KE 7.12.
Aamu Margaret Riverin Shellin pihassa oli melko kostea. Yöllä satoi runsaasti vettä ja aamulla luonnollisesti joka paikassa oli kosteaa. Teltta oli melkoisen märkä, vaikka oltiinkin laitettu sen päälle yöksi pressu. Pressu vaan on vähän pieni ja peittää vain teltan suurimmalta osin. Ei Laura kuitenkaan ollut uimaan joutunut eikä makuupussi ollut kastunut, makuualusta vain vähän oven suusta. Melko nopeasti kerättiin kamat kasaan ja vietiin avain sisälle, jotta päästiin lähtemään Domeen (kahvila) aamupalalle. Huoltamo itsessään aukesi kuudelta, mutta korjaamo vasta 8.30 ja me oltiin liikkeellä jo ennen kahdeksaa. Aamupala Domessa oli lähes yksistään sen takia ohjelmassa että siellä on asiakkaille käytettävissä Internet ja pistorasioita, niin saatiin päivitettyä maailmalle kuulumiset ja ladattua virtaa tarvivat vempaimet. Mun uudessa puhelimessa on muuten aivan surkea akku! Myönnettäköön toki että se ei ehkä oo saanut kaikista parasta hoitoa, mutta silti akun pitäisi kestää enemmän kun päivä! Edellinen puhelin olikin vuodelta 2005 ilman mitään ylimääräistä ja akku kesti viikon, joten on pikkasen ollut monessa suhteessa totuttelemista modernimpaan malliin. Mutta tosiaan Domessa vallattiin vapaat pistorasiat ja lopulta vietettiin siellä vaatimattomat kolme tuntia.
Auto saatiin vihdoin vähän ennen yhtä. Bensapumppu oli sanonut sopimuksen irti, korjaaja (sama Heppu edelleen) lohdutti että todennäköisesti oli eka bensapumppu mikä tähän autoon vaihdettiin eikä seuraavaa ihan heti oo odotettavissa. No sepäs mukavaa, varsinkin kun sain laskun eteeni… 385$. Jep. Auton omistaminen on niiiiiiin mukavaa. What ever, pitää vaan löytää nopeemmin töitä ja alkaa tienaan tän kulutuksen jälkeen. Rahat on aikas hyvin kyllä huvenneet tililtä, mutta kun puheltiin tyttöjen kanssa yön pimeinä tunteina huomasin että mä olen meistä se joka on vakaimmalla pohjalla taloudellisesti. Vaikka Laura on ollut farmilla tienaamassa ja Marionilla on ollut varaa tuhlata lähes 400$ muutamaan kenkäpariin joita kuljetetaan mukana kenkälaatikoissa. Mä ostelen kenkiä, myönnän, mutta ostan kenkiä joita voi käyttää eikä tarvi säilöä kenkälaatikoissa ja vaan ihastella. Mä otan joku ilta kuvan niistä… Toistaseks mun jalassa on kuluneet eniten Crocs-varvastossut.
Margaret Riveristä lähteissä vielä tankattiin, 1,479$/L ja tankillinen 70,30$. Suuntana oli Pemberton. Matkalla nähtiin maastopalojen jäljet, kilometrikaupalla tien reunustoilla oli palanutta metsää. Vain mustia rankoja pystyssä. Palaneen metsän laidassa oli vielä kyltti “National Park” eli kansallispuisto. Ei oo puistosta paljon jäljellä. Tää palo oli lähtöisin kansallispuiston hoitajien suunnitellusta palosta, metsää hoidetaan polttamalla sitä suunnitellusti ja tällä kertaa tuli vaan oli lähtenyt lapasesta ja levisi hallitsemattomasti tuhoten laajalti muutakin kun kansallispuistoa. Siinä sivussa meni muutamat talot ja tilat. Sitä voi vaan kuvitella kuinka kärynä on paikalliset ihmiset. Oli matkalla palamatontakin metsää ja kaunista olikin! Kumpuilevaa maastoa ja kauniita puiden reunustamia teitä. Tiet täällä on olleet melko yllättäviä. Huonokuntoisia, kapeita teitä ja nopeusrajoitus 110km/h!! Mutta kaikkeen tottuu… Kevyesti sitä on tullut päästeltyä Holdenilla sen verran reippaasti että se huomauttelee ylinopeudesta. Holdenissa on sellanen hassu Speed Alert -näyttö, kun nopeus menee yli näyttöön säädetyn syttyy valo ja pömpeli piipittää. Auton edellisen saksalaisen omistajan jäljiltä se on ollut säädettynä 120km/h enkä sitä siitä oo mihkään muuttanut, yrittänyt vaan pitää nopeuden alle tuon. Sillä seurauksella että karavaanarit tulee perä edellä vastaan ja henkilömallit täräyttää meistä ohi. Roadtraineja on näkynyt, mutta luulen etten oo vielä nähnyt yhtään oikeasti 50m pitkää yhdistelmää. Tai ainakin ne näyttää melko normeilta. Vain pari on ollut sellaista joissa on ollut yhdistelmä puoliperä+dolly+täysperä. Ja toi dolly on ollut ihan perävaunun näkönen mutta sellasen neljäsosan mittanen niistä edellä ja takana hinautuvista. Tai ainakin näyttänyt siltä… Arvoisat katsastusalan työtoverit voivat kommentteihin korjata että voiko tuollaista yhdistelmää edes olla. Mä koitan ottaa kuvan kun osun sopivasti kohdalle. Tiellä kohdatessa tai puskien takana leirissä ollessa on vähän haasteellista.
Pembertonissa ei ollut oikein mitään. Ainoa mitä turisti-info suositteli oli iso puu jonka ympärillä olisi rappuset, mutta ei meitä oikein kiinnostanut niin jätettiin väliin. Kylä oli melko kuolleen oloinen, autoja oli muutamia parkissa mutta ihmisiä ei paljon näkynyt. Keskusta käsitti yhden tien pätkän jonka varressa oli muutamat kaupat ruokakaupan ja viinakaupan lisäksi. Tyydyttiin nautiskelemaan vain lounas Pembertonissa. Kokkailtiin erikätevällä matkakaasukeittimellä (merkki Primus, eikös niitä oo Suomessakin?) hodareita. Nakkien ostaminen oli todella haasteellista koska tarjolla oli vain punaisessa muovikuoressa olevia nakkeja tai sitten siskonmakkaran näköisiä oikeasti raakamakkaran näköistä tavaraa. Päädyttiin muovikuoriin koska olin sellasia jo Sylvian luona maistanut ja normaaleiksi todennut. Eikä ne pettäneet tälläkään kertaa. Pembertonista lähteissä katsottiin yösijaa ja soitin loistavasta leirintäkirjasta löytyvään Parry Beachiin joka oli kartalla aivan rannalla. Vastaanotto ehtisi sulkea ennen kun oltaisiin perillä, mutta alueen hoitaja keräisi rahat aamulla (7$/pää). Matkalla ajettiin karrimetsien läpi ja maisemat oli huikeat, puut oli mielettömän suuria ja kasvoivat ihan kiinni tiessä! Ja tie mutkitteli viihtyisästi pitkin kukkuloita jättipuiden varjoissa. Tasaisemmilla alueilla oli kilometrikaupalla niittyjä joilla laidunsi karjaa ja lampaita. Pitänyt ottaa kuva monta kertaa karjalaumasta laiduntamassa, mutta jotenkin ei vaan oo tullu pysähdyttyä. Mutta sen verran tohkeissani oon ollut laiduntavista laumoista että ranskalainen kysyi että eikö Suomessa oo lehmiä… Pointti ei ehkä oo kuitenkaan ne lehmät, vaan isot laumat laiduntamassa suurilla niityillä. Auton hajoamisillasta lähtien oli satanut, vain muutaman tunnin taukoja eikä silloinkaan pahemmin aurinkoa näkynyt. Niinpä tälläkin matkaa saatiin riittävästi vettä niskaan. Kun saavuttiin Parry Beachille oli jo hämärää eikä rannasta näkynyt paljon mitään… Hurjat aallot vain. Leirintäalue oli mukava puistomainen alue ja mitä parasta tarjolla oli suihkut! Tosin kylmät sellaiset koska ei ollut pahemmin aurinkoa näkynyt ja vesi lämmitettiin aurinkoenergialla. Mutta siitä huolimatta oli loistavaa päästä pesulle! Joskus ennen reissua olin hieman huolissani pystynkö käymään suihkussa kolmessa minuutissa (joissakin paikoissa on rajoitus 3min), mutta tuli todistettua että kylmässä suihkussa kolme minuuttia on oikein riittävästi mulle jopa hiusten pesuun. Lähes joka ilta reissulla ollaan menty ajoissa nukkumaan, klo 19 on jo pimeää joten ei sen jälkeen ole oikein mitään tekemistä. Ainoastaan Lauran läppärissä (Apple…) riittää virtaa, mun ja Marionin kestää sen max puoltoista tuntia. Muutamaa kirjaa oon lukenut muttei nyt oikein tunnut kirjoihin uppoamiselta. Niinpä useimmiten mennään nukkumaan. Parry Beachin iltanakin oltiin pedissä klo 21.
PS. Tätä kirjoittaessa ajetaan Eyre Highwayta itään eli siellä aavikolla. Laura ajaa ja kohta saavutaan Balladoniaan, toiveissa saada kahvia ja mikäli bensa on alle 1,50$ niin vähän täytettä tankkiinkin. Meillä on kyllä kaksi 25L Jerry-kannua, mutta ne ei riitä ihan tän baanan loppuun saakka joten jossain kohtaa täytyy ostaa ja toivotaan että tässä kohtaa se olisi vielä kohtuullisen hintaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti