ROADTRIP 2: Lakes Entrance - New South Wales

15.4. Lakes Entrance - Mallacoota - New South Wales

 Puskasta keskeltä ei mitään herättiin hyvissä ajoin. Yön aikana paikalle oli ilmestynyt myös kolmas autokunta yöpymään. Oltiin ensimmäisiä hereillä ja myös ainoita hereillä siinä kohtaa kun saatiin leiri kasaan ja startattiin eteenpäin. Tai taaksepäin, miten sen sitten haluaakin ottaa. Lähdettiin siis takaisin Lakes Entranceen muutaman kilometrin päähän kun eilen jäi nähtävyydet näkemättä. Infosta matkaan kuitenkin tarttui kartta ja ensimmäisenä pysäkkinä oli footbridge eli jalankulkusilta ostoskeskittymästä rannalle. Nättiähän siellä oli, niin sillan maisemat kuin rantakin. Rannalla oli aamuisesta ajankohdasta huolimatta melkoisesti väkeä mutta hyvin joukkoon sopi. Jälleen kerran sulassa sovussa lapsiperheet, auringonpalvojat, kalastajat ja uimarit. Tosin sillä kohtaa missä me merta ja aaltoja ihailtiin ei muita kuin kalastajia ollut. Meri on kiehtova elementti. Sitä jaksaa seurata pidempiäkin aikoja vaikkei sinänsä "mitään" erityistä olisikaan nähtävänä. Lakes Entrancen rannalla pääsi seuraamaan aaltoja aivan rannassa. Surffareita ei näkynyt, aallot oli varmaan liian lähellä rantaa ja liian pieniä. Rannalta lähteissä käytiin vielä turistikartan houkuttelemina katsomassa kohtaa missä oli delfiinin kuva, mutta siellä mitään ollut... Kalastussatama ja sekin melko rupunen.

Lakes Entrancen ja Mallacootan välillä pyörähdettiin Snowy River National Parkin houkuttelemana Orbost -nimisen kylän turisti infossa. Suurin nähtävyys kylässä kaikella todennäköisyydellä oli se kyseinen info rakennus. Vanha maanviljelijäperheen mökki eli pelkkä tupa, joka oli purettu jostain Orbostin alueelta ja koottu uudelleen tälle paikalle. Jotain nykyaikaistuksia mökkiin oli tehty mutta säilytetty vanha henki. Mökiltä lähti polku läheiseen puistoon jonka laidalta löytyis näyttely vanhoista maanviljelysvälineistä ja vesimylly. Onkohan vesimylly edes oikea sana... Se renkula mitä vesi pyörittää ja sitten se pyörittää myllynkiveä? Orbostista päädyttiin tekemään kiertoreitti takaisin Princess Highwaylle Marlo-nimisen rantakylän kautta. Marlossa käytiin kävelemässä tunnin lenkki kauniissa rantamaisemissa ja huristeltiin lounaalle Cape Conranin puolelle Marlosta eteenpäin ennen kuin palattiin highwaylle.

Australiassa metsäpalot ovat melko yleisiä ja usein myös tuhoisia. Metsäpalot, bushfire, syttyvät useimmiten huolimattomasta tulen käsittelystä tai salamaniskusta kuivassa maastossa. Siitä huolimatta Australiassa harrastetaan myös hämmästyttävän paljon suunniteltuja metsäpaloja, oiskohan suomeksi kaskeamista? Eli tahallisesti poltetaan tiettyjä metsäalueita esim. kansallispuistoissa. Sillä saadaan hallittua hieman rehottavaa aluskasvillisuutta ja luonnollista lannoitetta. Aussien mukaan liian usein nämä suunnitellut palot sytytetään väärinä päivinä, valvotaan huolimattomasti ja pääsevät lipsahtamaan pois hallinnasta... Näinhän kävi mm. Perthistä lähteissämme Margaret Riverin alueella ja kärähti vähän ylimääräistä metsää, viljelysmaata ja muutama koti. Ymmärrän kyllä että näin se luonto on itsekseenkin toiminut ennen kun ihminen "vangitsi" kaiken, mutta oli jännittävää näillä taustoilla ajella kohti Mallacootaa kun tien laidan kyltti kertoi että aja varovasti - suunniteltu metsäpalo - savua tiellä. Ja vielä jännittävämpää kun tien laidassa oikeasti roihusi ja tiellä oli savua!

Itse Mallacootassa nähtiin reissun ekat pelikaanit! Kunnioitusta herättävän näköisiä tipuja. Taaperrettiin myös jälleen kerran hieman näköaloja katselemassa ja kuvailemassa lookouteilta. Erikoisinta Mallacootassa ehkä on että se sijaitsee 24km Princess Highwaylta itään rannikolla keskellä Croajingolong National Parkia. Itse kylään ei sen enempää tutustuttu, fiilikset oli jotenkin hieman malttamattomat ja jatkettiin maisemien katselun jälkeen matkaa kohti New South Walesin rajaa. Päivän tavoitteeksi oli asetettu päästä yöksi rajan toiselle puolen ja se saavutettiin. Yövyttiin jälleen levähdysalueella Princess Highwayn laitamilla, tällä kertaa alueelle saapuessa siellä oli jo jokunen auto ja muutama tuli vielä meidän jälkeenkin. Pimeä tuli hyvin nopeasti kun oltiin saatu leiri kasaan ja iltapala syötiin otsalamppujen loisteessa. Mun oli vuoro nukkua teltassa ja ehkä ekaa kertaa vähän enemmän kun jännitti... Siä kuitenkin on jotenkin turvattomampi kun autossa.

Marlo

 

 ---

Mallacoota

kovin montaa kilsaa ei tältä kyltiltä ajeltu yöpaikkaan eikä ihan heti uskoisi että noin tunti tän kuvan jälkeen oli säkkipimeää.

ROADTRIP 2: Sale - Lakes Entrance

Lauantai 14.4. Sale - Bairnsdale - Lakes Entrance

Yö oli jäätävä! Hytisin aivan kohmeessa puolen yötä ja kirosin kuumaa ja kuivaa Australiaa. Kosteus yhdistettynä kylmään ilmaan on paljon kamalampaa kuin vain kylmä ja sitä Australia meille nyt tarjoilee. Auto ja teltta on joka aamu huurussa sisäpuolelta ja se on KYLMÄÄ. Ei kettu vieköön toista tälläistä yötä! Vaikka päällä oli kahdet pitkät housut, villasukat, pitkähihainen paita, KAKSI collegepaitaa ja molemmat huput päässä ei autossa tahtonut tarjeta. Yö oli aivan liian kylmä nukkua autossa. Sarahilla teltassa oli yö mennyt paremmin vaikka olikin jäässä aamulla. Telttailija saa aina lämmikkeekseen ison "tiikeripeiton" mihin on hyvä kääriytyä yltä ja alta niin siellä on vähän lämpimämpää öisin. Sarah ja Laura oli puhunut jo jonain aiempana aamuna herättyään autosta että tarvitaan toinen tiikeripeitto että autossakin tarkenee. Niinpä siinä aamusella kuluttaessamme aikaa, että kaikki yön aikana kostuneet peitot ja teltta kuivuvat aamuauringossa, etsittiin lähin Kmart/Big W. Bairnsdale oli reitillä seuraava isompi kylä ja onneksi sieltä löytyi jopa Kmart.

Noin klo 11 saatiin leiri kasaan tavaroiden kuivuttua ja lähdettiin tankin kautta kohti Bairnsdalea. Toistaiseksi halvinta Unleaded 91:tä tarjoiltiin Salessa hintaan 1,479$/litra. Täällähän on tarjolla bensiinissä yleensä vaihtoehdot tavis-Unleaded 91, Premium Unleaded 95 ja Unleaded E10. E10 on yleensä muutaman sentin halvempaa kun 91 ja 95 sitten taas vähän kalliimpaa kun toi tavis-bensa. En tiiä vaikka Miss Holden vois käyttää E10, mutta en oo uskaltanut ottaa riskiä. Kerran oon tankannu vahingossa tankin täyteen Premiumia enkä huomannut mitään eroa. Bairnsdalen Kmartissa lähti vähän mopo käsistä ja queen size -peiton lisäksi matkaan tarttui kolmas retkituoli, toinen pressu ja setti kaasupulloja keittimeen, tarpeellista kamaa siis kaikki. Mutta sitten omia rahoja menikin vajaan kolmen kympin edestä, mutta tarpeellista mä ostin! En yhtäkään laukkua enkä kenkiä! Rintsikat ja collegehousut vaan. Ja kasvojen puhdistusliinoja kahdella dollarilla. Ja tosi kivan mustan huivin kahdella dollarilla. Kmartista mentiin Colesille ruokakauppaan ja jouduttiin ostaan ekat jäät kylmälaukkuun. Alimmaiset pullot oli vielä jäässä muttei ne yksinään riittäneet pitään kaikkea kylmänä. Hitsi kun oliskin mahdollista ostaa kylmäkalleja tai edes jäädyttää noi meidän pullot uusiksi! Colesilta ostettiin myös lounaalle kokonainen grillattu kana joka nautittiin voikkareiden täytteenä jokivarren puistossa piknikillä. Naatiskeltiin elämästä ennen kun jatkettiin matkaa.

Noin puoli neljän aikaan saavuttiin Lakes Entranceen ja ajettiin kierros keskustassa ennen kuin osuttiin Tourist Informationille. Miss Holden parkkiin ja nokat kohti infoa. Yksi pienen pieni mutta vain tuli... Lukitsin ovet ja vain kuskin ovi meni lukkoon eikä enää auennut. Väkerrettiin sitä auki vaikka kuinka ja miten, se oli vielä deadlockissa eli niin ettei sitä saanut auki sisäpuoleltakaan. Onni onnettomuudessa toki että muut ovet oli auki. Vaihtoehdot oli taas vähän vähissä koska ilta ja pimeä oli kohta edessä eikä meillä ollut vielä tietoa yösijasta. Luuri jälleen käteen ja linja auki RACV:lle. Eihän edellisestä kerrasta ollut kuin 1,5 vuorokautta. Kohtuu nopsaan RACV:n keltainen lava-auto jälleen kurvasi tapaamaan Miss Holdenia ja tällä kertaa vielä nuoren miehen kuljettamana. Tää nuori oli vain hieman nyrpeä. Eikä se siitä ilosemmaksi muuttunut kun Miss Holden antautui sille noin kahden minuutin väkerryksen jälkeen! Ja meitä HÄVETTI! Isosti. Olo oli niin kun todella todella blondi, ei se paljon auta että sanoo että kyllä me oikeesti yritettiin itte kun auton perkele avaa lukon tyypille max kahden minuutin yrityksen jälkeen! Niin väärin niin väärin... Kello kun oli jo kuitenkin lähempänä viittä niin päädyttiin kirjasta löytyvään levähdysalueeseen vain muutaman kilometrin päähän Lakes Entrancesta yöksi. Aamulla sitten pääsisi tutkimaan Lakes Entrancea sen mitä siellä oli tutkittavaa.

Vähän jänskätti kun yösijaksi valittu levähdysalue ei ollut kovin suojaisa, vaikka sinne ei isolta tieltä suoraan nähnytkään, ja oltiin ainoita paikalla. Siinä kun saatiin leiri kasaan saapui pimeässä toinen auto samalle mestalle ja kun ryystettiin viiniä tuli toinen. Istuttiin tosissaan säkkipimeässä retkijakkaroissamme otsalamput päässä ja juotiin valkkaria muovikupeista, ei ehkä kovin fiiniä mutta siinä kohtaa teki hyvää. Nukkumaan mennessä oli ihana kun pystyi vetäisemään vielä kaikkien vaatekerrosten ja peiton päälle uuden PUNAISEN peiton lämmittämään.