parissa päivät pitkät. Virittelee ja rakentelee lähinnä vanhoja Holden lava-autoja. Lupaan jossain kohtaa teille postauksen australialaisten Holdeneista ja ute-nimellä kutsuttavista lava-autoista.... Kerroin Allisonille että sijoitan max 2500$ ja mitä halvempi sen parempi. Tavoite on ostaa farmari jossa voisin sitten nukkua siellä takana kun kaataa takapenkin. Merkillä, mallilla, kilometreillä tai vuosimallilla ei oo väliä. Jane, jonka luo olen menossa Castlemaineen, sanoi myös yhdessä mailissa että heiltä ei pääse julkisilla mihinkään vaan pitää olla auto jos meinaa liikkua.


PS. ootkos lukenut blogin alusta saakka? Ensimmäinen teksti on helmikuulta.

Epäilyksiä...

Miksi mä haluan lähteä? Haluanko oikeasti lähteä? Mitä mä siellä teen... Millä mä elän? Budjetti on hyvin onneton joten töitä pitää löytyä PIAN, mutta mitä jos töitä ei löydy? Mitä jos rahat loppuukin ja täytyy tulla kotiin...! Mitä jos koirille sattuu jotain sillä välin kun oon poissa!!

Jos kysyt näitä kasvotusten mä hymyilen nätisti ja selitän että nyt on mentävä jos joskus meinaa mennä. Meen tekeen sitä mikä milloinkin hyvältä tuntuu ja mihin on mahdollisuus, teen töitä kun niitä löytyy ja oon vaan silloin kun talous ja tilanne sen sallii. Ja jos töitä ei löydy tai tulee jotain muuta murheita niin pääsee sieltä aina takasin. Koirat on parhaassa mahdollisessa hoidossa, jos jotain tulee niin se olisi varmasti tullut vaikka mäkin olisin ollut paikalla enkä olisi sitä estää voinut.

Ihan tosissaan jännittäähän ja arveluttaahan mua lähteä, mutta kun _mä haluan_ lähteä ja nyt siihen on mahdollisuus niin lähden. Jos sitä jää liian pitkään miettimään mitä kaikkea voi tapahtua niin loppuu rohkeus.

Ekaksi viikoksi 1.-7.11. on varattuna peti kuuden hengen dormista. Hostelliksi valikoitui ihan noiden käyttäjä arvostelujen perusteella sellainen paikka kun Beatty Lodge http://www.beattylodge.com.au/. Oletusarvona on että kyseessä olisi sellainen perussiisti paikka perusjutuilla. Ihan keskustassa tuo ei oo mutta julkisilla pääsee kulkeen eikä oo kuitenkaan kyse kun ekasta viikosta tässä kohtaa. Lauantaina 5.11. oon menossa perthiläisen nahkacolliekasvattajan (Allison Parsons, Adarstern) kanssa collie- & shelttinäyttelyyn!

Lento varattu ja maksettu!

Nyt vasta niitä perhosia vatsan pohjalla lenteleekin! Hitto!

30.10.2011 on lähtö. Reitti on Helsinki - Frankfurt - Hong Kong - Perth ja lentoyhtiö Cathay Pacific. Helsinki - Frankfurt välin tosin lentää Finnair. Edullisimman lennon etsin http://www.skyscanner.fi/ ja varaus sitten meni seat24.fin kautta. Juuri kun piti mennä vielä katsomaan että mitäs muita vaihtoehtoja siellä on niin ei löydy enää tuota lentoreittiä ja aikataulua... Meniköhän mulle sitten viimeinen paikka?

Helsinki - Frankfurt lento on melko lyhyt, vajaa 3h, mutta siihen ne lyhyet lennot sitten jääkin. Frankfurt - Hong Kong 11h ja Hong Kong - Perth 7,5h. Vaihtoajat on Frankfurtissa 3h 55min ja Hong Kongissa 7h 15min, lyhyemmilläkin vaihdoilla olisi ollut yhtä edullisia lentoja mutta ajattelin että josko sitten vaikka jetlag olisi helpompi kun on kuluttanut matkalla aikaa enemmän... Tuskin, mutta voihan sitä yrittää edes huijata itseään...

Matka alkaa 30.10. aikaisin sunnuntaiaamuna ja perillä Perthissä oon maanantaina 22.45, ekan yön ajattelin nukkua lentokentällä. Aamuun ei kovin montaa tuntia enää ole jäljellä tuossa kohtaa ja mieluummin seikkailen alkuun Perthin aamussa kuin yössä. Tän hetken suunnitelma on majoittua johonkin hostelliin ekaksi viikoksi miettiin että mitä sitten tekisi ja etsiä töitä. Hostellin löytäminen oliskin sitten seuraavana edessä... Ehdotuksia saa laittaa!

Edellisen postauksen jutuista on matkavakuutusasia selvinnyt. Pohjolan tarjouksessa ei tosiaan ollut kuin se vuoden jatkuvan vakuutuksen tarjous ja lisäkuukausista olisi tullut oma laskunsa. Peruin koko vakuutuksen koska tarjous ei ollut sitä mistä tarjouksen pyysin ja todellinen hinta oli aivan jotain muuta kuin tarjousessa mainittu. Seuraavaksi halvin olikin sitten IFiltä ja sen otin eikä vielä ole tullut mitään hämmentävää eteen.

Stressiä on vähän edelleen kaikesta oheistoiminnasta. Nuorimmainen koira menee leikkaukseen maanantaina. Työjutut nyt taas vähän selkeni, mutta on tää silti hankalaa...

Viisumi myönnetty ja matkavakuutus haettu työstävapautusta odotellessa

Viisumista tuli heti hakemuksen jättämisestä seuraavana päivänä myöntävä vastaus, joten se on plakkarissa. Oli kyllä hämmentävän nopeata toimintaa... Hakemuksen täyttelin iltasella maanantaina ja tiistaina oli jo viisumi myönnetty (sähköpostissa on päiväys 15.8.2011 23.02). Tunne oli kyllä melkoinen kun maililootan avatessa siellä näkyi lähettäjänä eVisa.WHM@immi.gov.au.

Matkavakuutuksenkin hankin, mutta sitä täytyy nyt vähän tarkistella... Pyysin nimenomaan tarjouksen tälle Aussilan matkalle ajalle 30.10.2011 - 14.6.2012 ja ymmärrä kyllä että homma toimii niin että ekat 3kk tulee jatkuvan matkavakuutuksen kautta ja loppuaika täytyy ostaa lisäkuukausina, mutta vakuutuskirjoissa sitten ei puhuttu mitään lisäkuukausista... Laitoin sinne kyselyä joten vastausta odotellessa. Hintaeroja oli melkoisia, mutta jos tuo nyt meni reisille tuo valinta niin sitten täytyy vaan vaihtaa yhtiötä. Onneks on vielä hetki aikaa. Musta oli omituista että vaaditaan kotivakuutusta jotta matkavakuutus voidaan myöntää, mä asun toisen ihmisen asunnossa johon sillä toisella on kotivakuutus, minkä kodin mä sillä kotivakuutuksellani vakuuttaisin???

Ton viime postauksessa mainitun rinkan tilasin netistä kun sain muutaman kympin halvemmalla ja nyt on vielä tarkoitus käydä saman valmistajan halvempi malli sovittamassa jos se olisi yhtä mukava. Palauttaa sitten tuon ensin tilatun jos halvempi on yhtä mukava.

Stressiä pukkaa kaikesta muusta oheistoiminnasta joka ei liity sinänsä reissuun millään tavoin. Töissä on asiat solmussa, ei onneksi mulla henkilökohtaisesti eikä minusta johtuen mutta vaikuttaen myös minuun. Nuorimmaisen koiran terveysongelmat jatkuu, on kova huoli koirasta ja rehellisyyden nimissä on myönnettävä että matkabudjetti hupenee jokaisella eläinlääkärikäynnillä melkoisesti... Ekaa kertaa mietin että olis se hieno jos ihan kaikkea ei tarvisi yksin suunnitella ja hoitaa.

Viisumihakemus laitettu sisään!

Perjantaina sain töistä tiedon että työstävapautushakemus saa vihreää valoa ja intoa piukassa suunnittelin mitä kaikkea teen viikonlopun aikana reissun eteen. Olin kuitenkin perjantai-illasta saakka niin lennossa koko viikonlopun ettei jäänyt aikaa mihinkään... Tänään vihdoin sain iltasella täyteltyä viisumihakemuksen ja voin kertoa että vatsan pohjalla kuplii entistä enemmän!

Päivällä käytiin Palleron kanssa tutkimassa Tampereen seudun rinkkatarjontaa. Aikaisemmin mulla ei ollut mitään käsitystä rinkoista, eikä pahemmin vieläkään, joten suunnattiin ensimmäisenä Partioaittaan saamaan vähän tietoa. Ystävällisesti siellä myyjätär meitä hieman perehdyttikin rinkan hankintaan ja soviteltiin useampaa mallia. Parhaalta tuntui Osprey Waypoint Women's 65, ei muuta vikaa kun hinta: 200e. Jätin harkintaan... Kaikkea muutakin menoa olis niin en haluaisi ihan noin paljoa sijoittaa rinkkaan. Samaa hintaluokkaa ne kaikki vähän paremmalta tuntuneet rinkat sitten olikin. Halvempiakin kyllä löytyi muttei ne vaan samaan malliin istuneet kannettavaksi. Laura edelliseen postaukseen kommentoikin että edullisella perusrinkallakin reissaaminen onnistuu joten katsotaan....

Reissukassaa on myös viime aikoina verottanut nuorimmaisen koiran sairastelut, tapaturmaa ja muuta oheistoimintaa. Onneksi on vakuutus vaikka on se omavastuukin melko suolanen maksettava.