Roadtrip, Perth - Margaret River

Ma 5.12.
Oltiin sovittu treffit tyttöjen kanssa takaovelle klo 8, Lauran kanssa oltiin paikalla hyvissä ajoin ja pakkailtiin autoa, täytettiin vesipulloja, jne. Hostellin remppamies Uudesta Seelannista kurkkasi autosta kaikki nesteet ja totesi että hyvältä näyttää. Hieman yli kahdeksan päästiin matkaan kun oltiin saatu sovitettua myös Marionin tavarat kyytiin. Meidän kaikki kamat mahtui peräluukkuun! Commodore on järjettömän suuri!! Mun koirat varmaan haluais tommosen auton... Lähtiessä meidän ei siis tarvinut laittaa katolle mitään, mikä oli oikein mukavaa koska olen erittäin epäluuloinen sitä kohtaan. Oon melko varma että romut leviää tielle jos ne laittaa katolle.

Beattysta suunnattiin Colesille tekemään kuivaruokaostokset ja tankkaamaan. Bensa olikin tosi edullista Colesin alennuskupongilla, 1,259/L eli noin 1€/L!! Kun Perth jäi taakse oli suuntana Bunbury. Matka sujui rattoisasti isoa tietä ajellessa. Maisemia ei paljon näkynyt kun tien vierustoilla oli seinämät. Eikä Bunburylla ollut meille mitään tarjottavaa. Tai oli, ostettiin teltta ja telttaan makuualusta Bunburyn Kmartista. Kahden hengen kupoliteltta 15$ ja "puhallettava" (meillä on pumppu auton mukana), vähän niin kun ilmapatja, makuualusta oli 19$. Bunburysta jatkettiin Busseltoniin ja matkalla huomattiin turistireitin kyltti joka veisi Tuart Forest National Parkin läpi, joten suunnattiiin sinne. Siellä olikin kaunista metsää ja kun vielä valittiin hetken mielijohteesta sivutie, lopulta tultiin rannalle jolta näkyi Busselton Jetty eli hirvittävän pitkä laituri. Ranta jolle päädyttiin oli vain 4WD autoille joten meidän pikku Holden jäi odottamaan tien sivuun kun käytiin kuvailemassa ja uittamassa varpaita meressä. Ranta oli kaunis ja lähes autio. Kun lähdettiin rannalta takaisin navi vinkui kovasti että tee u-käännös kun palattiin samaa sivutietä takaisin turistitielle päin, eipä tuosta välitetty. Busseltonissa ajettiin Jettyn rannalle, mutta ei menty Jettylle koska tuntui typerältä joutua maksamaan 2,5$ vain laiturilla kävelemisestä... Sen sijaa sijoitettiin rahat ostamalla jätskit rantakahvilasta ja suunniteltiin majoitusta yöksi. Marion oli ollut ennenkin tuolla rannalla ja osasi kertoa että huoltorakennuksesta löytyy yleinen suihku, käytiin uimassa kauniilla rannalla, suihkussa yleisessä suihkussa (jonka suihkukoppien lukot oli hapettuneet käyttökelvottomiksi...) ja ajettiin takaisin Tuart Forestiin koska Camps 6, Australian paras low budjet camping-kirja, osasi kertoa siellä olevan ilmainen leirintäpaikka. Leirintä olikin ihan niillä nurkilla mistä käännyttiin turistitielle ja siellä oli muitakin reissaajia yöpymässä niin tuntui turvalliselta jäädä sinne yöksi.

Oltiin paikalla noin puoli kuusi ja ehdittiin mukavasti pystyttää teltta ja tehdä illallista ennen pimeää. Siinä telttaa pystyttäessä selvisi että kumpikaan mun matkakumppaneista ei  oo aiemmin nukkunut teltassa! Saati sellaista pystyttänyt... Vessaa tuolla ei ollut joten luonnonhelmaan vaan, eikä sekään tuottanut tuskaa matkatovereille.

TI 6.12.
Aamulla herättiin 7.30, syötiin aamupala ja pakattiin leiri. Suunnaksi otettiin Margaret River ja siellä suunnitelma oli tutustua kaupunkiin ja käydä ajelemassa parit viinitilat ja sitten jatkaa matkaa yöpymään jonnekin Margaret Riverin jälkeen. Mahdollisimman pitkälle ennen pimeän tuloa. Ennakkoon oltiin vähän epävarmoja päästäänkö Margaret Riveriin koska sillä suunnalla oli hurjat maastopalot marraskuun puolivälistä lähtien, mutta kun päästiin perille kuultiin että palot on ohi! Suunnitelmasta toteutuikin osat kaupunkiin tutustuminen ja viinitilat (ja suklaatehdas ja nugaatila). Kaupungilla nautittiin lounasta puistossa yhdessä Beattysta tutun saksalaisen kanssa, kukaan meistä ei vaan tiennyt saksalaisen nimeä, ennen viinitilakierrosta. Mä olin etukäteen ajatellut passata viinitilat, mutta oon tyytyväinen että käytiin. Tilat oli hyvin hoidettuja upeita kokonaisuuksia ja kun listalta löytyi myös suklaatehdas ja nugaata, ei paljon parempaa voinut olla. Neljän nurkilla oltiin jo ajelemassa sivutietä ohi Margaret Riveristä ja tutkittiin majoitusvaihtoehtoja, kun päätettiin pysähtyä tien sivuun katsomaan tarkemmin. Soitin pari paikkaa joista löytyi suihku ja päätettiin mennä näistä toiseen, mutta kun piti lähteä ei Holden käynnistynyt! Startti pyöri ja virtaa riitti, mutta käymään ei lähtenyt. Tunne oli mielenkiintoinen kun olet tuiki tuntemattomalla tiellä vieraassa maassa kahden matkalaisen kanssa ja auto tekee tenän. Ei siinä muita vaihtoehtoja ollut kun laitaa hätävilkut päälle, avata nokkapelti ja alkaa toivoa jonkinlaista teiden ritaria pelastamaan. Pari ritaria pysähtyikin, eka tuumasi että valitettavasti ei voi auttaa, mutta kuulostaa bensapumpulta, toinen antoi RAC:n numeron. RAC on paikallinen Autoliitto tms. Jouduin liittymään jäseneksi että sain apua, vaatimattomat 250$, mutta pian puhelun jälkeen lähistön heppu kurvasikin paikalle katsomaan mikä hätänä. Heppu muistutti lähinnä helvetin enkeliä, mutta oli melkosen herttainen. Oltiin Lauran kanssa melkosen huvittuneita kun Hepun autosta tykitti kympillä "LMFAO: I'm sexy and I know it" kun Heppu hyppäsi kyydistä. Heppu joutui toteamaan ettei pysty auttamaan tiellä sen enempää, vaan täytyy tilata hinuri... Ja mähän olin saada sydärin siinä paikassa kun ajattelin kuinka törkeän kallista hinaus on, mutta Heppu lohdutti pikaseen että älä huoli RAC jäsenyys korvaa hänen käyntinsä ja hinurin. Mutta että mun täytyy vaan sanoa mihin pirssi hinataan... Heppu onneksi osasi auttaa siinäkin asiassa, hänen duunimestansa voisi aamulla kattoa mikä on vikana ja voitaisiin yöpyä korjaamon pihalla. Tuumasta toimeen ja pian Hepun lähdettyä kurvasi paikalle hinuri joka nappasi Holdenin lavalle ja meidät kyytiin.

Ti-ke yö oli siis ensimmäinen kerta mun elämässä kun nukun Shellin huoltamon pihalla... Minä ja Marion nukuttiin autossa ja Laura teltassa. Siinä iltasella juteltiin ja löydettiin paljon positiivisia asioita... Onneksi ei olla keskellä aavikkoa vaan lähellä asutusta, onneksi RAC toimi nopeasti, auto ei hajonnut keskellä yötä, saadaan yöpyä ilmaiseksi, ei oo kiireinen aikataulu ja jos Marionilta kysytään; ei oo pakko herätä aamulla klo 5! Suunnitelma oli herätä hyvissä ajoin ja lähteä ajamaan...

https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10150457148456385.389974.551226384&type=1&l=e34be227d9

PS. tällä hetkellä to 8.12. ja Albany

Auto!

mun reissumotto tästä lähtien!!

Täällä alkaa ihan oikeasti nyt kesä. Tällä viikolla on lähes joka päivä ollut jo lämmintä sen +30'C! Se on oikeasti paljon! Tänään on ehkä lämpimintä, mittari näytti juuri kaupungilla 34.7'C. Huomiselle on luvattu 36'C... Mutta viikonloppuna ja ens viikon alussa pitäis laskea 25'C tuntumaan.



Auton sain eilen ja kävin sen heti rekisteröimässä. Täällä systeemi on sellanen että omistajanvaihtopaperit ei oo mitenkään yhteydessä auton rekisteripapereihin. Omistajanvaihtopaperit saa postista ja rekisteripaperi on vaan valkonen paperi jossa lukee kuinka pitkään rekisteröinti on voimassa ja mitä se on maksanut. Omistajanvaihtopapereita on kaksi kappaletta, yksi myyjälle ja yksi ostajalle, kummankin pitää oma kappaleensa toimittaa rekisteröintitoimipaikkaan. Australialaiset voi sen tehdä postitse ja saavat sitten laskun omistajanvaihdosta postissa kotiin, mutta ulkomaalaisten täytyy ainakin mun saaman tiedon mukaan käydä paikan päällä hoitamassa rekisteröinti. Itse rekisteröinti ei oo kallista, noin 15$, mutta sen päälle tulee auton hinnasta 3% valtiolle. Toi 3% oli Stamp Fee, tiiä sitten mitä se Suomessa vastaisi. Mun Transfer Fee + Stamp Fee oli yhteensä jonkun 84$.

 herra Holden Beatty Lodgen takapihalla

Rekisteröinti on täällä määräaikainen, vähän samaan tapaan kun meidän vanhan mallin mukaiset verot jotka maksettiin aina kalenteri vuodeksi kerrallaan eivätkä olleet omistajakohtaisia. Täällä rekisteröinti tehdään määräaikaisesti eteenpäin ja se siirtyy auton mukana seuraavalle omistajalle, niinpä parhaita autoja ostaa ja myydä on ne joissa on pisimmälle rekisteröintiä jäljellä. Mun autossa rekisteröinti on voimassa heinäkuun loppuun ja mähän oon silloin jo takasin Suomessa. Osavaltioittain on hieman eroja noissa rekisteröinti asioissa ja se minkä osavaltion kilvissä auto on vaikuttaa myös myyntiin. WA (Länsi-Australia) rekisteröity pitäisi olla helpompi myydä koska täällä ei vaadita Roadworthy-tarkastusta omistajaa vaihdettaessa. Roadworthy on vähän niin kuin meidän katsastus, mutta sain juuri eilen kuulla ettei näillä esimerkiksi ole käytössä jarrudynamoa... Eikä autoa muutoinkaan tutkita kuin pintapuolisesti. Ja Roadworthyn läpäseminen on näitten mielestä tosi hankalaa! Daa! Kaipaisivat vähän vertailukohtaa... Mun ropposelle on tehty Roadworthy noin neljä kuukautta sitten koska se siirrettiin Victorian kilvistä WA:n kilpiin. Toivottavasti se on hyvä peli.

 

Eilen käytiin Niinan kanssa ajelemassa Fremantleen katsomaan auringolaskua rannalle. Se oli kaunis! Kuvat on siis Fremantlen oisko ollut South Beachilta? Oli todella uskomatonta kuinka nopeasti aurinko todella laski kun se laski. Siitä kun koko aurinko näkyi siihen että se oli "pudonnut" meren taakse ei mennyt kuin maksimissaan kaksi minuuttia! Järjetöntä! Korostan vielä että se oli KAUNIS!

Hostellin varausta on nyt myös jatkettu 2.12. saakka. Hylkäsin ajatuksen pohjoseen lähdöstä ihan siitä syystä että aikaa ja rahaa on liian vähän ja matkaa liikaa. Sen sijaan roadtrip mitä varten auto on hankittu on erittäin voimissaan, mulla on jopa jo yksi matkatoveri! Italialainen Laura lähtee mun mukaan. Koitetaan saada porukkaan vielä ainakin yksi, mahdollisesti kaksi, niin kulut vielä vähän pienenee.

Kävin eilen myös ensimmäistä kertaa baarissa täällä! Laura kysyi kun olin juuri tullut takaisin hostellille Fremantlesta että haluatko lähteä Hipe Clubille backpacker-iltaan? Lähtöön oli aikaa 20min ja ehdin loistavasti käydä suihkussa ja heittää vähän fiksummat kuteet ylle. Backpacker illoissa on yleensä jotain vähän extraa ja Hipe Clubilla ne jako packereille liput joilla sai ilmasen hodarin ja drinkin. Meitä oli hostellilta seitsemän hengen porukka, mun ja Lauran lisäksi 5 kundia ja mä olin ainoa porukasta joka ei puhunut italiaa! Noista viidestä kundista oli kaksi sveitsiläistä, molemmat sieltä italian kieliseltä alueelta. Oltiin baarissa ihan vain pari tuntia, syötiin hodarit ja juotiin drinksut, tanssahdeltiin hetki ja tultiin pois.

Niina

Maanantai-iltana istuin takapihalla pääasiallisesti irkkuseurueessa ja nautin elämäni ensimmäisen BeezNeez-oluen joka ei ollut edes kovin pahaa. Eikä ollut kovin pahaa myöskään goon eli halpa pöntössä myytävä viini. Goon on tosiaan sellainen yleisnimitys kaikille halvoille pönttöviineille. Porukassa oli pääasiallisesti irkkuja, mutta myös pari "vanhempaa" aussiukkoa, jotka on kaivoksilla duunissa ja asuu täällä vapaat viikkonsa, britti-Brett, geologi (voi luoja! ei saa aloittaa minkäänlaista keskustelua jossa sivutaan mitään maaperään liittyvää tai aiheesta ei päästä eteenpäin! Brett rakastaa kiviä) joka ajaa keltaista Morris Minoria ja britti-James, myös geologi muttei niin intohimoinen. Niin ja saksalainen kämppis Chrissie. Meillä oli mukavaa... Käytiin monia hauskoja keskusteluja ties vaikka mistä aiheista, sen mitä muistan on että jos näet outbackilla taustapeilistä että RoadTrain lähestyy - aja sivuun, tai vaihtoehtoisesti pakene ja lujaa! RoadTrainit on näiden rekkoja, yhdistelmiä, jotka on tosiaan pari kertaan sen mittasia ku Suomessa. Noi kaivoksilla olevat aussiukot puhu että 56m pitkä RoadTrain ei oo harvinainen. Niiden näkemiseltä ei voi välttyä kun lähtee kaupungin ulkopuolelle autolla. Lupaan ottaa kuvia! Irkkutytöt Amy ja Christine meni viä yöllä kattoon Twilightin kahta ekaa osaa kun mä lähdin nukkuun.

By the way... Musta on vallan mukavaa kun näin kuumana ajankohtana hostelilla vilisee joka puolella melko hyvän näkösiä miesvartaloita ilman paitaa! Eilen mulla oli sellainen hölötyspäivä että kun tultiin Hipe Clubilta respan Riccardo joutu mun kälätyksen uhriksi kun tein ohimennen huomaamattani semmosen elämänkerta-kyselyn... Mutta kivasti se jakso osallistua ilman että tuntu yhtään tuskaselta. Pahoittelin sitten kyllä kovasti uteliaisuuttani. Sanotaan nyt vaikka niin että mielenkiintonen tyyppi, vaikka onkin italialainen.

Lento varattu ja maksettu!

Nyt vasta niitä perhosia vatsan pohjalla lenteleekin! Hitto!

30.10.2011 on lähtö. Reitti on Helsinki - Frankfurt - Hong Kong - Perth ja lentoyhtiö Cathay Pacific. Helsinki - Frankfurt välin tosin lentää Finnair. Edullisimman lennon etsin http://www.skyscanner.fi/ ja varaus sitten meni seat24.fin kautta. Juuri kun piti mennä vielä katsomaan että mitäs muita vaihtoehtoja siellä on niin ei löydy enää tuota lentoreittiä ja aikataulua... Meniköhän mulle sitten viimeinen paikka?

Helsinki - Frankfurt lento on melko lyhyt, vajaa 3h, mutta siihen ne lyhyet lennot sitten jääkin. Frankfurt - Hong Kong 11h ja Hong Kong - Perth 7,5h. Vaihtoajat on Frankfurtissa 3h 55min ja Hong Kongissa 7h 15min, lyhyemmilläkin vaihdoilla olisi ollut yhtä edullisia lentoja mutta ajattelin että josko sitten vaikka jetlag olisi helpompi kun on kuluttanut matkalla aikaa enemmän... Tuskin, mutta voihan sitä yrittää edes huijata itseään...

Matka alkaa 30.10. aikaisin sunnuntaiaamuna ja perillä Perthissä oon maanantaina 22.45, ekan yön ajattelin nukkua lentokentällä. Aamuun ei kovin montaa tuntia enää ole jäljellä tuossa kohtaa ja mieluummin seikkailen alkuun Perthin aamussa kuin yössä. Tän hetken suunnitelma on majoittua johonkin hostelliin ekaksi viikoksi miettiin että mitä sitten tekisi ja etsiä töitä. Hostellin löytäminen oliskin sitten seuraavana edessä... Ehdotuksia saa laittaa!

Edellisen postauksen jutuista on matkavakuutusasia selvinnyt. Pohjolan tarjouksessa ei tosiaan ollut kuin se vuoden jatkuvan vakuutuksen tarjous ja lisäkuukausista olisi tullut oma laskunsa. Peruin koko vakuutuksen koska tarjous ei ollut sitä mistä tarjouksen pyysin ja todellinen hinta oli aivan jotain muuta kuin tarjousessa mainittu. Seuraavaksi halvin olikin sitten IFiltä ja sen otin eikä vielä ole tullut mitään hämmentävää eteen.

Stressiä on vähän edelleen kaikesta oheistoiminnasta. Nuorimmainen koira menee leikkaukseen maanantaina. Työjutut nyt taas vähän selkeni, mutta on tää silti hankalaa...

Viisumi myönnetty ja matkavakuutus haettu työstävapautusta odotellessa

Viisumista tuli heti hakemuksen jättämisestä seuraavana päivänä myöntävä vastaus, joten se on plakkarissa. Oli kyllä hämmentävän nopeata toimintaa... Hakemuksen täyttelin iltasella maanantaina ja tiistaina oli jo viisumi myönnetty (sähköpostissa on päiväys 15.8.2011 23.02). Tunne oli kyllä melkoinen kun maililootan avatessa siellä näkyi lähettäjänä eVisa.WHM@immi.gov.au.

Matkavakuutuksenkin hankin, mutta sitä täytyy nyt vähän tarkistella... Pyysin nimenomaan tarjouksen tälle Aussilan matkalle ajalle 30.10.2011 - 14.6.2012 ja ymmärrä kyllä että homma toimii niin että ekat 3kk tulee jatkuvan matkavakuutuksen kautta ja loppuaika täytyy ostaa lisäkuukausina, mutta vakuutuskirjoissa sitten ei puhuttu mitään lisäkuukausista... Laitoin sinne kyselyä joten vastausta odotellessa. Hintaeroja oli melkoisia, mutta jos tuo nyt meni reisille tuo valinta niin sitten täytyy vaan vaihtaa yhtiötä. Onneks on vielä hetki aikaa. Musta oli omituista että vaaditaan kotivakuutusta jotta matkavakuutus voidaan myöntää, mä asun toisen ihmisen asunnossa johon sillä toisella on kotivakuutus, minkä kodin mä sillä kotivakuutuksellani vakuuttaisin???

Ton viime postauksessa mainitun rinkan tilasin netistä kun sain muutaman kympin halvemmalla ja nyt on vielä tarkoitus käydä saman valmistajan halvempi malli sovittamassa jos se olisi yhtä mukava. Palauttaa sitten tuon ensin tilatun jos halvempi on yhtä mukava.

Stressiä pukkaa kaikesta muusta oheistoiminnasta joka ei liity sinänsä reissuun millään tavoin. Töissä on asiat solmussa, ei onneksi mulla henkilökohtaisesti eikä minusta johtuen mutta vaikuttaen myös minuun. Nuorimmaisen koiran terveysongelmat jatkuu, on kova huoli koirasta ja rehellisyyden nimissä on myönnettävä että matkabudjetti hupenee jokaisella eläinlääkärikäynnillä melkoisesti... Ekaa kertaa mietin että olis se hieno jos ihan kaikkea ei tarvisi yksin suunnitella ja hoitaa.