Breaking Dawn

Twilight elokuvasarjan tuoreimman osan ensi-ilta oli eilen, osa 1. viimeiseen kirjaan perustuvasta elokuvasta. Mä en oo mikään erityinen fani ollut koskaan, mutta on ne mun mielestä ollut mukavaa viihdettä. Kirjoista luin kaikki muut paitsi tän viimesen kun siinä kohtaa alko menee vähän turhan lennokkaaksi ja kirjoista pidin isosti. Elokuvien parasta antia on EHDOTTOMASTI ollut Taylor Lautner eli Jacob, ihan kamalan hyvä kroppainen teinipoika... Vai voitko väittää muuta?

Leffaan lähteminen tosiaan tuli vähän yllättäen. Kun olin lopettanut netissä roikkumisen menin sitten notkumaan takapihalle Lewisin ja kumppaneiden kanssa, siellä oli myös saksalainen ex-kämppis Christiane ja uusi tuttavuus irlantilainen Amy. Tytöt tössöttivät olevansa lähdössä katsomaan Breaking Dawnia ensi-iltaan ja heittivät siinä sivussa sitten että heeeeei, lähetkö mukaan? Kello oli siinä kohtaa ehkä 22.50 ja leffa alkamassa 00.03 eikä mulla lippua... En miettinyt hetkeäkään vaan lupasin heti. Netin kautta löydettiin vielä mulle lippukin ja ei muuta kuin pika-pikaa bussipysäkille. Leffateatteri oli tosi tosi iso, meidän näytös oli salissa 11 ja samaa leffaa näytettiin 00.01, 00.02, 00.03, 00.04 ja 00.05. Meidän sali oli semmonen Tampereen Plevnan ykkösen luokkaa, jalkatilaa vähän enemmän ja snack-vaihtoehtoja oli huomattavasti enemmän mitä saliin olisi saanut tuoda. Mun lippu ei alunperin ollut muiden kanssa samaan riviin mutta Amy kävi sen vielä vaihtamassa. Meitä oli siellä sitten 4 "tyttöä" hostellilta ja yhden meistä italialainen kaveri. Itse leffa ei kovin kummonen kokemus ollut, odottelin suurimman osan ajasta että jotain alkaa tapahtuun ja kuolasin Jacobia. Ja sitten se leffa loppu. Kirjaa en edes oo lukenut, vain takakannen eikä ainakaan tässä ekassa osassa ollut mitään yllätyksiä.

Tän päivän kulutin outlet-ostoskeskuksessa. Kaikkea oli tarjolla ja hinnatkin näytti halvemmilta kun kaupungissa, mukaan ei silti tarttunut kun pari hömppäkirjaa ja yksi 1,90$ maksanut Camping-opas. Löysin uuden vaatekaupankin jossa myydän mahtikokoisia ja mukavan näköisiä vaatteita! Tää oli nimeltään Crossroads, tuntu halvemmalta kun CityChic ja vaatteet vähän ehkä painottu "tavallisempiin". Mitään ei tarttunut mukaan vaikka sovittamassa kävin useampiakin, ei vaan tuntunut siltä että mikään niistä olis tosissaan halunnut mulle. Yhdessäkään kenkäkaupassa en käynyt, en uskaltanut. Kerran olin eksyä mutta sitten sisäinen ääni heräsi huutamaan että eeeeeei, et tarvi enää yksiäkään kenkiä... Viimesimmät ostin Hillarys Boat Harbourista, thong crocsit eli Crocsit varvastossuina. Mulla oli kahdet kun tulin tänne, nyt mulla on.... parit enemmän. Jos joku tänne eksyy ja haluaa kyseiseen ostoskeskukseen niin keltainen kissabussi (CAT) pysähtyy mennen tullen kohdalla ja paikan nimi on Harbour Town www.harbourtown.com.au. Mennessä SmartRiderin lataus aiheutti pari ylimääräistä sydämenlyöntiä kun se herjasi mun kortista että väärä tunnusluku, ota yhteyttä pankkiin! Eikä tasan ollut väärä tunnusluku! Vaihdoin suomalaiseen Electroniin ja teki saman, niin jäi sitten sillä kertaa SmartRider lataamatta. Automaatilla kortti toimi kuitenkin moitteetta ja paluumatkalla sain bussikorttiinkin virtaa.

Kävin myös siinä Harbour Townin naapurissa jonottamassa reilun puoli tuntia että saisin viisumitarran passiin muistoksi. Turha reissu, jonotus palkittiin it-ongelmilla. Toivottivat huomenna uudestaan. Mun on pitänyt käydä tarra hakemassa siitä lähtien kun tulin tänne, mutta en vaan oo muistanut. Kerran etsin toimistoa mutta kun se ei heti löytynyt niin annoin olla. Tarra ei oo mitenkään pakollinen, suurin osa ei sitä kuulemma edes hae kun ei sitä missään tarvita, mä aattelin että on se silti kiva muisto. Odotellessa seurailin vastapäätä istuvia punatukkaisia irkkuveljeksiä, puheista vielä selvisi että olivat kaksoset. Mutta sitä ei noin ulkonäöllisesti olisi kyllä huomannut, sorppa Katri ei oo kuvia eivätkä olleet identtiset! Nyt ei tuu kuvia, kamerassa taitaisi kyllä olla yksi leffaan liittyen...

Melbournen matkasuunnitelmat on nyt sillä tavalla että Zane laittoi tänään viestin että oli saanut matkatoverin Tasmaniaan saakka mikä on hänelle paras vaihtoehto. Eli en pääse Zanen kyytiin. Britt laittoi tänään kimppamailin kaikille siihen yhteyttä ottaneille ja ehdotti että jos tavattais kaikki sunnuntaina Swan Valleyssa SupaGolfin merkeissä, sen takia kaikki että ne jotka ei sen kyytiin mahdu voi vaikka yhdessä etsiä kyytiä. Ihan kiva idea, mutta jotenkin epäilen ettei tuota tulosta. Ilmoitin kuitenkin että voisin mennä, mutta näyttää melkoisen hankalalta päästä Swan Valleyyn sunnuntaina julkisilla... Tällä hetkellä alan kallistua ostamaan sittenkin auton. Vähän hirvittää mutta pyysin Allisonilta ja sen mieheltä apua. Allisonin mies Keith on autoharrastaja, pakertaa autojen parissa päivät pitkät. Virittelee ja rakentelee lähinnä vanhoja Holden lava-autoja. Lupaan jossain kohtaa teille postauksen australialaisten Holdeneista ja ute-nimellä kutsuttavista lava-autoista.... Kerroin Allisonille että sijoitan max 2500$ ja mitä halvempi sen parempi. Tavoite on ostaa farmari jossa voisin sitten nukkua siellä takana kun kaataa takapenkin. Merkillä, mallilla, kilometreillä tai vuosimallilla ei oo väliä. Jane, jonka luo olen menossa Castlemaineen, sanoi myös yhdessä mailissa että heiltä ei pääse julkisilla mihinkään vaan pitää olla auto jos meinaa liikkua.


PS. ootkos lukenut blogin alusta saakka? Ensimmäinen teksti on helmikuulta.

Viisumi myönnetty ja matkavakuutus haettu työstävapautusta odotellessa

Viisumista tuli heti hakemuksen jättämisestä seuraavana päivänä myöntävä vastaus, joten se on plakkarissa. Oli kyllä hämmentävän nopeata toimintaa... Hakemuksen täyttelin iltasella maanantaina ja tiistaina oli jo viisumi myönnetty (sähköpostissa on päiväys 15.8.2011 23.02). Tunne oli kyllä melkoinen kun maililootan avatessa siellä näkyi lähettäjänä eVisa.WHM@immi.gov.au.

Matkavakuutuksenkin hankin, mutta sitä täytyy nyt vähän tarkistella... Pyysin nimenomaan tarjouksen tälle Aussilan matkalle ajalle 30.10.2011 - 14.6.2012 ja ymmärrä kyllä että homma toimii niin että ekat 3kk tulee jatkuvan matkavakuutuksen kautta ja loppuaika täytyy ostaa lisäkuukausina, mutta vakuutuskirjoissa sitten ei puhuttu mitään lisäkuukausista... Laitoin sinne kyselyä joten vastausta odotellessa. Hintaeroja oli melkoisia, mutta jos tuo nyt meni reisille tuo valinta niin sitten täytyy vaan vaihtaa yhtiötä. Onneks on vielä hetki aikaa. Musta oli omituista että vaaditaan kotivakuutusta jotta matkavakuutus voidaan myöntää, mä asun toisen ihmisen asunnossa johon sillä toisella on kotivakuutus, minkä kodin mä sillä kotivakuutuksellani vakuuttaisin???

Ton viime postauksessa mainitun rinkan tilasin netistä kun sain muutaman kympin halvemmalla ja nyt on vielä tarkoitus käydä saman valmistajan halvempi malli sovittamassa jos se olisi yhtä mukava. Palauttaa sitten tuon ensin tilatun jos halvempi on yhtä mukava.

Stressiä pukkaa kaikesta muusta oheistoiminnasta joka ei liity sinänsä reissuun millään tavoin. Töissä on asiat solmussa, ei onneksi mulla henkilökohtaisesti eikä minusta johtuen mutta vaikuttaen myös minuun. Nuorimmaisen koiran terveysongelmat jatkuu, on kova huoli koirasta ja rehellisyyden nimissä on myönnettävä että matkabudjetti hupenee jokaisella eläinlääkärikäynnillä melkoisesti... Ekaa kertaa mietin että olis se hieno jos ihan kaikkea ei tarvisi yksin suunnitella ja hoitaa.

Viisumihakemus laitettu sisään!

Perjantaina sain töistä tiedon että työstävapautushakemus saa vihreää valoa ja intoa piukassa suunnittelin mitä kaikkea teen viikonlopun aikana reissun eteen. Olin kuitenkin perjantai-illasta saakka niin lennossa koko viikonlopun ettei jäänyt aikaa mihinkään... Tänään vihdoin sain iltasella täyteltyä viisumihakemuksen ja voin kertoa että vatsan pohjalla kuplii entistä enemmän!

Päivällä käytiin Palleron kanssa tutkimassa Tampereen seudun rinkkatarjontaa. Aikaisemmin mulla ei ollut mitään käsitystä rinkoista, eikä pahemmin vieläkään, joten suunnattiin ensimmäisenä Partioaittaan saamaan vähän tietoa. Ystävällisesti siellä myyjätär meitä hieman perehdyttikin rinkan hankintaan ja soviteltiin useampaa mallia. Parhaalta tuntui Osprey Waypoint Women's 65, ei muuta vikaa kun hinta: 200e. Jätin harkintaan... Kaikkea muutakin menoa olis niin en haluaisi ihan noin paljoa sijoittaa rinkkaan. Samaa hintaluokkaa ne kaikki vähän paremmalta tuntuneet rinkat sitten olikin. Halvempiakin kyllä löytyi muttei ne vaan samaan malliin istuneet kannettavaksi. Laura edelliseen postaukseen kommentoikin että edullisella perusrinkallakin reissaaminen onnistuu joten katsotaan....

Reissukassaa on myös viime aikoina verottanut nuorimmaisen koiran sairastelut, tapaturmaa ja muuta oheistoimintaa. Onneksi on vakuutus vaikka on se omavastuukin melko suolanen maksettava.

suunnitelma B

Ajatus Australiasta ja WH-viisumista on peräisin opiskeluajoilta, mutta elämän vakiintumisen myötä se vain unohtui. Hieman ennen joulua 2010 työnantajalta tuli iloinen uutinen; YT-neuvottelut alkavat. Samoihin aikoihin tutulta foorumilta löytyi linkki Australiassa matkaavan suomalaisen parin blogiin johon jäin pahasti koukkuun. Näistä kipinöistä YT-neuvottelupiinan aikana kypsyi ajatus suunnitelmasta B irtisanomisen varalle. Working Holiday -viisumi myönnetään korkeintaan 30-vuotiaalle ja kesällä mittariiin pyörähtää 28, joten aikarajat alkaisivat tulla pian vastaan. Asuntovelattomana sinkkuna reissuun lähtemistä rajoittavia tekijöitä oli vain lemmikkien sijoittaminen ja talouspolitiikka. Perheeni kun koostuu kolmesta koirasta ja yhdestä kissasta + 250L akvaariosta. Yllättävän kivuttomasti kuitenkin tämäkin järjestyi; vanhukset (vm. 03 ja 04) ja kissa majoittuisivat äidin hellään huomaan ja nuorikko (vm. 10) pääsisi ystäväni Susannan tyttöporukan jatkoksi Paraisille. Oman aikarajansa toi myös lemmikit, nyt lähtiessä eivät vanhukset olisi vielä niin vanhoja että tarvisi pelätä niiden luonnollista poistumista reissun aikana ja toisaalta nuorikon kanssa ei harrastusrintamalla menetettäisi mitään; olisin reissussa talven jolloin PK-harrastus on muutenkin hiljaista ja toisaalta naperon kanssa ei koehaaveita tule ennen vuotta 2013. Ennen kuin ötököille löytyi sijoituspaikat en voinut edes kuvitella haaveiden edes sivuavan todellisuutta, mutta kun niillekin löytyi paikat haaveiden toteuttamista sai alkaa suunnittelemaan. Suunnitelmaan kuului irtisanomisuutisen jälkeen muutto äidin helmoihin ja kova työnteko työtä valikoimatta, jotta loppuvuodesta olisi säästössä turvallisen tuntuinen matkakassa.

Olennaisten palikoiden loksahdeltua paikoilleen aika kului nopeasti tutkaillen monia ausseihin reissaavien blogeja, vertaillen lentoja, laskien kuluja, tutkien kaupunkeja ja Australian historiaa. Helmikuun puolessa välissä 2011 neuvottelujen tulokset julkaistiin eikä irtisanomista tullut. Hetken olo oli hämmentynyt kun olin jo asennoitunut B-suunnitelman toteutukseen. Ajatus reissusta poltteli edelleen eikä sitä ainakaan vähentänyt jatkuva blogien lukeminen... Viikon sisällä tiedotustilaisuudesta ajatus reissuun lähtemisestä kypsyi niin että päätin kuitenkin laittaa suunnitelman toteutukseen muutamalla muutoksella. Tarvittaessa sanoisin itseni irti töistä, mutta toiveissa kuitenkin saada vuodeksi työstävapautus.

Asunnon vuokrasopimuksen irtisanomisilmoitus on laitettu eilen matkaan ja 1.4. asutaan äidin helmoissa, tällä kertaa keräten matkakassaa suunnitelmissa reissata Australiassa WH-viisumin turvin ensi talvena. Eilen illalla nukkumaan mennessä mietin vain että näinkö sitten tosissani olisin lähdössä...