Vähän niin kun ehkä jopa saattais ahdistaa tai...

...voisko se olla koti-ikävää?

Viimeisen viikon tuntuu että oon vaan ollut. Ajatukset on jo ollut Suomessa ja keväässä. Pikkasen päälle viikon päästä oon taas tien päällä, mutta jotenkin se ei nyt jaksa innostaa... Tai joo, innostaa ja kiinnostaa, mutta se ei vaan nyt tunnu ... siltä miltä pitäis? Kotona eli Suomessa asiat on hyvin, ei suurempia murheita. Yksi ell lasku lisää ja toinen varmaan tulossa, mutta se on niin pientä kun ei mitään pahempaa ole. Ehkä ajatuksien harhaileminen Suomessa johtuu tulevista asumisjärjestelyistä joihin tulee muutoksia kun pääsen kotiin. Musta tulee asuntovelallinen kun äiti päätti muuttaa pois ja mä ihan mielelläni lunastan siltä sen talon. Talo on ollut äidin vuodesta 1995, vaikka jo 1999 muutinkin pääasiallisesti pois sieltä on se kuitenkin ollut yksi elämän tukikohta reilun 15 vuotta. Koirien kannalta ei mikään paratiisi kun omakotialueella ollaan ja päätien varressa, mutta mukavampi varmasti kuin rivari- tai kerrostalokaksio. Erinomainen järjestely mielestäni joka suhteessa. Realiteetit on kuitenkin tiedossa, kesä menee iloisesti ja huolettomasti, talven lumityöt, jäätyvät putket ja lämmityskulut vähän mietityttää. Onpa ainakin pehmeä lasku omakotiasujan kuluihin kun saa alottaa kesästä... Olikohan äitin tammikuun sähkölasku ollut 280€ yksin asuen eikä patterit huuda punaisena notta koko talo olisi mukavan lämmin +22. Laina oottelee valmiina pankissa että tuun Suomeen ja päästään tekeen kaupat ja mieli on hyvä. Sekalaiset nuuppo fiilikset voi osaltaan johtua myös kotimatkan alustavasta suunnittelusta. Tällä hetkellä voitolla on 29.5. tiistai ja Finnair yhden pysähdyksen taktiikalla (Singapore) ja vain 22h matka-ajalla. Tai se voi yhtä hyvin varmaan olla Qantas, koska Qantas lentää Melbourne-Singapore ja Finnair Singapore-Hki. Superhienoa olis jos vois ottaa suoraan lennon Tampereelle eikä tarvisi mennä Helsinkiin. Kuka haluaa tulla hakeen mut kentältä arki-iltana??? Musta olis tosi kiva jos sitten saman viikon perjantaina tai lauantaina sais tuvan täyteen tuttuja (vink vink!! te jotka tämän itseenne koette kohdistuvan!). Olettaen että jetlag ei oo hirmuinen ja oon saanut haettua Kekkun kotiin ja vaihdettua kuulumiset Susannan kanssa. Sunnuntaina olis lassieiden erikoisnäyttely Lappeenrannassa (Ja ei, en ole tehnyt minkäänlaista tuttavuutta nahkojen aussi-tuomariin. Ulkonäöltä tiedän mutta siihen se jää.) minne kutkuttaisi lähteä. Matka vain on pitkä ja auto asiat hieman epävarmat. Haluisin kuitenkin...

Roadtrip osa 2 starttaa pääsiäisen jälkeen keskiviikkona. Joukossa on mun ja Lauran lisäksi saksalainen Sarah jota en oo tavannut, mutta jos Laura sanoo että hyvä tyyppi niin eiköhän se sitten ole hyvä tyyppi. Laurasta puheen ollen. Laura oli täällä viikko sitten. Käytiin pennelin kanssa hakemassa se junalta Castlemainesta maanantaina päivällä ja vietiin takas junalle tiistaina. Siihen väliin mahtui paljon jutustelua ja visiitti Maryboroughiin (syötiin kahvilassa Toblerone juustokakkua!!!) ja takaisin "kotiin" Maldonin Mt. Tarragowerin kautta. Jane ja Andrew jo joskus aiemmin sanoi että jos Laura haluaa tulla niin se sopii heille erinomaisen hyvin ja meillä olikin mukava ilta yhdessä turistessa. Laura pelkää vähän koiria mutta selviytyi todella urheasti. Tarkistettiin myös miss Holdenin matkavarustus ja todettiin ettei meiltä puutu kun yksi tyyny. Mä pesin joku aika sitten kaikki petivermeet autosta ja yksi tyynyistä (oli 3kpl) ei selvinnyt pesukoneesta.

Pääsiäisestä puheenollen Bendigossa on iso pääsiäistapahtuma läpi koko pääsiäisen. Jane ja Andrew suositteli meneen katsomaan. Tarjolla olisi ainakin hirmuisen suuri kiinalainen lohikäärme, ei toki oikea vaan sellainen missä on monen monta ukkelia sisällä, ja Easter Egg Huntingia ja greyhound racingia paraatin (vai paraadin...) ja yleisen karnevaalitunnelman lisäksi. Vaihtoehtoista ohjelmaa tarjoaa kuulemma Highland Club Maryboroughissa. Miehiä hameissa ja säkkipillejä. Ehkä ne kuitenkin mieluummin nään ne Skotlannissa... Pääsiäinen on myös lähes joulun/uuden vuoden aikaa vastaava koirahoitolassa. Täyteen buukattu ja se tarkoittaa että tontilta löytyy paljon koiria. Oisko luku ollut noin 70 mitä on odotettavissa? Tarkoittaa kuitenkin että hommaa riittää.

Siinä missä Suomessa mennään kohti kesää ja eletään kevättä ollaan täällä suuntaamassa talveen ja eletään syksyä. Hämmästyttävää miten paljon syksy tuntuu täällä syksyltä. Ilma on viilentynyt siitä huolimatta että mukavia aurinkoisiakin päiviä on saatu. Yöt on kuitenkin olleet lähes järjestään kylmiä. Nyt kun kelloja vielä siirreltiin (as far as I know aikaero olis nyt 7h kun oli ennen 9h) tulee pimeä aikaisemmin ja aamut on valoisampia. Ainakin toistaiseksi. Villasukat on ihan ehdoton varuste! Niille on ollut paljon käyttöä ihan joka suunnalla missä täällä olen toistaiseksi ollut. Saa nähdä miten käy kun rannikkoa lähdetään ylös. Laura oli hieman huolissaan miten mahdetaan selvitä reissussa yöt kun on ollut niin kylmää...

hei hei mitä kuuluu, sä kysyt ja kaikki on ok

Rauhaiseloa. Laiskoja aamuja ja aikaisia nukkumaanmenoja. Ehkä vähän jo arkea.

Pari uutta ihmistä oon tavannut, italialaisen kämppiksen nimeltä Laura ja suomalaisen reissaajan nimeltä Niina. Laura on tullut ausseihin syyskuussa ja palasi tänne tällä viikolla kuuden viikon farmityön jälkeen. Ja suunnittelee jo seuraavaa farmiduunia. Siellä kuulemma työ on oikeasti raskasta, Laura poimi meloneja, mutta siitä maksettiin mukavasti, noin 200$ /12h työpäivä. Siitä tulee viitenä päivänä tonni ja töitä olisi ollut vaikka joka päivälle. Laura haluaa joskus elättää itsensä valokuvauksella ja näyttikin FB:sta vinon pinon kuvia farmilta. Hyvältä näytti mutta tiedä sitten kuinka helppoa sillä on itsensä elättää...

Suomalaisen Niinan tapasin ihan vasta tänään. Niinan kanssa vaihdeltiin muutama viesti dundernewsin foorumin kautta jo ennen mun lähtöä ja menneellä viikolla kyselin että joko Niinalla on tiedossa päivä jolloin tulee Australiaan. Perjantai oli sitten se päivä ja tänään sunnuntaina tavattiin. Sattumien summana huomattiin asuvamme myös samassa hostellissa! Niina on majoittuneena sinne samaan huoneeseen 77 jossa mä asuin ekan viikon ja saksalainen Chrissie viime viikon.

Chrissie lähtee perjantaina töihin pohjoiseen. Oli saanut paikan jostain pikkukylän pubista tms läheltä Karrathaa jonne Bianca lähti menneenä perjantaina. Chrissie tienaa barmaidina noin 25$/h, majoituksen ja ruuat joutuu itse maksamaan ja lennot tonne kylään, mutta pitäisi siitä säästöönkin jäädä. Työnantaja maksaa lentojen hinnan takaisin jos Chrissie on tuolla kaksi kuukautta. Ilmeisesti sinne takapajulaan on vaikea saada henkilökuntaa joka pysyisi.

Mitäs minä sitten... Ostin tänään auton. Kai. Saan sen vasta tiistaina kun sillä oli menoja vielä huomenna. Olisin saanut sen jo tänään jos olisin välttämättä halunnut mutta kun en tarvi niin ihan sama. Penniäkään en oo vielä maksanut, mutta 2800$ siitä köyhdyn. Tai en oikeastaan autosta niin paljoa kun saan sen mukana ison kasan kaikkea camping-kamaa. Auto on sellaiselta saksalaiselta reissaajalta joka oli sen noin vuosi sitten ostanut Victoriasta (osavaltio) ja ajanut sillä lähes ympäri Australian, 25 000tkm. Myynti-ilmoituksessakin oli melkos ihastuttavat kuvat:

 Auto on nähnyt paljon ja on sillä jo ikääkin... Kyseessä on Holden Commodore (linkki wikipediaan) vm 1997, 3.8 litrasella V6 koneella ja automaattivaihteilla. Potkua siis pitäis ainakin riittää ja matkateon tuntua koneen puolesta vaivattomalta. Kulutus sen sijaan ei hivele diisselillä kulkenutta, Dan oli saanut sen parhaimmillaan viemään 8L/100km mikä sekin on mun mielestä paljon! Hieman haikeana muistelen Fiikkuksen vajaata viittä litraa diisseliä... Katotaan kuinka haikeana muistelen kun joudun tota alkaa tankkaan! Auto sisänsä on vähän yli mun budjetin, mutta laskin että koska joudun kuitenkin hankkimaan camping-kamaa ja tässä tulee mukana niin ollaan aikalailla samoissa hinnoissa. Paitsi että nää kamat on todettu käyttökelpoisiksi enkä mä pääse kahmiin "mä tarviin varmaan tommosenkin"-tyylisesti kaikkea turhaa joukkoon.

Sitten voin vähän järkyttää kaikkia jotka mun autohistoriaani tuntee... Holden on nimi jolla Ooppelia myydään täällä. Niin. Kyllä. Aivan. Se on siis Ooppeli. Aussi-Ooppeli. Ja kyllä. Mä olen sanonut melko monta kertaa että EI ENÄÄ IKINÄ OOPPELIA!!! Mutta täytyy varmaan oikeasti ymmärtää jo vähitellen että koskaan ei saisi sanoa ei koskaan...

pari tuttua Ooppelia, yllä Holden Barina (eli Corsa) ja tässä Holden Astra

Mulla on täällä majoitus varattuna 28.11. saakka ja siihen asti ajattelin täällä pysyä. Nyt on vähän auki että mitä sitten? Olen luvannut Allisonille mennä sen kanssa Bunburyyn näyttelyyn joulukuun eka viikonloppu, joten kovin pitkälle Perthistä en ennen sitä lähde. Vähän olisi ajatus jos vaikka kävisi tuosta ma 28.11. eteenpäin perjantaihin 2.12. saakka ajelemassa jossain tuolla Perthin pohjoispuolella. Testaisi autoa ja camping-varusteita ja saisi sitten vielä Perthissä paranneltua kumpaakin jos tarpeen? Rahaahan tässä palaa ihan perkeleesti eli kun duuni Janen luona loppuu mun pitää todellakin löytää jotain mistä maksetaan  t o d e l l a  nopeasti.

Niin joo ja ostinhan mä lauantaina puhelimenkin... Sekin uutinen jo itsessään voi järkyttää mua tuntevia, mutta lukekaa ja järkyttykää lisää; siinä on kosketusnäyttö! Ja makso 199$. Ostin sen vaan siitä syystä että kun lähden Perthistä eteenpäin on hyvin todennäköistä ettei mun vanhalla puhelimella olisi senkään vertaa kuuluvuuksia kun jollain normipuhelimella. Telstralla on sellainen NextG-verkko joka on se mikä toimii tuolla kehityksen ulkopuolella ja tää oli sellainen puhelin jolla pääsee NextG-verkkoon plus saan luettua mailit plus voin mahdollisesti käyttää myös langattomana nettinä läppärille. Kun kaikella todennäköisyydellä tuolla Vodafonen nettitikulla ei oo mitään virkaa kaupungin ulkopuolella...

suunnitelma B

Ajatus Australiasta ja WH-viisumista on peräisin opiskeluajoilta, mutta elämän vakiintumisen myötä se vain unohtui. Hieman ennen joulua 2010 työnantajalta tuli iloinen uutinen; YT-neuvottelut alkavat. Samoihin aikoihin tutulta foorumilta löytyi linkki Australiassa matkaavan suomalaisen parin blogiin johon jäin pahasti koukkuun. Näistä kipinöistä YT-neuvottelupiinan aikana kypsyi ajatus suunnitelmasta B irtisanomisen varalle. Working Holiday -viisumi myönnetään korkeintaan 30-vuotiaalle ja kesällä mittariiin pyörähtää 28, joten aikarajat alkaisivat tulla pian vastaan. Asuntovelattomana sinkkuna reissuun lähtemistä rajoittavia tekijöitä oli vain lemmikkien sijoittaminen ja talouspolitiikka. Perheeni kun koostuu kolmesta koirasta ja yhdestä kissasta + 250L akvaariosta. Yllättävän kivuttomasti kuitenkin tämäkin järjestyi; vanhukset (vm. 03 ja 04) ja kissa majoittuisivat äidin hellään huomaan ja nuorikko (vm. 10) pääsisi ystäväni Susannan tyttöporukan jatkoksi Paraisille. Oman aikarajansa toi myös lemmikit, nyt lähtiessä eivät vanhukset olisi vielä niin vanhoja että tarvisi pelätä niiden luonnollista poistumista reissun aikana ja toisaalta nuorikon kanssa ei harrastusrintamalla menetettäisi mitään; olisin reissussa talven jolloin PK-harrastus on muutenkin hiljaista ja toisaalta naperon kanssa ei koehaaveita tule ennen vuotta 2013. Ennen kuin ötököille löytyi sijoituspaikat en voinut edes kuvitella haaveiden edes sivuavan todellisuutta, mutta kun niillekin löytyi paikat haaveiden toteuttamista sai alkaa suunnittelemaan. Suunnitelmaan kuului irtisanomisuutisen jälkeen muutto äidin helmoihin ja kova työnteko työtä valikoimatta, jotta loppuvuodesta olisi säästössä turvallisen tuntuinen matkakassa.

Olennaisten palikoiden loksahdeltua paikoilleen aika kului nopeasti tutkaillen monia ausseihin reissaavien blogeja, vertaillen lentoja, laskien kuluja, tutkien kaupunkeja ja Australian historiaa. Helmikuun puolessa välissä 2011 neuvottelujen tulokset julkaistiin eikä irtisanomista tullut. Hetken olo oli hämmentynyt kun olin jo asennoitunut B-suunnitelman toteutukseen. Ajatus reissusta poltteli edelleen eikä sitä ainakaan vähentänyt jatkuva blogien lukeminen... Viikon sisällä tiedotustilaisuudesta ajatus reissuun lähtemisestä kypsyi niin että päätin kuitenkin laittaa suunnitelman toteutukseen muutamalla muutoksella. Tarvittaessa sanoisin itseni irti töistä, mutta toiveissa kuitenkin saada vuodeksi työstävapautus.

Asunnon vuokrasopimuksen irtisanomisilmoitus on laitettu eilen matkaan ja 1.4. asutaan äidin helmoissa, tällä kertaa keräten matkakassaa suunnitelmissa reissata Australiassa WH-viisumin turvin ensi talvena. Eilen illalla nukkumaan mennessä mietin vain että näinkö sitten tosissani olisin lähdössä...