KE 9.12.
Suunnitelman mukaisesti herättiin kello 5 ja lähdettiin ajamaan klo 6. Yöllä satoi vettä reippaanlaisesti ja teltta oli jälleen iloisen kostea kuten kaikki muukin. Meidän viidestä matkapäivästä neljä on ollut sateisia ja hitto vieköön me matkaillaan AUSTRALIASSA! Kaikki paikalliset jaksaa muistuttaa miten kummallinen säätila on ollut tänä keväänä… Ei paljon lohduta matkailijaa jonka kamat on märkinä. Tai ainakin kosteita.
400km ja 4 tuntia myöhemmin oltiin perillä Esperancessa. Ensimmäisenä vastassa oli kolme bordercollieta edellä ajavan auton lavalla, veikeitä veikkosia kuseskelivat ilosesti ulos lavalta. Tiet täällä on pääsääntöisesti suoria ja suoralla tarkoitan tässä kohtaa todellakin SUORAA. Ainoaa vaihtelua on korkeussuunnassa, kukkulan laelta näet tien kumpuilevan suorana viivana edessä… 400 kilometriin kuitenkin mahtui hieman vaihtelua myös kasvustossa, löytyi laidunniittyä, metsää ja pusikkoa. Niin ja heti Pallinup Riveristä lähtiessä tien vieressä oli muutamia kenguruja, niistäkin jaksaa olla kerta toisesta jälkeen tohkeissaan. Tielle näkyi myös kaivos, nimestä tai paikasta ei tietoa, mutta ISO se oli. Ja selkeästi lisäsi myös Roadtraineja tiellä. Niitä oikeita useammalla vaunulla. Ohitinkin pari. Kyllä Holdenilla kelpaa ohitella! Ottaa ilosesti kierroksia kun polkaisee kaasun pohjaan ja vielä eteneekin ettei vaan ota kierroksia. Laura ohittelee sivistyneen hillitysti ja mä hullun kiilto silmissä kiihdyttäen…
Esperancessa käytiin ensimmäisenä turisteina infossa kyselemässä mitä missä ja milloin. Saatiinkin alueen kartta ja siellä mielenkiinnon herätti ehdottomasti Great Ocean Drive. Maisemareitti joka kiertää Esperancen kauneimmat rannat ja maisemat. Matkalla infoon nähtiin kaunista rantaa ja Esperancen kaunis pitkä laituri, Tanker Jetty. Nälkä kuitenkin kurni ja oli pieniä poltteita päästä nettiin, joten kun kerran tarjolla oli McDonald’s voi hyvin arvata mihin mentiin. Mäkkärin aamupalan jälkeen jätettiin auto sinne odottelemaan ja lähdettiin kävelemään rantaa kohden. Rantaviivaa riitti reilusti ja maisemat oli Tanker Jettylle ja satamaan. Vesi oli sataman lähellä, mistä lähdettiin käveleen, sameampaa kun se mihin oon täällä tottunut. Siä oli puusilpun näköstä putua rannassa ja pari metriä rannasta sitten sitä hurmaavaa turkoosia kirkasta vettä. Käveltiin satamalta Tanker Jettylle ihastellen kaikkea mitä vastaan tuli, lähinnä varmaankin villikukkia. Ennakkotietona mulla oli että Jettyn nurkilla asustaa merileijona joka on norkoillut siellä jo ikuisuuksia kun kalastajat ruokkivat sitä eikä ennakkotiedot poikenneet totuudesta. Siellä se Sammy Sea Lion polski laiturin vieressä! Oli muuten sekin melkoisen suuri! Ja pystyi etenemään hämmentävän nopeasti vedessä. Sillä oli myös veikeä tapa “istua” kohtuu matalalla vedessä siten että vain nenä ja pää tuli pintaan, nökötti tuossa asennossa lähes vartin ennen kun teki uintikierroksen vain palatakseen nököttämään. Vesi Tanker Jettyn laitamilla oli taas sitä kaunista turkoosia kirkasta jota ei voi kun rakastaa. Käveltiin takaisin autolle keskustan kautta ja ajettiin rannan tuntumaan piknik-paikalle lounastamaan. Tarjolla oli hampurilaisia, puuttu vaan rehut välistä. Lounaalla myös tsekattiin missä oltaisiin seuraava yö ja voiton vei se joka ensimmäisenä vastasi puhelimeen, infon täti varotteli että kansallispuiston leirintäalueet on todennäköisesti täynnä joten kannattaa soittaa ensin. Lounaalta lähdettiin etsimään kauppaa josta ostaa paikkausvermeet rikkoutuneelle makuualustalle.
Yöksi mentiin ekaa kertaa maksulliselle leirintäalueelle, ei kuitenkaan kansallispuistoon vaan Esperancessa olevalle leirintäalueelle. Ei ollut paha raha maksaa 30$ kolmen ihmisen majoituksesta kun tarjolla oli camp kitchen, pistorasioita sähkövempeiden lataukseen ja lämmin suihku ilman aikarajaa. Ilta vietettiinkin tiukasti camp kitchenissä läppäsit piuhassa. Netti ei oikein tahtonut toimia, molemmilla Vodafonella ja Telstralla oli kuuluvuuksia mutta jostain syystä netti ei oikein pelannut. Yritin ladata kuvia, mutta luovutin kun sanoi yhden kuvan latauksen jälkeen lopuille 48 kuvalle latausajaksi vaatimattomat 206 minuuttia… FB toimi kuitenkin hyvin puhelimesta. Keittiössä oli myös turisemassa Grey Nomad joka kertoi olevansa aussi, vaikkakin syntyjään britti. Sedällä riitti tarinaa, mikä oli kyllä ihan mukavaa kun aiheet oli lähinnä Australiassa matkailuun liittyviä.
Lauralla oli telttavuoro ja aamulla suuntana oli Esperancen Great Ocean Drive, kelloa ei kuitenkaan laitettu soittamaan. Laura oli myös uhkarohkea ja jätti laittamatta pressun teltan päälle.
PS. tätä kirjotellaan matkalla Euclasta Cedunaan noin Nundroon kohdalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti