Viikonloppu Bunburyssa Allisonin kanssa

Lauantaiaamuna startattiin hyvissä ajoin kohti Bunburya jossa oli kahtena päivänä näyttely. Täällä on näyttelyt sen verran pieniä että voidaan pyörittää yhdellä tuomarilla 2-3 ryhmää ja näillä on vaan 7 roturyhmää. Jompana kumpana noista viikonlopun näyttelyistä oli yhteensä koiria ilmoitettu 447kpl, mikä on Suomeen verrattuna... Ihan jotain muuta. Edelleenkään näytelmäsäännöt ei mulle ihan aukea mutta kyllä se tästä.

Alotetaan toopermanneilla, ihan Kaisaa ajattelin kun näitä kuvailin. Rodusta en mitään ymmärrä.

 vasemmalla bitch challenge eli pn-luokka.

oikealla ROP valinta, musta uros voitti

 Ja näistä tosiaan oli suurin osa typättyjä. Kysyin viikonloppuna typpäyksestä ja WA:ssa on vasta noin pari vuotta sitten kielletty typistäminen. Ongelma kierretään siirtämällä koirat typpäyksen sallivassa osavaltiossa asuvan (tai jopa Uuteen Seelantiin!) henkilön nimiin ja lähettämällä pennut sinne typättäväksi. Kovin tavallista on kuulemma myös "lähettäminen" eli paperit hoidetaan ns. asian mukaisesti mutta fyysisesti pennut pysyy WA:ssa.

Molempina päivinä oli myös rotikoita, tällä kertaa näin niitä ihan kehässäkin ja melkosia punkeroita... Ei oikein tuntunut uskottavalta että nää koirat kykenis harrastaan. Tuntu olevan vastaava tilanne kun näytelmä-labradorien kanssa, ylisyötettyjä punkeroita. Rotikoita katellessa ajatuksissa oli Tiina, Pate ja Marianne. Yhtään belgialaista en oo nähnyt! Edes luettelossa!

 toi oikealla oleva tankero tais olla ROP

 oikealla bitch challenge eli se pn-luokka

PU1

 En tiä kuka on kuka, mutta tässä kuitenkin luettelosta ilmoitetut.

 ROP minor ja voitti myös minor-ryhmän!

Grand Ch Yambari Sweet Revenge, ROP pörrökarvainen molempina päivinä, voitti myös ryhmän lauantaina!

 yllä Jake ja alla Jorja, alempi oli ROP la ja ylempi SU. Keskenkasvuisia molemmat muruset. Alla oleva pitkäkarvainen on Steadwyn Fire Caster joka taisi olla jo jossain aiemmassakin postauksessa, tällä kertaa se kuitenkin voitti Dog Challengen eli oli PU1.

 ilmoitetut colliet

 vasemmalla 7,5kk Adarstern Smooth Operator ja oikealla 8v Yambari Sweet Revenge

 

Kilpi rodun mukaan! Ja akitat (täällä ei oo erikseen amerikan akitoja) relaa.

 Ponteva pikku mopsi ja jonkun ryhmän ryhmäkilpailu. Näillä on ryhmäkilpailu arvostelukehässä heti kun kaikki ryhmän koirat on arvosteltu.

 ROP kultainen, terveisiä Krisselle! ROP kelpie on Aussie nimeltään, 9kk, ja on Allisonin kaverin Sandrian kotona asuva kasvatti. Sandrialla on näitä useampia, mm. tämän siskot, edellisestä pentueesta ja tämän kanssa samasta. Täällä on tapana ilmeisesti enemmänkin tehdä uusintayhdistelmiä.

 Old English Sheepdog (blackout suomalaisesta nimestä enkä jaksa googlettaa) kuului myös meidän telttakuntaa, Abby 9kk. Sakumaanikko on sama mikä on aiemmassa postauksessa, Saksan tuonti Zam jotakin. Tää on Wanneroon näyttelyä lukuunottamatta ollut AINOA sakemanni näyttelyissä.

 Meidän väsyneet lapsikoirat. Lämpöä oli molempina päivinä yli +30'C. Alla vinkeä erikoiskolikko vaihteeksi!

 Yöksi ajeltiin Bunburysta noin 30km päähän Donnybrookiin Sandrian isän tiluksille. Siellä on luumutarha, vähän kurpitsaa ja jotain muutakin istutettuna, ja luumutarhassa 18 lammasta! Tarha ympäröi vajaa ja rakenteilla olevaa omakotitaloa, luumutarha oli aidattu ja sitten taas sen sisällä oli aita erottamassa "pihapiirin". Pihassa asusti Sandrian isän kolme kelpietä, Sandrian koiria alunperin, muutaman tuhannen litran kultakala allas ja paaaaaaljon eri merkkisiä kanoja.

 luumutarhaa ja lampaita

 vasemmalla luumutarhan laitaa ja yksinäinen lambi. oikealla naapurin lambit läjässä.

kuraset ja onnelliset pikkulassiet kera vähemmän kuraisen ja onnellisen Allisonin

Perth on nyt sitten niin kuin nähty. Huomen aamulla on lähtö kohti uusia maisemia, tai ei ihan niin uusia tulinhan mä juuri tänään takasin Bunburysta mikä on meidän matkasuunnitelmassa. Perth on hieno, tällä kokemuksella suosittelisin, mutta en voi vielä vertailla muihin kaupunkeihin.

 Riverside Drive autosta kuvattuna

Hostellilla on tänään kovat bileet kun ranskalaisista lähtee useampia ja italialaisista Laura. Tarjoilua on ollut loistavasti ja ääntä riittävästi. Mua ei oikein nyt kiinnosta vaan halusin saada blogin päivitettyä niin seurailin vaan sivusta ja nautin tarjottavista. Jos jotain voi myös suositella niin Beatty Lodge Perthissä!

Safety Issues

Huomenna on lähtö ja turvallisuuden hakuisena ihmisenä mieluusti jaan matkasuunnitelman tänne teillekin. Osittain koska jaettu ilo on paras ilo, mutta tosiaan myös siitä syystä että JOS jotain mutkia sattuisi matkaan tulemaan on helposti selvitettävissä missä suurinpiirtein ollaan milloinkin oltu. Suunnitelma on vain suunnitelma ja se voi todellakin muuttua, mutta todennäköisesti vain sillain että kulutetaan jossain kohtia matkaan enemmän aikaa, ollaan ylimääräinen päivä mielenkiintosessa paikassa tms. Ja jos musta ei tosiaan kuulu tänne mitään enää ennen joulua niin ei paniikkia. Toivon suuresti että pääsen blogia päivittään, mutta pitää varautua.

Joka päivä pyritään lähteen ajoissa aamulla liikenteeseen, mä toivoisin että viimeistään klo 9. Ihan sen takia että aamulla ei oo ihan niin kuuma ja kun lähtee ajoissa on enemmän valosaa aikaa ja toki koska täällä paikat sulkee ovensa yleensä viimeistään kuudelta... Paikat kuten leirintäalueet. Ja seiskalta on jo pimeää. Suunnitelman välimatkat ja ajoajat on Google Mapsista.

MA 5.12
Perth - Margaret River
matkan varrella Bunbury ja Busselton ainakin, ajomatka noin 300km/3,5h, lähtö aamulla klo 9. Margaret Riverin seutuvilla on marraskuun puolesta välistä saakka riehunut maastopalot, joten voi olla ettei päästä Margaret Riveriin. Oletettavasti siinä tapauksessa jäädään yöksi johonkin aikaisempaan kaupunkiin, hollilla olisi ainakin Busselton ja Dunsborough.

TI 6.12.
Margaret River - Albany
matkan varrella Pemberton, Walpole ja Denmark, ajomatka noin 380km/5h. Tässä kohtaa on varaus että jäädään johonkin edellä mainittujen kaupunkien seutuville yöksi, koska matkaa on aika paljon ajallisesti ja halutaan kuitenkin nähdä eikä vain matkustaa.

KE 7.12.
Albany - Esperance
matkan varrella on ainakin useampia kansallispuistoja, ajomatka noin 480km/5h.

TO 8.12./ PE 9.12.
Esperance - Norseman
Ajomatka noin 200km/2h. Esperancessa ja lähiseudulla pitäisi olla reilusti näkemistä joten oletettavasti "joudutaan" viettään siellä kokonainen päivä. Norsemanissa sen sijaa ei pitäisi olla mitään, mutta kun siirtyy iltapäivästä Norsemaniin niin on jo 200km vähemmän matkaa taitettavana seuraavana päivänä.

LA 10.12.
Norseman - Eucla *aavikon ylitystä*
Ajomatka noin 700km/7h. Vaativin osuus. Matkalla ei ole mitään. Ei yhtään mitään. Punaista hiekkaa ja tomua silmän kantamattomiin. Eucla on noin 12km länteen Länsi- ja Etelä-Australian (WA ja SA) rajalta.

SU 11.12.
Eucla - Ceduna
Edelleen aavikko-osuudella, mutta jo vähän lähempänä sivistystä. Ajomatka noin 490km/5h. Ylitetään osavaltioiden raja. Cedunan nurkilla voisi olla jo jotain nähtävääkin.

MA 12.12.
Ceduna - Port Augusta TAI ma 12.12. ja ti 13.12. Ceduna - Port Lincoln - Port Augusta
Port Augustaan 480km/6h, Port Lincolniin 400km/4h Cedunasta. Jos mennään Port Lincolniin niin seuraavana päivänä on suunta kuitenkin Port Augustaan ja matkaa 340km/5h. En tiiä mitä näkemistä on Port Lincolnissa mutta se on niemen kärjessä joten luultavasti ainakin hieno ranta.

KE 14.12.
Port Augusta - Adelaide
320km/4h. Adelaidessa voi olla myös tarvetta viettää kokonainen päivä. Toiset sanoo että ihastuttava pikku kaupunki ja toiset että tylsä. Ei voi tietää ellei käy ite kattomassa...

PE 16.12.
Adelaide - Mount Gambier
450km/5,5h. Rannikkoa myöten koitetaan matkustaa joten Mt Gambier on luonnollinen välietappi. Mitään en sieltä tiedä.

LA 17.12.
Mt Gambier - Warrnambool
matkan varrella on Portland kun rannikkoa myöden mennään ja pysäkkinä on Warrnambool koska halutaan ihan ehdottomasti ajaa Great Ocean Road. Great Ocean Road on se must tien pätkä jonka varrella on mm. 12 apostolia (google kertoo mielellään mistä on kyse) ja siihen kuulemma kannattaa uhrata aikaa. Matkaa 210km/3h.

SU 18.12. - MA 19.12.
Warrnambool - Geelong
GREAT OCEAN ROAD, 270km/4h.

Sitten ollaan jo ihan Melbournen laitamilla ja jäljellä on vielä pari päivää koska mun ei tarvi olla perillä ennen kun aikasintaan 22.12. ja tytöt on varannut hostellinsa samoilta nurkilta. Kaikella todennäköisyydellä tullaan siis käyttämään tuolla reissun alkupäässä enemmän aikaa ja nää päivämäärät ei pidä paikkaansa.

Musta hevonen

Matkaan ei lähde kanadalainen Dan, ei saksalainen Ben eikä taiwanilainen Zoe, vaan ranskalainen Marion. Marion asuu täällä Beatty Lodgessa. Dan laittoi tänään viestin että lentää Adelaideen kun on saanut sieltä farmiduunia, Beniä ja Zoea mä en vaan halunnut eikä muita vaihtoehtoja ollut, joten kun Marion kysyi että voisiko hän lähteä mukaan oltiin tyytyväisiä. Mä en ihan kauheesti oo Marionin kanssa ollut tekemisissä, muistan sen kyllä ihan ensimmäisistä päivistä lähtien siitä että sillä on aina erittäin vahva meikki. En tiä vaikka nukkuiskin aina meikit naamassa. Muutaman kerran ollaan oltu samoissa porukoissa liikenteessä ja istuskelemassa takapihalla, tiistaina viimeksi oltiin Hip-E Clubilla yhdessä. Se on vähän sellanen "lady", mutta sitten taas tuntuu että kyllä se pystyy selviään roadtrip-olosuhteista. Mä onneksi tunnen muutaman saman tyyppisen ihmisen vuosien takaa, joten tiedän ettei kaikki oo aina sitä mitä ensivaikutelma antaa ymmärtää.

Siivottiin tänään auto niin että tiedetään mitä siellä tosissaan on. Ainoo mitä täytyy hankkia on teltta, pari lautasta ja paistinlasta+kauha. Niin ja jonkin sortin retkipatja telttaan. Puhuttiin että nyt kun meitä on kolme tyttöä reissaamassa niin vuorotellaan teltassa nukkumista. Paljon lähti epämäärästä roinaa roskiin, mm. tv-antennipiuha, sekalainen sakki solmussa olevia lankarullia, kulahtaneet työhanskat, epämääräisiä nyssyköitä veikkaisin että teetä tms,  kolme purkkia maapähkinävoita ja pussillinen annospakkauksia hunajaa! Kaksi viimeisintä tuskin tykänneet kun on ollut ties kuinka kauan tulikuumassa autossa...Sinne jäi ruuista vain reilusti nuudeleita ja pari pussia valmiskastikejauhetta, työkaluja, erinäisiä piuhoja, petitarvikkeet, kaksi jerrykannua polttoaineelle, vesikanisteri, mustekaloja + pressu katolla olevaa "häkkiä" varten ja keittiökamat; kattila, paistinpannu, kihveleitä, lautanen, kuppi ja retkikeitin. Mä oon ostanut tässä parin päivän aikana kaksi retkituolia, kokoontaitettavan pöydän, kylmälaukun ja invertterin. Invertteristä en olisi ymmärtänyt edes haaveilla ilman että muistin Läykin joskus viritelleen sellasen johonkin autoon varmaan 15v sitten. Noihin on uponnut noin 150$, josta isoin osa invertteriin. Se pitäis nyt olla sellanen että mä saan läppäriin virtaa. Tuolit oli halpoja eka 8$ Kmartista ja toka 6,40$ Big W:stä, vähän toista kun samanmoiset jakkarat Suomessa... Kaikki alkais siis olla kunnossa. Toivottavasti. Commodoren peräluukku on muuten ihan järjettömän suuri. Ihastelin sitä koirat mielessä kun saatiin se tyhjäksi tavarasta. Jessus, se on ehkä kaksi kertaa niin iso mitä Fiikkuksen luukku.

Huomen aamulla lähden auringonnousun aikaan Allisonin kanssa Bunburyyn näyttelyyn. Mennään mun pirssillä joten sekin saa siinä sivussa vähän jo virittäytyä matkatunnelmaan. Ollaan yötä siellä jossain sellaisen Sandrian (oon tavannut näyttelyissä, kelpie-ihminen) vanhempien luumufarmilla kun näyttely on kaksipäiväinen. Että te siellä koti-Suomessa, pääsen mäkin kaksi päiväseen näyttelyyn vaikken messariin pääsekään. Katrille tiedoksi että juu, peukutetaan Mairelle! Tänään kävin hakemassa Allisonin ja Monty-pentusen lentokentältä, Monty oli sievä pikku poika. Paremmin kehittynyt tässä kohtaa kun Allisonin Jake ja sellainen melko cool tyyppi. Ei paljo hätkäyttänyt lentoboksi, vieraat ihmiset ja elämän toinen automatka ja ihan vieraassa autossa. Sinne se takapenkille pisti maate kun pääsi autoon. Näinhän se pitäiskin olla. Monty on nyt sitten se penneli mikä kerää Aus Ch -pisteet täällä ja lähtee sitten Britteihin.

Hostellissa mun pitäis sunnuntaiaamuna vaihtaa huonetta. No enpä oo täällä sunnuntaiaamuna... Mä siis joudun tänään pakkaan kaikki kamat kasaan, viemään ne respaan säilöön tai vaihtoehtosesti ottaan mukaan autoon. Lähes kaikki on jo kasassa ja hämmästyttävää, mutta näyttää aika hyvältä! Ei yhtään väen vängällä tunkemista ja sullomista vaan silleen kohtuu sievästi menee. Ja kun vielä ajattelee että mulla on tossa päivärepussa vaan viikonlopuksi vaatteet yms. niin kun sekin olisi kunnolla käytössä niin mun kamat menis tosi hyvin kasaan. Josta tulikin mieleen että Marionilla on ihan järjettömästi tavaraa... Tai näyttää ainakin siltä, toivottavasti nekin menee yhtä siivosti kahteen laukkuun kun ne pakkaa.

Koitan saada blogia päivitettyä vielä ennen lähtöä, varmaankin sunnuntai-iltana. Jälleen kerran painottaisin, JOS MUSTA EI KUULU MAANANTAI 5.12. JA TORSTAI 22.12. VÄLILLÄ NIIN SE EI TARKOITA ETTÄ OLISI MITÄÄN HÄTÄÄ. Täällä ei vaan oo joka paikassa kuuluvuuksia. Yritän mahdollisuuksien mukaan päivittää blogia, mutta ainakin laittaa Facebookkiin viestiä että oon hengissä. Mahdollisuudet yhteydenpitoon on maksimoitu hankkimalla parhaassa verkossa toimivan operaattorin liittymä ja kehittynyt puhelin joka toimii siinä kattavimmassa verkossa jossa ei tavispuhelimet toimi. Don't worry, be happy =)

Barry, ehkä maailmankaikkeuden vähä-älyisin kookaburra, ja kyllä, se herätti meidät taas aamulla auringon nousun aikaan.

Dan To Mel, vaiko sittenkin Ben To Mel... Vai joku ihan muu?

Tyrkkäsin joskus viime viikolla ilmoituksen Gumtreehen (http://perth.gumtree.com.au) että vapaa jakkara autossa matkalla Perthistä Melbourneen kahden tytön seurassa. Joo, tytöttelin meitä vaikkei tässä enää ehkä niin tyttöjä ollakaan... Vastauksia tuli jokusia heti samana päivänä, mutta mun motivaatio alkaa lukeen niitä oikeesti ja vastaan ja tapaan ihmisiä oli hyvinkin nolla. Niinpä oon sitten vasta tällä viikolla aktivoitunut asian suhteen. Parempi myöhään kun ei milloinkaan. Ja ehkä parasta oli että mua ei napannut niistä mun ilmoitukseen vastanneista kukaan... Mä sitten vaan selailin gumtreen ilmoituksia ja lähetin parille tyypille tekstarin. Täällä on hyvin normaalia asioida tekstareilla, jopa pankin setä kun tein vakuutusta autoon eikä mulla ollut rekkaria sano että lähetä se hälle tekstarilla. Se on mun mielestä jo aikas hyvää palvelua! Mutta tosiaan, sain sitten tekstaria takasin ja sovin treffit eilen puolenpäivän aikaan Northbridgeen. Itse asiassa siihen puistoon missä on jätti screeni ja istuskellaan säkkituoleissa kattomassa, jossain aiemmassa postauksessa on kuva sieltä. Tapaamiskohde oli 28v kanadalainen nimeltä Dan. Laura tuli joukkoon ja Dan osoittautu tosi rennoksi tyypiksi, joka on ammatiltaan mekaanikko (hyvää suomea olisi varmaan ajoneuvoasentaja) eli ehkä niin kun maailman paras vaihtoehto matkaseuraksi kahdelle auto-ummikolle jotka lähtee vanhalla OOPPELILLA ajaan läpi aavikon!!! Pieni takaisku oli että Dan ei ollut varma lähdöstään koska haluaisi löytää täältä farmiduunia että saisi päivät kasaan 2. vuoden viisumiin. Tällä hetkellä tilanne on se että Dan laittoi tänään viestiä että odottaa tietoa yhdestä duunista ja pystyy vasta huomenna eli perjantaina varmistaan että lähteekö joukkoon vai ei. Voin kertoa näin peruspessimistinä että oon noin 110% varma että se saa duunia eikä tuu mukaan. Mä niiiiiiin tahtoisin tommosen autoista ymmärtävän ihmisen mukaan... Olis pikkasen turvallinen olo kun tietäis että joukossa on tyyppi joka tietää mitä tehdä jos auton kanssa menee jotain vikaan. Tässä kohtaa myös tiedotan kaikille yhteisesti että sitten kun ollaan tien päällä niin ei tosiaan edes puhelin välttämättä toimi. Tai oikeammin suurimmalta osaa matkasta puhelin ei toimi. Ei oo kenttää. Niin että jos se ropponen leviää sinne maailman pisimmälle maantiesuoralle niin siellähän sitä sitten kykitään odottamassa pelastajaa.

Danin kanssa puheltiin paljon kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Dan on ollut Ausseissa nyt noin 7kk ja reissannut lähes kaikkialla muualla paitsi itärannikon suurkaupungit, eteläisen WA:n ja Nullaborin. Tehnyt 3kk duunia Darwinissa korjaamassa campervaneja. Se on kotoisin jostain pikkukylästä Kanadasta ja muuttanut töiden perässä Vancouveriin, ne työt oli muuten Volvo-korjaamolla. Eikä kuulemma ikinä ostaisi Volvoa eikä Fordia ja jotain kolmatta mikä on samalle alustalle tehty... Mitsubishi on sen mielestä pop. Dan oli myös jossain kohtaa käynyt kattomassa V8 Supercars-sarjan yhden kisan ja se on jotain sellasta mitä mäkin tahtoisin.

Koska Dan on epävarma vaihtoehto niin oon käynyt tapaamassa myös kaksi muuta tyyppiä. Eilen illalla tapasin sellasen taiwanilaisen tytön Leedervillessä yhdessä kahvilassa, jossa ostin elämäni ekan kerran liian makeeta kakkua! Jep. Mä jouduin jättään siitä melki puolet ja mua harmitti ISOSTI. Se oli Chocolate Marshmallow Cake eli suklaata ja vaahtokarkkeja. Siinä oli päällä vaahtokarkkeja jotka oli paahdettu silleen vähän rapeaksi päältä, vaahtokarkkien alla ohut kerros tummaa suklaata ja sitten paksu kerros juustokakun tyyppistä massaa jossa oli ihan selkeästi vaahtokarkkeja. Sitten oli jotain toista vastaavaa mikä maistu vaahtokarkeilta ja suklaalta ja pohja oli varmaan jotain tummaa toffeeta ja sen päällä kerros suklaata. Oli hyvää mutta mä en vaan pystynyt siihen... En niin millään. Harmitti isosti. Mutta siis se "tyttö", lainausmerkeissä koska se on jo 31v. En mä tiä mitä mä odotin, en mä tiä miksi mä sen halusin tavata koska mä mieluummin ottaisin meidän kaveriksi miehen. Ihan jo puhtaasti turvallisuuden takia. On huomattavasti turvallisempaa matkustaa keskellä ei mitään ja majoittua tien varsien leirintäalueille kun porukassa on mies. Nooh... Tapasin taiwanilaisen Zoen ja juteltiin tunnin verran niitä näitä. Hän on ollut täällä myös jo reilun puoli vuotta ja tehnyt vaan töitä, nyt olisi sitten reissaamisen vuoro. Zoe nyt on kuitenkin "listalla" jos miestä ei saada.

Toinen tyyppi jonka tapasin on saksalainen Ben (Benjamin). On täällä nyt jo toisen vuoden viisumilla. Reissannut ympäriinsä aika mukavasti, mutta ei vielä tota reittiä. Oli ihan jees, mutta sitten taas ei. Mä luulen että mä en jaksaisi kuunnella sitä kahta viikkoa. Mä luulen että se alkais ärsyttää mua isosti jossain kohtaa. Se oli vähän sellanen ärsyttävän lapsellinen vaikka sitten taas oli olevinaan aikuinen. Sitten taas kuitenkin viihdyin sen seurassa reilun kaksi tuntia. Sillä oli jakaa ihan fiksuja käytännön vinkkejä reissaamisesta sekalaisessa porukassa ja viihdyttäviä juttuja. Mutta mulla ehkä töksähti siinä kohta isoimmin kun se kysy että mitä mä tahdon nähdä reissussa ja vastasin muutaman kaupungin mitä on reitillä että oon kuullut niiden olevan hienoja, se sano että mitä kaupungeissa on näkemistä. Vaikka ihmiset sanoo että se ja se on hieno niin mitä siä oikeasti on näkemistä... Joo ajatus sekin, mutta mulla vaan tökkäs. Mä nyt oon vähän nirppis, mutta kun tökkäs niin tökkäs. Pikku juttuja ja mä luulen että "ongelma" olen mä. Mua ärsyttää ettiä jotain kolmatta, mä en halua käydä arvioimassa ihmisiä että haluanko viettää niiden kanssa tiiviisti reilun kaksi viikkoa aikaa. Mä haluaisin että olis joku tuttu joka vaan hyppäis mukaan. Jälleen kerran mulla on siis asennevamma ja siinähän ei oo mitään uutta. Katotaan miten käy. Jos Dan ei lähde, otetaan varmaan Ben ja jos Ben ei tuu tai jotain, se oli vähän loukkaantuneen olonen kun sanoin että mä oon tavannut pari aiemmin ja päätän näiden välillä ketä otan mukaan, otetaan sitten varmaan se Zoe. Tai sitten jostain nurkan takaa loikkaa joku musta hevonen ja ohittaa ne kaikki...

Huomenna mä haen Allisonin lentokentältä, se vei Jackin Janen luo ja tuo mukanaan Janelta noin puolivuotiaan trikkipojan, joka tulee WA:n kerään valiopisteet ennen kun se lähtee Britteihin. Vielä kun muistaisin kenelle sinne... Allison laitto viestiä että Monty on todella hieno, saas nähdä miltä se musta tuntuu. Muuta ohjelmaa huomiselle on auringonlasku rannalla ja tahdon mä käydä siellä meressä vielä kastautumassakin ennen kun jätän Perthin. Perth on kiva. Tykkään, mutta vaikea vertailla kun ei oo muualla käynyt.

Tiistaina oltiin jälleen baarissa ranskalaisten kanssa. Oli hyvin mielenkiintoista kun Catherine, joka on asunut mun kanssa ainakin kaksi viikkoa, esitteli mut parille ranskalaiselle Minna Australiasta... Korjasin kyllä asian samantien. En mä tiä mitä se ajatteli, mutta ihan tosissaan oli kuvitellu mun olevan aussi. Noin muutoin illat on mennyt pitkälti takapihalla istuskellessa. Yhden drinksun oon ehkä illassa juonut, baarissa tai vaan takapihalla. Ei paha siis ollenkaan. Multa näyttäis nyt tulevan paljon juttua, mutta on pakko lopettaa. Läppäristä loppuu akku enkä saa sitä laturiin kun molemmat (siis kaksi) meidän pistorasiat on käytössä. Joten hyvää yötä Suomi. Mä koitan nukkua huomenna (tänään) vähän pidempään kun tänäaamuna. Heräsin meinaa puoli kuusi. Not nice. Ja edeltävän yön Barry häiriköi neljästä kuuteen välillä todella ärsyttävästi. Lenteli päin lasia ja jäi lasin taakse hakkaan sitä nokalla ja nauro päälle. Se on oikeasti häiriintynyt lintu. Ei oo kaikki inkkarit kanootissa.