ROADTRIP 2: Sunset @ Opera House & Harbour Bridge

ROADTRIP 2: Blue Mountains

Perjantain ja lauantain välinen yö oltiin kaikki yötä Leenan luona ja aamulla lähdettiin klo 9 kohti Blue Mountainsia. Blue Mountainsille oli piiiiiitkä matka, mä ajoin ja tytöt nukku. Mitä nyt matkalla iski nälkä eikä voitu ajaa Mäkkärin ohi... Ylläri. Perillä huomattiin että Blue Mountains on todellakin ISO paikka ja siellä olisi pitänyt olla aamulla eikä puolen päivän nurkilla. Pysähdyttiin heti ekaan turisti-infoon mitä eteen tuli. Infon tädin kanssa käydyn neuvonpidon kautta päädyttiin kolmen pysähdyksen taktiikkaan.

Ekan pysäkin Three Sisters toi taas sen saman fiiliksen kun 12 Apostolia, Harbour Bridge ja Oopperatalo: just, ihmiset on ihan pähkinöinä nähdessään kiviä! Olihan ne upeeta nähdä, ihan niin kun Sydneyn päänähtävyydetkin, mutta oikeesti - ne on vaan kiviä. Ihan niin kun 12 Apostolia on kiviä, Harbour Bridge vaan silta ja Sydney Opera House vaan rakennus. Miksi ihmiset on soikeena riemusta nähdessään tämmösiä juttuja? Otinhan mäkin ne perinteiset turistikuvat siskoista, Harbour Bridgestä ja Oopperatalosta on tsiljoona fotoa... Three Sistersiä enemmän vaikutuksen muhun teki laaksomaisema näköalatasanteelta. Se oli kaunis!

sininen laakso

Tokalla pysäkillä oli eräänlainen teemapuisto, Scenic World, jonka vetonauloja oli maailman jyrkin junarata ja pari kaapelihissiä (?). Kaapelihissillä tarkotan nyt sellasta kaapeleiden varassa roikkuvaa lootaa joka ylittää kuiluja tms. Junarata ja toinen kaapelisysteemeistä vei samaan paikkaan alas sademetsään tehdyille poluille, toinen ylitti yhden kuilun ja toi innokkaat turistit hyvälle näköalapaikalle kohti vesiputousta. Oltiin sen verran myöhään liikenteessä että kun viimeinen kyyti ylös sivistykseen lähti 4.55pm meillä oli noin tunti aikaa kierrellä alhaalla. Alas mentiin sillä jyrkällä junaradalla ja se oli metka matka! Alhaalla oli poluilla paljon infotauluja ja alueen hiilikaivoshistoriaan liittyviä kohteita. Aikaa siellä olis saanut kuluun huomattavasti enemmän kun mitä meillä oli käytettävissä. Tai olishan siellä alhaalla saanut olla pidempäänkin, mutta ei ihan heti napannut rämpiä ylös jyrkkiä loputtomalta tuntuvia portaita sademetsän laitamilla pimeässä. Ylös tultiin viimeisellä vuorolla kaapelihissiä, ei kestänyt kauaa ja mulla pysy housut puhtaina eli ei ees pelottanu kauheesti. Mä en edelleenkään pelkää korkeita paikkoja vaan putoamista ja siihen ei tarvi kun kiivetä keittiöjakkaralle... tai että jollakulla on jossain korkealla paikalla jotain tavaraa jonka mä pelkään putoavan, kuten Lauralla sen järkkärikamera jonka kanssa se roikkuu mun pelkoni mielestä ihan liian huolettomasti. Voitte vaan arvata miten täynnä Laura on kuuleen mun suusta että voitko nyt vetää sen kameran remmin edes ranteen ympärille. Scenic World kostui meidän ajeluista 21$ per nuppi, melko tyyristä etten sanoisi.

Reissun viimeinen pysäkki jäi vähän hämärän peittoon. Kirjaimellisesti. Oltiin siellä aivan liian myöhään. Löydettiin paikka mutta koska näillä leveysasteilla tähän aikaan vuotta tulee pimeä ensinnäkin todella nopeasti niin se tulee myös kohtuu ajoissa siten että 5.30pm on jo hyvin hämärää ja kuudelta pimeää. Vikalla pysäkillä mun oli pakko luovuttaa ajamisen suhteen kun paikkoja särki ja olo oli ihan voimaton. Ihana ihana fibro... Paluumatkan pari tuntia röhnötin takapenkillä vällyjen alla ilman mitään muistikuvia matkasta. Leenan luona olo alkoi olla parempi ja jaksoin jopa katsoa leffaa Leenan ja Sarah'n kanssa.

Tähän päädyttiin yrittämällä nähdä mahdollisimman paljon...

ROADTRIP 2: Sydney part 3. -NSW nahkalassiet

Ludie

Anzac Day eli keskiviikko kului multa lassieohjelman parissa. Olin sopinut meneväni tapaamaan Milbalind-kasvattajia Joanne ja Shirley Stoneyta ja sinne puksuttelin sitten junalla aamupäivästä. Näin monen monta nahkaa lisää, osa enemmän ja osa vähemmän skandinaavisista linjoista. Shirleyllä asui Janen kasvatti-Ludie (Hannah'n tytär) ja Janen Barneyn sininen veli Donald, molemmat iloisia ja avoimia tyyppejä. Näin myös niin suomentuonti-Visan kuin ruotsintuonti-Svenin. Sven oli jo kymppivee papparainen ja ihastuttava persoona erinomaisessa kunnossa! Tykkäsin Svenistä kovasti. Visa otti avoimen iloisesti mut vastaan ja toivoi kovasti että taskun pohjalta olis löytynyt jotain heeekkuja mutta joutui pettymään. Shirley oli järjestänyt tapaamisen David Knoxin (Collegiate) kanssa ja siellä näin Davidin lauman. Davidilla oli muutama erinomaisen kauniin värinen tumma soopeli ja tietty Sven.

 vasemmalla Dusty ja oikealla Visa (Sandcastle's Trust Money IMP FIN)

Donald

ROADTRIP 2: Sydney part 2. -BONDI

Jos tulee Sydneyyn pitää nähdä Bondi Beach. Niinpä mekin sitten päätettiin että kun säätiedotus lupasi tiistaille kaunista säätä niin lähdetään silloin rannalle. Aamusella hyppäsin junaan ja huristin Kings Crossille. Tytöt oli ollut edellisen illan baarissa ja olo ei ollut ihan hehkeimmillään. Samassa huoneessa asuvat norjalaiset Kaya ja Maria sekä britti-Katie olivat myös innostuneet ajatuksesta lähteä Bondille joten oltiin kaikki menossa kimpassa. Junalla Bondi Junctionille ja sieltä bussi Bondi Beachille. Bussi kierteli kaarteli rakennusten välillä ja yhtäkkiä tupsahti oikean puolen ikkunoista maisema hiekkapoukamaan mikä paljastui Bondi Beachiksi. Se oli pieni! Ihan yllättävän pieni! Vähän ehkä jopa pettymys kaupungistumisensa ja kokonsa vuoksi. Kun on nähnyt useamman, niin WA:n puolella kuin Victorian Ninety Mile Beachinkin, piiiiiiiitkän kauniin hiekkarannan joka jatkuu silmän kantamattomiin ei pienehkö poukama rakennusten keskellä herätä suuria tunteita. Totuushan itseasiassa on että saa olla melkoisen uskomaton ranta että se enää suuria tunteita saa aikaan. Enivei, Sarah oli päättänyt ottaa tatuoinnin Australiassa ja lauantaina kiertäessämme Sydneytä oli kysynyt yhdeltä tytöltä hyvää paikkaa ja saanut osoitteeksi Bondi Ink. Bussin ikkunasta ko. paikka bongattiin ja sovittiin että lähteissä käydään kurkkaamassa.

 Rannalla ehdittiin hetki naatiskella kun alkoi ensin kuulua ukkosen jyrinää ja sitten sataa kaatamalla. Se siitä aurinkoisesta päivästä... Käytiin syömässä jonka aikana sade taukosi, Kaya, Maria & Katie suuntasivat takaisin rannalle ja me muut Bondi Inkiin. Tiloiltaan muistutti vähän Tampereen Putkaa, tyylikästä, modernia ja siistiä. Sarah päätyi ottamaan tatuointinsa vielä samana päivänä! Leiman teki Nick, joka oli melkoisen POP. Erikiva tyyppi joka vaihtoi graffitien maalauksen vajaa viisi vuotta sitten tatuointeihin ja sai kävi nelivuotisen koulun työskennellen lähes ilmaiseksi eräässä tatuointiliikkeessä oppeja vastaan. Nick oli sellainen ihminen jonka kanssa mulla olis juttua riittänyt vaikka tuomiopäivään... Harmi ettei hommassa kaikkineen mennyt kuin vajaa 3h. Nick on myös hyvä työssään, Sarah'n tatska on sellainen mitä en itselleni ikinä ottaisi mutta se on äärettömän hienosti tehty ja sopii Sarah'lle. Houkutus oli ihan järjetön ottaa itekin vaikka oon ehdottomasti sitä mieltä että tatuointeja otetaan vain kun niistä ollaan 100% varmoja mitä halutaan. Laura sopi Bondi Inkin italialaisvahvistuksen, Mattian, kanssa torstaille keikan että Lauran vanhoihin tatskoihin tehdään pieniä parannuksia. Mattia myös lupasi että jos vielä torstaina tuntuu että haluan tatskan niin onnistuu.

viä hymyilytti

Torstain keikalla mä päädyin oleen haluamatta, mutta varasin option että jos sittenkin niin sunnuntaina olis Nick töissä. Mä todellakin olisin voinut tuoda Nickin kotiin... Aivan hurmaava. On muuten mitä luultavimmin eka miespuolinen joka koskaan milloinkaan on multa kysynyt iästä puhutaessa horoskooppia! Mä kyllä repesin siinä kohtaa ihan täysin... Hää oli kalat, muttei siitä sitten keskusteltu sen enempää. Sillä on muuten puoliksi suomalainen kummilapsi! Maailma on niin pieni. Lauralla on joitakin vuosia vanhat kaksi tatuointia joista varsinkin toisessa on osa kuvaa (tai tekstiä) "levinnyt" niin ettei siitä enää oikein saanut selvää. Mattia paranteli molemmat uuteen uskoon. Mattiakin oli ihan veikeä tyyppi, hyvin italialainen.

tähän tuli viä vähän valkosta tän jälkeen

sitten ei enää

valamis!

aaltopilvet Bondilla

ROADTRIP 2: Sydney part 1.

Leenan luota keskustaan oli erinomainen junayhteys. Junia kulki kaksi tunnissa ja matka King's Crossin asemalle, jonka nurkilla tyttöjen hostelli oli, ajeli puolisen tuntia. Junia oli siistejä ja vähemmän siistejä, mutta niinhän se on aina kaikkien julkisen liikenteen kulkuvälineiden kanssa. Lauantaina köröttelin King's Crossille aamupäivästä kun oltiin sovittu että eka päivä Sydneyssä tutkailtaisiin maisemia kimpassa. Alkuperäisen suunnitelman hostelli Chilli Blue oli vaihtunut Central Backpackersiin koska Chilli Blue oli täynnä, mitä tästä opimme? Älä tyydy vain kurkkaamaan muutamaa päivää aikaisemmin onko hostellissa tilaa vaan todellakin VARAA se majoitus mikäli ko. hostelliin haluat! Tytöillä oli ollut rattoisaa raahata kamoja hostellilta toiselle keskellä yötä etsiessään majapaikkaa. Ihan mukavan hostellin kuitenkin löysivät ja erinäisten sattumusten jälkeen päätyivät jäämään sinne koko viikoksi.

Circular Quay

 The Rocks Market

Launtaina sieltä hostellin katolta sain ensi vilkaisun niin Harbour Bridgestä kuin Oopperatalosta. Laura ja Sarah oli ymmärrettävästi vähän ryytyneitä mutta lähdettiin silti tutkimaan kaupunkia. Juna-asemalta ostettiin viikkoliput jotka kelpas juniin zone 2 saakka ja kaikkiin lauttoihin & busseihin, hintaa tiketille kertyi 51$.Circular Quayn asemalla oli melkoinen yllätys kun junasta tullessa avautui heti maisema oikealla Oopperatalolle ja vasemmalla Harbour Bridgelle! Wuhuu! Todellakin mä olin Sydneyssä! Sydneyn ykköskohteita oli ehdottomasti The Rocksin market joka sattui sopivasti oleen juurikin lauantaina ja osuun reitille kun untamo tumpelo turistit hoiperreltiin kohti turisti infoa. Söin muuten ehkä maailman parhaan maissintähkän tuolla! Päivä kului lähinnä maisemia ihaillen Circular Quayn ja The Rocksin maisemissa. Infosta bongattiin että illalla olisi Darling Harbourilla ilotulitus! Loistotuuri! Sydneyhän on kuuluisa uuden vuoden ilotulituksestaan. Vaikka perus-lauantain ilotulitus tuskin vetää vertoja uuden vuoden vastaaville niin oli se silti hienoa katsottavaa.

 oikealla valmistusta ja vasemmalla tulos

Sarah & Harbour Bridge

Sunnuntaina käytiin Leenan ja Mayan (2v) kanssa tutustumassa Manlyyn, mikä tarkoittaa lauttamatkaa Circular Quayn asemalta. Lauttoja kulki jos jonnekin suuntaan ja muutoinkin merellä näytti olevan kyseisenä sunnuntaina melko paljon liikennettä. Menomatkalla lautta oli melko täysi, mutta takaisin puksutellessa ei niinkään. Mä tykkäsin Manlysta! Eihän siellä mitään erikoista sinänsä ollut. Putiikkeja, vähän markkinakojuja ja ranta, mutta tunnelmaltaan mulle mieluinen paikka. Ja hyvässä seurassa on aina mukavaa! Kierreltiin kojuja, istuskeltiin rannalla ja käytiin lounaalla satamaravintolassa. Mayakin viihtyi yllättävän hyvin. Takaisin tullessa käveltiin Circular Quaylta Town Hallin asemalle ja köröteltiin sieltä junalla kotiin.

kaupunki mereltä kuvattuna

  Beach closed ei näyttänyt koskevan surffareita

ROADTRIP 2: Kiama - Sydney

PE 20.4. Kiama - Sydney

Aamun ohjelmaan kuului noilla monilaukkuisilla laukkujen järjestäminen niin ettei sinne hostelliin tarvi raahata kaikkia nyssyköitä vaan että voisi haaveilla pärjäävänsä yhdellä. Täähän ei nyt koskenut mua koska a) mulla on vain rinkka ja käsilaukku, yövaatteet ja pesuvehkeet on erikseen toisessa nyssäkässä mutta ne on siinä vain koska se on kätevintä - ei koska ne ei mahdu muualle, b) saan asustaa Leenan luona (mikä oli melkoinen lottovoitto!!) - ei tarvi olla huolissaan tavaroiden katoamisesta ja c) Miss Holden jää mun kanssa samoille seuduille. Mä oon muutenkin useampaan kertaan matkan aikana hämmästellyt tavarapaljoutta mitä nio tytskät raahaa mukanaan ja tästä on puhuttukin, mä en tulostellut/kopioinut mitään varmuuden vuoksi lippusia ja lappusia. Lentoliput, hostellin varaus, viisumi ja matkavakuutus oli yhteensä ehkä 6 normi A4-paperia. Kaikki loput on koneella skannattuina tai vielä parempi sähköpostissa. Mä en oo ostanut pahemmin matkamuistoja mitä täytyy raahata rinkassa, onhan niitä mutta lähinnä käyttötavaraa ja se yks nelijalkanen karvanen ei tod. kulje mun mukana maailman äärissä roadtripillä. Muutamia juttuja oon ostanut matkan varrelta tutuille ja tuupannut postiin, pieniä juttuja jotka ei oo ollu kalliita eikä niiden postitus oo kallista. Kortteja oon koittanut tuupata kaikille jotka mieleen on tullut sellaisina jotka kortista ilahtuisivat ja joille on osoite löytynyt. Rajallisista matkavaroistani en aio pahemmin sijoittaa tuliaisiin, ehkä jotain mutta pääasiallisesti saatte tyytyä saamaan mut takas kotiin ja kuunteleen juttuja ja katteleen kuvia! Samoin en Suomesta tuonut mukanani sitä tätä ja tota muistoiksi Suomesta ja siellä olevista, ne muistot on ja pysyy ilman mitään tavaroitakin.

Minnamurra

Anyway... Saatiin sadepäivän jälkeen kaunista säätä ja lähdettiin uusiksi Kiamaan tutustumaan parista esitteestä löytyneeseen kohteeseen. Mulla oli edelleen huono olo, ei onneksi niin huono kuin illalla, mutta riittävän niin että Sarah ajoi ja mä nökötin takajakkaralla. Matkalla katsomaan merestä törröttäviä kiviä nimeltä Cathedral Rocks löydettiin itsemme autiolta surffirannalta nimeltä Boneyard. Aallot ei ehkä olleet sitten surffaamiseen riittäviä kun ranta oli yhtä koiran ulkoiluttajaa lukuun ottamatta tyhjä. Cathedral Rocksien löytyessä mä jäin autoon ja tytöt kävi köpöttelemässä rannalla keskenään, ei olleet kovin kummoiset kivet eikä niitä edes näkynyt kunnolla. Lähdettiin Kiamasta eteenpäin seuraillen Grand Pacific Drive-kylttejä (Grand Pacific Drive kartta) maisemareittiä pitkin kohti Sydneyta. Grand Pacific Drive kulkee rannikkoa pitkin läpi kaikenlaisten pikkukylien ja vähän isompien kylien pyörähtäen nähtävyyksien tai kiinnostavien kohteiden läpi. Meillä ei oikein tuntunut olevan fiilistä tähän, harmi. Tiiä sitten olisko pätkä ollut parempi paremmissa fiiliksissä vai oliko se oikeasti melko lattea turistireitti.Sarah ajoi Minnamurraan saakka jossa syötiin lounasta. Italialaisten kanssa matkatessa voitte arvata mitä syötiin, pastaa. Mutta en mä valita, en edes vaikka molemmat tytöt käyttää huomattavasti reilummin suolaa kun minä eikä mustapippuria lukuunottamatta mitään mausteita sen suolan kaverina. Kun mun ei tartte kokata niin hyvä. Lounaan jälkeen olo oli sen verran parempi että uskaltauduin rattiin. Matkalla pysähdyttiin ihastelemaan rantakallioon louhittua uima-allasta (Scarborough Rockpool) ja sen laidalla myrskyävää merta, kallioihin hakkaavia aaltoja seuratessa aika kuluu kuin siivillä! Viimeinen pätkä kohti Leenan residenssiä Carltonissa ajettiin Royal National Parkin läpi sademetsän suojissa kiemurrellen ylös alas kukkuloita (tiiä sitten miten näiden hillsit ja mountainit kuuluis kääntää, kukkuloita mitä kukkuloita). Mä olin suurimman osan ajasta siellä National Parkissa ainoa hereillä joten matkaseuralle ei siltä pätkältä paljon muistoja jäänyt... Meillä on kovin usein näin että mun ajaessa varsinkin Laura nukahtaa hyvin pian ja Sarah torkkuu silloin tällöin.

Port Kemble

Minnamurra

Port Kemble

 Scarborough Rockpool

Leenan paikka löytyi helposti puhelimen navigaattoria käyttäen ja päästiin kuokkimaan 8-vuotiaan Ronjan synttäreille. Kakku ja kahvi oli hyvää! Istuskeltiin hetki jutustelemassa ja seuraamassa touhuja kunnes kävin heittämässä tytöt asemalle kaikki 300m. Ne ei vaan halunneet raahata laukkuja eikä se nyt iso vaiva oo käydä ajeleen mutta hassulta se tuntui. Vähän niin kuin suomen puhuminen pitkästä aikaa...