ROADTRIP 2: Batemans Bay - Kiama

TO 19.4. Bateman's Bay - Kioloa NP - Ulladulla - Jervis Bay - Kiama

Nukuin yön huonosti. Olin eka joka meni nukkuun, eikä mua normaalisti haittaa millään tavoin vaikka toiset viä valvookin, mutta jostain syystä heräilin läpi yön. Myös sitten kun muut oli jo menneet nukkuun ja oli hiljaista. Puoli kahdeksalta luovutin ja siirryin surffailemaan naamakirjan ihmeelliseen maailmaan puhelimella. Lähes heti mun perään heräsi Sarah. Lauran herättyä ja kaikkien käytyä suihkussa laskettiin matkakassaa, kaikki oli sijoittanut tähän mennessä 300$ ja jäljellä oli ihan mukavasti. Rahaa oli kulunut huomattavasti enemmän kun mitä mun arviolaskelmissa, ei kuitenkaan ihan tuplaten. Kirjanpito menoista paljasti että jonnekin oli kadonnut 17,30$ mutta ei sen metsästykseen viittitty sen enempää aikaa tuhlata.Pojilla unta tuntui riittävän, oltiin pakattu omat kamat jo hyvin pitkälti. Mitä nyt mun ja Sarahn rinkat oli komerossa jonka oven edessä oli Daviden patja... Pojat potkittiin ylös 9.15 ja reippaasti laitettiin mökki kuntoon ja pakattiin autot. Check out oli kympiltä ja tasan klo 10 tiputettiin avain respaan. Pojille heitettiin hyvästit ja suunnattiin kohti Kiamaa.

Ajeltiin kaikessa rauhassa erinäisiä turistireittejä pitkin mitä matkan varrelta löytyi. Sää ei meitää taaskaan suosinut vaan sadekuurojen roiskeessa kuljettiin. Lähes heti Batemans Bayn ulkopuolella osuttiin sellaiselle tielle joka meni asuinalueen läpi ja mitä sieltä löytyikään! Ihmisten pihat oli täynnä kenguruita! Siellä niitä kykki lähes jokaisen puutarhassa ja tienpientareet pullollaan. Sademetsää käytiin katsomassa Kioloa National Parkissa ihan vain autolla hurauttamalla kun satoi niin mukavasti. Muihin päivän nähtävyyksiin kuulu monet monet rannat ja pikkukylät Jervis Bayn nurkilla. Ulladullassa pysähdyttiin tankkaamaan ja sorruttiin McDonaldsiin...

Kiamassa oltiin jo iltapäivän puolella niin että ehdittiin jokunen hetki ihastella kohtuullisessa valossa majakkaa ja blowholea ennen kuin maisema värjäytyi auringonlaskun väreihin. Blowholeja nähtiin jo WA:n puolella Lauran kanssa. Ne on reikiä rantakalliossa jotka ääntelee kun aallot lyö veden paineella blowholen "kattilaan" ennen kuin vesi purkautuu blowholen eli sen kalliossa olevan reiän kautta ulos pienempänä tai isompana vesipatsaana. Kiaman versio oli kyllä paras tähän astisista. Ensinnäkin sitä pääsi katsomaan oikeasti läheltä, sen basson jyrinän kuuli melko kauas ja vesipatsas oli mukavan suuri. Kiamaan päätettiin tulla aamulla uudelle kierrokselle tarkistamaan ettei mitään olennaista jää näkemättä.

Blowhole

Yöksi ajettiin muutama kilometrin valtatietä pohjoiseen Kiamasta tien laidan levähdysalueelle. Alue oli melko uudehkon oloinen ja siisti. Sateinen sää edelleen himmensi tunnelmaa eikä sitä ainakaan auttanut että mulla oli sekalaisia oireita pahoinvointia, väsymystä, hengitys kulki raskaasti ja kaikkia niveliä särki. Syömisen jälkeen tuli parempi olo mutta sänkyyn päädyin hyvin aikaisin. Seuraavana päivänä olisi tarkoitus saapua Sydneyyn niinpä kyselin Leenalta jossain kohtaa päivää heidän aikatauluistaan perjantaille että osataan sovittaa tulomme sopivaan rakoon.

Suomesta kuului uutisia että veroehdotus oli saapunut... Mätkyjä. Se nyt on ihan normaalia, summa sen sijaan oli odotettua pienempi. Voipi olla että matkakulujen jälkeen sieltä tulee vähän enemmän takaisin kun viime vuoden satanen. Muut Suomen uutiset liittyi mun töihin paluuseen, mua ootellaan kuulemma Tampereelle! Saas nähdä mihin matka käy kun työt jatkuu, sen verran tiedän että Vammalaan jossa oli vielä ennen tänne tuloani vakinaistettiin Sari joka siellä oli ennen mua. Nää on todella kiemuraiset kuviot, mutta lyhyesti sanottakoon että Sari sai mitä ansaitsi!