Viikko Brisbanessa ja paluu Castlemaineen



mie, Denny, Laura & Peppe



Hostelli todellakin oli melko melunen, mutta siisti ja viihtyisä. Mä tykkäsin kovasti niistä sänkyloosseista mitä siellä oli, sai omaa rauhaa vaikka jakokin huoneen muiden kanssa. Fiksu keksintö kuka sitten onkaan idean takana. Hostellin baarista sai myös maanantaista torstaihin illallisen samaan rahaan. Vaihtoehdot oli aina samoja, mutta hyvin meni kahtena iltana minuuttipihvi alas ja vähän vähemmän maukkaasti laski kertaalleen burrito. Torstain tarjoilut vähän heikko bbq mutta kun ilmaseks sai ja oli jonossa hyvissä ajoin eikä jäänyt nuolemaan näppejään ei tartte valittaa.

Kevin ja Umberto

Mitä Brisbanessa sitten tehtiin? Nukuttiin, levättiin, rentouduttiin ja biletettiin. Kaupungista ei sinänsä nähty oikein mitään... Kyseltiin kyllä porukoilta että mitä täällä kannattaa mennä kattoon tai tehdä, muttei oikein saatu mitään vastauksia. Niinpä panostettiin kaikki tekeminen baareihin. Laura ja Sarah hieman enemmän kun minä, mutta jos neljänä iltana seitsemästä käy baarissa niin eikö se oo ihan riittävästi. Ekan aamun rientoina raavittiin pyykit kasaan ja vallotettiin vaatimattomat viisi konetta pesutuvasta. Oli muuten edullisimpia pesutupia tähän astisista, pesukone 3$ ja kuivuri 2$. Nukkumaanmenoa niinä iltoina kun en mihkää lähteny hieman haittasi alakerran baarin melu, ihan kun olis ollu seinän takana, mutta mun unenlahjoilla ei ollut ylitsepääsemätön ongelma.

shottilasi, pintti ja ämpäri

vasta lähdossä baariin

Miss Holden ei herättänyt suurta innostusta markkinoilla ja kun tytöt tuskaili miten kallista on auton vuokraus tein niille erittäin hyvän tarjouksen ostaa Miss Holden. Niiden suunnitelma oli jatkaa matkaa Brisbanesta pohjoiseen ja käydä matkalla Fraser Islandilla ja Whitsundays -purjehduksella. Oli muuten mielenkiintosta olla kuuntelemassa matkatoimiston tarjouksia, en ollut ikinä aatellut kuinka suuri bisnes reppureissaajat oikeesti onkaan Australialle. Ja toinen huomionarvoinen asia oli että jos suinkin viittii kilpailuttaa matkatoimistoja niin todellakin hinnat putoo. Ne millä ne putoo on toki vaihtoehtoiset matkanjärjestäjät. Varsinkin Whitsundaysille vaihtoehtoja oli paljon ja tarjonta lähinnä samaa. Laura ja Sarah päätyi Peterpansiin ja sai Whitsundaysin Tongara-paatilla + Fraser Islandin Dingosilla hintaan 650$. Oli niillä sit pari yötä jossain Cairnsissa siinä samassa ja sitä sun tätä kuponkia.

Lauantaina sain tytöistä sen verran irti että ostaa Miss Holdenin ja varasin heti lennon Melbourneen. Mä olin hyvin hyvin väsynyt matkaamiseen ja menossa kotiin melkein koko viikon Brisbanessa niin tuntui hyvin helpottavalta ottaa askel kohti kotia. Vaikka nyt sitten kun oon ollut täällä niin tuntuu että aika matelee ja toisaalta tuntuu etten ikinä lähtenytkään täältä. Lauran ja Sarahin kanssa on soiteltu muutaman kerran ja aina kun puhun niiden kanssa puhelimessa tulee kauhea polte olla niiden kanssa reissussa. Me oltiin hyvä porukka. Kaikesta huolimatta. Mä tuun vielä joskus takasin tekeen loppuun reissun Australian ympäri autolla. Jatkan Brisbanesta pohjoisen kautta Perthiin, sitten Alice Springsin ja Ulurun kautta Janen ja Andrew'n luo. Tai ihan toista reittiä, vajaaksi jääneet osat täytyy kuitenkin päästä näkeen. Muttei se oo sama ilman Lauraa ja Sarahia, ehkä joku Suomesta lähtee mun kanssa vallottaan vähän Aussilaa tulevaisuudessa..

Mitäs sitten Castlemainessa? Niin kun sanottu tuntuu ettei täältä koskaan lähtenytkään. Pennut, jäljellä olevat kolme, on kasvanut hurjasti siitä kun lähdin. Muutoin ei oikeestaan oo muuttunut kuin vuodenaika. Nyt ollaan ihan selkeesti loppusyksyssä. Turha haaveilla kulkevansa capreissa ja topissa niin kun Brisbanessa. Aurinko paistaa kyllä päivisin, mutta ei se enää lämmitä niin kuin aiemmin. Öisin lämpötila laskee lähelle nollaa ja muutamana yönä ollaan käyty jo pakkasenkin puolella. Yhtenä aamuna olin hieman hämmästynyt kun auton ikkunat oli jäässä. Se siitä lämpimästä ja aurinkoisesta Australiasta, nyt on aika lähtee kotiin kun täällä ei nää oo ees lämmin! Suomessa sen sijaan kuuluu olevan lämpöä reilusti ja kuvien perusteella siä on ihan oikeesti kesä. Sinne siis.

pikkupojat, jotka ei enää oo niin pieniä

Jane ja Andrew on tätä kirjottaessa jossain Victorian ja NSW:n rajaseudulla katselemassa taloja ja mä pyöritän yksinäni putiikkia. Ne lähti tiistaiaamuna ja niiden piti palata tänään iltapäivästä, mutta Jane soitti päivällä että sopiiko jos he tuleekin vasta huomenna. Sen kun. Mä viihdyn ihan mukavasti koirien kanssa. Mun matkatuliainen, Esko-pentunen, on nyt ollut joka yö mun huoneessa nukkumassa tottuakseen häkkiinsä matkaa varten. Maanantaina puolen päivän jälkeen lähetään täältä ajeleen kohti lentokenttää, Esko käy kentällä eläinlääkärin tarkastuksessa ja toivottavasti pääsee mun kanssa yöksi Janen kaverin Chrisin luo 5min päähän lentokentältä. Tiistaiaamuna sitten kahdeksan nurkilla kentälle ja 10.30 lähtee mun lento. Eskon tuntia myöhemmin. Seuraavan kerran tavataan Helsingissä puoli kuudelta keskiviikkona. Mä oon kentällä jo 13.05 ja kulutan sitten vain aikaa Katrin kanssa (ei varmasti tuota mitään ongelmia!!) Eskoa odotellessa.

Puuttuvat Äät ja Ööt johtuu siitä että oon ilmeisen tottunut jo kirjottaan Janen koneella ja näppiksellä ilman ko. kirjaimia. Mulla kun ei oo enää kummemmin dataa jäljellä ja koitan sen vähän säästää viimeseen iltaan ja matkalle.