ROADTRIP 2: Kiama - Sydney

PE 20.4. Kiama - Sydney

Aamun ohjelmaan kuului noilla monilaukkuisilla laukkujen järjestäminen niin ettei sinne hostelliin tarvi raahata kaikkia nyssyköitä vaan että voisi haaveilla pärjäävänsä yhdellä. Täähän ei nyt koskenut mua koska a) mulla on vain rinkka ja käsilaukku, yövaatteet ja pesuvehkeet on erikseen toisessa nyssäkässä mutta ne on siinä vain koska se on kätevintä - ei koska ne ei mahdu muualle, b) saan asustaa Leenan luona (mikä oli melkoinen lottovoitto!!) - ei tarvi olla huolissaan tavaroiden katoamisesta ja c) Miss Holden jää mun kanssa samoille seuduille. Mä oon muutenkin useampaan kertaan matkan aikana hämmästellyt tavarapaljoutta mitä nio tytskät raahaa mukanaan ja tästä on puhuttukin, mä en tulostellut/kopioinut mitään varmuuden vuoksi lippusia ja lappusia. Lentoliput, hostellin varaus, viisumi ja matkavakuutus oli yhteensä ehkä 6 normi A4-paperia. Kaikki loput on koneella skannattuina tai vielä parempi sähköpostissa. Mä en oo ostanut pahemmin matkamuistoja mitä täytyy raahata rinkassa, onhan niitä mutta lähinnä käyttötavaraa ja se yks nelijalkanen karvanen ei tod. kulje mun mukana maailman äärissä roadtripillä. Muutamia juttuja oon ostanut matkan varrelta tutuille ja tuupannut postiin, pieniä juttuja jotka ei oo ollu kalliita eikä niiden postitus oo kallista. Kortteja oon koittanut tuupata kaikille jotka mieleen on tullut sellaisina jotka kortista ilahtuisivat ja joille on osoite löytynyt. Rajallisista matkavaroistani en aio pahemmin sijoittaa tuliaisiin, ehkä jotain mutta pääasiallisesti saatte tyytyä saamaan mut takas kotiin ja kuunteleen juttuja ja katteleen kuvia! Samoin en Suomesta tuonut mukanani sitä tätä ja tota muistoiksi Suomesta ja siellä olevista, ne muistot on ja pysyy ilman mitään tavaroitakin.

Minnamurra

Anyway... Saatiin sadepäivän jälkeen kaunista säätä ja lähdettiin uusiksi Kiamaan tutustumaan parista esitteestä löytyneeseen kohteeseen. Mulla oli edelleen huono olo, ei onneksi niin huono kuin illalla, mutta riittävän niin että Sarah ajoi ja mä nökötin takajakkaralla. Matkalla katsomaan merestä törröttäviä kiviä nimeltä Cathedral Rocks löydettiin itsemme autiolta surffirannalta nimeltä Boneyard. Aallot ei ehkä olleet sitten surffaamiseen riittäviä kun ranta oli yhtä koiran ulkoiluttajaa lukuun ottamatta tyhjä. Cathedral Rocksien löytyessä mä jäin autoon ja tytöt kävi köpöttelemässä rannalla keskenään, ei olleet kovin kummoiset kivet eikä niitä edes näkynyt kunnolla. Lähdettiin Kiamasta eteenpäin seuraillen Grand Pacific Drive-kylttejä (Grand Pacific Drive kartta) maisemareittiä pitkin kohti Sydneyta. Grand Pacific Drive kulkee rannikkoa pitkin läpi kaikenlaisten pikkukylien ja vähän isompien kylien pyörähtäen nähtävyyksien tai kiinnostavien kohteiden läpi. Meillä ei oikein tuntunut olevan fiilistä tähän, harmi. Tiiä sitten olisko pätkä ollut parempi paremmissa fiiliksissä vai oliko se oikeasti melko lattea turistireitti.Sarah ajoi Minnamurraan saakka jossa syötiin lounasta. Italialaisten kanssa matkatessa voitte arvata mitä syötiin, pastaa. Mutta en mä valita, en edes vaikka molemmat tytöt käyttää huomattavasti reilummin suolaa kun minä eikä mustapippuria lukuunottamatta mitään mausteita sen suolan kaverina. Kun mun ei tartte kokata niin hyvä. Lounaan jälkeen olo oli sen verran parempi että uskaltauduin rattiin. Matkalla pysähdyttiin ihastelemaan rantakallioon louhittua uima-allasta (Scarborough Rockpool) ja sen laidalla myrskyävää merta, kallioihin hakkaavia aaltoja seuratessa aika kuluu kuin siivillä! Viimeinen pätkä kohti Leenan residenssiä Carltonissa ajettiin Royal National Parkin läpi sademetsän suojissa kiemurrellen ylös alas kukkuloita (tiiä sitten miten näiden hillsit ja mountainit kuuluis kääntää, kukkuloita mitä kukkuloita). Mä olin suurimman osan ajasta siellä National Parkissa ainoa hereillä joten matkaseuralle ei siltä pätkältä paljon muistoja jäänyt... Meillä on kovin usein näin että mun ajaessa varsinkin Laura nukahtaa hyvin pian ja Sarah torkkuu silloin tällöin.

Port Kemble

Minnamurra

Port Kemble

 Scarborough Rockpool

Leenan paikka löytyi helposti puhelimen navigaattoria käyttäen ja päästiin kuokkimaan 8-vuotiaan Ronjan synttäreille. Kakku ja kahvi oli hyvää! Istuskeltiin hetki jutustelemassa ja seuraamassa touhuja kunnes kävin heittämässä tytöt asemalle kaikki 300m. Ne ei vaan halunneet raahata laukkuja eikä se nyt iso vaiva oo käydä ajeleen mutta hassulta se tuntui. Vähän niin kuin suomen puhuminen pitkästä aikaa...