Näytetään tekstit, joissa on tunniste suomi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suomi. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

ROADTRIP 2: Batemans Bay - Kiama

TO 19.4. Bateman's Bay - Kioloa NP - Ulladulla - Jervis Bay - Kiama

Nukuin yön huonosti. Olin eka joka meni nukkuun, eikä mua normaalisti haittaa millään tavoin vaikka toiset viä valvookin, mutta jostain syystä heräilin läpi yön. Myös sitten kun muut oli jo menneet nukkuun ja oli hiljaista. Puoli kahdeksalta luovutin ja siirryin surffailemaan naamakirjan ihmeelliseen maailmaan puhelimella. Lähes heti mun perään heräsi Sarah. Lauran herättyä ja kaikkien käytyä suihkussa laskettiin matkakassaa, kaikki oli sijoittanut tähän mennessä 300$ ja jäljellä oli ihan mukavasti. Rahaa oli kulunut huomattavasti enemmän kun mitä mun arviolaskelmissa, ei kuitenkaan ihan tuplaten. Kirjanpito menoista paljasti että jonnekin oli kadonnut 17,30$ mutta ei sen metsästykseen viittitty sen enempää aikaa tuhlata.Pojilla unta tuntui riittävän, oltiin pakattu omat kamat jo hyvin pitkälti. Mitä nyt mun ja Sarahn rinkat oli komerossa jonka oven edessä oli Daviden patja... Pojat potkittiin ylös 9.15 ja reippaasti laitettiin mökki kuntoon ja pakattiin autot. Check out oli kympiltä ja tasan klo 10 tiputettiin avain respaan. Pojille heitettiin hyvästit ja suunnattiin kohti Kiamaa.



Ajeltiin kaikessa rauhassa erinäisiä turistireittejä pitkin mitä matkan varrelta löytyi. Sää ei meitää taaskaan suosinut vaan sadekuurojen roiskeessa kuljettiin. Lähes heti Batemans Bayn ulkopuolella osuttiin sellaiselle tielle joka meni asuinalueen läpi ja mitä sieltä löytyikään! Ihmisten pihat oli täynnä kenguruita! Siellä niitä kykki lähes jokaisen puutarhassa ja tienpientareet pullollaan. Sademetsää käytiin katsomassa Kioloa National Parkissa ihan vain autolla hurauttamalla kun satoi niin mukavasti. Muihin päivän nähtävyyksiin kuulu monet monet rannat ja pikkukylät Jervis Bayn nurkilla. Ulladullassa pysähdyttiin tankkaamaan ja sorruttiin McDonaldsiin...



Kiamassa oltiin jo iltapäivän puolella niin että ehdittiin jokunen hetki ihastella kohtuullisessa valossa majakkaa ja blowholea ennen kuin maisema värjäytyi auringonlaskun väreihin. Blowholeja nähtiin jo WA:n puolella Lauran kanssa. Ne on reikiä rantakalliossa jotka ääntelee kun aallot lyö veden paineella blowholen "kattilaan" ennen kuin vesi purkautuu blowholen eli sen kalliossa olevan reiän kautta ulos pienempänä tai isompana vesipatsaana. Kiaman versio oli kyllä paras tähän astisista. Ensinnäkin sitä pääsi katsomaan oikeasti läheltä, sen basson jyrinän kuuli melko kauas ja vesipatsas oli mukavan suuri. Kiamaan päätettiin tulla aamulla uudelle kierrokselle tarkistamaan ettei mitään olennaista jää näkemättä.



Blowhole

Yöksi ajettiin muutama kilometrin valtatietä pohjoiseen Kiamasta tien laidan levähdysalueelle. Alue oli melko uudehkon oloinen ja siisti. Sateinen sää edelleen himmensi tunnelmaa eikä sitä ainakaan auttanut että mulla oli sekalaisia oireita pahoinvointia, väsymystä, hengitys kulki raskaasti ja kaikkia niveliä särki. Syömisen jälkeen tuli parempi olo mutta sänkyyn päädyin hyvin aikaisin. Seuraavana päivänä olisi tarkoitus saapua Sydneyyn niinpä kyselin Leenalta jossain kohtaa päivää heidän aikatauluistaan perjantaille että osataan sovittaa tulomme sopivaan rakoon.

Suomesta kuului uutisia että veroehdotus oli saapunut... Mätkyjä. Se nyt on ihan normaalia, summa sen sijaan oli odotettua pienempi. Voipi olla että matkakulujen jälkeen sieltä tulee vähän enemmän takaisin kun viime vuoden satanen. Muut Suomen uutiset liittyi mun töihin paluuseen, mua ootellaan kuulemma Tampereelle! Saas nähdä mihin matka käy kun työt jatkuu, sen verran tiedän että Vammalaan jossa oli vielä ennen tänne tuloani vakinaistettiin Sari joka siellä oli ennen mua. Nää on todella kiemuraiset kuviot, mutta lyhyesti sanottakoon että Sari sai mitä ansaitsi!

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Kotimaan kuulumisia osa 2 (ei kantsi lukee jossei koirat kiinnosta)

Irmeli voi paksusti. Kuulemma liiankin eikä saa liikaa ruokaa. Noh, mitäpä tuosta kun mieli on hyvä ja lyllertää vielä normaalitahdissa eteenpäin.

Viljolla oli viikonlopun mittainen ripuli. Ansioitui paskomalla niin Leilan auton kun kotona kämpäkin pariin kertaan ja aiheutti mulle ylimääräisiä sydämen tykytyksiä. Sikäli mikäli ymmärsin oikein niin oli myös oksuillut jokusen kerran. Kävi näyttäytymässä tohtorilla ja sai suolistoantibioottia kuurin ja oksennuksen esto piikin. Verikokeissa ei löytynyt vikaa, mutta suositeltiin allergiatestien ottamista jos toistuu. Pirkanmaalla oli vissiin ollut myös liikkeellä ripuli joten tiedä häntä mistä on kyse, mutta otetaan allergiatesti kuitenkin jossain kohtaa. Ei tän kertasen takia vaan koska Vili on koko ikänsä ollut taipuvainen oksenteluun. Onni on vakuutus. Viljo on myös kuulemma laihtunut vaikka saa enemmän ruokaa, eläinlääkärin puntari näytti ripulikeikalla 30kg. Mun lähtiessä Viljo painoi n.28kg, jokin tässä yhtälössä mättää... Mutta jälleen, mitäpä tuosta kun mieli on hyvä ja lyllertää vielä normaalitahdissa eteenpäin.

Kekku naattii elämästä! Kekku sai jokunen viikko sitten uuden kaverin joka oli eka vähän ällö, mutta sitten kun siihen tutustu vähän enemmän niin se on IHANA!!! Kekkun hoitokotiin tuli siis pentu ja alun hämmennyksen jälkeen Kekku on hyvin onnellinen leikkikaveristaan. Susannalta on tullut monen monta kuvaa ja rohkenen nyt luvatta jakaa niistä jokusen julkisesti ilman asianosaisen lupaa. Toivottavasti ei nähdä käräjillä...

 Eka tutustuttiin ihan siivosti



 sit ku oltiin tutustuttu huomattiin että meillä on tosi kivaa yhdessä!
Vasemmalla Wilma, Halla ja Kekku. Oikealla Kekku ja Halla.



Mitä tulee koirien painoteemaan ja Kekkuun niin Kekku ei lyllerrä, kulku on edelleen samaa pentumaista vipellystä kun aiemminkin, vaikka onkin kuulemma kerännyt lihaan luidensa päälle. Eipä siinä mitään kun mieli on hyvä.

Kaksi vuotias Kekkutin <3

 Kekku, Binne ja Wilma. Binneä ei nää poseerausjutut kiinnosta yhtään...

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Vähän niin kun ehkä jopa saattais ahdistaa tai...

...voisko se olla koti-ikävää?

Viimeisen viikon tuntuu että oon vaan ollut. Ajatukset on jo ollut Suomessa ja keväässä. Pikkasen päälle viikon päästä oon taas tien päällä, mutta jotenkin se ei nyt jaksa innostaa... Tai joo, innostaa ja kiinnostaa, mutta se ei vaan nyt tunnu ... siltä miltä pitäis? Kotona eli Suomessa asiat on hyvin, ei suurempia murheita. Yksi ell lasku lisää ja toinen varmaan tulossa, mutta se on niin pientä kun ei mitään pahempaa ole. Ehkä ajatuksien harhaileminen Suomessa johtuu tulevista asumisjärjestelyistä joihin tulee muutoksia kun pääsen kotiin. Musta tulee asuntovelallinen kun äiti päätti muuttaa pois ja mä ihan mielelläni lunastan siltä sen talon. Talo on ollut äidin vuodesta 1995, vaikka jo 1999 muutinkin pääasiallisesti pois sieltä on se kuitenkin ollut yksi elämän tukikohta reilun 15 vuotta. Koirien kannalta ei mikään paratiisi kun omakotialueella ollaan ja päätien varressa, mutta mukavampi varmasti kuin rivari- tai kerrostalokaksio. Erinomainen järjestely mielestäni joka suhteessa. Realiteetit on kuitenkin tiedossa, kesä menee iloisesti ja huolettomasti, talven lumityöt, jäätyvät putket ja lämmityskulut vähän mietityttää. Onpa ainakin pehmeä lasku omakotiasujan kuluihin kun saa alottaa kesästä... Olikohan äitin tammikuun sähkölasku ollut 280€ yksin asuen eikä patterit huuda punaisena notta koko talo olisi mukavan lämmin +22. Laina oottelee valmiina pankissa että tuun Suomeen ja päästään tekeen kaupat ja mieli on hyvä. Sekalaiset nuuppo fiilikset voi osaltaan johtua myös kotimatkan alustavasta suunnittelusta. Tällä hetkellä voitolla on 29.5. tiistai ja Finnair yhden pysähdyksen taktiikalla (Singapore) ja vain 22h matka-ajalla. Tai se voi yhtä hyvin varmaan olla Qantas, koska Qantas lentää Melbourne-Singapore ja Finnair Singapore-Hki. Superhienoa olis jos vois ottaa suoraan lennon Tampereelle eikä tarvisi mennä Helsinkiin. Kuka haluaa tulla hakeen mut kentältä arki-iltana??? Musta olis tosi kiva jos sitten saman viikon perjantaina tai lauantaina sais tuvan täyteen tuttuja (vink vink!! te jotka tämän itseenne koette kohdistuvan!). Olettaen että jetlag ei oo hirmuinen ja oon saanut haettua Kekkun kotiin ja vaihdettua kuulumiset Susannan kanssa. Sunnuntaina olis lassieiden erikoisnäyttely Lappeenrannassa (Ja ei, en ole tehnyt minkäänlaista tuttavuutta nahkojen aussi-tuomariin. Ulkonäöltä tiedän mutta siihen se jää.) minne kutkuttaisi lähteä. Matka vain on pitkä ja auto asiat hieman epävarmat. Haluisin kuitenkin...

Roadtrip osa 2 starttaa pääsiäisen jälkeen keskiviikkona. Joukossa on mun ja Lauran lisäksi saksalainen Sarah jota en oo tavannut, mutta jos Laura sanoo että hyvä tyyppi niin eiköhän se sitten ole hyvä tyyppi. Laurasta puheen ollen. Laura oli täällä viikko sitten. Käytiin pennelin kanssa hakemassa se junalta Castlemainesta maanantaina päivällä ja vietiin takas junalle tiistaina. Siihen väliin mahtui paljon jutustelua ja visiitti Maryboroughiin (syötiin kahvilassa Toblerone juustokakkua!!!) ja takaisin "kotiin" Maldonin Mt. Tarragowerin kautta. Jane ja Andrew jo joskus aiemmin sanoi että jos Laura haluaa tulla niin se sopii heille erinomaisen hyvin ja meillä olikin mukava ilta yhdessä turistessa. Laura pelkää vähän koiria mutta selviytyi todella urheasti. Tarkistettiin myös miss Holdenin matkavarustus ja todettiin ettei meiltä puutu kun yksi tyyny. Mä pesin joku aika sitten kaikki petivermeet autosta ja yksi tyynyistä (oli 3kpl) ei selvinnyt pesukoneesta.

Pääsiäisestä puheenollen Bendigossa on iso pääsiäistapahtuma läpi koko pääsiäisen. Jane ja Andrew suositteli meneen katsomaan. Tarjolla olisi ainakin hirmuisen suuri kiinalainen lohikäärme, ei toki oikea vaan sellainen missä on monen monta ukkelia sisällä, ja Easter Egg Huntingia ja greyhound racingia paraatin (vai paraadin...) ja yleisen karnevaalitunnelman lisäksi. Vaihtoehtoista ohjelmaa tarjoaa kuulemma Highland Club Maryboroughissa. Miehiä hameissa ja säkkipillejä. Ehkä ne kuitenkin mieluummin nään ne Skotlannissa... Pääsiäinen on myös lähes joulun/uuden vuoden aikaa vastaava koirahoitolassa. Täyteen buukattu ja se tarkoittaa että tontilta löytyy paljon koiria. Oisko luku ollut noin 70 mitä on odotettavissa? Tarkoittaa kuitenkin että hommaa riittää.

Siinä missä Suomessa mennään kohti kesää ja eletään kevättä ollaan täällä suuntaamassa talveen ja eletään syksyä. Hämmästyttävää miten paljon syksy tuntuu täällä syksyltä. Ilma on viilentynyt siitä huolimatta että mukavia aurinkoisiakin päiviä on saatu. Yöt on kuitenkin olleet lähes järjestään kylmiä. Nyt kun kelloja vielä siirreltiin (as far as I know aikaero olis nyt 7h kun oli ennen 9h) tulee pimeä aikaisemmin ja aamut on valoisampia. Ainakin toistaiseksi. Villasukat on ihan ehdoton varuste! Niille on ollut paljon käyttöä ihan joka suunnalla missä täällä olen toistaiseksi ollut. Saa nähdä miten käy kun rannikkoa lähdetään ylös. Laura oli hieman huolissaan miten mahdetaan selvitä reissussa yöt kun on ollut niin kylmää...

tiistai 17. tammikuuta 2012

kotimaan uutisia

Nuorikkoni, Kekkuli, on hammasvammainen jos joku ei vielä tiedä. Kekkulilta on katkaistu alakulmahampaat, virallisesti puhutaan alakulmahampaiden kruunujen lyhennyksestä ja pulpa-amputaatiosta, johtuen virheellisestä purennasta. Purennassa mättää liian lyhyt ja kapea alaleuka, jonka vuoksi alakulmahampaat painoivat yläikeneen reikää yläkulmahampaiden sisäpuolelle. Leikkaus tehtiin marraskuussa 2010 ja edellyttää vuosittaista kontrollia ensimmäisen kontrollin ollessa kuitenkin noin 3kk leikkauksesta. Nyt tuli kontrollin aika. Valtakadulle oli kulkeutunut väärän osoitteen kautta ilmeisesti hieman myöhässä kutsu kontrolliin. Tarjolla oli lauantaivastaanottoa ilman klinikkamaksua. Kekku asuu mun reissun ajan Susannan luona Turun seutuvilla ja Susanna ystävällisesti lupasi Kekkun viedä tarkastukseen.

Köyhdyin jälleen vaatimattomat lähes 350€, mutta pulpa-amputaatio on näillä näkymin onnistunut! Toinen alakulmureista on tummunut ja sieltä löytyikin tarvetta paikan korjaukselle mikä vähän nosti operaation hintaa, mutta pääasia on että toistaiseksi meillä on toimiva suu! Huonot uutiset sitten olivatkin että sieltä löytyi kohtuullisen tuore katkennut etuhammas. Lisää operointia siis luvassa, mutta se on niin pientä Kekkun historiaan verrattuna... Hymyilyttää kun tuosta huolimatta tuntuu että aurinko paistaa meidän risukasaan.

Äiti oli laittanut mulle ihastuttavan videon "vanhuksista" älypelin parissa, mutta en nyt osannut sitä tänne lisätä. Tarjolla olisi FB-linkki, mutta vähän epäilen ettei se toimi... https://www.facebook.com/photo.php?v=2660960876798