Näytetään tekstit, joissa on tunniste auringonlasku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste auringonlasku. Näytä kaikki tekstit
lauantai 12. toukokuuta 2012
tiistai 13. joulukuuta 2011
Roadtrip, Norseman - Eucla
SU 11.12.
Herätys klo 6, boanalle klo 7. Laura alotti ajamisen, joka olikin erittäin puuduttavaa. Tie on todellakin suoraa. Ei mitään missään. Nähtävyydet tien varsilla lähinnä pusikoita ja älä aja väsyneenä kylttejä. Levähdysalueisiin on todellakin panostettu näillä seuduin ja niistä tiedotukseen. Yleensä on kyltti P 1km, jonka jälkeen kyltti mitä siellä on tarjolla (piknik pöytä, vettä, grilli, vessa) ja matka aluelle. Sitten on pelkkä P x sataa metriä ja nuoli kummalla puolen ja vielä kohdalla että tästä näin ole hyvä. Olihan matkalla lintuja, mutta lähinnä näitä mustavalkoisia paikallisia harakoita/variksia what ever ja muutamia pikkulintuja.
Eka pysäkki oli parin sadan kilometrin ajamisen jälkeen kylä nimeltä Balladonia (asukkaita 5) jossa juotiin kahvit ja tankattiin toinen meidän bensakanistereista autoon. Bensa kun maksoi vaatimattomat 1,85$/L. Vaihdettiin myös kuskia, eli mä hyppäsin puikkoihin. Ja taas parin sadan kilometrin päässä vaihdettiin, kylä oli nimeltään Caiguna. Samalla myös tankattiin kun bensa oli vähän halvempaa kun edellisessä kylässä, 1,82$/L. Täällä muuten tankatessa, niin täällä keskellä ei mitään kun Perthin kokoisessa kylässäkin, maksetaan aina sisälle perinteisesti. Ei oo mitään bensa-automaatteja. Italiassa ja Ranskassa kuulemma on. Parin sadan kilsan päästä oli seuraavassa kuskin vaihto ja tauko. Kylä oli nimeltään Madura, jonne laskeuduttiin alas rinnettä kauniissa maisemissa. Silmän kantamattomiin tasaista pusikkoa. Madurasta alkoi viimenen pätkä ennen suunniteltua yöpymispaikkaa nimeltä Eucla. Ihan vähän ennen Euclaa tien sivussa oli ihka elävä emu! Erittäin mieluista vaihtelua, havahdutti iloisesti. Toki olisi voinut havahduttaa kaikkea muuta kuin iloisesti jos en sitä olisi jo kaukaa huomannut ja pystynyt himmailemaan ajoissa. Vähän emun jälkeen keskellä tietä seisoi kaksi haikaran näköistä lintua, joiden kohdalle oikein pysähdyttiin. Linnut hajaantuivat eri puolille tietä ja sitten toinen lennähti tien yli toiselle puolen. Pieniä asioita joista voi todellakin olla iloa kun matkaa on takana sen 700km.
Euclan leirintäalue yllätti monessa suhteessa! Ensinnäkin se oli mäen päällä, tai itse asiassa “mäki” on miljoonan vuoden takaista rantaviivaa jota riitti sieltä Madurasta Euclaan, ja toisekseen sieltä löytyi siistit hyväkuntoiset camp kitchen ja LÄMMIN suihku! Eikä ollut kallis! Kolme henkeä ilman sähköä oli vain 15$! Tosin suihkusta joutui maksamaan 1$/5min. Kokkailtiin leirikeittiössä iltapalaa, pastaa (siis makaronia), tonnikalaa ja purkista soosia. Ja nautittiin illasta. Oltiin ekaa kertaa hyvissä ajoin leirintäalueella ja päästiin rentoutuun eikä vaan purkaan kamoja jotta voidaan taas aamulla pakata. Katottiin Lauran kanssa jopa elokuva (Closer) sen koneelta ennen nukkumaan menoa. Tunnelmaa himmensi hieman se että jossain kohtaa matkalla Norsemanista Euclaan selvisi että meillä ei ollut kuin kaksi 1,5L pulloa vettä! Mä olin niiiiiiiiiin kiukkunen! PRKL, miten voi olla ettei kukaan tajua että totta tosiaan meillä ei ole vettä kuin pari hassua pulloa kun ollaan menossa kauppaan????? Ja kun tosiaan käytiin Esperancessa kaupassa ihan juuri sillä että mietittiin MITÄ TARVITAAN KUN OLLAAN 3 PÄIVÄÄ ILMAN MITÄÄN SIVISTYKSEEN VIITTAAVAA???? Mutta ei. Ei vettä. Kumma juttu että yhden meistä täytyy käydä joka helvetin pysähdyksellä kusella ja vedet hupenee hämmästyttävää tahtia… Ilman että siitä viittii edes sanoa.
Herätys klo 6, boanalle klo 7. Laura alotti ajamisen, joka olikin erittäin puuduttavaa. Tie on todellakin suoraa. Ei mitään missään. Nähtävyydet tien varsilla lähinnä pusikoita ja älä aja väsyneenä kylttejä. Levähdysalueisiin on todellakin panostettu näillä seuduin ja niistä tiedotukseen. Yleensä on kyltti P 1km, jonka jälkeen kyltti mitä siellä on tarjolla (piknik pöytä, vettä, grilli, vessa) ja matka aluelle. Sitten on pelkkä P x sataa metriä ja nuoli kummalla puolen ja vielä kohdalla että tästä näin ole hyvä. Olihan matkalla lintuja, mutta lähinnä näitä mustavalkoisia paikallisia harakoita/variksia what ever ja muutamia pikkulintuja.
Eka pysäkki oli parin sadan kilometrin ajamisen jälkeen kylä nimeltä Balladonia (asukkaita 5) jossa juotiin kahvit ja tankattiin toinen meidän bensakanistereista autoon. Bensa kun maksoi vaatimattomat 1,85$/L. Vaihdettiin myös kuskia, eli mä hyppäsin puikkoihin. Ja taas parin sadan kilometrin päässä vaihdettiin, kylä oli nimeltään Caiguna. Samalla myös tankattiin kun bensa oli vähän halvempaa kun edellisessä kylässä, 1,82$/L. Täällä muuten tankatessa, niin täällä keskellä ei mitään kun Perthin kokoisessa kylässäkin, maksetaan aina sisälle perinteisesti. Ei oo mitään bensa-automaatteja. Italiassa ja Ranskassa kuulemma on. Parin sadan kilsan päästä oli seuraavassa kuskin vaihto ja tauko. Kylä oli nimeltään Madura, jonne laskeuduttiin alas rinnettä kauniissa maisemissa. Silmän kantamattomiin tasaista pusikkoa. Madurasta alkoi viimenen pätkä ennen suunniteltua yöpymispaikkaa nimeltä Eucla. Ihan vähän ennen Euclaa tien sivussa oli ihka elävä emu! Erittäin mieluista vaihtelua, havahdutti iloisesti. Toki olisi voinut havahduttaa kaikkea muuta kuin iloisesti jos en sitä olisi jo kaukaa huomannut ja pystynyt himmailemaan ajoissa. Vähän emun jälkeen keskellä tietä seisoi kaksi haikaran näköistä lintua, joiden kohdalle oikein pysähdyttiin. Linnut hajaantuivat eri puolille tietä ja sitten toinen lennähti tien yli toiselle puolen. Pieniä asioita joista voi todellakin olla iloa kun matkaa on takana sen 700km.
Euclan leirintäalue yllätti monessa suhteessa! Ensinnäkin se oli mäen päällä, tai itse asiassa “mäki” on miljoonan vuoden takaista rantaviivaa jota riitti sieltä Madurasta Euclaan, ja toisekseen sieltä löytyi siistit hyväkuntoiset camp kitchen ja LÄMMIN suihku! Eikä ollut kallis! Kolme henkeä ilman sähköä oli vain 15$! Tosin suihkusta joutui maksamaan 1$/5min. Kokkailtiin leirikeittiössä iltapalaa, pastaa (siis makaronia), tonnikalaa ja purkista soosia. Ja nautittiin illasta. Oltiin ekaa kertaa hyvissä ajoin leirintäalueella ja päästiin rentoutuun eikä vaan purkaan kamoja jotta voidaan taas aamulla pakata. Katottiin Lauran kanssa jopa elokuva (Closer) sen koneelta ennen nukkumaan menoa. Tunnelmaa himmensi hieman se että jossain kohtaa matkalla Norsemanista Euclaan selvisi että meillä ei ollut kuin kaksi 1,5L pulloa vettä! Mä olin niiiiiiiiiin kiukkunen! PRKL, miten voi olla ettei kukaan tajua että totta tosiaan meillä ei ole vettä kuin pari hassua pulloa kun ollaan menossa kauppaan????? Ja kun tosiaan käytiin Esperancessa kaupassa ihan juuri sillä että mietittiin MITÄ TARVITAAN KUN OLLAAN 3 PÄIVÄÄ ILMAN MITÄÄN SIVISTYKSEEN VIITTAAVAA???? Mutta ei. Ei vettä. Kumma juttu että yhden meistä täytyy käydä joka helvetin pysähdyksellä kusella ja vedet hupenee hämmästyttävää tahtia… Ilman että siitä viittii edes sanoa.
Roadtrip, Esperance - Norseman
KE 10.12.
Herättiin leirintäalueelta kahdeksan nurkilla ja mentiin suihkuun. Ensimmäinen lämmin suihku viikkoon! Nautin niin joka pisarasta! Suihkuttelun jälkeen reippaasti leiri kasaan ja aamupalalle mäkkäriin, vaihteeksi… Sitä ollaan vähän nettiriippuvaisia vaikkei sitä ehkä tän blogin päivitystahdista uskoisikaan. Mäkkärillä sain ladattua kuvat Facebookkiin, lisään niitä tänne tekstin joukkoon sitten kun on paremmat nettiyhteydet ja virtalähteet läppärille. Toistaseksi vain juttua siis..
Edellisenä päivänä saadun kartan mukaan lähdettiin Woolworthsin ruokaostosten ja auton tankkauksen jälkeen kohti Esperancen Great Ocean Drivea. Tankattiin Esperancessa hintaan 1,459$/L auton tankki täyteen ja molemmat kanisterit, yhteensä teki 144$. Litroina lähes sata. Eikä taaskaan meillä ollut alennuskuponkia kaupasta, meidän kauppaostokset ei vaan tee tarpeeksi jotta saataisiin alennus! Eikä se nyt niin paljon oo se mitä täytyis tuhlata, 30$. Mutta Shellin kassalla oli erittäin ihastuttava tytteli joka kysyi että onko alennuskuponkia ja kun ei ollut kuiskasi että älä kerro kenellekään ja kaivoi tiskin alta kupongin! Saatiin siis alennukset! 144$ muuttui 136$! Oikein mukavaa, varsinkin kun sitä bensaa ostettiin niin paljon. Muutoinkin tankkiin on mennyt tavaraa aikalailla. Esperancen ostosten jälkeen rahana noin 280$ ja litroina noin parisataa, auto vie keskimäärin sellaisen vähän vajaan 11L/100km tällä lastilla. Yhteisiin rahoihin ollaan nyt jokainen sijoitettu 200$ eli yhteensä 600$, ekat sataset on jo tuhlattu. Toisistakin puolet kun tankattiin.
Esperancen Great Ocean Driven eka pysäkki oli Rotary Lookout, josta oli huikeat maisemat kaupunkiin ja merelle kallioiden päältä. Nää rantamaisemat ja meri jaksaa ihastuttaa aina vaan. Tuon ekan näköalapaikan jälkeen olikin luvassa rantaa rannan jälken. Eka oli todella todella kaunis suuri ranta. Autio koska siellä oli liian kovat virtaukset ja aallot uimiselle ja surffaukselle. Ihasteltiin rantaa tunnin verran ennen kun jatkettiin matkaa seuraavalle, joka olikin ihan eri tyyppinen. Toinen ranta oli pienempi, mutta aallot oli hurjasti suurempia ja voimakkaampia. Ranta oli jyrkempi eikä käynyt mielessäkään mennä uittaan varpaita. Vesi oli juuri sellaista läpikuultavan kirkasta turkoosia mitä kaikissa matkaesitteissä ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta valkoisten pilven hattaroiden välistä. Täydellinen ilma! Rantoja oli reitillä riittävästi, niin paljon että jätettiin muutamat väliin. Yksi kohokohdista oli observatorio josta oli huikeat näkymät rantaviivalle ja rannikon saariin. Nää on niitä juttuja joista ei sanoin kuvailemalla tai valokuvilla oikeasti pysty kertomaan todellisuutta. Pitää vaan kokea. Kaikki vaan katsomaan Aussilan ihmeitä!
Norseman on Eyre Highwayn eli sen aavikon poikki menevän tien aloituspiste WA:n puolella. Sinne oli matkaa Esperancesta noin 200km eli pari tuntia. Täällä todellakin voi saavuttaa keskinopeuden 100+km kun nopeusrajoitus on kuppaisimmillakin teillä sen 110km/h ja tiet on lähes suoria. Oltiin vähän myöhään liikenteessä matkalla Norsemaniin, mutta se ei haitannut koska oltiin päätetty yöpyä jälleen ilmaisella leirintäpaikalla tien varressa noin 15km Norsemanista itään. Ajettiin vähän kuuden jälkeen Norsemanin keskustan läpi ja siellä oli selkeästi ulkonaliikkumiskielto alkanut… Ketään missään. Poikkeuksen teki 24h huoltoasema. Huoltsikalla oli pari veikeätä kissaa jotka muina kissoina makoilivat tankkien vieressä katsellen asiakkaita nenän varttaan pitkin. Käytiin pikaisesti kurkkaamassa mitä huoltoasemalla oli tarjota, muttei ostettu mitään. Ilmainen leirintä löytyi helposti Camps 6 kirjasta löytyvien navi koordinaattien avulla, navigaattori on todellakin osoittautunut käteväksi kun on tarve paikantaa. Noin muutoin selviää helposti vain seuraamalla kylttejä, vaikkakin kaupunkialueella ei voi kiitosta antaa tienviitoille… Oli mun vuoro olla teltassa yötä, ilma oli tuulinen ja vähän kostea. Päästiin sopivasti näkemään auringonlasku joka oli kaunis. Pari kuvaakin sain. Auringon laskettua nousi taivaalle täysi kuu joka valaisi hienosti leiriä. Taivas, päivällä ja yöllä, on aina täällä jotenkin kirkkaampi kun Euroopassa. Tähdet on näkynyt hienosti kaikkina muina öinä paitsi Parry Beachilla.
Esperancen jälkeen puhelimesta loppui kuuluvuudet. Näytössä lukee että vain hätäpuhelut. Ei siis paljon päivitetty naamakirjaa tai ilmoiteltu olemassaolostaan muutoinkaan.
PS. Matkalla Cedunasta Port Augustaan, ranskalainen Marion ajaa ja mua vähän hirvittää takajakkaralla. Laura vetää sikeitä etupenkillä. Kello on puoli kaksi päivällä.
Herättiin leirintäalueelta kahdeksan nurkilla ja mentiin suihkuun. Ensimmäinen lämmin suihku viikkoon! Nautin niin joka pisarasta! Suihkuttelun jälkeen reippaasti leiri kasaan ja aamupalalle mäkkäriin, vaihteeksi… Sitä ollaan vähän nettiriippuvaisia vaikkei sitä ehkä tän blogin päivitystahdista uskoisikaan. Mäkkärillä sain ladattua kuvat Facebookkiin, lisään niitä tänne tekstin joukkoon sitten kun on paremmat nettiyhteydet ja virtalähteet läppärille. Toistaseksi vain juttua siis..
Edellisenä päivänä saadun kartan mukaan lähdettiin Woolworthsin ruokaostosten ja auton tankkauksen jälkeen kohti Esperancen Great Ocean Drivea. Tankattiin Esperancessa hintaan 1,459$/L auton tankki täyteen ja molemmat kanisterit, yhteensä teki 144$. Litroina lähes sata. Eikä taaskaan meillä ollut alennuskuponkia kaupasta, meidän kauppaostokset ei vaan tee tarpeeksi jotta saataisiin alennus! Eikä se nyt niin paljon oo se mitä täytyis tuhlata, 30$. Mutta Shellin kassalla oli erittäin ihastuttava tytteli joka kysyi että onko alennuskuponkia ja kun ei ollut kuiskasi että älä kerro kenellekään ja kaivoi tiskin alta kupongin! Saatiin siis alennukset! 144$ muuttui 136$! Oikein mukavaa, varsinkin kun sitä bensaa ostettiin niin paljon. Muutoinkin tankkiin on mennyt tavaraa aikalailla. Esperancen ostosten jälkeen rahana noin 280$ ja litroina noin parisataa, auto vie keskimäärin sellaisen vähän vajaan 11L/100km tällä lastilla. Yhteisiin rahoihin ollaan nyt jokainen sijoitettu 200$ eli yhteensä 600$, ekat sataset on jo tuhlattu. Toisistakin puolet kun tankattiin.
Esperancen Great Ocean Driven eka pysäkki oli Rotary Lookout, josta oli huikeat maisemat kaupunkiin ja merelle kallioiden päältä. Nää rantamaisemat ja meri jaksaa ihastuttaa aina vaan. Tuon ekan näköalapaikan jälkeen olikin luvassa rantaa rannan jälken. Eka oli todella todella kaunis suuri ranta. Autio koska siellä oli liian kovat virtaukset ja aallot uimiselle ja surffaukselle. Ihasteltiin rantaa tunnin verran ennen kun jatkettiin matkaa seuraavalle, joka olikin ihan eri tyyppinen. Toinen ranta oli pienempi, mutta aallot oli hurjasti suurempia ja voimakkaampia. Ranta oli jyrkempi eikä käynyt mielessäkään mennä uittaan varpaita. Vesi oli juuri sellaista läpikuultavan kirkasta turkoosia mitä kaikissa matkaesitteissä ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta valkoisten pilven hattaroiden välistä. Täydellinen ilma! Rantoja oli reitillä riittävästi, niin paljon että jätettiin muutamat väliin. Yksi kohokohdista oli observatorio josta oli huikeat näkymät rantaviivalle ja rannikon saariin. Nää on niitä juttuja joista ei sanoin kuvailemalla tai valokuvilla oikeasti pysty kertomaan todellisuutta. Pitää vaan kokea. Kaikki vaan katsomaan Aussilan ihmeitä!
Norseman on Eyre Highwayn eli sen aavikon poikki menevän tien aloituspiste WA:n puolella. Sinne oli matkaa Esperancesta noin 200km eli pari tuntia. Täällä todellakin voi saavuttaa keskinopeuden 100+km kun nopeusrajoitus on kuppaisimmillakin teillä sen 110km/h ja tiet on lähes suoria. Oltiin vähän myöhään liikenteessä matkalla Norsemaniin, mutta se ei haitannut koska oltiin päätetty yöpyä jälleen ilmaisella leirintäpaikalla tien varressa noin 15km Norsemanista itään. Ajettiin vähän kuuden jälkeen Norsemanin keskustan läpi ja siellä oli selkeästi ulkonaliikkumiskielto alkanut… Ketään missään. Poikkeuksen teki 24h huoltoasema. Huoltsikalla oli pari veikeätä kissaa jotka muina kissoina makoilivat tankkien vieressä katsellen asiakkaita nenän varttaan pitkin. Käytiin pikaisesti kurkkaamassa mitä huoltoasemalla oli tarjota, muttei ostettu mitään. Ilmainen leirintä löytyi helposti Camps 6 kirjasta löytyvien navi koordinaattien avulla, navigaattori on todellakin osoittautunut käteväksi kun on tarve paikantaa. Noin muutoin selviää helposti vain seuraamalla kylttejä, vaikkakin kaupunkialueella ei voi kiitosta antaa tienviitoille… Oli mun vuoro olla teltassa yötä, ilma oli tuulinen ja vähän kostea. Päästiin sopivasti näkemään auringonlasku joka oli kaunis. Pari kuvaakin sain. Auringon laskettua nousi taivaalle täysi kuu joka valaisi hienosti leiriä. Taivas, päivällä ja yöllä, on aina täällä jotenkin kirkkaampi kun Euroopassa. Tähdet on näkynyt hienosti kaikkina muina öinä paitsi Parry Beachilla.
Esperancen jälkeen puhelimesta loppui kuuluvuudet. Näytössä lukee että vain hätäpuhelut. Ei siis paljon päivitetty naamakirjaa tai ilmoiteltu olemassaolostaan muutoinkaan.
PS. Matkalla Cedunasta Port Augustaan, ranskalainen Marion ajaa ja mua vähän hirvittää takajakkaralla. Laura vetää sikeitä etupenkillä. Kello on puoli kaksi päivällä.
torstai 1. joulukuuta 2011
Dan To Mel, vaiko sittenkin Ben To Mel... Vai joku ihan muu?
Tyrkkäsin joskus viime viikolla ilmoituksen Gumtreehen (http://perth.gumtree.com.au) että vapaa jakkara autossa matkalla Perthistä Melbourneen kahden tytön seurassa. Joo, tytöttelin meitä vaikkei tässä enää ehkä niin tyttöjä ollakaan... Vastauksia tuli jokusia heti samana päivänä, mutta mun motivaatio alkaa lukeen niitä oikeesti ja vastaan ja tapaan ihmisiä oli hyvinkin nolla. Niinpä oon sitten vasta tällä viikolla aktivoitunut asian suhteen. Parempi myöhään kun ei milloinkaan. Ja ehkä parasta oli että mua ei napannut niistä mun ilmoitukseen vastanneista kukaan... Mä sitten vaan selailin gumtreen ilmoituksia ja lähetin parille tyypille tekstarin. Täällä on hyvin normaalia asioida tekstareilla, jopa pankin setä kun tein vakuutusta autoon eikä mulla ollut rekkaria sano että lähetä se hälle tekstarilla. Se on mun mielestä jo aikas hyvää palvelua! Mutta tosiaan, sain sitten tekstaria takasin ja sovin treffit eilen puolenpäivän aikaan Northbridgeen. Itse asiassa siihen puistoon missä on jätti screeni ja istuskellaan säkkituoleissa kattomassa, jossain aiemmassa postauksessa on kuva sieltä. Tapaamiskohde oli 28v kanadalainen nimeltä Dan. Laura tuli joukkoon ja Dan osoittautu tosi rennoksi tyypiksi, joka on ammatiltaan mekaanikko (hyvää suomea olisi varmaan ajoneuvoasentaja) eli ehkä niin kun maailman paras vaihtoehto matkaseuraksi kahdelle auto-ummikolle jotka lähtee vanhalla OOPPELILLA ajaan läpi aavikon!!! Pieni takaisku oli että Dan ei ollut varma lähdöstään koska haluaisi löytää täältä farmiduunia että saisi päivät kasaan 2. vuoden viisumiin. Tällä hetkellä tilanne on se että Dan laittoi tänään viestiä että odottaa tietoa yhdestä duunista ja pystyy vasta huomenna eli perjantaina varmistaan että lähteekö joukkoon vai ei. Voin kertoa näin peruspessimistinä että oon noin 110% varma että se saa duunia eikä tuu mukaan. Mä niiiiiiin tahtoisin tommosen autoista ymmärtävän ihmisen mukaan... Olis pikkasen turvallinen olo kun tietäis että joukossa on tyyppi joka tietää mitä tehdä jos auton kanssa menee jotain vikaan. Tässä kohtaa myös tiedotan kaikille yhteisesti että sitten kun ollaan tien päällä niin ei tosiaan edes puhelin välttämättä toimi. Tai oikeammin suurimmalta osaa matkasta puhelin ei toimi. Ei oo kenttää. Niin että jos se ropponen leviää sinne maailman pisimmälle maantiesuoralle niin siellähän sitä sitten kykitään odottamassa pelastajaa.
Danin kanssa puheltiin paljon kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Dan on ollut Ausseissa nyt noin 7kk ja reissannut lähes kaikkialla muualla paitsi itärannikon suurkaupungit, eteläisen WA:n ja Nullaborin. Tehnyt 3kk duunia Darwinissa korjaamassa campervaneja. Se on kotoisin jostain pikkukylästä Kanadasta ja muuttanut töiden perässä Vancouveriin, ne työt oli muuten Volvo-korjaamolla. Eikä kuulemma ikinä ostaisi Volvoa eikä Fordia ja jotain kolmatta mikä on samalle alustalle tehty... Mitsubishi on sen mielestä pop. Dan oli myös jossain kohtaa käynyt kattomassa V8 Supercars-sarjan yhden kisan ja se on jotain sellasta mitä mäkin tahtoisin.
Koska Dan on epävarma vaihtoehto niin oon käynyt tapaamassa myös kaksi muuta tyyppiä. Eilen illalla tapasin sellasen taiwanilaisen tytön Leedervillessä yhdessä kahvilassa, jossa ostin elämäni ekan kerran liian makeeta kakkua! Jep. Mä jouduin jättään siitä melki puolet ja mua harmitti ISOSTI. Se oli Chocolate Marshmallow Cake eli suklaata ja vaahtokarkkeja. Siinä oli päällä vaahtokarkkeja jotka oli paahdettu silleen vähän rapeaksi päältä, vaahtokarkkien alla ohut kerros tummaa suklaata ja sitten paksu kerros juustokakun tyyppistä massaa jossa oli ihan selkeästi vaahtokarkkeja. Sitten oli jotain toista vastaavaa mikä maistu vaahtokarkeilta ja suklaalta ja pohja oli varmaan jotain tummaa toffeeta ja sen päällä kerros suklaata. Oli hyvää mutta mä en vaan pystynyt siihen... En niin millään. Harmitti isosti. Mutta siis se "tyttö", lainausmerkeissä koska se on jo 31v. En mä tiä mitä mä odotin, en mä tiä miksi mä sen halusin tavata koska mä mieluummin ottaisin meidän kaveriksi miehen. Ihan jo puhtaasti turvallisuuden takia. On huomattavasti turvallisempaa matkustaa keskellä ei mitään ja majoittua tien varsien leirintäalueille kun porukassa on mies. Nooh... Tapasin taiwanilaisen Zoen ja juteltiin tunnin verran niitä näitä. Hän on ollut täällä myös jo reilun puoli vuotta ja tehnyt vaan töitä, nyt olisi sitten reissaamisen vuoro. Zoe nyt on kuitenkin "listalla" jos miestä ei saada.
Toinen tyyppi jonka tapasin on saksalainen Ben (Benjamin). On täällä nyt jo toisen vuoden viisumilla. Reissannut ympäriinsä aika mukavasti, mutta ei vielä tota reittiä. Oli ihan jees, mutta sitten taas ei. Mä luulen että mä en jaksaisi kuunnella sitä kahta viikkoa. Mä luulen että se alkais ärsyttää mua isosti jossain kohtaa. Se oli vähän sellanen ärsyttävän lapsellinen vaikka sitten taas oli olevinaan aikuinen. Sitten taas kuitenkin viihdyin sen seurassa reilun kaksi tuntia. Sillä oli jakaa ihan fiksuja käytännön vinkkejä reissaamisesta sekalaisessa porukassa ja viihdyttäviä juttuja. Mutta mulla ehkä töksähti siinä kohta isoimmin kun se kysy että mitä mä tahdon nähdä reissussa ja vastasin muutaman kaupungin mitä on reitillä että oon kuullut niiden olevan hienoja, se sano että mitä kaupungeissa on näkemistä. Vaikka ihmiset sanoo että se ja se on hieno niin mitä siä oikeasti on näkemistä... Joo ajatus sekin, mutta mulla vaan tökkäs. Mä nyt oon vähän nirppis, mutta kun tökkäs niin tökkäs. Pikku juttuja ja mä luulen että "ongelma" olen mä. Mua ärsyttää ettiä jotain kolmatta, mä en halua käydä arvioimassa ihmisiä että haluanko viettää niiden kanssa tiiviisti reilun kaksi viikkoa aikaa. Mä haluaisin että olis joku tuttu joka vaan hyppäis mukaan. Jälleen kerran mulla on siis asennevamma ja siinähän ei oo mitään uutta. Katotaan miten käy. Jos Dan ei lähde, otetaan varmaan Ben ja jos Ben ei tuu tai jotain, se oli vähän loukkaantuneen olonen kun sanoin että mä oon tavannut pari aiemmin ja päätän näiden välillä ketä otan mukaan, otetaan sitten varmaan se Zoe. Tai sitten jostain nurkan takaa loikkaa joku musta hevonen ja ohittaa ne kaikki...
Huomenna mä haen Allisonin lentokentältä, se vei Jackin Janen luo ja tuo mukanaan Janelta noin puolivuotiaan trikkipojan, joka tulee WA:n kerään valiopisteet ennen kun se lähtee Britteihin. Vielä kun muistaisin kenelle sinne... Allison laitto viestiä että Monty on todella hieno, saas nähdä miltä se musta tuntuu. Muuta ohjelmaa huomiselle on auringonlasku rannalla ja tahdon mä käydä siellä meressä vielä kastautumassakin ennen kun jätän Perthin. Perth on kiva. Tykkään, mutta vaikea vertailla kun ei oo muualla käynyt.
Tiistaina oltiin jälleen baarissa ranskalaisten kanssa. Oli hyvin mielenkiintoista kun Catherine, joka on asunut mun kanssa ainakin kaksi viikkoa, esitteli mut parille ranskalaiselle Minna Australiasta... Korjasin kyllä asian samantien. En mä tiä mitä se ajatteli, mutta ihan tosissaan oli kuvitellu mun olevan aussi. Noin muutoin illat on mennyt pitkälti takapihalla istuskellessa. Yhden drinksun oon ehkä illassa juonut, baarissa tai vaan takapihalla. Ei paha siis ollenkaan. Multa näyttäis nyt tulevan paljon juttua, mutta on pakko lopettaa. Läppäristä loppuu akku enkä saa sitä laturiin kun molemmat (siis kaksi) meidän pistorasiat on käytössä. Joten hyvää yötä Suomi. Mä koitan nukkua huomenna (tänään) vähän pidempään kun tänäaamuna. Heräsin meinaa puoli kuusi. Not nice. Ja edeltävän yön Barry häiriköi neljästä kuuteen välillä todella ärsyttävästi. Lenteli päin lasia ja jäi lasin taakse hakkaan sitä nokalla ja nauro päälle. Se on oikeasti häiriintynyt lintu. Ei oo kaikki inkkarit kanootissa.
Danin kanssa puheltiin paljon kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Dan on ollut Ausseissa nyt noin 7kk ja reissannut lähes kaikkialla muualla paitsi itärannikon suurkaupungit, eteläisen WA:n ja Nullaborin. Tehnyt 3kk duunia Darwinissa korjaamassa campervaneja. Se on kotoisin jostain pikkukylästä Kanadasta ja muuttanut töiden perässä Vancouveriin, ne työt oli muuten Volvo-korjaamolla. Eikä kuulemma ikinä ostaisi Volvoa eikä Fordia ja jotain kolmatta mikä on samalle alustalle tehty... Mitsubishi on sen mielestä pop. Dan oli myös jossain kohtaa käynyt kattomassa V8 Supercars-sarjan yhden kisan ja se on jotain sellasta mitä mäkin tahtoisin.
Koska Dan on epävarma vaihtoehto niin oon käynyt tapaamassa myös kaksi muuta tyyppiä. Eilen illalla tapasin sellasen taiwanilaisen tytön Leedervillessä yhdessä kahvilassa, jossa ostin elämäni ekan kerran liian makeeta kakkua! Jep. Mä jouduin jättään siitä melki puolet ja mua harmitti ISOSTI. Se oli Chocolate Marshmallow Cake eli suklaata ja vaahtokarkkeja. Siinä oli päällä vaahtokarkkeja jotka oli paahdettu silleen vähän rapeaksi päältä, vaahtokarkkien alla ohut kerros tummaa suklaata ja sitten paksu kerros juustokakun tyyppistä massaa jossa oli ihan selkeästi vaahtokarkkeja. Sitten oli jotain toista vastaavaa mikä maistu vaahtokarkeilta ja suklaalta ja pohja oli varmaan jotain tummaa toffeeta ja sen päällä kerros suklaata. Oli hyvää mutta mä en vaan pystynyt siihen... En niin millään. Harmitti isosti. Mutta siis se "tyttö", lainausmerkeissä koska se on jo 31v. En mä tiä mitä mä odotin, en mä tiä miksi mä sen halusin tavata koska mä mieluummin ottaisin meidän kaveriksi miehen. Ihan jo puhtaasti turvallisuuden takia. On huomattavasti turvallisempaa matkustaa keskellä ei mitään ja majoittua tien varsien leirintäalueille kun porukassa on mies. Nooh... Tapasin taiwanilaisen Zoen ja juteltiin tunnin verran niitä näitä. Hän on ollut täällä myös jo reilun puoli vuotta ja tehnyt vaan töitä, nyt olisi sitten reissaamisen vuoro. Zoe nyt on kuitenkin "listalla" jos miestä ei saada.
Toinen tyyppi jonka tapasin on saksalainen Ben (Benjamin). On täällä nyt jo toisen vuoden viisumilla. Reissannut ympäriinsä aika mukavasti, mutta ei vielä tota reittiä. Oli ihan jees, mutta sitten taas ei. Mä luulen että mä en jaksaisi kuunnella sitä kahta viikkoa. Mä luulen että se alkais ärsyttää mua isosti jossain kohtaa. Se oli vähän sellanen ärsyttävän lapsellinen vaikka sitten taas oli olevinaan aikuinen. Sitten taas kuitenkin viihdyin sen seurassa reilun kaksi tuntia. Sillä oli jakaa ihan fiksuja käytännön vinkkejä reissaamisesta sekalaisessa porukassa ja viihdyttäviä juttuja. Mutta mulla ehkä töksähti siinä kohta isoimmin kun se kysy että mitä mä tahdon nähdä reissussa ja vastasin muutaman kaupungin mitä on reitillä että oon kuullut niiden olevan hienoja, se sano että mitä kaupungeissa on näkemistä. Vaikka ihmiset sanoo että se ja se on hieno niin mitä siä oikeasti on näkemistä... Joo ajatus sekin, mutta mulla vaan tökkäs. Mä nyt oon vähän nirppis, mutta kun tökkäs niin tökkäs. Pikku juttuja ja mä luulen että "ongelma" olen mä. Mua ärsyttää ettiä jotain kolmatta, mä en halua käydä arvioimassa ihmisiä että haluanko viettää niiden kanssa tiiviisti reilun kaksi viikkoa aikaa. Mä haluaisin että olis joku tuttu joka vaan hyppäis mukaan. Jälleen kerran mulla on siis asennevamma ja siinähän ei oo mitään uutta. Katotaan miten käy. Jos Dan ei lähde, otetaan varmaan Ben ja jos Ben ei tuu tai jotain, se oli vähän loukkaantuneen olonen kun sanoin että mä oon tavannut pari aiemmin ja päätän näiden välillä ketä otan mukaan, otetaan sitten varmaan se Zoe. Tai sitten jostain nurkan takaa loikkaa joku musta hevonen ja ohittaa ne kaikki...
Huomenna mä haen Allisonin lentokentältä, se vei Jackin Janen luo ja tuo mukanaan Janelta noin puolivuotiaan trikkipojan, joka tulee WA:n kerään valiopisteet ennen kun se lähtee Britteihin. Vielä kun muistaisin kenelle sinne... Allison laitto viestiä että Monty on todella hieno, saas nähdä miltä se musta tuntuu. Muuta ohjelmaa huomiselle on auringonlasku rannalla ja tahdon mä käydä siellä meressä vielä kastautumassakin ennen kun jätän Perthin. Perth on kiva. Tykkään, mutta vaikea vertailla kun ei oo muualla käynyt.
Tiistaina oltiin jälleen baarissa ranskalaisten kanssa. Oli hyvin mielenkiintoista kun Catherine, joka on asunut mun kanssa ainakin kaksi viikkoa, esitteli mut parille ranskalaiselle Minna Australiasta... Korjasin kyllä asian samantien. En mä tiä mitä se ajatteli, mutta ihan tosissaan oli kuvitellu mun olevan aussi. Noin muutoin illat on mennyt pitkälti takapihalla istuskellessa. Yhden drinksun oon ehkä illassa juonut, baarissa tai vaan takapihalla. Ei paha siis ollenkaan. Multa näyttäis nyt tulevan paljon juttua, mutta on pakko lopettaa. Läppäristä loppuu akku enkä saa sitä laturiin kun molemmat (siis kaksi) meidän pistorasiat on käytössä. Joten hyvää yötä Suomi. Mä koitan nukkua huomenna (tänään) vähän pidempään kun tänäaamuna. Heräsin meinaa puoli kuusi. Not nice. Ja edeltävän yön Barry häiriköi neljästä kuuteen välillä todella ärsyttävästi. Lenteli päin lasia ja jäi lasin taakse hakkaan sitä nokalla ja nauro päälle. Se on oikeasti häiriintynyt lintu. Ei oo kaikki inkkarit kanootissa.
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
Auto!
 |
| mun reissumotto tästä lähtien!! |
Auton sain eilen ja kävin sen heti rekisteröimässä. Täällä systeemi on sellanen että omistajanvaihtopaperit ei oo mitenkään yhteydessä auton rekisteripapereihin. Omistajanvaihtopaperit saa postista ja rekisteripaperi on vaan valkonen paperi jossa lukee kuinka pitkään rekisteröinti on voimassa ja mitä se on maksanut. Omistajanvaihtopapereita on kaksi kappaletta, yksi myyjälle ja yksi ostajalle, kummankin pitää oma kappaleensa toimittaa rekisteröintitoimipaikkaan. Australialaiset voi sen tehdä postitse ja saavat sitten laskun omistajanvaihdosta postissa kotiin, mutta ulkomaalaisten täytyy ainakin mun saaman tiedon mukaan käydä paikan päällä hoitamassa rekisteröinti. Itse rekisteröinti ei oo kallista, noin 15$, mutta sen päälle tulee auton hinnasta 3% valtiolle. Toi 3% oli Stamp Fee, tiiä sitten mitä se Suomessa vastaisi. Mun Transfer Fee + Stamp Fee oli yhteensä jonkun 84$.
herra Holden Beatty Lodgen takapihalla
Rekisteröinti on täällä määräaikainen, vähän samaan tapaan kun meidän vanhan mallin mukaiset verot jotka maksettiin aina kalenteri vuodeksi kerrallaan eivätkä olleet omistajakohtaisia. Täällä rekisteröinti tehdään määräaikaisesti eteenpäin ja se siirtyy auton mukana seuraavalle omistajalle, niinpä parhaita autoja ostaa ja myydä on ne joissa on pisimmälle rekisteröintiä jäljellä. Mun autossa rekisteröinti on voimassa heinäkuun loppuun ja mähän oon silloin jo takasin Suomessa. Osavaltioittain on hieman eroja noissa rekisteröinti asioissa ja se minkä osavaltion kilvissä auto on vaikuttaa myös myyntiin. WA (Länsi-Australia) rekisteröity pitäisi olla helpompi myydä koska täällä ei vaadita Roadworthy-tarkastusta omistajaa vaihdettaessa. Roadworthy on vähän niin kuin meidän katsastus, mutta sain juuri eilen kuulla ettei näillä esimerkiksi ole käytössä jarrudynamoa... Eikä autoa muutoinkaan tutkita kuin pintapuolisesti. Ja Roadworthyn läpäseminen on näitten mielestä tosi hankalaa! Daa! Kaipaisivat vähän vertailukohtaa... Mun ropposelle on tehty Roadworthy noin neljä kuukautta sitten koska se siirrettiin Victorian kilvistä WA:n kilpiin. Toivottavasti se on hyvä peli.
Hostellin varausta on nyt myös jatkettu 2.12. saakka. Hylkäsin ajatuksen pohjoseen lähdöstä ihan siitä syystä että aikaa ja rahaa on liian vähän ja matkaa liikaa. Sen sijaan roadtrip mitä varten auto on hankittu on erittäin voimissaan, mulla on jopa jo yksi matkatoveri! Italialainen Laura lähtee mun mukaan. Koitetaan saada porukkaan vielä ainakin yksi, mahdollisesti kaksi, niin kulut vielä vähän pienenee.
 |
| Niina |
Maanantai-iltana istuin takapihalla pääasiallisesti irkkuseurueessa ja nautin elämäni ensimmäisen BeezNeez-oluen joka ei ollut edes kovin pahaa. Eikä ollut kovin pahaa myöskään goon eli halpa pöntössä myytävä viini. Goon on tosiaan sellainen yleisnimitys kaikille halvoille pönttöviineille. Porukassa oli pääasiallisesti irkkuja, mutta myös pari "vanhempaa" aussiukkoa, jotka on kaivoksilla duunissa ja asuu täällä vapaat viikkonsa, britti-Brett, geologi (voi luoja! ei saa aloittaa minkäänlaista keskustelua jossa sivutaan mitään maaperään liittyvää tai aiheesta ei päästä eteenpäin! Brett rakastaa kiviä) joka ajaa keltaista Morris Minoria ja britti-James, myös geologi muttei niin intohimoinen. Niin ja saksalainen kämppis Chrissie. Meillä oli mukavaa... Käytiin monia hauskoja keskusteluja ties vaikka mistä aiheista, sen mitä muistan on että jos näet outbackilla taustapeilistä että RoadTrain lähestyy - aja sivuun, tai vaihtoehtoisesti pakene ja lujaa! RoadTrainit on näiden rekkoja, yhdistelmiä, jotka on tosiaan pari kertaan sen mittasia ku Suomessa. Noi kaivoksilla olevat aussiukot puhu että 56m pitkä RoadTrain ei oo harvinainen. Niiden näkemiseltä ei voi välttyä kun lähtee kaupungin ulkopuolelle autolla. Lupaan ottaa kuvia! Irkkutytöt Amy ja Christine meni viä yöllä kattoon Twilightin kahta ekaa osaa kun mä lähdin nukkuun. By the way... Musta on vallan mukavaa kun näin kuumana ajankohtana hostelilla vilisee joka puolella melko hyvän näkösiä miesvartaloita ilman paitaa! Eilen mulla oli sellainen hölötyspäivä että kun tultiin Hipe Clubilta respan Riccardo joutu mun kälätyksen uhriksi kun tein ohimennen huomaamattani semmosen elämänkerta-kyselyn... Mutta kivasti se jakso osallistua ilman että tuntu yhtään tuskaselta. Pahoittelin sitten kyllä kovasti uteliaisuuttani. Sanotaan nyt vaikka niin että mielenkiintonen tyyppi, vaikka onkin italialainen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)