KE 10.12.
Herättiin leirintäalueelta kahdeksan nurkilla ja mentiin suihkuun. Ensimmäinen lämmin suihku viikkoon! Nautin niin joka pisarasta! Suihkuttelun jälkeen reippaasti leiri kasaan ja aamupalalle mäkkäriin, vaihteeksi… Sitä ollaan vähän nettiriippuvaisia vaikkei sitä ehkä tän blogin päivitystahdista uskoisikaan. Mäkkärillä sain ladattua kuvat Facebookkiin, lisään niitä tänne tekstin joukkoon sitten kun on paremmat nettiyhteydet ja virtalähteet läppärille. Toistaseksi vain juttua siis..
Edellisenä päivänä saadun kartan mukaan lähdettiin Woolworthsin ruokaostosten ja auton tankkauksen jälkeen kohti Esperancen Great Ocean Drivea. Tankattiin Esperancessa hintaan 1,459$/L auton tankki täyteen ja molemmat kanisterit, yhteensä teki 144$. Litroina lähes sata. Eikä taaskaan meillä ollut alennuskuponkia kaupasta, meidän kauppaostokset ei vaan tee tarpeeksi jotta saataisiin alennus! Eikä se nyt niin paljon oo se mitä täytyis tuhlata, 30$. Mutta Shellin kassalla oli erittäin ihastuttava tytteli joka kysyi että onko alennuskuponkia ja kun ei ollut kuiskasi että älä kerro kenellekään ja kaivoi tiskin alta kupongin! Saatiin siis alennukset! 144$ muuttui 136$! Oikein mukavaa, varsinkin kun sitä bensaa ostettiin niin paljon. Muutoinkin tankkiin on mennyt tavaraa aikalailla. Esperancen ostosten jälkeen rahana noin 280$ ja litroina noin parisataa, auto vie keskimäärin sellaisen vähän vajaan 11L/100km tällä lastilla. Yhteisiin rahoihin ollaan nyt jokainen sijoitettu 200$ eli yhteensä 600$, ekat sataset on jo tuhlattu. Toisistakin puolet kun tankattiin.
Esperancen Great Ocean Driven eka pysäkki oli Rotary Lookout, josta oli huikeat maisemat kaupunkiin ja merelle kallioiden päältä. Nää rantamaisemat ja meri jaksaa ihastuttaa aina vaan. Tuon ekan näköalapaikan jälkeen olikin luvassa rantaa rannan jälken. Eka oli todella todella kaunis suuri ranta. Autio koska siellä oli liian kovat virtaukset ja aallot uimiselle ja surffaukselle. Ihasteltiin rantaa tunnin verran ennen kun jatkettiin matkaa seuraavalle, joka olikin ihan eri tyyppinen. Toinen ranta oli pienempi, mutta aallot oli hurjasti suurempia ja voimakkaampia. Ranta oli jyrkempi eikä käynyt mielessäkään mennä uittaan varpaita. Vesi oli juuri sellaista läpikuultavan kirkasta turkoosia mitä kaikissa matkaesitteissä ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta valkoisten pilven hattaroiden välistä. Täydellinen ilma! Rantoja oli reitillä riittävästi, niin paljon että jätettiin muutamat väliin. Yksi kohokohdista oli observatorio josta oli huikeat näkymät rantaviivalle ja rannikon saariin. Nää on niitä juttuja joista ei sanoin kuvailemalla tai valokuvilla oikeasti pysty kertomaan todellisuutta. Pitää vaan kokea. Kaikki vaan katsomaan Aussilan ihmeitä!
Norseman on Eyre Highwayn eli sen aavikon poikki menevän tien aloituspiste WA:n puolella. Sinne oli matkaa Esperancesta noin 200km eli pari tuntia. Täällä todellakin voi saavuttaa keskinopeuden 100+km kun nopeusrajoitus on kuppaisimmillakin teillä sen 110km/h ja tiet on lähes suoria. Oltiin vähän myöhään liikenteessä matkalla Norsemaniin, mutta se ei haitannut koska oltiin päätetty yöpyä jälleen ilmaisella leirintäpaikalla tien varressa noin 15km Norsemanista itään. Ajettiin vähän kuuden jälkeen Norsemanin keskustan läpi ja siellä oli selkeästi ulkonaliikkumiskielto alkanut… Ketään missään. Poikkeuksen teki 24h huoltoasema. Huoltsikalla oli pari veikeätä kissaa jotka muina kissoina makoilivat tankkien vieressä katsellen asiakkaita nenän varttaan pitkin. Käytiin pikaisesti kurkkaamassa mitä huoltoasemalla oli tarjota, muttei ostettu mitään. Ilmainen leirintä löytyi helposti Camps 6 kirjasta löytyvien navi koordinaattien avulla, navigaattori on todellakin osoittautunut käteväksi kun on tarve paikantaa. Noin muutoin selviää helposti vain seuraamalla kylttejä, vaikkakin kaupunkialueella ei voi kiitosta antaa tienviitoille… Oli mun vuoro olla teltassa yötä, ilma oli tuulinen ja vähän kostea. Päästiin sopivasti näkemään auringonlasku joka oli kaunis. Pari kuvaakin sain. Auringon laskettua nousi taivaalle täysi kuu joka valaisi hienosti leiriä. Taivas, päivällä ja yöllä, on aina täällä jotenkin kirkkaampi kun Euroopassa. Tähdet on näkynyt hienosti kaikkina muina öinä paitsi Parry Beachilla.
Esperancen jälkeen puhelimesta loppui kuuluvuudet. Näytössä lukee että vain hätäpuhelut. Ei siis paljon päivitetty naamakirjaa tai ilmoiteltu olemassaolostaan muutoinkaan.
PS. Matkalla Cedunasta Port Augustaan, ranskalainen Marion ajaa ja mua vähän hirvittää takajakkaralla. Laura vetää sikeitä etupenkillä. Kello on puoli kaksi päivällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti