Viikko Brisbanessa ja paluu Castlemaineen



mie, Denny, Laura & Peppe



Hostelli todellakin oli melko melunen, mutta siisti ja viihtyisä. Mä tykkäsin kovasti niistä sänkyloosseista mitä siellä oli, sai omaa rauhaa vaikka jakokin huoneen muiden kanssa. Fiksu keksintö kuka sitten onkaan idean takana. Hostellin baarista sai myös maanantaista torstaihin illallisen samaan rahaan. Vaihtoehdot oli aina samoja, mutta hyvin meni kahtena iltana minuuttipihvi alas ja vähän vähemmän maukkaasti laski kertaalleen burrito. Torstain tarjoilut vähän heikko bbq mutta kun ilmaseks sai ja oli jonossa hyvissä ajoin eikä jäänyt nuolemaan näppejään ei tartte valittaa.

Kevin ja Umberto

Mitä Brisbanessa sitten tehtiin? Nukuttiin, levättiin, rentouduttiin ja biletettiin. Kaupungista ei sinänsä nähty oikein mitään... Kyseltiin kyllä porukoilta että mitä täällä kannattaa mennä kattoon tai tehdä, muttei oikein saatu mitään vastauksia. Niinpä panostettiin kaikki tekeminen baareihin. Laura ja Sarah hieman enemmän kun minä, mutta jos neljänä iltana seitsemästä käy baarissa niin eikö se oo ihan riittävästi. Ekan aamun rientoina raavittiin pyykit kasaan ja vallotettiin vaatimattomat viisi konetta pesutuvasta. Oli muuten edullisimpia pesutupia tähän astisista, pesukone 3$ ja kuivuri 2$. Nukkumaanmenoa niinä iltoina kun en mihkää lähteny hieman haittasi alakerran baarin melu, ihan kun olis ollu seinän takana, mutta mun unenlahjoilla ei ollut ylitsepääsemätön ongelma.

shottilasi, pintti ja ämpäri

vasta lähdossä baariin

Miss Holden ei herättänyt suurta innostusta markkinoilla ja kun tytöt tuskaili miten kallista on auton vuokraus tein niille erittäin hyvän tarjouksen ostaa Miss Holden. Niiden suunnitelma oli jatkaa matkaa Brisbanesta pohjoiseen ja käydä matkalla Fraser Islandilla ja Whitsundays -purjehduksella. Oli muuten mielenkiintosta olla kuuntelemassa matkatoimiston tarjouksia, en ollut ikinä aatellut kuinka suuri bisnes reppureissaajat oikeesti onkaan Australialle. Ja toinen huomionarvoinen asia oli että jos suinkin viittii kilpailuttaa matkatoimistoja niin todellakin hinnat putoo. Ne millä ne putoo on toki vaihtoehtoiset matkanjärjestäjät. Varsinkin Whitsundaysille vaihtoehtoja oli paljon ja tarjonta lähinnä samaa. Laura ja Sarah päätyi Peterpansiin ja sai Whitsundaysin Tongara-paatilla + Fraser Islandin Dingosilla hintaan 650$. Oli niillä sit pari yötä jossain Cairnsissa siinä samassa ja sitä sun tätä kuponkia.

Lauantaina sain tytöistä sen verran irti että ostaa Miss Holdenin ja varasin heti lennon Melbourneen. Mä olin hyvin hyvin väsynyt matkaamiseen ja menossa kotiin melkein koko viikon Brisbanessa niin tuntui hyvin helpottavalta ottaa askel kohti kotia. Vaikka nyt sitten kun oon ollut täällä niin tuntuu että aika matelee ja toisaalta tuntuu etten ikinä lähtenytkään täältä. Lauran ja Sarahin kanssa on soiteltu muutaman kerran ja aina kun puhun niiden kanssa puhelimessa tulee kauhea polte olla niiden kanssa reissussa. Me oltiin hyvä porukka. Kaikesta huolimatta. Mä tuun vielä joskus takasin tekeen loppuun reissun Australian ympäri autolla. Jatkan Brisbanesta pohjoisen kautta Perthiin, sitten Alice Springsin ja Ulurun kautta Janen ja Andrew'n luo. Tai ihan toista reittiä, vajaaksi jääneet osat täytyy kuitenkin päästä näkeen. Muttei se oo sama ilman Lauraa ja Sarahia, ehkä joku Suomesta lähtee mun kanssa vallottaan vähän Aussilaa tulevaisuudessa..

Mitäs sitten Castlemainessa? Niin kun sanottu tuntuu ettei täältä koskaan lähtenytkään. Pennut, jäljellä olevat kolme, on kasvanut hurjasti siitä kun lähdin. Muutoin ei oikeestaan oo muuttunut kuin vuodenaika. Nyt ollaan ihan selkeesti loppusyksyssä. Turha haaveilla kulkevansa capreissa ja topissa niin kun Brisbanessa. Aurinko paistaa kyllä päivisin, mutta ei se enää lämmitä niin kuin aiemmin. Öisin lämpötila laskee lähelle nollaa ja muutamana yönä ollaan käyty jo pakkasenkin puolella. Yhtenä aamuna olin hieman hämmästynyt kun auton ikkunat oli jäässä. Se siitä lämpimästä ja aurinkoisesta Australiasta, nyt on aika lähtee kotiin kun täällä ei nää oo ees lämmin! Suomessa sen sijaan kuuluu olevan lämpöä reilusti ja kuvien perusteella siä on ihan oikeesti kesä. Sinne siis.

pikkupojat, jotka ei enää oo niin pieniä

Jane ja Andrew on tätä kirjottaessa jossain Victorian ja NSW:n rajaseudulla katselemassa taloja ja mä pyöritän yksinäni putiikkia. Ne lähti tiistaiaamuna ja niiden piti palata tänään iltapäivästä, mutta Jane soitti päivällä että sopiiko jos he tuleekin vasta huomenna. Sen kun. Mä viihdyn ihan mukavasti koirien kanssa. Mun matkatuliainen, Esko-pentunen, on nyt ollut joka yö mun huoneessa nukkumassa tottuakseen häkkiinsä matkaa varten. Maanantaina puolen päivän jälkeen lähetään täältä ajeleen kohti lentokenttää, Esko käy kentällä eläinlääkärin tarkastuksessa ja toivottavasti pääsee mun kanssa yöksi Janen kaverin Chrisin luo 5min päähän lentokentältä. Tiistaiaamuna sitten kahdeksan nurkilla kentälle ja 10.30 lähtee mun lento. Eskon tuntia myöhemmin. Seuraavan kerran tavataan Helsingissä puoli kuudelta keskiviikkona. Mä oon kentällä jo 13.05 ja kulutan sitten vain aikaa Katrin kanssa (ei varmasti tuota mitään ongelmia!!) Eskoa odotellessa.

Puuttuvat Äät ja Ööt johtuu siitä että oon ilmeisen tottunut jo kirjottaan Janen koneella ja näppiksellä ilman ko. kirjaimia. Mulla kun ei oo enää kummemmin dataa jäljellä ja koitan sen vähän säästää viimeseen iltaan ja matkalle.

ROADTRIP 2: Nimbin - Surfers Paradise - Brisbane

MA 7.5.

Vaikka en ihan kahdeksalta nukkuun mennytkään niin ajoissa kuitenkin ja tavoilleni uskollisena heräsin taas aikaisin. Tällä kertaa kello lähenteli viittä. Molemmat matkaseuralaiset oli ilmestyneet autoon yön aikana, mulla jopa oli hämäriä muistikuvia kummastakin tapahtumasta. Jatkoin netissä surffausta puhelimella, kun sain kuningas idean virittää puhelin läppäriin lataukseen niin että läppäri on valmiustilassa eikä käytä itse virtaa juuri mitään. Mun miniläppärin akku kun kestää hyvällä tuurilla 1,5h, kaiholla ajattelen Lauran Macin kahdeksaa tuntia eikä se Sarah'n Acerin kolme tuntiakaan oo huono. Seiskan nurkilla soitin aikani kuluksi Katrille, sillä seurauksella että armaat matkatoverit alkoi näyttää elon merkkejä. Kahdeksan nurkilla Laura heräsi ja puol yhdeksän hätistelin Sarah'n takapenkille nukkuun ja starttasin kohti Surfers Paradisea. Kuten edellispäivänä olin todennut, ei todellakaan oltaisi menossa samaa tietä takas, joten karttaa ja navia yhteistyössä käyttäen valikoin isoimman baanan mikä lähti oikeaan suuntaan. Hieman oli pettymys kun se osoittautui kuitenkin melko kaposeksi ja oli viitoitettu jälleen ”narrow and winding road”. Ehkä Nimbinin seudulla ei vaan ollut muunlaisia teitä.

Noin tunti Nimbinistä pysähdyttiin jonnekin matkan varrella aamupalalle. Sarah rakastaa olettaakseni brittiläistä alkuperää olevia piiraita mitä täällä myydään noin joka toisessa kuppilasssa ja kun tien vierellä oli piiraita mainostava kyltti niin sinne suunnattiin. Oli muuten äärettömän hyvä ja täyttävä Fair Dinkum -piiras josta löytyi pekonia, pihviä ja kananmuna sisältä. Eikä ollut edes hinnalla pilattu kun piiraan ja puolen litran (tai täällähän ne on 600ml) jääkahvi-pullon sai 7$.

Oletuksena oli että Surfers Paradise on samanmoinen pienehkö suloinen kylä kun Byron Bay. Navin ohjeiden perässä ajellessa katseltiin vaan että joo aika paljon on pilvenpiirtäjiä. Juu aika isolta paikalta näyttää, Surfers on varmaan jossain tän isomman kaupungin takana... Ei ollut. Surfers Paradise oli juurikin se paikka missä oli niitä isoja pilvenpiirtäjiä vieri vieressä melkein kiinni rantaviivassa. Hieman pettymys. Surfers Paradisessa on Australian toinen Hard Rock Cafe ja Laura oli luvannut jollekin kaverilleen käydä sieltä ostamassa rumpukapulat joten muutaman mutkan kautta kun saatiin Miss Holden ostoskeskuksen parkkihalliin (10$/tunti!!) mentiin katsomaan Hard Rock Cafeta. Loppuaika tunnin parkista kulutettiin pikaisesti kiertämällä ostoskeskusta, suurin osa ajasta kului mitä luultavimmin siinä yhdessä aikas ihkussa kenkäkaupassa... Ostoskeskuksesta ajeltiin rannalle ja oltiin jälleen onnekkaita löytäessämme vapaan ruudun jossa oli 3h ilmainen parkki. Denny ja Davide olivat myös Surfersissa samaan aikaan ja nähtiin rannalla. Parkkiaika kului mukavasti lämpimästä auringonpaisteesta nauttien ja niitä näitä höpistessä.

Brisbaneen saavuttiin neljän nurkilla ja löydettiin hostelli (Bunk Backpackers) melko helposti. Auto parkkiin ovelle ja kamojen selvitystä. Oltiin kaikki aika väsyneitä reissaamisesta eikä ketään erityisemmin napannut alkaa järjestämään tavaroita sen enempää niin keräiltiin vain omamme miljoonaan pussukkaan ja raahattiin ne ylös. Huone oli kahdeksan hengen dormi omalla vessalla ja suihkulla hintaan 175$/viikko. Huoneessa olevat vessa ja suihku oli melkoista luksusta! Miss Holdenille löytyi sijoituspaikka nurkan takaa Chinatownin parkkihallista 10$/päivä. Nyt vain sormet ja varpaat ristiin että joku sen ostaisi. Ilmoitus oli ollut nyt kolmisen päivää Gumtreessa.

ROADTRIP 2: Byron Bay - Nimbin

SU 6.5.

Aamulla havahduin auton ulkopuolelta kuuluviin ääniin ja kurkkasin ikkunasta. Ei mitään ihmeellistä, ihmisiä puheli kävellessään rakennukseen jonka vieressä oltiin parkissa. Muutamat vilkuili meidän suuntaan mennessään. Käänsin kylkeä, sen mitä siinä etupenkillä pystyi, ja jatkoin unia. Seuraavan kerran havahduin kirkon kelloihin ja virren veisaukseen! Hieman tarkempi vilkasu siihen rakennukseen minne ihmiset meni jonka edessä oltiin parkissa paljasti että me oltiin parkissa kirkon edessä! Ja koska oli sunnuntai niillähän alko kirkon menot... Vedin peittoa pään yli ja kikattelin yksinäni. Laura ja Sarah havahtui virsien veisaukseen hieman ennen kahdeksaa. Yhdeksältä jätettiin hyvästit Byron Baylle ja lähdettiin leipomon kautta kohti Nimbiniä.

kaikki Kookaburra kuvat on Minyon Fallsilta

 

 

Nimbiniin olisi päässyt kohtuullisen isoa tietä minne navigaattorikin meitä ohjeisti mutta kun aateltiin että oikastaan vähän ja mennään tästä tätä vähän pienempää mikä löytyi kartasta. Päädyttiin ajeleen jumalan hylkäämiä kapeita ja mutkasia kinttupolkuja, jotka tarjosi kyllä siinä mielessä mukavan yllätyksen että hieman vahingossa osuttiin Minyon Falls -vesiputoukselle. Minyon Falls oli vaikuttavan kun pudotuksen puolelta katseli. Alue oli melko selkeasti Kookaburrien mieleen kun siella niita notkui joka toisessa puussa, parhaimmillaan viisi metrin sateella. Noi onnettomat kinttupolut oli myös täynnä reikiä. Tavallisestihan jos tiessä on reikä se korjataan, mitä lähemmäs tultiin Nimbiniä sitä komeemmat koristemaalaukset reiät oli saaneet ympärilleen... Hieman ennen reikää alkoi jonkunlainen kauniisti koristeltu ”polku” esim. maalattuja kukkia tai palloja joka johti itse reiälle jonka ympärille tätä taidetta oli jatkettu. Hippi suhtautuminen tierikkoon? Perille saapuessa totesin että me ei sitten tota tietä ajeta takas...

  



Etsi kuvasta 5 kookaburraa



Nimbinin periaatteita



Itse Nimbinissä oli viimeinen päivä MardiGrass -festareita ja oltiin onnekkaita saadessamme auto parkkiin tien laitaan melko lähelle pääkatua ja tapahtuma-aluetta. Ei päästy autolta edes 20m kun jo ensimmäinen kysyi että olisko tytöt pöllyjä vailla? Nimbin on hyvin tunnettu ainakin Australiassa hippi elämän tavasta ja kannabis myönteisyydestään. Alueelta löytyykin paljon luomuviljelijöitä joiden viljelykasvit ei varmaan kaikki ole niitä perinteisiä. Vienon pilven tuoksun leijuessa ympärillä tallusteltiin ihmisten joukossa menoa hämmästelemässä. Itse tapahtuma-aluelle oli liput 25$ ja todettiin että meille riittää alueen ulkopuolinen elämä. Päivän kohokohta oli pääkadun läpi kulkeva paraati kannabiksen vapauttamiseksi kuten joka vuosi. Oli se mielenkiintoinen nähdä, mutta mulla meni maku siinä kohtaa kun ensimmäinen lapsi, veikkaisin että 7v, marssi kannabis-kyltin kanssa. Mun puolestani aikuiset ihmiset saa kaikessa rauhassa kannattaa kannabiksen vapauttamista jne, mutta lapsille pitäisi suoda valinnan vapaus eikä ainakaan tuoda niitä tämmösen asian puolesta marssimaan. Mutta jos vanhemmat on asian puolesta niin  miten ne lapsensa kasvattaisi ellei samaan aatteeseen, ihan kuten vastakkaisen mielipiteen mukaan lapsensa kasvattavat vanhemmat. Vietettiin iltaa kulkien pitkin kylää, joka ei periaatteessa ollut kuin pari hassua kadun pätkää, käymällä museossa ja seuraamalla bongo-rumpalien konserttia. Nimbin oli kokemus, voin sanoa että oon käynyt ja nähnyt MardiGrass juhlintaa, mutta ei ihan mun juttu. Laura ja Sarah sen sijaan oli melkoisen tohkeissaan. Mä luovutin kahdeksalta ja siirryin autoon, tällä kertaa takapenkille, surffaamaan netissä.



ROADTRIP 2: Byron Bay

LA 5.5.

Jostain kumman syystä mä heräsin taas seiskan nurkilla. Auto oli ihan huurussa ja aromit melko tyrmäävät... Ikkunaa avaamalla tuli helpotusta kumpaankin. Tytöt heräs jossain kohtaa ja kymmenen nurkilla Sarah uskaltautui rattiin sen verran että siirryttiin rannan lähelle. Oltiin kaikki todellakin suihkun tarpeessa ja ratkaisuksi keksittiin uima-allas jonka palveluihin kuului myös se suihku. Pikkasen oli yllätys toki kun 2.80$ sisäänpääsyn lisäksi joutui maksamaan 20c/1min lämpimästä suihkusta, selvisin dollarilla. Suihkun jälkeen ajettiin Domino'sin nurkalle hakeen aamupalaksi pizzaa. Parkkimaksun kanssa painittiin aika reilusti, kyltti kertoi että juu vain tunti ja me ei löydetty mistään maksuautomaattia. Kysyttiin parkkipirkolta kun sellanen löytyi ja yllätys oli melkoinen kun selvisi ettei siellä mitään maksuja ollut! Pysäköintirajoituksia valvottiin elektronisilla vempeleillä jotka ottivat aikaa siitä kun auto oli saapunut parkkiin ja ilmoitti parkkipirkolle kun aika oli kulunut umpeen. Samanmoinen systeemi oli Port MacQuariessa ja on muuten eri pätevää! Pizzojen jälkeen siirrettiin auto Woolliesin parkkikselle ja käpsyteltiin kylän läpi rannalle. Byron Bay alkoi ensivaikutelman jälkeen tuntua sittenkin ihan kivalta kylältä.

Muutaman tunnin päästä biitsiltä lähteissä törmättiin taas Cheeky Monkeysin rannekkeisiin ja tultiin ympäri puhutuiksi meneen Ladies Nightiin. Mikä taas tarkotti toista yötä baarin nurkalla autossa... Edellisillan kaavalla mentiin, rannalle parkkiin vaihtaan kuteet ja meikkaan. Vähän tuotti tuskia kun lähes kaikki vaatteet oli pyykissä, ei ollut ihan kunnolliset baaritamineet meistä kellään. Autoa ei saatu samaan parkkiin kun edellisiltana vaan jouduttiin jättään se hieman kauemmas tien varteen. Ilta lähti liikkeelle yhtä mukavana kun edellinenkin, mutta jostain syystä lässähti kesken ja mä luovutin puoli yhdeltä. Autolla huomasin että Laura oli jo nukkumassa. Sarah tuli pian mun jälkeen.



ROADTRIP 2: Ballina - Byron Bay

PE 4.5.

Luovutin aamulla nukkumisen suhteen kuuden nurkilla ja siirryin lukemiseen. Puoli kahdeksalta luovutin kirjan kanssa ja nousin ylös. Tytöt heräs melki heti mun perään ja natisivat melusta oikein huolella. Tunnelma oli vähän nihkeä kun kerättiin kamat kasaan ja lähdettiin ajeleen Ballinaan. Aamupalasta ei edes haaveiltu tolla paikkaa. Sää sentään oli selkeytynyt ja arska paistoi.

Ballinan infon täti oli oikein pätevä ja sille täytyikin antaa palautetta että on yksi parhaalla asenteella varustetuista infotädeistä tän reissun aikana! Ballinassa ei ihan kauheesti katsottavaa meille ollut, muutamia lookouteja ja rantoja. Sen sijaan ajellessa selvisi Lonely Planetista että Nimbinissä olisi tulevana viikonloppuna MardiGrass -festarit ja infon täti meille kaiveli kaikenlaista infoa tapahtumasta. Laura ja Sarah oli ihan pähkinöinä Nimbinistä, mua ei niin kauheesti napannut ajatus kannabiksen luvatusta maasta australialaisittain. Ainakaan siinä mittakaavassa mitä matkaseuraa. Infossa myös selvisi että Byron Bay oli todella todella lähellä eikä Nimbiniinkään ajaisi kuin tunnin. Siirryttiin aamupalalle infon tädin suosittelemaan kahvilaan kävelymatkan päähän ennen lookoutien kiertelyä.

Ballina oli aika kaunis vaikka sitä ei ihan hirveesti kierrettykään. Ajauduttiin yhden maisemareitin kautta ajaan aika nopsaan Byron Bayhin. Mun ensivaikutelma Byron Baysta oli että se oli omituinen. Pieni kylä täynnä populaa ja niistä suurin osa pöllyissä. Infon nurkilla varsinkin oli sekalaista sakkia joilla silmät seiso enemmän tai vähemmän päässä. Auto saatiin ilmaseen parkkiin Woolliesin alueelle ja mentiin Peterpans-matkatoimistoon surffaan netissä ja tapaan ne samat kaks italialaista kundia, Denny ja Davide, ketä oltiin viimeks nähty Batemans Bayssa. Peterpans on siitä hyvä että siellä on ilmainen wifi ja koneita käytettävissä, ilmainen siis kun ostaa Peterpansin rannekkeen 2$. Lafkassa tavattiin myös pari uutta italialaista Umberto ja Armando. Juu, täällä on paljon italialaisia. Matka alkoi lähennellä päätepistettä joten tehtiin tutkimusta hostellin suhteen Brisbanessa. Päädyttiin Bunk Backpackers nimiseen paikkaan Fortitude Valley / Chinatown nurkilla missä autolle oli tarjolla parkki 10$/päivä ja viikko kahdeksan hengen dormissa 175$. Muutama halvempi vaihtoehto olisi ollut ja tuoltakin olisi löytynyt 16 ja 20 hengen dormit edullisemmin, mutta ehkä sen 20-30$ voi viikossa sijoittaa hieman pienempään dormiin. Laitoin myös Miss Holdenista myynti-ilmoituksen Gumtreehen, toivottavasti tärppää. Peterpansiin tuli jossain kohtaa pari ”minä Tarzan, sinä Jane”-asusteisiin pukeutunutta tyttöstä jakamaan rannekkeita Cheeky Monkey's nimiseen baariin ja jotenkin siinä kävi niin että 5$ ruuan ja ilmasen drinkin perässä mekin päädyttiin ottaan rannekkeet ja päätettiin jäädä yöks Byron Bayhin. Yösijaa ei täältä ollut toivoakaan saada kun Nimbinissä oli vuoden isoin tapahtuma samaan aikaan ja Byron Baysta bussikuljetukset sinne.

Kello alkoi lähennellä kuutta. Ajettiin rannan lähelle parkkiin missä ei ollut ihan niin huipputehoiset halogeenit eli vähän suojaa vaihtaa vaatteita, meikkaamiseen taas ei niin paljon valoa, mutta baarissa on pimeää niin mitä väliä. Siinä kaunistautuessa päätettiin että nukkumisongelma ratkaistaan nukkumalla autossa penkeillä siinä nurkan takana Cheeky Monkey'sista ja saatiinkin loistava parkki läheltä. Bottle Shopista haettiin pohjiksi pari pulloa viiniä joita meidän kanssa tuli nauttimaan Denny & Davide. Ruoka baarissa menetteli ja alkoholi nousi riittävästi päähän. Pöydillä tuli tanssittua ja meno oli levotonta. Nähtiin myös Lauran ja Sarah'n Sydneyn norjalaiset kämppikset Kaya ja Maria. Ehdottomasti yksi parhaista baari-illoista Australiassa. Laura luovutti ennen mua ja Sarahia jotka kömmittiin autoon vasta baarin suljettua ovensa ja porukoiden kaikottua kukin minnekin. Laura kun oli ekana autolla niin oli vienyt takapenkin, mä sain repsikan jakkaran ja Sarah kun oli vika sille jäi vaan kuskin penkki.