29.4. Sydney - Budgewoi
Jostain syystä heräsin kukonlaulun aikaan klo 5. Jokusen tunnin ehdin nettiä kuluttaa ennen kun muut alkoi osoittaan heräämisen merkkejä. Tän päivän ohjelma oli optio siihen tatskaan Bondilla ja matkan jatkuminen pohjoisiin.Houkutus tatskaan oli suuri, mutta loppui siinä kohtaa kun katselin tilin saldoa. Juu ei oo hurraamista joten turha alkaa sijoittaan tatskaan, varsinkin kun en oo 100% varma että haluan ja erityisesti mitä haluan. Tyttöjen herättyä kerroin että skipataan Bondi ja lähdetään ajeleen.
Leena oli meidän edellispäivän aamupalan skippaamisesta sisuuntuneena laittanut kaiken valmiiksi, mikä oli ihanaa! Jo yhtenä aamuna aiemmin sain Leenan luona kaurapuuroa ja voi pojat että oli hyvää! Njam njam njam! Ihan tulee vieläki vesi kielelle... Laura ja Sarah ei ollut koskaan aiemmin syönyt kaurapuuroa, ekalla ruokaostoskeikalla reissun alussa koitin ehdottaa että otettaisko puuroa aamupalaksi mutta mun ehdotukset kaiku kuuroille korville silloin. Nyt molemmat katteli vähän epäillen että jaa oikeesti, mutta reippaasti pistelivät meneen koko lautaselliset. Siinä missä mä syön puuroni puurona, ilman voisilmää, hilloa, maitoa, sokeria, hunajaa, jne, tytöt kokeili kaikkea. Ja lisäsivät rutkasti suolaa... Tota suolan käyttöä on oikeesti varmaan mahdoton ymmärtää ennen kun sen kanssa elää hetken. Ihan kaikkeen lisätään suolaa ja Sarah'n kyseessä ollessa myös pippuria. Kokatessa ei pahemmin käytetä mausteita vaan suolaa ja pippuria, erityisesti sitä suolaa ja reilusti. Kaikkeen tottuu ja näin kun tätä kirjottelen Brisbanessa oon huomannut sortuvani itsekin toisinaan lisään suolaa joihinkin ei matkaseuran kokkaamiin safkoihin. Tähän aamupalaan ja Sydneyyn palatakseni, kiitos Leena kaikesta!
Sydneystä päästiin lähtemään vasta lähempänä puolta päivää. Oltiin saamattomia pakkaajia joilla oli vähän käynnistysvaikeuksia. Kun vihdoin lähdettiin niin sitten vaan köröteltiin, mitä nyt poikettiin jossain Sydneyn laitamilla ostoskeskuksessa ruokakaupassa ja koska Laura oli rakastunut Ikean lihapulliin ja muusiin ja tarjolla oli Ikean ravintola poikettiin siinäkin. Lupasin Lauralle että kun (jos) joskus tulee Suomeen niin mä teen sille oikeita lihapullia ja oikeeta muusia mikä on paaaaaaaaljon parempaa ku Ikean valmismössöt. Meillä oli pyhä tarkoitus päästä ekaksi yöksi Newcastleen, mutta jossain matkan varrella tai sitten se oli aamun lähdössä hukkaantui reilusti aikaa ja jouduttiin toteen ettei ihan niin pitkälle päästä. Camps 6-kirjasta löytyi ilmainen rest area- majoitus Ourimbahista mikä otettiin tavoitteeksi. Sinne päästyä jouduttiin toteen että kirjan julkaisun jälkeen paikalle oli ilmaantunut No Camping -kyltit. Ei siis muuta kun eteenpäin sanoi mummo lumessa. Kirjassa ei löytynyt oikein mitään muuta alueelta joten otettiin netti käyttöön ja sen perusteella suunnistettiin halvimpaan caravanparkkiin. Oli jo pimeää kun kurvattiin leirintäalueen toimiston nurkalle. Paikka oli pimeänä, mutta itse leirintäalue elävän oloinen. Koputettiin oveen joka kertoi olevansa toimiston ovi, vastaukseksi saatiin kuin kummituksen nähnyt mummo kurkkimassa verhon raossa ja huitomassa meitä pois. Okei... Ehkä ne ei tykkää rahasta. Tästä oppineina soitettiin pariin seuraavaan paikkaan vain kuullaksemme että a) täynnä b) törkeän kallis c) menee kiinni ennen kun ehditään sinne. Vihdoin löytyi yksi joka suostui meidät ottamaan vastaan. Budgewoi oli kylän nimi missä tämä Walu Caravan Park sijaitsee ja sinne siis suunnattiin. Onneksi ei matka ollut kovin pitkä.
Kaikilla oli rutkasti pyykkiä ja tarjolla oli pyykkitupa joten suunnattiin sinne pyykkivuoremme kanssa. Samalla saatiin virtaa kaikkiin sähkövempeleisiin ja koska pyykkäys kestää melko kauan katottiin leffaa sillä välin. Pyykkitupa soveltui loistavasti leffateatteriksi. Sinne sai juuri ja juuri sovitettua kolme retkijakkaraa lomittain riviin ja Lauran Macin yhden pesukoneen päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti