Aamun ohjelmaan kuului noilla monilaukkuisilla laukkujen järjestäminen niin ettei sinne hostelliin tarvi raahata kaikkia nyssyköitä vaan että voisi haaveilla pärjäävänsä yhdellä. Täähän ei nyt koskenut mua koska a) mulla on vain rinkka ja käsilaukku, yövaatteet ja pesuvehkeet on erikseen toisessa nyssäkässä mutta ne on siinä vain koska se on kätevintä - ei koska ne ei mahdu muualle, b) saan asustaa Leenan luona (mikä oli melkoinen lottovoitto!!) - ei tarvi olla huolissaan tavaroiden katoamisesta ja c) Miss Holden jää mun kanssa samoille seuduille. Mä oon muutenkin useampaan kertaan matkan aikana hämmästellyt tavarapaljoutta mitä nio tytskät raahaa mukanaan ja tästä on puhuttukin, mä en tulostellut/kopioinut mitään varmuuden vuoksi lippusia ja lappusia. Lentoliput, hostellin varaus, viisumi ja matkavakuutus oli yhteensä ehkä 6 normi A4-paperia. Kaikki loput on koneella skannattuina tai vielä parempi sähköpostissa. Mä en oo ostanut pahemmin matkamuistoja mitä täytyy raahata rinkassa, onhan niitä mutta lähinnä käyttötavaraa ja se yks nelijalkanen karvanen ei tod. kulje mun mukana maailman äärissä roadtripillä. Muutamia juttuja oon ostanut matkan varrelta tutuille ja tuupannut postiin, pieniä juttuja jotka ei oo ollu kalliita eikä niiden postitus oo kallista. Kortteja oon koittanut tuupata kaikille jotka mieleen on tullut sellaisina jotka kortista ilahtuisivat ja joille on osoite löytynyt. Rajallisista matkavaroistani en aio pahemmin sijoittaa tuliaisiin, ehkä jotain mutta pääasiallisesti saatte tyytyä saamaan mut takas kotiin ja kuunteleen juttuja ja katteleen kuvia! Samoin en Suomesta tuonut mukanani sitä tätä ja tota muistoiksi Suomesta ja siellä olevista, ne muistot on ja pysyy ilman mitään tavaroitakin.
Minnamurra
Anyway... Saatiin sadepäivän jälkeen kaunista säätä ja lähdettiin uusiksi Kiamaan tutustumaan parista esitteestä löytyneeseen kohteeseen. Mulla oli edelleen huono olo, ei onneksi niin huono kuin illalla, mutta riittävän niin että Sarah ajoi ja mä nökötin takajakkaralla. Matkalla katsomaan merestä törröttäviä kiviä nimeltä Cathedral Rocks löydettiin itsemme autiolta surffirannalta nimeltä Boneyard. Aallot ei ehkä olleet sitten surffaamiseen riittäviä kun ranta oli yhtä koiran ulkoiluttajaa lukuun ottamatta tyhjä. Cathedral Rocksien löytyessä mä jäin autoon ja tytöt kävi köpöttelemässä rannalla keskenään, ei olleet kovin kummoiset kivet eikä niitä edes näkynyt kunnolla. Lähdettiin Kiamasta eteenpäin seuraillen Grand Pacific Drive-kylttejä (Grand Pacific Drive kartta) maisemareittiä pitkin kohti Sydneyta. Grand Pacific Drive kulkee rannikkoa pitkin läpi kaikenlaisten pikkukylien ja vähän isompien kylien pyörähtäen nähtävyyksien tai kiinnostavien kohteiden läpi. Meillä ei oikein tuntunut olevan fiilistä tähän, harmi. Tiiä sitten olisko pätkä ollut parempi paremmissa fiiliksissä vai oliko se oikeasti melko lattea turistireitti.Sarah ajoi Minnamurraan saakka jossa syötiin lounasta. Italialaisten kanssa matkatessa voitte arvata mitä syötiin, pastaa. Mutta en mä valita, en edes vaikka molemmat tytöt käyttää huomattavasti reilummin suolaa kun minä eikä mustapippuria lukuunottamatta mitään mausteita sen suolan kaverina. Kun mun ei tartte kokata niin hyvä. Lounaan jälkeen olo oli sen verran parempi että uskaltauduin rattiin. Matkalla pysähdyttiin ihastelemaan rantakallioon louhittua uima-allasta (Scarborough Rockpool) ja sen laidalla myrskyävää merta, kallioihin hakkaavia aaltoja seuratessa aika kuluu kuin siivillä! Viimeinen pätkä kohti Leenan residenssiä Carltonissa ajettiin Royal National Parkin läpi sademetsän suojissa kiemurrellen ylös alas kukkuloita (tiiä sitten miten näiden hillsit ja mountainit kuuluis kääntää, kukkuloita mitä kukkuloita). Mä olin suurimman osan ajasta siellä National Parkissa ainoa hereillä joten matkaseuralle ei siltä pätkältä paljon muistoja jäänyt... Meillä on kovin usein näin että mun ajaessa varsinkin Laura nukahtaa hyvin pian ja Sarah torkkuu silloin tällöin.
Port Kemble
Minnamurra
Port Kemble
Scarborough Rockpool
Leenan paikka löytyi helposti puhelimen navigaattoria käyttäen ja päästiin kuokkimaan 8-vuotiaan Ronjan synttäreille. Kakku ja kahvi oli hyvää! Istuskeltiin hetki jutustelemassa ja seuraamassa touhuja kunnes kävin heittämässä tytöt asemalle kaikki 300m. Ne ei vaan halunneet raahata laukkuja eikä se nyt iso vaiva oo käydä ajeleen mutta hassulta se tuntui. Vähän niin kuin suomen puhuminen pitkästä aikaa...
TO 19.4. Bateman's Bay - Kioloa NP - Ulladulla - Jervis Bay - Kiama
Nukuin yön huonosti. Olin eka joka meni nukkuun, eikä mua normaalisti haittaa millään tavoin vaikka toiset viä valvookin, mutta jostain syystä heräilin läpi yön. Myös sitten kun muut oli jo menneet nukkuun ja oli hiljaista. Puoli kahdeksalta luovutin ja siirryin surffailemaan naamakirjan ihmeelliseen maailmaan puhelimella. Lähes heti mun perään heräsi Sarah. Lauran herättyä ja kaikkien käytyä suihkussa laskettiin matkakassaa, kaikki oli sijoittanut tähän mennessä 300$ ja jäljellä oli ihan mukavasti. Rahaa oli kulunut huomattavasti enemmän kun mitä mun arviolaskelmissa, ei kuitenkaan ihan tuplaten. Kirjanpito menoista paljasti että jonnekin oli kadonnut 17,30$ mutta ei sen metsästykseen viittitty sen enempää aikaa tuhlata.Pojilla unta tuntui riittävän, oltiin pakattu omat kamat jo hyvin pitkälti. Mitä nyt mun ja Sarahn rinkat oli komerossa jonka oven edessä oli Daviden patja... Pojat potkittiin ylös 9.15 ja reippaasti laitettiin mökki kuntoon ja pakattiin autot. Check out oli kympiltä ja tasan klo 10 tiputettiin avain respaan. Pojille heitettiin hyvästit ja suunnattiin kohti Kiamaa.
Ajeltiin kaikessa rauhassa erinäisiä turistireittejä pitkin mitä matkan varrelta löytyi. Sää ei meitää taaskaan suosinut vaan sadekuurojen roiskeessa kuljettiin. Lähes heti Batemans Bayn ulkopuolella osuttiin sellaiselle tielle joka meni asuinalueen läpi ja mitä sieltä löytyikään! Ihmisten pihat oli täynnä kenguruita! Siellä niitä kykki lähes jokaisen puutarhassa ja tienpientareet pullollaan. Sademetsää käytiin katsomassa Kioloa National Parkissa ihan vain autolla hurauttamalla kun satoi niin mukavasti. Muihin päivän nähtävyyksiin kuulu monet monet rannat ja pikkukylät Jervis Bayn nurkilla. Ulladullassa pysähdyttiin tankkaamaan ja sorruttiin McDonaldsiin...
Kiamassa oltiin jo iltapäivän puolella niin että ehdittiin jokunen hetki ihastella kohtuullisessa valossa majakkaa ja blowholea ennen kuin maisema värjäytyi auringonlaskun väreihin. Blowholeja nähtiin jo WA:n puolella Lauran kanssa. Ne on reikiä rantakalliossa jotka ääntelee kun aallot lyö veden paineella blowholen "kattilaan" ennen kuin vesi purkautuu blowholen eli sen kalliossa olevan reiän kautta ulos pienempänä tai isompana vesipatsaana. Kiaman versio oli kyllä paras tähän astisista. Ensinnäkin sitä pääsi katsomaan oikeasti läheltä, sen basson jyrinän kuuli melko kauas ja vesipatsas oli mukavan suuri. Kiamaan päätettiin tulla aamulla uudelle kierrokselle tarkistamaan ettei mitään olennaista jää näkemättä.
Blowhole
Yöksi ajettiin muutama kilometrin valtatietä pohjoiseen Kiamasta tien laidan levähdysalueelle. Alue oli melko uudehkon oloinen ja siisti. Sateinen sää edelleen himmensi tunnelmaa eikä sitä ainakaan auttanut että mulla oli sekalaisia oireita pahoinvointia, väsymystä, hengitys kulki raskaasti ja kaikkia niveliä särki. Syömisen jälkeen tuli parempi olo mutta sänkyyn päädyin hyvin aikaisin. Seuraavana päivänä olisi tarkoitus saapua Sydneyyn niinpä kyselin Leenalta jossain kohtaa päivää heidän aikatauluistaan perjantaille että osataan sovittaa tulomme sopivaan rakoon.
Suomesta kuului uutisia että veroehdotus oli saapunut... Mätkyjä. Se nyt on ihan normaalia, summa sen sijaan oli odotettua pienempi. Voipi olla että matkakulujen jälkeen sieltä tulee vähän enemmän takaisin kun viime vuoden satanen. Muut Suomen uutiset liittyi mun töihin paluuseen, mua ootellaan kuulemma Tampereelle! Saas nähdä mihin matka käy kun työt jatkuu, sen verran tiedän että Vammalaan jossa oli vielä ennen tänne tuloani vakinaistettiin Sari joka siellä oli ennen mua. Nää on todella kiemuraiset kuviot, mutta lyhyesti sanottakoon että Sari sai mitä ansaitsi!
