TI 20.12.
Aamusella heräilin taas ajoissa ja surffailin vaihteeksi sillä puhelimella netissä. Etsiskelin divaria lähistöltä koska laukuissa oli pari kirjaa turhan panttina matkassa, jotka olin jo lukenut. Tällä reissulta ei ole mitään järkeä raahata kirjoja kotiin kun ne on jo lukenut kuukausia aiemmin.Ja löysinkin! Jestas iiiiso divari juurikin Warrnamboolissa ja vain vajaa 2km päässä leirintäalueesta! Sinne oli päästävä ennen lähtöä. Oltiin sovittu lähtevämme eteenpäin yhdeksältä ja tästä suunnitelmasta livettiin vain vartti. Leirintäalueilla on yleensä check out klo 10, niin tälläkin. Kurvattiin divarin pihaan vain todetaksemme että noup, aukeaa vasta kymmeneltä. Hetken siinä harmittelin, halu olisi kova päästä penkomaan kirjoja, mutta ei oikein olisi järkeä jäädä odottelemaan... Tällä välin pihaan ajoi toinen auto josta nousi rouva ja kysyi että oletteko tänne tulossa osoittaen kirjakauppaa! Hän kuulemma avaa ovet kyllä aina ennen kymmentä ja kun kerran oli täällä nyt niin tervetuloa. Rouva oli mukava, kyseli kovasti mistä ollaan ja minne ollaan menossa. Vaihtoivat Lauran kanssa muutaman sanan italiaksi koska rouva opiskelee italiaa. Löysin lisää Janet Evanovichia kolme kirjaa ja sain jätettyä kolme jo luettua pois laukusta (Ward, Evanovich ja joku). Rouva kertoi myös että kirjat on tuskasen kalliita Australiassa, pokkari on kevyesti sen 10$ ja ylikin, kovakantiset lähtee 30$ nurkilta. En sitten tiedä onko ne niin kalliita Suomeen verrattuna, mulla ei oo mitään käsitystä perusromaanien hinnoista. Mä ostan hyvin usein netistä ja valitsen halvimman vaihtoehdon mikä hinta sitten ikinä onkaan.
Tyytyväisenä kirjakaupan tarjontaan suunnattiin kohti Great Ocean Roadia. Suunnitelma oli ajaa Warrnamboolista Princetowniin ja tällä välillä on ne tunnetuimmat nähtävyydet Great Ocean Roadilla, mm. apostolit. Tie kuitenkin alkoi hyvin tavallisena tienä, ei minkäänlaista erityistä loistoa. Mutta sitten alkoi näköalatasanteet näköalatasanteen jälkeen. Aiempaan verrattuna paikalla oli paljon turisteja, hieman häiritsi meitä rauhaan tottuneita. Varsinkin kun bussilastillinen kiinalaisia/japanilaisia turisteja sattuu olemaan samalla näköalatasanteella ottamassa kuvia toisistaan... Mun on turha kirjotella näistä näkymistä kun on kuviakin tarjolla. Ja kyllä, meillä oli jopa paikoitellen aurinkoa.
 |
| Grotto |
 |
| London Bridge |
 |
| ahdasta... kun näitä oli vielä tuplat tolla tasanteella. |
12 apostolia oli melkoinen turistirysä. Kaikkiin muihin nähtävyyksiin tuolla tienpätkällä oli ihan vain pieni p-alue meren puolella tietä jne. 12 apostolia varten oli rakennettu iso parkkipaikka ja kahvila tms. tien toiselle puolen. Olo oli todella turistinen kun oltiin näitä katsomassa siinä ihmismassassa. Muhun teki enemmänkin vaikutuksen se missä näköalatasanne kulki kuin itse apostolit. Kiviä nyt oli nähty jo aiemminkin...
 |
| edessä näkyvän "kukkulan" päällä oli polun pää |
 |
| polun päästä kohti alkua |
Majapaikaksi kirjasta oli tosiaan valittu (ainoa vaihtoehto...) alue Princetownin lähellä. Kun päästiin perille ei toimistossa ollut ketään, vain lappu ovella että jos toimisto on tyhjä asettukaa aloillenne ja alueen hoitaja tulee keräämään maksut. Leviteltiin sitten leiri sopivaksi katsomaamme paikkaan ja lähdin innosta puhkuen kohti suihkuja, mutta kettu vieköön... Koodillinen lukko! Eihän meillä mitään koodeja ollut... Palailin autolle sata varmana siitä että Marion ottaisi koodin joltain selville. Ja hetken päästä se jo painelikin suihkuun ja tuli todellakin suihkun jälkeen takaisin koodin kanssa. Käytiin kaikki nauttimassa lämpimästä suihkusta. Marionilla ei ollut nälkä joten Lauran kanssa kokkailtiin keskenämme jo perinteeksi muodostunutta pastaa ja tonnikalaa tomaattikastikkeessa. Ensimmäisen kerran tosin huomasin kuinka kahden ihmisen pasta-annoksen keitinveteen heitettiin kourallinen suolaa! Jestas! Mä olisin ehkä laittanut lusikallisen... ja senkin teelusikalla. Syötyä tuli eikä ollut liian suolaista. Ketään ei illan aikana näkynyt rahaa keräämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti