SU 6.5.
Aamulla havahduin auton ulkopuolelta kuuluviin ääniin ja kurkkasin ikkunasta. Ei mitään ihmeellistä, ihmisiä puheli kävellessään rakennukseen jonka vieressä oltiin parkissa. Muutamat vilkuili meidän suuntaan mennessään. Käänsin kylkeä, sen mitä siinä etupenkillä pystyi, ja jatkoin unia. Seuraavan kerran havahduin kirkon kelloihin ja virren veisaukseen! Hieman tarkempi vilkasu siihen rakennukseen minne ihmiset meni jonka edessä oltiin parkissa paljasti että me oltiin parkissa kirkon edessä! Ja koska oli sunnuntai niillähän alko kirkon menot... Vedin peittoa pään yli ja kikattelin yksinäni. Laura ja Sarah havahtui virsien veisaukseen hieman ennen kahdeksaa. Yhdeksältä jätettiin hyvästit Byron Baylle ja lähdettiin leipomon kautta kohti Nimbiniä.
 |
| kaikki Kookaburra kuvat on Minyon Fallsilta |
Nimbiniin olisi päässyt kohtuullisen isoa tietä minne navigaattorikin meitä ohjeisti mutta kun aateltiin että oikastaan vähän ja mennään tästä tätä vähän pienempää mikä löytyi kartasta. Päädyttiin ajeleen jumalan hylkäämiä kapeita ja mutkasia kinttupolkuja, jotka tarjosi kyllä siinä mielessä mukavan yllätyksen että hieman vahingossa osuttiin Minyon Falls -vesiputoukselle. Minyon Falls oli vaikuttavan kun pudotuksen puolelta katseli. Alue oli melko selkeasti Kookaburrien mieleen kun siella niita notkui joka toisessa puussa, parhaimmillaan viisi metrin sateella. Noi onnettomat kinttupolut oli myös täynnä reikiä. Tavallisestihan jos tiessä on reikä se korjataan, mitä lähemmäs tultiin Nimbiniä sitä komeemmat koristemaalaukset reiät oli saaneet ympärilleen... Hieman ennen reikää alkoi jonkunlainen kauniisti koristeltu ”polku” esim. maalattuja kukkia tai palloja joka johti itse reiälle jonka ympärille tätä taidetta oli jatkettu. Hippi suhtautuminen tierikkoon? Perille saapuessa totesin että me ei sitten tota tietä ajeta takas...
 |
| Etsi kuvasta 5 kookaburraa |
 |
| Nimbinin periaatteita |
Itse Nimbinissä oli viimeinen päivä MardiGrass -festareita ja oltiin onnekkaita saadessamme auto parkkiin tien laitaan melko lähelle pääkatua ja tapahtuma-aluetta. Ei päästy autolta edes 20m kun jo ensimmäinen kysyi että olisko tytöt pöllyjä vailla? Nimbin on hyvin tunnettu ainakin Australiassa hippi elämän tavasta ja kannabis myönteisyydestään. Alueelta löytyykin paljon luomuviljelijöitä joiden viljelykasvit ei varmaan kaikki ole niitä perinteisiä. Vienon pilven tuoksun leijuessa ympärillä tallusteltiin ihmisten joukossa menoa hämmästelemässä. Itse tapahtuma-aluelle oli liput 25$ ja todettiin että meille riittää alueen ulkopuolinen elämä. Päivän kohokohta oli pääkadun läpi kulkeva paraati kannabiksen vapauttamiseksi kuten joka vuosi. Oli se mielenkiintoinen nähdä, mutta mulla meni maku siinä kohtaa kun ensimmäinen lapsi, veikkaisin että 7v, marssi kannabis-kyltin kanssa. Mun puolestani aikuiset ihmiset saa kaikessa rauhassa kannattaa kannabiksen vapauttamista jne, mutta lapsille pitäisi suoda valinnan vapaus eikä ainakaan tuoda niitä tämmösen asian puolesta marssimaan. Mutta jos vanhemmat on asian puolesta niin miten ne lapsensa kasvattaisi ellei samaan aatteeseen, ihan kuten vastakkaisen mielipiteen mukaan lapsensa kasvattavat vanhemmat. Vietettiin iltaa kulkien pitkin kylää, joka ei periaatteessa ollut kuin pari hassua kadun pätkää, käymällä museossa ja seuraamalla bongo-rumpalien konserttia. Nimbin oli kokemus, voin sanoa että oon käynyt ja nähnyt MardiGrass juhlintaa, mutta ei ihan mun juttu. Laura ja Sarah sen sijaan oli melkoisen tohkeissaan. Mä luovutin kahdeksalta ja siirryin autoon, tällä kertaa takapenkille, surffaamaan netissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti